641. Oikeuskanslerin outo kaksoisrooli
1. Valtioneuvosto nimitti syyskuun alussa valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtaja Päivi Nergin sisäministeriön kansliapäällikön virkaan ministeri Päivi Räsäsen (kd) kiivaasti ajamana ja virkaesityksen mukaisesti. Virkanimityksestä nousi laaja poru, sillä Nerg on Räsäsen entinen puoluetoveri, joka oli kristellisen liiton eduskuntaehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa.
2. Todellisuudessa nimityksessä lienee painanut sanottua puoluetaustaa enemmän kuitenkin se, että Nerg ja Räsänen ovat uskonsisaria, kuten olen blogissani 633/8.9.2012 kertonut. Nergin pätevyyttä kansliapäällikön virkaan arvosteltiin, sillä hän ei ole toiminut aiemmin missään sellaisessa tehtävässä, joka kuuluisi sisäministeriön hallinnonalaan. Nerg on koulutuksen maa- ja metsätaloustieteiden maisteri ja argronomi.
3. Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin yksi kantelu oikeuskanslerille ja yksi eduskunnan oikeusasiamiehelle. Oikeusasiamies siirsi hänelle tehdyn kantelun oikeuskanslerille. Vaikka tässä maassa on siis kaksi ylintä laillisuusvalvojaa, mikä on kansainvälisessä vertailussa hyvin poikkeuksellista, kansalaiset eivät saa tietyissä asioissa vapaasti valita, kummalle laillisuusvalvojalle he kantelevat. Jos valittaa oikeusasiamiehelle, niin seurauksena saattaa siis olla, että kantelun käsittely siirretäänkin oikeuskanslerille, jonka kantelija ei ehkä haluaisi missään tapauksessa asian ratkaisevan.
4. Oikeuskansleri Jaakko Jonkan kanteluun antaman, tänään julkistaman päätöksen mukaan valtioneuvosto ei ylittänyt harkintavaltaansa nimittäessään Päivi Nergin sisäministeriön kansliapäälliköksi. Päätös ei todellakaan ollut yllätys, sillä onhan Jaakko Jonkka usein, oikeastaan aina ennenkin päätynyt vastaavanlaiseen ratkaisuun. Päätöksessään Jonkka muistuttaa, ettei oikeuskansleri voi arvioida, kuka pätevistä ehdokkaista tulisi valita tehtävään. Nimittäjä voi käyttää harkintavaltaansa ainoastaan sen suhteen, miten viran vaatimuksia ja hakijoiden ansioita painotetaan.
5. Oikeuskanslerin päätöksestä on annettu seuraavanlainen tiedote:
Oikeuskanslerilta ei moitteita sisäasiainministeriön kansliapäällikön virkanimityksestä
"Oikeuskansleri Jaakko Jonkka ei löytänyt lainvastaista sisäasiainministeriön kansliapäällikön virkanimityksestä. Jonkan arvion mukaan valtioneuvosto ei ylittänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa virantäytössä. Oikeuskansleri muistuttaa, että hän ei voi laillisuusvalvojana osallistua sen arvioimiseen, kenet oikeudellisesti mahdollisista ehdokkaista tulisi tehtävään valita. Tämä on nimittäjän tehtävä. Nimittäjä voi lain suomissa rajoissa käyttää harkintavaltaansa muun muassa siihen, miten virkaan kuuluvien tehtävien asettamia vaatimuksia ja hakijoiden ansioita painotetaan.
Virkanimitysten osalta oikeuskanslerin tehtäviin ja toimivaltaan kuuluu arvioida, onko nimitysmenettely toteutettu oikeudellisesti moitteettomasti. Tähän kuuluun muun muassa sen arvioiminen, onko nimityspäätöstä valmisteltaessa ja tehtäessä otettu huomioon lainsäädännössä asetetut viran yleiset ja erityiset kelpoisuusvaatimukset. Oikeuskansleri kiinnittää huomiota myös siihen, että nimitysratkaisun kannalta merkitykselliset hakijoiden ansiot on kuvattu oikein ja tasapuolisesti. Lisäksi oikeuskansleri arvioi, onko viranhakijakohtainen pätevyysarviointi ja viranhakijoiden välinen ansiovertailu tehty asianmukaisesti sekä lainsäädäntö että valtiovarainministeriön antamat ohjeet huomioon ottaen. Laillisuusvalvoja tarkastaa myös sen, että ansiovertailussa käytetään vain viran kelpoisuusvaatimuksista, hakuilmoituksessa mainituista viran menestyksellisen hoitamisen muista edellytyksistä ja virkaan kuuluvista tehtävistä johdettavissa olevia perusteita.
Oikeuskansleri muistuttaa ratkaisussaan myös vuonna 2011 valtioneuvoston ohjesääntöön tehdystä muutoksesta. Muutoksella korvattiin kansliapäällikön aikaisempi perehtyneisyyttä hallinnonalan toimintaan koskeva kelpoisuusvaatimus tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta koskevalla kelpoisuusvaatimuksella".
6. Oikeuskansleri haluaa siis korostaa, että hän toimii laillisuusvalvojan ominaisuudessa sekä nimityspäätöstä ministeriössä ja valtioneuvostossa valmisteltaessa että tutkiessaan nimityspäätöksestä tehdyn laillisuuskantelun. Minusta tässä on kyllä tietynlainen ja myös selvä risririita, joka kärjistyy kantelun tutkimisessa niin, että oikeuskansleri tutkii laillisuusvalvojana menettelyä ja päätöstä, jonka tekemiseen hän on myös itse tietyllä tavalla osallistunut, ei ainoastaan laillisuuden valvojana, vaan myös hallituksen ja etenkin virkaesityksen valmistelevan ja tekevän ministerin ja tämän johtaman ministeriön neuvonantajana.
7. Tästä oikeuskanslerin toisesta roolista eli neuvonantajan tehtävästä Jaakko Jonkka halusi tässä(kin) päätöksessään visusti vaieta. Mainitusta roolista käytettiin aiemmin osuvaa nimitystä "kruununjuristi". Nimike periytyy 1700-luvulta Ruotsin vallan ajoilta. Oikeuskanslerin edeltäjänä Ruotsi-(Suomessa) toimi vuodesta 1713 alkaen "kuninkaan korkein asiamies", jonka korvasi vuonna 1719 annetussa kansliajärjestyksesssä justitiae cantzleren eli oikeuskansleri.
8. Oikeuskansleri Jonkka mainitsee tänään antamansa päätöksen perusteluissa yksinomaan perustuslain 108 §:n 1 momentin, jossa puhutaan kanslerin tehtävistä virkatointen lainmukaisuuden valvojana. Sen sijaan Jonkka sivuuttaa kokonaan mainitun 108 §:n 2 momentin, jossa todetaan, että oikeuskanlerin on annettava pyydettäessä presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriölle tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä. Tämä momentti koskee siis nimenomaan juuri oikeuskanslerin toimintaa edellä mainittuna kruununjuristina eli muun muassa ministeriöiden, ministereiden ja maan hallituksen neuvonantajana.
9. Ministerit voivat kysyä oikeuskanslerin kantaa hyvin muotovapaasti jo asioiden valmisteluvaiheessa. Minusta on selvää, että oikeuskanslerilla on esimerkiksi juuri virkanimitysasioissa, kuten monissa muissakin tärkeissä asioissa, todella merkittävä mutta samalla merkillinen kaksoisrooli, johon kuuluvia tehtäviä on käytännössä mahdotonta pitää erillään, lukuun ottamatta juhlapuheita ja oikeuskanslerin pitämiä esitelmiä, mutta se on asia erikseen. Tämä kaksoirooli kärjistyy räikeimmilleen silloin, kun ihminen tekee kantelun valtioneuvoston päätöksen lailisuudesta, kuten esimerkiksi juuri nyt esillä olleesta kansliapäällikön nmityspäätöksestä. Tutkiessaan kantelun oikeuskansleri päätti asiasta, jonka valmisteluun hän oli osallistunut ministerin tai koko hallituksen neuvonantajana. Voidaan sanoa, että kansleri ratkaisee asian, joka tekemiseen hän on itse osallistunut ja josta tehty kantelu siis kohdistuu välillisesti myös häneen.
10. Oivallinen esimerkki oikeuskanslerin kaksoisroolista ja mainittujen roolien sekoittumisesta saatiin muutama vuosi sitten eli vuonna 2008, jolloin ministeri Mauri Pekkarinen pyysi oikeuskansleri Jonkalta kantaa tai mielipidettä siitä, oliko hän toiminut vaalirahoitussotkun aikana ilmi tulleessa ns. taulukauppa-asiassa (Pekkarisen Suomi-Soffa -kytkös) virheellisesti. Pekkarinen meni tapaamaan Jonkkaa ja herrat keskustelivat kaikessa rauhassa keskenään muistaakseni perjantaina. Pähkäiltyään asiaa viikonlopun yli, Jonkka kertoi ministerille kantansa asiassa; mitään päätöstä tai protokollaa asiasta ja herrojen tapaamisesta ei ollut tarkoitus tehdä.Tämän jälkeen Pekkarinen riensi oitis eduskunnan eteen kertomaan, miten hän oli saanut oikeuskanslerilta juuri taulukauppa-asiassa "puhtaat paperit". Oikeuskanslerin kiireellistä päätöksentekoa ("pikapäätös") samoin kuin päätöksen sisältöä arvosteltiin julkisuudessa aika voimakkaasti; itsekin otin asiaan kantaa Helsingin Sanomissa 12.6.-08 julkaistussa kirjoituksessani "Oikeuskanslerin toiminta taulukauppa-asiassa ihmetyttää". Kritiikin johdosta Jonkka joutui julkistamaan asiasta kirjallisen muistion ja selittelemään päätöstään ja menettelytapojaan tiedotusvälineille. Jos Pekkarinen ei olisi tapauksen johdosta avautunut eduskunnassa - sen tämä vanha kettu teki tietenkin omaaa etuaa tavoitellen ja puhtoisuuttan julistaen - kukaan olisi kysellyt Jonkalta asian perään eikä kansleri olisi luultavasti laatinut Pekkarisen tapaamisesta edes muistiota.
11. Päivi Nergin nimitysasiassa herätti huomiota ministeri Päivi Räsänen suorastaan kiihkeä tyyli, jolla hän vetosi toistuvasti siihen, että hän oli neuvotellut ja keskustellut asiasta ennen nimitysesityksen tekemistä useamman kerran juuri oikeuskanslerin kanssa. Yhden kerran Räsänen tokaisi, että hän oli keskustellut Päivi Nergin pätevyydestä oikeuskanslerin kanssa "jatkuvasti". Miksi ihmeessä ministeri ja oikeuskansleri pitivät näin tiiviisti yhetyttä keskenään asiassa, joka oikeuskanslerin nyt julkaiseman tiedotteen ja päätöksen mukaan oli selvästi lainmukainen? Mikä tuossa Nergin nimityksessä oikein askarrutti ministeriä ja/tai oikeuskansleria? Tätä emme saa milloinkaan tietää, emme myöskään sitä, mitä noissa keskusteluissa ja neuvonpidossa oikein puhuttiin.
12. Tuskin kukaan haluaa kieltää oikeuskansleria toimimasta kruununjuristina eli keskustelemasta ministereiden kanssa tai ministereiltä vastaavasti oikeutta kysyä oikeuskanslerin mielipidettä tai neuvoa valmistelun alla olevista asioista. Se, mikä askarruttaa mieliä, on oikeuskanslerin edellä mainittu kaksoisrooli. Jos kansleri toimii aktiivisesti ja "jatkuvasti" ministereiden neuvonantajana, niin silloin hänen uskottavuutensa ja puolueettomuutensa ratkaista ylimpänä laillisuusvalvojana ministereiden ja valtioneuvoston keskustelun alaisista päätöksistä tekemiä kanteluja on ilman muuta syytä asettaa kyseenalaiseksi. Ihminen ei voi palvella kahta herraa, tämä kansanviisaus koskee myös korkeita virkamiehiä; virkamies ei voi toimia samaan aikaan uskottavasti kahdessa eri roolissa. Tuomari on ilman muuta esteellinen toimimaan oikeuden jäsenenä asiassa, johon hän on ottanut aiemmin muussa yhteydessä ja roolissa kantaa.
13. Oikeuskanslerin outo kaksoisrooli putkaa esiin tuon tuostakin erilaisisssa asioissa. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita tapaus, jossa vähemmistövaltuutetun virkaan nimitettiin kovan julkisen kohun saattelemana Eva Biaudet. Tässäkin tapauksessa virkaesityksen tehnyt ministeri (Steffan Wallin) vakuutteli useaan otteeseen keskustelleensa nimityspäätöksestä etukäteen oikeuskansleri Jonkan kanssa. Biaudet' n nimityspäätöksestä kanneltiin oikeuskanslerile eikä Jonkka nähnyt - tietenkään - tässäkään asiassa laillisuuden kannalta minkäänlaisia ongelmia.
14. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan pitäisi puttua oikeuskanslerin outoon ja hänen uskottavuuttaan laillisuusvalvojana pahoin nakertavaan kaksoisrooliin ja esittää perustuslain muuttamista siten, että oikeuskansleri toimisi jatkossa ainoastaan edellä mainittuna kruuninjuristina, eli hänet "vapautettaisiin" ylimmän laillisuusvalvojan tehtävästä. Ylimpänä laillisuusvalvojana valtakunnassa toimisi yksin eduskunnan oikeusasiamies. Tällä tavoin asia on järjestetty kaikissa muissa eurooppalaisissa sivitysmaissa, Ruotsia ja Suomea lukuun ottamatta.
15. Mitä itse asiaan tulee, niin voidaan todeta, että myös oikeuskansleri vetosi päätöksessään muun ohella vuonna 2011 valtioneuvoston ohjesääntöön tehtyn muutokseen. Sillä korvattiin ministeriön kansliapäällikön aikaisempi perehtyneisyyttä hallinnonalan toimintaan koskeva kelpoisuusvaatimus tehtävän edellyttämää monipuolista kokemusta koskevalla kelpoisuusvaatimuksella.
16. Mutta kuten tiedämme, laki on niin kuin se luetaan, siis tulkitaan. Lakia voidaan tulkita joko järkevästi tai epäviisaasti ja lain tarkoituksen vastaisesti. Minusta järkevä tulkinta edellyttäisi ko. tapauksessa, että ministeriön kansliapäälliköltä edellytetään, mainitun monipuolisen kokemuksen lisäksi, kokemusta tai perehtyneisyyttä ainakin yhdeltä asianomaisen ministeriön hallintoon kuuluvalta toimialalta. Järjetön sen sijaan on tulkinta, jonka ministeri Räsänen omaksui ja jota valtioneuvosto ja nyt myös oikeuskansleri Jonkka puolsivat, siis tulkinta, jonka mukaan kansliapäälliköllä ei tarvitse olla minkäänlaista aiempaa perehtyneisyyttä ministeriön hallinnonalan toimintaan.
17. Jos Jaakko Jonkka olisi ollut hyvä neuvonantaja tai consiglieri ja siinä sivussa myös valtakunnan parasta ajatteleva laillisuusvalvoja, hän olisi sanonut ministeri Räsäselle suoraan, miten tuota mainittua kelpoisuussäännöstä on syytä tulkita järkevästi ja lisännyt - protokollan ulkopuolella - että, "kuulepa nyt Päivi, jos sinä todella aiot esittää tuon agronomin nimittämistä kansliapäällikön virkaan, vaikkei hänellä, Herra Jumala, ole minkäänlaista perehtyneisyyttä sisäministeriön hallinnonalaan, niin sinullehan nauraisivat kohta naurismaan aidatkin"! Näin olisivat ehkä neuvonneet ministeriä ainakin jotkut aiemmat oikeuskanslerit tai prokuraattorit, vaikkapa Matias Calonius tai Kai Korte. Ne, jotka ovat jääneet historiaan kunnon oikeuskanslereina.
26 kommenttia:
Kaipa sieltä valtioneuvostosta löytyisi muitakin juristeja ottamaan kantaa näihin oikeudellisiin kymysyksiin. Taitavat ministerit haluta oikeuskanlerin näkemyksen, jota pitävät tämän aseman vuoksi uskottavampana kuin omien juristiensa näkemyksiä.
Kumman kaa? Kai Korte vai Jaakko Jonkka? Nyt tarkkana...karrikoidusti ja kuvitellusti, toisella on kädessään ranskalainen Martinet-piiska, jonka ohueksi leikattujen nahkasuikaleiden päässä ei tosin ole lyijypainoja, mutta sillä kun läiskäyttää sitä, joka ei ilman tottele, niin kylläpä syntyy kirkuna ja parkuna, poru ja huuto, ja toisella, keväisestä ojanreunan pensaasta taitettu taipuisa oksa, jonka kevyitä sivalluksia pehmittävät suloisen pörheät pajunkissat, ja jonka tuottama aistinautinto – siihen yllyttäen ja sitä ylläpitäen - saa kohteensa vain haluamaan lisää niin että toimenpiteen alkuperäinen tarkoitus ja merkitys hälvenee kokonaan...
En ollenkaan tunne tätä Nergiä, mutta jos hän on viimeksi ollut toisen ministeriön eli valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana vuodesta 2009, tuskin parempaa virkataustaa voisi ylimalkaan kuvitella, mikäli noudatetaan niitä perusteita, joita viime aikoina on ministeriöiden kansliapäällikköihin pyritty soveltamaan. Yleisjohtajuuttahan niiden hommat ovat.
Virolainen söhaisee ehdotuksellaan asian ydintä. Oikeuskanslerilta kysytään etukäteen juuri siistä syystä, että voidaan olla varmoja päätöksen "lainmukaisuudesta".
Kyllä puolueilla ja valtiolla on tarpeeksi juristeja kertomaan lain määräyksistä. Ongelma on siinä, että laki on kuin se luetaan. Vain oikeuskanslerin etukäteinen kannanotto takaa päätöksen kestävän myös mahdollisissa valitustapauksissa.
Olisi parempi miettiä oikeuskanslerin valintamenettelyyn muutosta, jolla taattaisiin kyvykkään ja itsenäisen lakimiehen valinta oikeuskansleriksi.
"En ollenkaan tunne tätä Nergiä, mutta jos hän on viimeksi ollut toisen ministeriön eli valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana vuodesta 2009, tuskin parempaa virkataustaa voisi ylimalkaan kuvitella..."
Palvelu Sailaksen porukoissa siis pätevöittää vaikka mihin, vaikka prikaatin komentajaksi? Käsite "yleisjohtajuus" on täydellisen epäselvä, lakikaan ei taida sitä tuntea.
Oikeustiede menetti hyvän tutkijan, laillisuusvalvonta ei kaipaa tutkijaa vaan nasakan päällikkön.
On ollut ns. luojan lykky, että arvostamaamme Emeritusta ei olllut aikanaan nimitetty esim. KKO:n oikeusneuvokseksi tai vaikkapa oikeuskansleriksi. Sellaisesta asemasta hän ei voisi / olisi voinut antaa tärkää panostaan muutoin niin vähäiseen oikuselämää koskevaan keskusteluun. E:n panos olisi esim. oikeusneuvoksena jäänyt todennäköisesti vain eriävän äänestyslausuman kirjaamiseen. Nyt hän sen sijaan voi kaikista sidonnaisuuksista vapaana kommentoida asiantuntevasti (ja hauskasti) eri oikeusilmiöitä kiitettävän tervävästi. - Kuten nyt tätäkin oikeuskanslerin kaksoisroolia, johon ei kukaan muu ole tainnut tohtia / ymmärtää / viitsiä / uskaltaa puuttua millään tavoin. Jaakko Jonkka on epäilemättä pätevä juristi, mutta tuossa kaksoisroolissaan hän on joutunut pahasti ristiriitaiseen tilanteeseen. Olisiko niin, että hän on niin joviaali mies, että ministerit uskaltavat häntä vapaamuotoisesti jututtaa ketunhäntä kainalossa. Kortteen ja Leskisen aikana tämä ei kenteis olisi tullut kysymykseen? - Kiitos taas Emeritukselle tärkeän ja pikaista korjausta vaativan epäkohdan uusintatarkastelusta. Repetitio est mater studiorum!
Toinen asia mistä ei osata tai uskalleta puhua tästä oikeuskanslerin kaksoisroolista puhuttaessa on sen rikosoikeudellinen arviointi.
Virkamies, joka ottaa osaa päätöksentekoon, jossa hän on aiemmin toisessa yhteydessä ollut asiaa valmistelemassa, kuten nyt oikeuskansleri on neuvonantajana osallistunut nimitysasian käsittelyyn, on esteellinen ko. päätöksentekomenettelyssä (tässä kanteluasiassa).
Esteellinen virkamies kun tekee päätöksen hän toimii lainvaistaisesti ja syyllistyy virkatoimeaan koskevien velvollisuuksien vastaiseen menettelyyn eli virkavirheeseen. Virkavelvollisuuden rikkomisesta on rikoslaissa säädetty rangaistukseksi sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Tämä koskee myös oikeuskansleria.
Oikeuskanslerin olisi estellisenä pitänyt antaa asia apulaisoikeuskanslerin ratkaistavaksi.
Paha vain, että oikeuskanslerin virkasyyteasiaan pitää saada perustuslain mukaan eduskunnan päätös aikaiseksi, jotta syyte voidaan käsitellä valtakunnanoikeudessa. Se on on kuitenkin huomattava, että ministereille asetettua kynnystä, että menettelyn pitää olla olennaisesti velvollisuuksien vastaista, ei ole oikeuskanslerin kohdalla olemassa.
Outoa tietenkin tässä perustuslaissa ja oikeuskanslerin asemassa on se, että käytännössä oikeuskansleri syyllistyy toistuvasti tästä kaksoisroolistaan johtuen virkarikoksiin eikä kukaan tee mitään, vaikka kyseessä on juuri valtakunnan korkein laillisuuden valvoja. Tilanne absurdiusuudeessaan todella hupaisa: ylin laillisuusvalvoja rikkoo lakia jatkuvasti!
Miten tällainen "laillisuusvalvoja" voi olla uskottava kansalaisten silmissä? Siinä perustuslaillisuus kysymys vastattavaksi vaikka valtiosääntöoppineille professoreille tai ehkä vain opiskelijoille, joille rehellisesti vastaaminen voisi olla helpompaa.
Nyt pitää kyllä toppuutella anonyymiä! Virkarikoksesta ei ole kyse, sillä oikeuskanslerit ovat jo ennen Jaakko Jonkkaa tehneet ja toimineet samalla tavalla. Käytäntö on vakiintunut niin, että kaikki pitävät sitä laillisena.
Kyse on tässäkin hieman "keisarin uusista vaatteista"". Oikeuskansleri ja hänen siivellään erinäiset valtiosääntöoppineet esitelmöivät mm. tiedekunnissa siitä, miten hieno rakenne meillä onkaan luotu oikeuskanslerin johtamassa laillisuusvalvonnassa ja miten hyvin ja "tehokkaasti" se toimii, siis miten hienot vaatteet kanslerilla ja koko hovimiehistöllä eli järjestelmällä onkaan, mutta kukaan ei halua nähdä, että eihän tuolla gangsterilla ole vaatteita olleenkaan, ts. järjestelmän hienous onkin itse asiassa pelkkä kulissi, jolla peitetään oikeuskanslerin outo kaksoisrooli ja siitä aiheutuva epäkohta laillisuusvalvonnassa.
"tulkinta, jonka mukaan kansliapäälliköllä ei tarvitse olla minkäänlaista aiempaa perehtyneisyyttä ministeriön hallinnonalan toimintaan."
Onko tämä tulkinta nyt niin järjetön? Yleensäkin valtion nimityksissä pyritään suurempaan kiertoon. Varsinkin kansliapäälikkö on korostetusti yleisjohtamistehtävä, joten voi olla hyvä, että siihen tullaan oman pienen piirin ulkopuolelta.
"Jos kansleri toimii aktiivisesti ja "jatkuvasti" ministereiden neuvonantajana, niin silloin hänen uskottavuutensa ja puolueettomuutensa ratkaista ylimpänä laillisuusvalvojana ministereiden ja valtioneuvoston keskustelun alaisista päätöksistä tekemiä kanteluja on ilman muuta syytä asettaa kyseenalaiseksi."
Voisiko kuitenkin ajatella, että kyse on - jos kanleri pysyy roolissaan - ennakollisesta valvonnasta, jossa kansleri etukäteen arvioi menettelyn LAILLISUUDEN ryhtymättä asialliseksi neuvonantajaksi. Jotenkin tuntuu valtion arvoon sopivammalta, että laittomat menettelyt estetään etukäteen eikä jouduta jälkikäteen toteamaan laittomiksi.
Joo, mutta me ei tiedä, millaista tuo "ennakollinen" valvonta itse asiassa käytännössä on. Nytkin Jonkka puhui siitä, että hän on valvonut ennakolta vain laillisuutta, mutta ministeri Räsänen taas korosti kovasti sitä, että hän oli keskustellut Jonkan kanssa (jatkuvasti) Nergin pätevyydestä. On mahdollista, että Räsänen on käsittänyt Jonkan kannanotot niin, että kanslerin mielestä Nerg ei ollut vain muodollisesti pätevä, vaan myös kaikista hakijoista pätevin!
Ennakollinen valvonta saattaa toki olla ok, mutta kyse onkin siitä, kuten yritin blogijutussa selvittää, että tämän jälkeen tapahtuva jälkikäteinen valvonta kantelun johdosta ei ole uskottavaa ja puolueetonta, koska kansleri tutkii uudelleen saman asian, johon hän on jo ottanut ennakolta kantaa; kun kantelunalainen päätös on tehty kanslerin "valvonnassa," joutuu kansleri siis ottamaan kantaa samaan asiaan uudelleen ja tutkimaan välillisesti myös oman kantansa oikeellisuutta.
Tuomioistuinkielessä tällaisesta jääviyden aiheuttamasta tilanteesta käytetään nimitystä kahden instanssin jäävi.
Jyrki Järvilehdon puolustuksen hovioikeudessa kuulema "tähtitodistaja" on varma siitä, että kukaan ei istunut onnettomuusveneen kuljettajan vieressä.
Jos jutussa mennään vielä KKO:een, niin ehkä kuulemme väitteen, jonka mukaan onnettomuusvenettä ei itse asiassa kuljettanut kukaan, vaan se oli vain "ajelehtinut" ajopuun tavoin törmätessään siltarumpuun.
Keskeisimmän ministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana 3 vuotta on aika laaja-alaista johtamistyötä. Sitä ennen kahden yliopiston yhteensulattamisjohtajana 2 vuotta. Kauanko lie sitä ennen ollut hallintojohtajana. Kokemuksessa ei Päivi Nergilla näytä olevan isoa vikaa, arvelee tässä ateisti.
Onhan tuon ikäisellä virkamiehellä toki kokemusta jo takanaan. Muttei luultavasti päivänkään kokemusta sisäasianministeriön hallinnonalalta! Tästä oli kysymys.
Onko tosiaan niin, ettei oikeuskansleri valvo lainkaan tasa-arvolain noudattamista valtioneuvoston tehdessä päätöksiä virkanimityksistä.
Ehkäpä oikeuskansleri valvoo vain, että ministerin hakijoista esiin nyppäämä hakija tulee varmasti virkaan myös nimitetyksi ja ettei päätöstä voi jälkikäteen moittia!
VM:stä käsin on ennenkin vallattu muita ministeriöitä. Juhani Korpela sai liikenneministeriön ja Erkki Virtanen silloisen KTM:n.
Voi kysyä niinkin, miksi jonkun erikoistuneen sektorin kuten rajavartioinnin tuntija olisi sopiva johtamaan useiden osastojen kokonaisuutta.
Ent. SM:n osastopäällikkö, yhä paljon kirjoittava VT Aulis Pöyhönen esitti äsken, että kansliapäällikön ei ole juuri mahdollistakaan syventyä asioihin, vaan alakohtaiset ratkaisut pitäisi jättää osastopäälliköille.
Jos kansliapäällikkö on yleisjohtaja, taloudellisten vaikutusten ymmärtäminen ja esittäminen on keskeistä. Tämän oppii juuri VM:ssa.
Talouslehdissä on joskus sivuttu Thorsin ministerikauden alkua, jolloin alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä 7-kertaistui v. 2007 , ja kolmessa vuodessa heitä tuli 1500 enemmän kuin aiemmalla vuosivauhdilla.
Ikätestaus jouduttiin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanoton jälkeen lopettamaan.
Tämä antoi aikuisille mahdollisuuden perheen yhdistämiseen, joka on tarkoitettu lapsille.
Seurauksista ei vielä ole tarkkaa kuvaa. Jos näin saatiin lopulta jopa 3000+ ylimääräistä maahantulijaa tukien nostajiksi, voi taloudellinen rasite olla satoja miljoonia euroja vuodessa.
Kyseinen apulaisasiamies siirtyi sitten pres. Halosen avustajaksi.
Jos SM:ssä ei lainkaan ole välitetty laskea kustannuksia, oli aikakin läänittää se VM:lle.
Voisi sanoa niinkin, että kiitos Luojalle ja hänen wannabe-paikallisedustajilleen.
Ehkä eniten rikottu on se laki, että säädösten taloudelliset vaikutukset pitäisi selvittää ja esittää. Tässäkin lienee kysymys myös OKA:n laiminlyönnistä.
Kuka on sanononut tai todistanut, että esim. mainitulla "rajavartioinin tuntijalla" ei olisi minkään muun hallinnon alan kokemusta tai tuntemusta? Mitä oikeastaan tarkoitetaan epämääräisellä käsitteellä "yleisjohtaja". Onko kysymyksessä tyyppi, joka "johtaa yleensä" vain on niin kuin "yleismies Jantunen"?
Oliko nytkin kysymyksessä ministeriön "valtaus", mitä se oikein tarkoittaa? Eikö jonkin erikoistuneen sektorin tuntija ole muka lainkaan kykenevä "ymmärtämään taloudellisia vaikutuksia" ja "esittämään" (niitä (kenelle)? Jne, jne. Tuollaisia "yleisiä" käsityksiä "yleisjohtamisesta" voi esittä "yleensä" kuka tahansa.
"Ikätestaus jouduttiin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanoton jälkeen lopettamaan...kyseinen apulaisasiamies siirtyi sitten pres. Halosen avustajaksi".
Presidentti Niinistön tullessa valtaan ko. juristi joutui lähtemaan Linnan kansliasta. Hän toimii nyt maan ylimmän hallintotuomioistuimen tuomarina eli ylim. hallintoneuvoksena KHO:ssa. KHO päätti juuri näyttää kaapin paikan EIT:lle ja torpata EIT:n tuomion, jolla Suomi tuomittiin laillisuusperiaatteen rikkomisesta pakkohoitoa koskevassa asiassa.
Ehkä tuo tyyppi on alkanut nyt jo hiukka "oppia", mitä ihmisoikeuksiin arjessa kuuluu?
Sisäministeri Päivi Räsänen puolustaa terrierimäisesti MMM, agronomi Päivi Nergin nimityspäätöstä Aamulehdessä (2.10) ja kummastelee, miksi kukaan ei pidä melua siitä, että STM:n kansliapäälliköksi valittiin ko. ministeriössä vuodesta 2008 osastopäällikkönä toiminut kokoomuslainen LT, eMBA Päivi Sillanaukee.
Olisiko syy yksinkertaisesti se, että Sillanaukee oli objektiivisesti arvioiden hakijoista pätevin?
Sillä aikaa kun sisäministeriön uudelle kansliapäällikölle räätälöidään henkilökohtaista perehdyttämissuunnitelmaa johtamansa ministeriön toimialasta, Sillanaukee on jo ehtinyt valottaa visioitaan ministeriön Yläkulmassa artikkelissa "Taloutta ei pidä tuijottaa vuosi kerrallaan" (28.9). Totisesti, kansliapäälliköissä on eroja!
Kumpikohan rouva Kansliapäälliköistä nähdään ensimmäisenä toimittaja Korkin vieraana YLE:n Ykkösaamussa? Hullujen päivien odotustunnelmissa voisin melkein lyödä vetoa Päivi S:n puolesta.
Jyrki Virolainen ehti jo kommenttikeskustelussa ihmetellä Jyrki Järvilehdon puolustuksen tähtitodistajan "varmuutta".
Aamukahvia juodessa lueskelin itsekin (aina luotettavasta iltalehdestä) näitä JJ:n oikeudenkäynnin käänteitä. Nythän sinne oli puolustuksen toimesta marssitettu uutena todistajana myös oikeuslääkäri, jolla oli - yllätys, yllätys - täysin päinvastainen käsitys kuin syyttäjän nimeämällä oikeuslääkärillä.
Puolustuksen nimeämä oikeuslääkäri komppasi aiemmin kuultua tähtitodistajaa ja kokosi palapelin asettamalla uhrin kuljettajan paikalle.
Mielenkiintoisimmat kysymykset näille todistajille kuitenkin esitetään yleensä vasta kuulemisen loppupuolella. Syyttäjä Sundberg olikin tiedustellut todistajan motiivia saapua puolustuksen todistajaksi.
Tähän oikeuslääkäri vastasi, että on tapahtumassa oikeusmurha. Syyttäjällä on käytössään asiantuntijat ja asiantuntemus, minkä vuoksi hänen velvollisuutensa on nyt auttaa. Ilmeisesti aivan lopuksi on ehkä vähän vähemmän ponnekkaammin muistettu kuitenkin mainita, että saahan todistamisesta myös palkkion "käytetystä ajasta" - ja että jos vastaajana olisi ollut joku vähemmän varakas henkilö, niin huonosti olisi käynyt! Ilmeisesti velvollisuus auttaa ei tässä olisi niinkään ollut muuta kuin velvollisuutta itseä ja omaa taloutta kohtaan.
Edellisestä voitaisiin päätellä, että joko syyttäjä kasaa näytön olematta lainkaan objektiivinen tai sitten varakkaampien henkilöiden asiantuntijatodistajille maksamat palkkiot vaikuttavat annettavan todistuksen tai lausunnon sisältöön.
Itse liputan jälkimmäisen kannan puolesta. Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun asiantuntijuutta hieman väritetään rahalla.
"Tuomioistuinkielessä tällaisesta jääviyden aiheuttamasta tilanteesta käytetään nimitystä kahden instanssin jäävi."
Juuri tästä ei ole kysymys vaan siitä, että sama instanssi tekee samassa asiassa ensin ennakollisen sitten lopullisen ratkaisun. Näitä on tuomioistuimissa paljon (esim. pakkokeino ja turvaamistoimet).
Toki olisi järkevä kehittää ennakkovalvonnan muodot, esim. muistion laatiminen, että asia voidaan jälkikäteen selvittää. Samoin toivon, että kansleri on Räselle selvästi korostanut, että kyse on ainoastaan lailisuuskannasta ts muodollisesta pätevyydestä.
Kaikenkaikkiaan toki tyylikkäämpää olisi ollut, että kansleri olisi siirtänyt oman kantelunsa oikeusasiamiehelle.
Kahden instanssin jäävi sopisi sinä mielessä, että kantelua ratkaistesssaan oikeuskansleri tomii valitusasteena ja ratkaisee asian, johon hän on ottanut kantaa jo "alemmassa asteessa" eli jo ennen nimityspäätöksen tekemistä ja sanotun asian valmistelussa. Ehkä vielä paremmin sopisi kuitenkin jääviysperuste, jonka mukaan tuomarina/ratkaisijana ei voi toimia se, joka on ollut samassa asiassa aiemmin asainosaisen eli tässä tapauksessa ministerin avustajana tai neuvonantajana.
Tuomarin jääviysperusteet eivät toki sovellu sellaisenaan oikeuskansleriin, mutta säännöistä ilmenevät periaatteet ja tavoitteet sopivat. Kanslerilla on kantelussa tietty ennakkoasenne, kun hän on osallistunut nimitysasian valmisteluun ja toiminut tällöin ministerin neuvonantajana.
JJ-Lehdon tapauksessa vanha Turun hovioikeus on herännyt entiseen loistoonsa, sillä iltapäivälehtien otsikoiden ja lööppien mukaan oikeussalissa on suorastaan vilissyt erilaisia "tähtiä": syytettynä on "formulatähti", hänen advokaattinsa on "tähtiasianajaja", todistajina ja/tai asiantuntijoina on kuultu "tähtitodistajia" jne. Ja kaiken kukkuraksi oikeusjuttua ovat meille taviksille selostaneet median "tähtitoimittajat".
Selostuksissa vilahtaa tuon tuostakin sana "tyrmäys" tai "tyrmäsi"; puolustuksen todistaja "tyrmäsi" syyttäjän todistajan tai päin vastoin. Kamppailu on siis tosi kiihkeä, ja sanaa tyrmätä käytetään selostuksissa lähes yhtä monta kertaa kuin Jokereiden ja HIFK:n välisen lätkäottelun selostuksissa.
Taas vähän myöhäsyntyinen kommentti - kun muutakin tärkeää tässä elämässä on, mutta sitä täsmällisempi:
Näissä blogeissa paljon kirjoitetaan niistä virkanimityksistä, jotka on joskus tehty, ja joissa OKA on ollut valtioneuvostossa mukana, MUTTA ei koskaan virkanimitysasioista, joita ei koskaan edes esitellä esityksen mukaisesti, koska OKA on näyttänyt punaista korttia jo ennen esittelyä, siis siinä paljon parjatussa ennakollisessa tarkastuksessa. Sehän EI ole kruununjuridista neuvontaa vaan ennakollista laillisuuden valvontaa. Siis yksinkertaisesti sitä, että katsotaan laillisuutta etukäteen ettei sitä tarvitse katsoa jälkikäteen.
Yhtenä havainnollisimmasta esimerkistä korkeasta virkanimityksestä, jota ei koskaan esitelty alkuperäisen esityksen mukaisesti voidaan nyt julkisena asiana mainita valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteerin virantäyttö. Valtioneuvoston esittelylistasta ja pöytäkirjasta näkyy kuka nimitettiin, mutta ei sitä ketä alunperin esitettyä EI nimitetty, kun tätä hakijaa ei OKA:n kannan mukaisesti voitu pitää pätevimpänä hakijana.
Kohtuullisella vaivannäöllä tämän virkanimitysasian historiasta on varmaan saatavissa julkista tietoa valtioneuvoston kanslian tämän virkanimitysasian asiakirjan varhaisemmista versioista, jotka ovat julkisia asiakirjoja. Näitä lopullista esittelymuistiota ja niitä aikaisempia versioita vertaamalla näidenkin korkeiden virkanimitysasioiden valmistelun pajatsoluonne havainnollisesti selvinnee...
Lähetä kommentti