645. Tuomarin eettiset periaatteet
Taisteloa allans' monta...
1. Monien ammattikuntien piirissä on koottu erityisiä moraalisia tai ammattieettisiä normeja (sääntöjä tai periaatteita), joita asianomaisella alalla tulee kunnioittaa ja noudattaa. Lääkäreiden ikivanha eettinen normisto on Antiikin Kreikan ajoilta peräisin oleva Hippokrateen vala.
1. Monien ammattikuntien piirissä on koottu erityisiä moraalisia tai ammattieettisiä normeja (sääntöjä tai periaatteita), joita asianomaisella alalla tulee kunnioittaa ja noudattaa. Lääkäreiden ikivanha eettinen normisto on Antiikin Kreikan ajoilta peräisin oleva Hippokrateen vala.
2. Nykyään esimerkiksi psykologeilla, asianajajilla ja journalisteilla on omat eettiset ohjeensa. Asianajajia velvoittavat hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet ja toimittajia taas journalistin ohjeet, joissa määritellään hyvä journalistinen tapa. Suomen Lakimiesliitto on vahvistanut vuonna 1997 kaikkia lakimiehiä koskevat eettiset ohjeet.
3. Hyvää hallintoa koskevia eettisluonteisia oikeusnormeja on kirjattu hallintolakiin; käsite "hyvä hallinto" mainitaan myös perustuslain 21 §:n 2 momentissa. Myös monilla yksittäisillä yrityksillä (esim. Finnairilla) ja yhteisöillä on itse laadittuja, niin ikään usein hyväksi hallinnoksi mainittuja eettisiä normistoja. Näillä ohjeilla ja periaatteilla virkakunta ja yrityselämä haluavat vakuuttaa yleisölle, että niiden etiikka ja moraali ovat kunnossa.
4. Ammattikuntien eettiset ohjeet eivät ole pakottavaa oikeutta eikä oikeusjutussa ratkaisua voida perustaa suoraan niihin. Kysymys on itsesääntelystä eli ammattikuntien sisäisistä ohjeista. Ammattikunnan omat elimet valvovat eettisten normien noudattamista. Esimerkiksi Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesääntelyelin, joka tulkitsee hyvää journalista tapaa ja joka käsittelee tiedotusvälineitä vastaan tehtyjä kanteluja. Asian käsittely julkisen sanan neuvostossa ei poista mahdollisuutta käsitellä samaa asiaa tuomioistuimessa joko rikos- tai riita-asiana. Asianajajaliitto valvoo hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden noudattamista. Liiton valvontalautakunta käsittelee asianajajien moitittavasta toiminnasta tehtyjä kanteluja, rikkomuksista voidaan määrätä kurinpidollinen seuraamus.
5. Suomen Lakimiesliiton vahvistamat lakimiehen eettiset ohjeet sisältävät 12 varsin yleisluonteista kohtaa. Ne soveltuvat yleisesti ottaen myös tuomareille, vaikka tuomarintyön erityispiirteitä ei ole otettu niissä huomioon. Käytännössä lakimiehen eettisistä ohjeista ei juuri puhuta, vaan ne näyttäisivät jääneen pölyttymään kirjoituspöydän laatikkoon. Onko noista ohjeista keskusteltu vahvistamisen jälkeen vuosittain pidettävillä Lakimiespäivillä kertaakaan, tuskinpa? Jos eettisistä normeista ei puhuta tai keskustella, ne menettävät helposti merkityksensä.
6. Tuomareille ei ole tähän mennessä vahvistettu Suomessa omia eettisiä ohjeita. Voimassa oleva lainsäädäntö määrittelee oikeudenkäyntiä silmällä pitäen tuomareiden toiminnan sisällön ja rajat, mutta tuomarin käyttäytymisestä oikeussalissa laissa ei ole säännöksiä. Eräänlaisen tuomarin eettisen ohjeen muodostaa tuomarinvalan teksti. Tuossa valassa tai sitä vastaavassa vakuutuksessa lakimies sitoutuu tuomaria velvoittaviin eettisiin ja moraalisiin ihanteisiin. Meillä on edelleen käytössä Ruotsin vallan ajoilta peräisin oleva vuoden 1734 lain tuomarinvalan ja -vakuutuksen teksti:
"Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta."
7. Tuomarinvalan eettinen anti lienee käytännössä vähäinen. Tuomarinvalaa tunnetumman eettisen normiston muodostaa uskonpuhdistaja Martti Lutherin lähipiiriin kuuluneen ruotsalaisen Olaus Petrin kokoamat ja vuoden 1540 paikkeilla julkaisemat vanhat tuomarinohjeet. Ne ovat antaneet henkisen pohjan tuomareiden riippumattomalle toiminnalle ja vahvistaneet osaltaan kansalaisten luottamusta tuomioistuimiin. Tuomarin ohjeet perustuvat osin roomalaiseen ja saksalaiseen oikeuden säännöksiin, osin Raamatun ohjeisiin ja osin taas vanhoihin ruotsalaisiin sananlaskuihin. Olaus Petrin kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tuomarinohjeet ovat edelleen elinvoimaisia, mikä ilmenee esimerkiksi siitä, että vuodesta 1635 lähtien ne ovat olleet ja ovat yhä edelleen vuosittain painettavan lakikirjan alkulehtenä.
8. Olaus Petrin tuomarinohjeista löytyy tuomareiden ammattietiikan yleinen arvoperusta. Tuomarilta edellytetään ammattitaitoa, mutta lisäksi tuomarilla on oltava moraalista herkkyyttä ja viisautta ymmärtää, että lain kirjaimen yläpuolella ovat oikeus ja kohtuus. Tuomarinohjeissa moraali on asetettu oikeuden ja lainkäytön vartijaksi; tässä muutama kohta ohjeista:
* Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään;
* Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana;
* Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella;
* Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttääkin tekevän lain sanain mukaan.
9. Tuomarietiikka on herättänyt kansainvälisen yhteisön piirissä suhteellisen paljon kiinnostusta. YK:n puitteissa on valmisteltu ja hyväksytty asiakirja nimeltään The Bangalore Principles of Judical Conduct 2002, jota täydentää vuonna 2007 julkaistu kommentaariteos. Euroopan neuvoston puitteissa valmistelluista asiakirjoista voidaan mainita neuvoston suositus tuomarien riippumattomuudesta, tehokkuudesta ja roolista (Recommendation on the independence, efficiency and the role of judges) No. R (94) 12 ja sitä täydentävä neuvoston vuonna 2010 antama suositus tuomareiden riippumattomuudesta, tehokkuudesta ja vastuusta (Recommendation on the independence, effiency and the responsibilities of judges) No. R (2010) 12.
10. Nyt myös Suomen Tuomariliitto on herännyt asiassa, sillä tuomareista koostunut työryhmä on valmistellut asiakirjan "Tuomarin eettiset periaatteet." Se hyväksyttiin liiton vuosikokouksessa viime toukokuussa ja ohjeisto on määrä julkistaa 12.10. pidettävän tuomaripäivän aikana. Yhteensä 15 kohtaa käsittävä periaatteluettelo on tällainen:
Riippumattomuus ja puolueettomuus
I. Tuomari on uskollinen antamalleen tuomarinvalalle tai -vakuutukselle. Tuomari sitoutuu oikeusvaltioperiaatteeseen sekä ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamiseen. Tuomari ei ylitä laillisuuden tai harkintavaltansa rajoja.
II. Tuomari on lainkäyttötehtävässään riippumaton lakiasäätävästä ja toimeenpanevasta valtiovallasta. Tuomarin riippumattomuus edellyttää lisäksi vapautta sidoksista muihin yhteiskunnallisiin vallankäyttäjiin, kuten politiikan, talouselämän ja tiedotusvälineiden edustajiin. Tuomarin riippumattomuus on tarkoitettu oikeudenkäynnin asianosaisten turvaksi ja suojaamaan kansalaisia epäasianmukaiselta vallankäytöltä. Riippumattomuutta ei ole tarkoitettu suojaamaan tuomarin omia etuja.
III. Tuomari on puolueeton. Tuomari suorittaa virkatehtävänsä pelkäämättä muiden reaktioita, ilman ennakkoasenteita ja säilyttäen puolueettomuutensa. Yksittäisessä oikeudenkäynnissä tuomari ei ole julkisen keskustelun ja painostusryhmien ohjailtavissa. Tuomari ei suosi eikä syrji ketään virkatehtäviään hoitaessaan. Tuomarin tai hänen lähipiirinsä henkilökohtainen etu tai vahinko ei saa vaikuttaa hänen työhönsä.
IV. Tuomarin toiminta ja käyttäytyminen vahvistaa luottamusta siihen, että hänen ammattitoimintansa perustuu lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Tuomari huolehtii siitä, että hänen käyttäytymisensä myöskään yksityiselämässä ei vaaranna hänen puolueettomuuttaan eikä luottamusta tuomarin viran hoitoon.
V. Tuomarilla on sanan- ja yhdistymisvapaus kuten muillakin yhteiskunnan jäsenillä. Näitä vapauksia käyttäessään tuomari ottaa huomioon virkansa vastuullisuuden sekä tuomioistuimen riippumattomuuden, puolueettomuuden ja tasapuolisuuden.
Oikeamielisyys
VI. Tuomari toteuttaa oikeamielisyyttä päätöksenteossaan ja käytöksessään. Tuomari perustaa antamansa ratkaisut huolelliseen ja tasapuoliseen harkintaan.
VII. Tuomari kunnioittaa kaikkien inhimillistä arvokkuutta. Tuomari suhtautuu oikeudenkäytön osallisiin, oikeudenkäyntien yleisöön, ammattikollegoihin ja työyhteisön jäseniin arvostavasti ja kohteliaasti tavalla, joka ei vahingoita tuomioistuimen arvoa.
VII. Tuomari kohtelee kaikkia asianosaisia tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti kuitenkin ottaen huomioon heidän erilaisuutensa. Tuomari ei suhtaudu kehenkään oikeutta hakevaan väheksyvästi tai ylimielisesti. Tuomari ottaa huomioon kaikkien asiaan osallisten sanottavan, mutta on velvollinen tarvittaessa rajoittamaan oikeudenkäyntiin osallistuvien esiintymistä.
IX. Tuomari pyrkii luomaan oikeudenkäyntiin asiallisen, avoimen ja asian laatuun sopivan ilmapiirin.
Ammattitaito
X. Tuomarin ammattitaito ilmenee hänen oikeutta koskevissa tiedoissaan ja ymmärryksessään. Tuomari pitää yllä ja täydentää ammattitietojaan ja -taitojaan jatkuvasti.
XI. Tuomari hoitaa virkatehtävänsä ahkerasti ja tunnollisesti tiedostaen, että asiaan osalliselle on tärkeää saada perusteellisesti harkittu ja punnittu ratkaisu kohtuullisessa ajassa.
XII. Tuomarin työn vaativuuden takia on tärkeää, että tuomari huolehtii työkykynsä ylläpitämisestä. Tuomari kantaa osaltaan vastuunsa työyhteisönsä hyvinvoinnista.
XIII. Tuomari tekee työtään avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti. Tuomari kiinnittää huomiota selkeään suulliseen ja kirjalliseen ilmaisuun sekä kuuntelemisen taitoon.
Avoimuus
XIV. Tuomari toimii niin, että asiaan osalliset ja yleisö saavat oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen edellyttämät tiedot oikeudenkäynnistä. Tuomari pyrkii laatimaan tuomioistuimen ratkaisun niin, että se on selkeä, seikkaperäinen ja ymmärrettävä.
XV. Tuomarin tärkein puheenvuoro virassa käsitellystä asiasta ilmenee tuomioistuimen ratkaisusta. Yhteiskunnalliseen tai tieteelliseen keskusteluun osallistuessaan tuomari muistaa virastaan johtuvat velvoitteet kuten päätösneuvottelun salassapidon.
----
11. Mihin näillä ohjeilla tai periaatteilla tähdätään, mikä on ohjeiden käytännöllinen merkitys, sitoutuvatko tuomarit työssään luettelossa mainittuihin hyveisiin, vai mistä on kysymys? Tähän kysymykseen periaatteiden lyhyestä johdannosta ei saada selvää vastausta.
12. Johdannon mukaan tuomarin eettisten periaatteiden laatimiselle voidaan nähdä useita erilaisia tarkoitusperiä. Periaatteiden voidaan arvioida "vahvistavan yleisön luottamusta lainkäyttöön, koska ne turvaavat lainkäytön asianmukaisuutta". Eettisillä periaatteilla on myös "informatiivinen merkitys; ne auttavat yleisöä ottamaan selvää ammattietiikasta, joka ohjaa lainkäyttöä". Edelleen: "Tuomarin eettiset periaatteet ovat tuomarille tärkeä itsearvioinnin väline. Eettisten periaatteiden tarkoituksena ei ole kuitenkaan "kuvata hyvältä tuomarilta vaadittavia ominaisuuksia, vaan eettisesti oikeaa toimintaa, johon tuomarin tulee työssään pyrkiä. Periaatteet ovat luonteeltaan eettisiä tavoitteita, jotka toimivat apuvälineinä eettisesti perusteltujen valintojen tekemiseen. Periaatteet eivät kuvaa eettiselle toiminnalle asetettavia vähimmäisvaatimuksia vaan tavoitetasoa, johon lainkäyttötoiminnassa tulee pyrkiä".
13. Ota tuosta nyt sitten selvää! Näyttäisi joka tapauksessa siltä, että tuomarit eivät ole halunneet sitoutua periaatejulistuksellaan uuteen normistoon, eli periaatteet eivät suoranaisesti velvoita tuomaria käytännön työssä, eivätkä oikeusjutun asianosaiset ilmeisesti voi vedota periaatteisiin. Periaatteet ovat lähinnä vain yleisluontoisia toteamuksia, joilla halutaan sanoa, että "tällainen tämä sitten on, tämä hyvä tuomaritapa, mutta ei me kuitenkaan sitouduta näillä ohjeilla mihinkään"!
14. Eettiset periaatteet ovat puhetta niistä eettisistä arvoista, jotka on tarkoitettu ohjaamaan tuomarin toimintaa. Niin kuin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo sanoi edellisessä blogijutussa selostetussa puheessaan, etiikka ohjaa, mutta moraalin tila on se, mikä vaikuttaa käytännössä. "Virkakunnan etiikka voi olla kunnossa, mutta moraali saattaa silti olla heikoissa kantimissa", totesi Koskelo. Tämä toteamus pätee varmasti myös tuomarikuntaan. Etiikka ilmenee julkilausumien ja periaateohjelmien tasolla, moraali sen sijaan käytännön tasolla. Etiikan arvoja testataan siinä toimintatavassa, jota tosiasiassa noudatetaan ja ylläpidetään. Etiikasta ollaan yleensä liikuttavan yksimielisiä - tuskinpa ensi perjantain tuomaripäivilläkään kukaan haluaa vastustaa periaatteiden hyväksymistä - mutta erimielisyyttä ja parran pärinää voi sitä vastoin syntyä siitä, miten eettisten arvojen ja periaatteiden tulisi ilmetä käytännön toiminnassa; silloin voivat esimerkiksi paljon puhutut resurssikysymykset ponnahtaa pinnalle periaatteiden käytännön sovellutuksia vesittämään. Koskelo listasi toimintatapojen ja -moraalin tasolla keskeisiksi sellaiset asiat kuin aloitteellisuus, omistautuminen, henkinen itsenäisyys, kriittisyys, älyllinen rehellisyys, rohkeus ja väistelemättömyys. Näistä ei taida olla tuomareiden periaateluettelossa nimenomaista mainintaa.
15. Tuomarin eettiset periaatteet voivat jäädä - Lakimiesliiton julkaisemien eettisten periaatteiden tavoin - nurkkaan pölyttymään ja unohduksiin, jos periaatteita ei oteta tosisssaan tai niitä ei edes pyritä ottamaan huomioon käytännön tuomitsemistoiminnassa. Periaateluetteloon olisi voitu liitttää katekismuksen kymmmenen käskyn tavoin jonkinlainen "mitä se on" -osio, jossa olisi vaikkapa esimerkinomaisesti kerrottu, mitä esimerkiksi "oikeamielisyys" käytännössä tuomarilta edellyttää, mitä tarkoitetaan käsitteellä "oikeusvaltioperiaate" tai mitä kohdassa IV mainitulla "yksityiselämässä käyttäytymisellä" itse asiassa tarkoitetaan. Onko viimeksi mainitussa kohdassa pidetty silmällä esimerkiksi myös tuomarin sivutoimia, joista ei mainita luettelon muissaakaan kohdissa mitään konkreettista?
16. Tuomarin eettisistä periaatteista ja moraalista olisi syytä ylläpitää jatkuvaa keskustelua ja pohdintaa, jotta periaatteilla voisi olla vaikutusta käytännön tuomitsemistyön ja ihmisten oikeusturvan kannalta. Tähän puoleen on kiinnitetty huomiota Ruotsissa, jossa on myös puuhattu tuomareille eettisiä ohjeita tai periaatteita. Sikäläinen tuomariliitto asetti vuonna 2009 toimikunnan pohtimaan tuomarin eettisiä ohjeita. Vuonna 2010 tuomioistuinten keskushallintoyksikkö Domstolsverket antoi Svean hovioikeuden ex-presidentti Johan Hirschfeldtille toimeksiannon asiassa. Valmistelutyön tuloksena syntyi asiakirja "Domaretik - grundsatser och frågor", joka lähetettiin kaikille tuomareille. Hirschfeldt on kirjoittanut työnsä pohjalta artikkelin "Domaretik - fyra grundsatser och många frågor", joka on julkaistu Svensk Juristtidning -lehden numerossa 5-6/2011 s. 518-526, se löytyy tästä. Katso myös professori Claes Sandgrenin artikkelia "Etiska riktlinjer för domare och åklagare", Juridisk Tidskrift 2009-10, s. 752 ss.
17. Ruotsissa ei ole siis tyydytty pelkästään hieman mitäänsanomattoman listan julkaisemiseen. Naapurimaassa pyritään kysymysten ja keskustelun avulla pohtimaan ja selvittämään, mitä eettisillä periaatteilla itse asiassa tarkoitetaan ja mitä nuo periaatteet edellyttävät tuomarilta käytännön työssä ja yksityiselämässä. Esimerkiksi otsikon "riippumattomuus" alla tuomarit voivat pohtia tykönänsä seuraavanlaisia kysymyksiä:
Hur ser jag på domarens roll och funktion i samhället?
– Hur ser jag på min roll att verka för mänskliga rättigheter?
– Finns det situationer där jag som domare har ett ansvar för att inför parter och allmänheten förklara domstolarnas roll och funktion i samhället? Kan det finnas extraordinära situationer — helt bortsett från lagprövningssituationen — när jag av etiska skäl kan vägra att fullt ut tillämpa en lagbestämmelse? Bör jag informellt kunna rådfråga eller låta mig informeras av t.ex. en rättsvetenskapsman, en departementstjänsteman eller en expert i en statlig utredning avseende en rättsfråga? Hur bör jag förhålla mig till sådana generella rekommendationer för rättstillämpningen som ligger vid sidan av de traditionella rättskällorna?
18. Kumpi mahtanee olla tehokkaampi metodi saada tuomarit pohtimaan, mitä eettisillä periaatteilla tarkoitetaan ja mihin niillä pyritään? Suomalainen luettelomalli ilman kysymyksiä ja pohdintaa vai ruotsalainen keskusteleva malli?
19. Eettisissä ohjeissa voidaan kuvata tai jopa luvata taikka antaa ainakin ymmärtää vaikka mitä, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Periaatteilla on kuitenkin merkitystä vain sillä edellytyksellä, että nämä hienot arvot ja ammattihyveet näkyvät tuomarin jokapäiväisessä työssä. Asianosaisten ja yleisön olisi syytä aktiivisesti seurata tuomareiden toimintaa ja valvoa, että mainitut arvot ja hyveet ilmensivät esimerkiksi siinä tavassa, jolla tuomarit kohtelevat oikeudessa asianosaisia, todistajia, toimittajia ja yleisöä, samoin kuin siinä, miten ymmärrettävästi ja kärsivällisesti tuomarit perustelevat ratkaisujaan. Kyse on oikeusprosessin koetusta oikeudenmukaisuudesta.
Riippumattomuus ja puolueettomuus
I. Tuomari on uskollinen antamalleen tuomarinvalalle tai -vakuutukselle. Tuomari sitoutuu oikeusvaltioperiaatteeseen sekä ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamiseen. Tuomari ei ylitä laillisuuden tai harkintavaltansa rajoja.
II. Tuomari on lainkäyttötehtävässään riippumaton lakiasäätävästä ja toimeenpanevasta valtiovallasta. Tuomarin riippumattomuus edellyttää lisäksi vapautta sidoksista muihin yhteiskunnallisiin vallankäyttäjiin, kuten politiikan, talouselämän ja tiedotusvälineiden edustajiin. Tuomarin riippumattomuus on tarkoitettu oikeudenkäynnin asianosaisten turvaksi ja suojaamaan kansalaisia epäasianmukaiselta vallankäytöltä. Riippumattomuutta ei ole tarkoitettu suojaamaan tuomarin omia etuja.
III. Tuomari on puolueeton. Tuomari suorittaa virkatehtävänsä pelkäämättä muiden reaktioita, ilman ennakkoasenteita ja säilyttäen puolueettomuutensa. Yksittäisessä oikeudenkäynnissä tuomari ei ole julkisen keskustelun ja painostusryhmien ohjailtavissa. Tuomari ei suosi eikä syrji ketään virkatehtäviään hoitaessaan. Tuomarin tai hänen lähipiirinsä henkilökohtainen etu tai vahinko ei saa vaikuttaa hänen työhönsä.
IV. Tuomarin toiminta ja käyttäytyminen vahvistaa luottamusta siihen, että hänen ammattitoimintansa perustuu lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Tuomari huolehtii siitä, että hänen käyttäytymisensä myöskään yksityiselämässä ei vaaranna hänen puolueettomuuttaan eikä luottamusta tuomarin viran hoitoon.
V. Tuomarilla on sanan- ja yhdistymisvapaus kuten muillakin yhteiskunnan jäsenillä. Näitä vapauksia käyttäessään tuomari ottaa huomioon virkansa vastuullisuuden sekä tuomioistuimen riippumattomuuden, puolueettomuuden ja tasapuolisuuden.
Oikeamielisyys
VI. Tuomari toteuttaa oikeamielisyyttä päätöksenteossaan ja käytöksessään. Tuomari perustaa antamansa ratkaisut huolelliseen ja tasapuoliseen harkintaan.
VII. Tuomari kunnioittaa kaikkien inhimillistä arvokkuutta. Tuomari suhtautuu oikeudenkäytön osallisiin, oikeudenkäyntien yleisöön, ammattikollegoihin ja työyhteisön jäseniin arvostavasti ja kohteliaasti tavalla, joka ei vahingoita tuomioistuimen arvoa.
VII. Tuomari kohtelee kaikkia asianosaisia tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti kuitenkin ottaen huomioon heidän erilaisuutensa. Tuomari ei suhtaudu kehenkään oikeutta hakevaan väheksyvästi tai ylimielisesti. Tuomari ottaa huomioon kaikkien asiaan osallisten sanottavan, mutta on velvollinen tarvittaessa rajoittamaan oikeudenkäyntiin osallistuvien esiintymistä.
IX. Tuomari pyrkii luomaan oikeudenkäyntiin asiallisen, avoimen ja asian laatuun sopivan ilmapiirin.
Ammattitaito
X. Tuomarin ammattitaito ilmenee hänen oikeutta koskevissa tiedoissaan ja ymmärryksessään. Tuomari pitää yllä ja täydentää ammattitietojaan ja -taitojaan jatkuvasti.
XI. Tuomari hoitaa virkatehtävänsä ahkerasti ja tunnollisesti tiedostaen, että asiaan osalliselle on tärkeää saada perusteellisesti harkittu ja punnittu ratkaisu kohtuullisessa ajassa.
XII. Tuomarin työn vaativuuden takia on tärkeää, että tuomari huolehtii työkykynsä ylläpitämisestä. Tuomari kantaa osaltaan vastuunsa työyhteisönsä hyvinvoinnista.
XIII. Tuomari tekee työtään avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti. Tuomari kiinnittää huomiota selkeään suulliseen ja kirjalliseen ilmaisuun sekä kuuntelemisen taitoon.
Avoimuus
XIV. Tuomari toimii niin, että asiaan osalliset ja yleisö saavat oikeudenkäynnin julkisuusperiaatteen edellyttämät tiedot oikeudenkäynnistä. Tuomari pyrkii laatimaan tuomioistuimen ratkaisun niin, että se on selkeä, seikkaperäinen ja ymmärrettävä.
XV. Tuomarin tärkein puheenvuoro virassa käsitellystä asiasta ilmenee tuomioistuimen ratkaisusta. Yhteiskunnalliseen tai tieteelliseen keskusteluun osallistuessaan tuomari muistaa virastaan johtuvat velvoitteet kuten päätösneuvottelun salassapidon.
----
11. Mihin näillä ohjeilla tai periaatteilla tähdätään, mikä on ohjeiden käytännöllinen merkitys, sitoutuvatko tuomarit työssään luettelossa mainittuihin hyveisiin, vai mistä on kysymys? Tähän kysymykseen periaatteiden lyhyestä johdannosta ei saada selvää vastausta.
12. Johdannon mukaan tuomarin eettisten periaatteiden laatimiselle voidaan nähdä useita erilaisia tarkoitusperiä. Periaatteiden voidaan arvioida "vahvistavan yleisön luottamusta lainkäyttöön, koska ne turvaavat lainkäytön asianmukaisuutta". Eettisillä periaatteilla on myös "informatiivinen merkitys; ne auttavat yleisöä ottamaan selvää ammattietiikasta, joka ohjaa lainkäyttöä". Edelleen: "Tuomarin eettiset periaatteet ovat tuomarille tärkeä itsearvioinnin väline. Eettisten periaatteiden tarkoituksena ei ole kuitenkaan "kuvata hyvältä tuomarilta vaadittavia ominaisuuksia, vaan eettisesti oikeaa toimintaa, johon tuomarin tulee työssään pyrkiä. Periaatteet ovat luonteeltaan eettisiä tavoitteita, jotka toimivat apuvälineinä eettisesti perusteltujen valintojen tekemiseen. Periaatteet eivät kuvaa eettiselle toiminnalle asetettavia vähimmäisvaatimuksia vaan tavoitetasoa, johon lainkäyttötoiminnassa tulee pyrkiä".
13. Ota tuosta nyt sitten selvää! Näyttäisi joka tapauksessa siltä, että tuomarit eivät ole halunneet sitoutua periaatejulistuksellaan uuteen normistoon, eli periaatteet eivät suoranaisesti velvoita tuomaria käytännön työssä, eivätkä oikeusjutun asianosaiset ilmeisesti voi vedota periaatteisiin. Periaatteet ovat lähinnä vain yleisluontoisia toteamuksia, joilla halutaan sanoa, että "tällainen tämä sitten on, tämä hyvä tuomaritapa, mutta ei me kuitenkaan sitouduta näillä ohjeilla mihinkään"!
14. Eettiset periaatteet ovat puhetta niistä eettisistä arvoista, jotka on tarkoitettu ohjaamaan tuomarin toimintaa. Niin kuin KKO:n presidentti Pauliine Koskelo sanoi edellisessä blogijutussa selostetussa puheessaan, etiikka ohjaa, mutta moraalin tila on se, mikä vaikuttaa käytännössä. "Virkakunnan etiikka voi olla kunnossa, mutta moraali saattaa silti olla heikoissa kantimissa", totesi Koskelo. Tämä toteamus pätee varmasti myös tuomarikuntaan. Etiikka ilmenee julkilausumien ja periaateohjelmien tasolla, moraali sen sijaan käytännön tasolla. Etiikan arvoja testataan siinä toimintatavassa, jota tosiasiassa noudatetaan ja ylläpidetään. Etiikasta ollaan yleensä liikuttavan yksimielisiä - tuskinpa ensi perjantain tuomaripäivilläkään kukaan haluaa vastustaa periaatteiden hyväksymistä - mutta erimielisyyttä ja parran pärinää voi sitä vastoin syntyä siitä, miten eettisten arvojen ja periaatteiden tulisi ilmetä käytännön toiminnassa; silloin voivat esimerkiksi paljon puhutut resurssikysymykset ponnahtaa pinnalle periaatteiden käytännön sovellutuksia vesittämään. Koskelo listasi toimintatapojen ja -moraalin tasolla keskeisiksi sellaiset asiat kuin aloitteellisuus, omistautuminen, henkinen itsenäisyys, kriittisyys, älyllinen rehellisyys, rohkeus ja väistelemättömyys. Näistä ei taida olla tuomareiden periaateluettelossa nimenomaista mainintaa.
15. Tuomarin eettiset periaatteet voivat jäädä - Lakimiesliiton julkaisemien eettisten periaatteiden tavoin - nurkkaan pölyttymään ja unohduksiin, jos periaatteita ei oteta tosisssaan tai niitä ei edes pyritä ottamaan huomioon käytännön tuomitsemistoiminnassa. Periaateluetteloon olisi voitu liitttää katekismuksen kymmmenen käskyn tavoin jonkinlainen "mitä se on" -osio, jossa olisi vaikkapa esimerkinomaisesti kerrottu, mitä esimerkiksi "oikeamielisyys" käytännössä tuomarilta edellyttää, mitä tarkoitetaan käsitteellä "oikeusvaltioperiaate" tai mitä kohdassa IV mainitulla "yksityiselämässä käyttäytymisellä" itse asiassa tarkoitetaan. Onko viimeksi mainitussa kohdassa pidetty silmällä esimerkiksi myös tuomarin sivutoimia, joista ei mainita luettelon muissaakaan kohdissa mitään konkreettista?
16. Tuomarin eettisistä periaatteista ja moraalista olisi syytä ylläpitää jatkuvaa keskustelua ja pohdintaa, jotta periaatteilla voisi olla vaikutusta käytännön tuomitsemistyön ja ihmisten oikeusturvan kannalta. Tähän puoleen on kiinnitetty huomiota Ruotsissa, jossa on myös puuhattu tuomareille eettisiä ohjeita tai periaatteita. Sikäläinen tuomariliitto asetti vuonna 2009 toimikunnan pohtimaan tuomarin eettisiä ohjeita. Vuonna 2010 tuomioistuinten keskushallintoyksikkö Domstolsverket antoi Svean hovioikeuden ex-presidentti Johan Hirschfeldtille toimeksiannon asiassa. Valmistelutyön tuloksena syntyi asiakirja "Domaretik - grundsatser och frågor", joka lähetettiin kaikille tuomareille. Hirschfeldt on kirjoittanut työnsä pohjalta artikkelin "Domaretik - fyra grundsatser och många frågor", joka on julkaistu Svensk Juristtidning -lehden numerossa 5-6/2011 s. 518-526, se löytyy tästä. Katso myös professori Claes Sandgrenin artikkelia "Etiska riktlinjer för domare och åklagare", Juridisk Tidskrift 2009-10, s. 752 ss.
17. Ruotsissa ei ole siis tyydytty pelkästään hieman mitäänsanomattoman listan julkaisemiseen. Naapurimaassa pyritään kysymysten ja keskustelun avulla pohtimaan ja selvittämään, mitä eettisillä periaatteilla itse asiassa tarkoitetaan ja mitä nuo periaatteet edellyttävät tuomarilta käytännön työssä ja yksityiselämässä. Esimerkiksi otsikon "riippumattomuus" alla tuomarit voivat pohtia tykönänsä seuraavanlaisia kysymyksiä:
Hur ser jag på domarens roll och funktion i samhället?
– Hur ser jag på min roll att verka för mänskliga rättigheter?
– Finns det situationer där jag som domare har ett ansvar för att inför parter och allmänheten förklara domstolarnas roll och funktion i samhället? Kan det finnas extraordinära situationer — helt bortsett från lagprövningssituationen — när jag av etiska skäl kan vägra att fullt ut tillämpa en lagbestämmelse? Bör jag informellt kunna rådfråga eller låta mig informeras av t.ex. en rättsvetenskapsman, en departementstjänsteman eller en expert i en statlig utredning avseende en rättsfråga? Hur bör jag förhålla mig till sådana generella rekommendationer för rättstillämpningen som ligger vid sidan av de traditionella rättskällorna?
18. Kumpi mahtanee olla tehokkaampi metodi saada tuomarit pohtimaan, mitä eettisillä periaatteilla tarkoitetaan ja mihin niillä pyritään? Suomalainen luettelomalli ilman kysymyksiä ja pohdintaa vai ruotsalainen keskusteleva malli?
19. Eettisissä ohjeissa voidaan kuvata tai jopa luvata taikka antaa ainakin ymmärtää vaikka mitä, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Periaatteilla on kuitenkin merkitystä vain sillä edellytyksellä, että nämä hienot arvot ja ammattihyveet näkyvät tuomarin jokapäiväisessä työssä. Asianosaisten ja yleisön olisi syytä aktiivisesti seurata tuomareiden toimintaa ja valvoa, että mainitut arvot ja hyveet ilmensivät esimerkiksi siinä tavassa, jolla tuomarit kohtelevat oikeudessa asianosaisia, todistajia, toimittajia ja yleisöä, samoin kuin siinä, miten ymmärrettävästi ja kärsivällisesti tuomarit perustelevat ratkaisujaan. Kyse on oikeusprosessin koetusta oikeudenmukaisuudesta.
71 kommenttia:
Kolmen hovioikeuden (Turku, Kouvola ja Rovaniemi) kotisivuille on otettu luetteloja asianomaisen hovioikeuden noteeraamista arvoista.
Turun HO:n arvoja ovat listan mukaan oikeudenmukaisuus, ammatillinen osaaminen, vastuullisuus, hyvä työyhteisö ja hännän huippuna riippumattomuus. - Kouvolassa taas oikeudenmukaisuus, hyvä ammatillinen osaaminen, vastuullisuus ja hyvä työyhteisö. - Rovaniemellä puolestaan oikeudenmukaisuus, osaaminen, yhteistyökykyisyys ja tehokkuus.
Turun HO:n mukaan riippumattomuus on "vapautta ajatella" ja "kaikki muu vaikuttaminen tuomioistuimen toimintaan, paitsi lainsäädäntö, on sopimatonta". - Näin, mutta entäpä ne muut oikeuslähteet lainsäädännön ohella? Turussa ei ilmeisesti ole lupa lukea vaikkapa yksinäisten blogistien mietteitä siitä, miten hovioikeuksien työtä voitaisiin ja pitäisi kehittää? Tällainen vaikuttamisyritys on maamme vanhimman hovioikeuden mukaan ytimekkäästi "sopimatonta". No, ajattelu sentään on sallittua.
Rovaniemellä ajatellaan, että arvo nimeltä "yhteistyökykyisyys" tarkoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi asiaa "yhdessä onnistumme". - Näin helposti siis onnistutaan Lapissa! Tehokkuus merkitsee Napapiirillä sitä, että "käsittelemme asiat joutuisasti ratkaisujen laadusta tinkimättä". Niinpä, mutta miten tuo joutuisuus käytännössä sitten onnistuu, sitä ei kerrota; mutta ehkä se on ammattisalaisuus.
Kouvolassa arvoon "hyvä työyhteisö" on listattu ranskalaisilla viivoilla paljon asioita, lopuksi todetaan, että "jokaisella työntekijällä on oikeus riittävään vapaa-aikaan".
Näitä arvovalintoja lukiessa tuntuu hieman siltä, että hovioikeuksissa pidetään silmällä lähinnä henkilökuntaa ja sitä, että kaikilla olisi mukavaa eikä ketään syrjitä jne. Vähemmälle huomiolle tuntuvat jäävän oikeusturvaa etsien ihmispoloisten tarpeet ja siihen liittyvät arvot.
Pahalta näyttää! Sikäli nimittäin, että Tuomariliiton eettiset periaatteet eivät näytä juurikaan herättävän kiinnostusta tuomioistuinten ns. sidosryhmien keskuudessa.
Esimerkkinä kiinnostuksen puutteesta Suomen Asianajajaliiton seuraava lausunto asiasta:
"Suomen Asianajajaliiton hallitus on kokouksessaan 27.1.2012 käsitellyt Suomen Tuomariliitto – Finlands domareförbund ry:n valmistelemia ”Tuomarin eettisiä periaatteita”. Suomen Asianajajaliiton hallitus ilmoittaa lausuntonaan katsovansa, että asiakirja on sellaisenaan laadukas ja huolellisesti valmisteltu eikä aihetta muutosesitysten tekemiseen ole.
Helsingissä tammikuun 31. päivänä 2012
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Mika Ilveskero
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
Näin. Mitäpä tuomarin etiikka advokaatteja nyt kiinnostaisi!
Termi "tuomioistuimen sidosryhmät", joka mainitaan esimerkiksi Rovaniemen hovioikeuden arvolistassa alaotsikossa "Merkitys asiakkaille ja sidosryhmille", on erittäin epäsopiva ja sen käyttämistä olisi syytä välttää.
Kun tuomioistuin on puolueeton ja riippumaton, niin sillä ei tietenkään voi olla minkäänlaisia "sidosryhmiä"!
Rovaniemen HO:n arvolistassa ei mainita, mitä sanalla "sidosryhmät" tarkoitetaan.
Todettakoon, että Rovaniemen hovioikeus ei mainitse arvoinaan lainkaan tuomioistuimen riippumattomuutta, mutta sen sijaan mainitaan edellä mainittu sana sidosryhmät.
Suomessa tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuudesta ei ole haluttu ottaa perustuslakiin nimenomaista yksityiskohtaista säännöstä, toisin kuin Ruotsissa 2010 valtiosääntöuudistuksessa.
Tuomioistuinten riippumattomuus kyllä mainitaan Suomen perustuslain 3 §:n 3 momentissa.
Ruotsin perustuslain (regeringsform 1974) 11 luvun 3 §:ssä säädetään tuomioistuinten riippumattomuudesta näin:
Rättskipningens självständighet
3 § Ingen myndighet, inte heller riksdagen, får bestämma hur en domstol ska döma i det enskilda fallet eller hur en domstol i övrigt ska tillämpa en rättsregel i ett särskilt fall. Ingen annan myndighet får heller bestämma hur dömande uppgifter ska fördelas mellan enskilda domare. Lag (2010:1408).
Juuri tuota tarkoitin, ts. ylimalkaista PL 3.3 §:ää (ja 21 §:ää) meillä v. Ruotsin yksityiskohtainen sääntely. Suomessa oikeuslaitosta ja tuomiovaltaa kohtaan ylipäätään on aina kiinnitetty erittäin vähän valtiosääntöistä(kin) huomiota. Poliitikkoja kiinnostavat aivan muut asiat (ja ehkä suorastaan on halua nimenomaan olla korostamatta tuomioistuinlaitosta, kas kun se saattaisi joskus jopa antaa hallitusvallalle ikäviä poikkipuolisia ratkaisuja!).
Tuo pitää kyllä paikkansa!
Niinhän se on, että riippumattomuuden tarkempi sisältö on jätetty Suomen PL:ssa ikään kuin "puolihuolimattomasti" avoimeksi ja annettu tosiasiallisesti pekkahallbergien ja (sidosryhmä)eskooikaristen käytännössä määritellä haluamallaan tavalla, mitä riippumattomuudella kulloinkin tarkoitetaan. Tunnetuin seurauksin! Vrt. egyptiläisen isoäidin käännytysasiaa vaikkapa.
Muuten, Pekka Hallberg johti aikoinaan uuden perustuslain valmistelua ja on siis kirjoittanut noita perustuslain pykäliä itsekin eduskunnan hyväksyttäväksi.
"Tuomarin riippumattomuus edellyttää lisäksi vapautta sidoksista muihin yhteiskunnallisiin vallankäyttäjiin, kuten politiikan, talouselämän ja tiedotusvälineiden edustajiin."
Minkähän takia tässä ei ole mainittu sellaista vallankäyttäjää kuin kirkko. Moni tuomari on uskonnollinen henkilö, ja vielä useampi kuuluu kirkkoon. Tuomioistuimen edessäkin todistajien osalta tulee tuomareille selväksi, vannovatko nämä kaikkivaltiaansa kautta vai maallisesti kunnian ja omantunnon.
Uskonnollisista piireistä tiedetään että ne ovat usein pahoja hyväveli-verkostoja. Tai hyväsisko-.
Ehkä kirkkoa ei ole mainittu siksi, että aika monilla "johtavilla" tai päällikkötuomareilla on kytköksiä kirkkoon, eli esim. kirkolliskokoukseen, seurakuntiin jne.
Olenkin joskus veistellyt, että esim. KKO:n jäsenten epävirallisiin kelpoisuusehtoihin kuuluu "kirkolliskokouskelpoisuus". Ei pitäisi toki veistellä - vakavasta asiasta - joten lupaan parantaa tässä(kin kohdin tapani!
Tuomarin eettiset ohjeet on laadittu arveluttavan yleispiirteisiksi ja hurskaiksi. Käytetyt sanamuodot jättävät runsasti tilaa jopa kyseenalaisille tulkinnoille ja ristiriidoille ohjeiden itsensä kanssa.
Esim. kohdassa II puhutaan ainoastaan vapaudesta sidoksista poliittisiin, taloudellisiin jne. vallankäyttäjiin. Sidokset ovat kuitenkin vähin, mitä riippumattoman toimijan pitää välttää, hän ei ole esim. puolueen johtotehtävissä tai omista suuria sijoituksia elinkeinoelämässä.
Lisäksi pitäisi tietenkin olla tosiasiallinen riippumattomuus eli että ei oteta mitään vaikutteita miltään ulkopuoliselta taholta.
Kohta III mainitaan eritoten että tuomari ei anna julkisen mielipiteen tai painostusryhmien vaikuttaa ratkaisuihin, mutta pitääkö tämä sisälään myös sen tulkinnan, että tuomari ei ota vastaan mitään kritiikkiä toimintaansa kohtaan. Näinhän ei tietenkään kuulu olla!
Ohjeet puhuvat hurskaasti oikeamielisyydestä, mutta mikä on sitten tämän oikeamielisyyden suhde laillisuusperiaatteeseen. Lakiahan tuomarin tulee soveltaa yksittäistapaukseen eikä jotakin epämääräistä oikeudenmukaisuutta tai -mielisyyttä. Sallitaanko siis tuomarille mielivalta oikeamielisyyden nimissä näissä ohjeissa?
Avoimuus kohdissa XIV ja XV on määritelty lähinnä vähimmäisvaatimuksiana. Tuomarin on noudatettava julkisuusperiaatetta ja tuomioistuimen ratkaisu on tärkein puheenvuoro käsitellyssä asiassa. eihän tämä muodosta mitään erityistä "avoimuutta". Yhteiskunnallinen ja periaatteellinen keskustelu lainkäytön tilasta tuomareiden taholta suoritettuna olisi avoimuutta tuomitsemistoiminnasta ja myös yhteiskunnallisesti merkityksellistä. Nyt ohjeet kehottavat päinvastoin ottamaan huomioon "virasta johtuvat velvoitteet" tuomarin käyttäessä sananvapauttaan. Ihan mitä tahansa vallankäyttäjille kiusallista ei siis toivota tuomarin suustaan päästävän.
Näillä ohjeilla ei selvästikään tule olemaan merkitystä tosiasialliseen toimintaan vaan ne ovat vain hurskaita ihanteita, joita ei edes kuvitella kenenkään ottavan tosissaan. Pölyttymään tulevat jäämään!! Ehkä argeologit sitten tuhannen vuoden päästä kiinnostuneina pohtivat niiden merkitystä 2000-luvun tuomareille.
"Oikeuskansleri Jaakko Jonkan tänään antaman päätöksen mukaan ei ole aihetta epäillä, että hallitus olisi johtanut eduskuntaa harhaan Euroopan vakausmekanismin (EVM) etuoikeutetun käsittelyssä".
Juupa juu. Ei kai kukaan vissiin muunlaista päätöstä Jonkalta edes odottanutkaan! Olishan se ollu perin noloa, jos kansleri hallituksen ja ministereiden neuvonantajana löytäisi jotain huomautettavaa neuvottaviensa toiminnasta! Neuvonta olisi tuolloin epäonnistunut.
Olen Virolaisen kanssa jyrkästi samaa mieltä tuon listauksen merkityksestä.
Aulis Aarnio piti 2005 esitelmän Tuomarius ja nykyajan haasteet. Siinä Aarnio perusteli tuomarin ammattiosaamisen koostuvan (hyvin yleisesti puhuen ainakin) kolmesta elementistä, tiedoista, taidoista ja eettisyydestä.
Eettisyydestä puhuessaan Aarnio totesi tuomariuteen liittyvän myös sääntelemättömiä ja sääntelyn kohteeksi suorastaan soveltumattomia asioita. Yksi niistä on oikean ja väärän kokeminen, joka on jokapäiväisesti esillä tuomitsemisessa.
Tuomaritkin ovat ihmisiä ja sen vuoksi on Aarnion mukaan selvää ja myös hyväksyttävää, että eri tuomareille oikean ja väärän kokeminen on eri tavoin herkistynyt. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, että ihminen, jolta tuo kokemus tykkänään puuttuu, ei voi olla tuomitsemassa toisia.
Jos tuomarilta puuttuu oikeudenmukaisuuden sisällinen tunto (= Aarnion tarkoittama oikean ja väärän kokeminen), häneltä puuttuvat kaikki edellytykset toimia tuomarina. Eettiset säännöt Suomen tuomareille eivät tätä tosiseikkaa muuksi muuta.
Niin, ei kai sitä "oikeuden tuntoa" tai herkkyyttä voida tuomarikoulussa tuomarinuralle aikoville juuri edes "opettaa" ja päntätä päähän, eli sitä joko on tai ei ole tuomarilla! Tuomioistuinharjoittelun aikana tämän pitäisi käydä selväksi myös nuorelle lakimiehelle itselleen.
Vuonna 2010 Suomessa pidetyillä tuomaripäivillä kävi paikan päälla esitelmöimässä norjalainen tuomari, joka oli osallistunut Norjassa tuomarin eettisten sääntöjen valmisteluun. Sikäli kuin tiedän ja olen ajan tasalla, Norjassa on nyttemmin haudattu tai ainakin jätetty lepäämään koko hanke!
Myös blogijutussa mainituissa ruotsinmaalaisissa teksteissä (Hirschfeldt) puhutaan nimenomaan ja paljon juuri tuomarin integriteetistä.
On siellä ylihuomisella tuomariäöivillä sentään ohjelmaakin, joten ei tarvihe notkua koko aikaa baarin puolella. Hyvin perinteiseltähän tuo ohjelma taas kerran näyttää, mutta onneksi ei tarvihe olla paikalla; kas tässä:
XVIII TUOMARIPÄIVÄ 12.10.2012 HELSINGISSÄ Muutoksen aika? - muutoksenhaun kehitysnäkymät ja ajankäytön hallinta
Ohjelma
8.15 Ilmoittautuminen ja aamukahvi
9.00 Avaus
Suomen tuomariliitto ry:n puheenjohtaja,
käräjätuomari Anna-Mari Porkkala-Hietala
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin tervehdys Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori
10.30 Tauko
10.50 Muutoksenhaku ihmisoikeutena
Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen, Helsingin yliopisto Oikeusvertaileva näkökulma muutoksenhakuun käräjäoikeudesta hovioikeuteen
Apulaisprofessori Anna Nylund, Tromssan yliopisto 12.00 Lounastauko
13.30 Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaun rajoittaminen korkeimpaan hallinto-oikeu- teen
Dosentti Leena Halila, Helsingin yliopisto
Aivot ja työ. Aivotutkimuksen näkökulma tuomarin työhön
Tutkimusprofessori Kiti Müller, Työterveyslaitos 15.00 Kahvi
15.30 Toisenlaista ajanhallintaa jaksamisen näkökulmasta Työnohjaaja, FM Seppo Metso, metsopalvelut
Eettisten periaatteiden julkistaminen
Suomen tuomariliitto ry:n puheenjohtaja, käräjätuomari Anna-Mari Porkkala-Hietala
16.15 Musiikkiesitys
Ylioppilaskunnan Laulajien kvartetti
18.00 Oikeusministeriön vastaanotto Säätytalossa
--
Ylivoimaisesti mielenkiintoisimmilta puheenvuorolta tuntuu esitelmä teemasta "Aivotutkimuksen näkökulma tuomarin työhön". Niin tosiaan, tarvitseeko tuomari työssään oikeudentunnun lisäksi myös aivoja! Kas, siinäpä kysymys!
Tuomaripäivllä puhutaan siis - jälleen kerran - muutoksenhausta ja muutoksenhakuoikeudesta. Enteilisikö tämä sitä, että muutoksenhakuoikeutta käräjäoikeudesta hovioikeuteen oltaisiin taas - ties kuinka monnennenkymmenennen kerran - rajoittamassa! Vuonna 2003 tuli voimaan Norjasta kopioitu seulontamenetely, joka ei soveltunut Suomen oloihin ja joka kumottiin - kuten olin jo etukäteen ennustanut - ja korvattiin vuosi pari sitten voimaan tulleella valitusluvalla, jonka nimi on jo kauhistuttava; "jatkokäsittelylupajärjestelmä". Suullisten käsittelyjen määrää rajoitettiin jne. Eikö tämä todellakaan vielä riitä? Mitä ja miksi ollaan seuraavaksi rajoittamassa ja miten? Perin outoa.
Kysymykseen, tarvitseeko tuomari työssään oikeudentunnon lisäksi myös aivoja, saamme vastauksen itseltään Martti Lutherilta.
Järki ja rakkaus kuuluvat Lutherin mukaan läheisesti yhteen. Tästä syystä hyvä tuomari kykenee käyttämään järkeään, joka on synnin tosiasiasta huolimatta luonnostaan täynnä rakkautta, kuten Luther opettaa
Niin, voitaisiinko tuomarin eettiset ohjeet ottaa itse asiassa suoraan Pyhästä Kirjasta, tähän tapaan:
Tuomari on pitkämielinen, tuomari on lempeä; tuomari ei kadehdi (edes oikeusneuvoksia tai välimiehiä, hovioikeudenneuvoksista nyt puhumattakaan), ei kerskaa, ei pöyhkeile.
Tuomari ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa (virkanimityksissä tai muutoinkaan).
Tuomari ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa (sen jutussa löydettyään).
Kaikki se pettää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Ote presidentti Pauliine Koskelon puheesta Tuomaripäivällä 17.10.2008:
”Tuomarien toimintaa ohjaava normisto on hyvin pitkälle oikeudellisesti sitovaa, lakisääteistä perua. Riippumattomuus, puolueettomuus, syrjimättömyys, tasapuolisuus – tämän kaltaiset keskeiset velvollisuudet perustuvat jo oikeudellisesti sitoviin normilähteisiin. Tuomarin velvollisuudet ovat siksi pitkälti oikeudellisia eivätkä ”vain” eettisiä velvollisuuksia. Toisaalta riippumattomuuteen kuuluva virassapysymisoikeus ja siihen liittyvä ulkoisen kontrollin rajallisuus tekevät tärkeäksi vahvan henkilökohtaisen sitoutumisen sekä oikeudellisiin että ammattieettisiin velvollisuuksiin. Voidaankin ehkä sanoa, että tuomarin tärkein eettinen velvollisuus on tunnollisuus tehtävän hoidossa ja siihen kuuluvien velvollisuuksien täyttämisessä.
Vaikka tuomarin osalta ammatilliset velvollisuudet on suurelta osin ankkuroitu oikeudellisesti sitoviin normeihin, myös ammattieettisille periaatteille jää toki sijaa, tärkeääkin sijaa. Ajatellaanpa esimerkiksi tuomarin riippumattomuutta. Siinä on yhtäältä kysymys oikeudellisesta, lakiin perustuvasta suojasta ulkopuolista painostusta ja muuta epäasiallista vaikuttamista vastaan. Virassapysymisoikeus turvaa sitä, että tuomarille ei voi antaa potkuja esimerkiksi sen vuoksi, että hän on tehnyt vallanpitäjille epämieluisia ratkaisuja. Toisaalta riippumattomuus on myös tuomarin velvollisuus, ja sellaisena sillä on myös eettisiä ulottuvuuksia. Riippumattomuus edellyttää vahvaa ja horjumatonta integriteettiä. Tuomaria sitoo laki, mutta se jättää usein harkintavaltaa. Myöskään harkintavaltansa käytössä tuomarin täytyy olla uskollinen tehtävälleen, toimia tasapainoisesti, vakaasti, johdonmukaisesti ja avoimesti yleisiä oikeus- ja tulkintaperiaatteita noudattaen sekä yhdenmukaisuutta, järkeä, oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta vaalien. Tuomari ei saa olla tuulten haistelija tai kulloinkin pinnalla olevien yleisten mielialojen myötäilijä eikä kallistella ratkaisujaan sen mukaan, mistä ilmansuunnasta on tullut tai odotettavissa äänekkäintä arvostelua tai muuten voidakseen pysytellä suojassa vihureilta. Riippumattomuuteen liittyvän oikeudellisen ja eettisen velvollisuuden raja-alue ei aina ole selväpiirteinen, mutta kumpikin aspekti on hyvin tärkeä”.
Eettiset ohjeet voisivat tälläisina sopia koululaisille, varsinkin pyhäkoululaisille ( pyyhi kengät, ota lakki päästä jne.)
Tuomarit käyttävät valtaa, myös kovaa taloudellista valtaa.Organisaatioihin ja yksilöihin on aina vaikutettu,mutta se on tullut karkeammaksi. Ehkä etenkin Koiviston konklaavin jälkeen läheisintressien edut ovat saaneet kukoistaa. Tärkeä läheisten ryhmä on toiset lakimiehet, ja sen kaikki ymmärtävät.
Jos otetaan esimerkiksi kohta XIV, niin sen mukaan ratkaisun tulee olla selkeä, seikkaperäinen ja ymmärrettävä. Mutta ei vaadita, että ratkaisun ja perustelujen olisi vastattava tosiasioita. Tuomareille suositellaan, että he voivat edelleen kirjoittaa perustelut ja valita dokumentit niin, että ratkaisu näyttää oikealta.
Tuomioistuionlaitokselta puuttuu kontrolli. Se tarvittaisiin, tämmöiset ohjeet eivät korjaa tilannetta.
Kysymyshän on vallankäytön monopolista .Taloudellisen monopolin kontrolli ymmärretään.Olisiko hyvä, jos kaikki kaupat olisivat yhdellä omistajalla, ja valittaa saisi vain Kauppiasliitolle?
Kaupan kassakone antaa sentään rehellisen dokumentin tapahtumista.
Tälle vm. anonyymille, joka tuntuu olevan oikea kontrollifriikki", toteaisin vain, että tuomioistuimilla ja tuomareilla on toki kontrollia. Esimerkiksi kolmiportainen muutoksenhakujärjestelmä perustuu nimenomaan kontrolliin ja siihen, että asianosaiset valvovat tuomareiden toimintaa ja heillä on oikeus valittaa tuomiosta, jota he eivät pidä oikeana, ylempään instanssiin. Tuomioiden perustelemisesta taas säädetään melko yksityiskohtaisesti jo laissa, joten eettisissä ohjeissa tätä puolta ei ole tarpeen lähteä painottamaan yksityiskohtaisesti.
KKO:n pres. Koskelo on puhunut tapansa mukaan kaunopuheista, mutta samalla asiallista tekstiä tuomaripäivillä 2008. Ajakohtaisesta aiheesta, eli hänhän voisi pitää aivan saman puheen myös ylihuomenna, kun juuri silloin julkistetaan tuomareiden eettiset periaatteet - ne on tosin julkistettu jo tässä bogissa.
Suomalainen oikeuskulttuuri eroaa ruotsalaisesta o-kultturista mm. siinä, että meillä Suomessa tyydytään "ylimpien päälliköiden" juhlapuheisiin ja julistuksiin. Kukaan muu ei sitten puhukaan mitään, vaan kaikki tyytyvät vain kuuntelemaan nöyrästi, mitä päälliköt ja koskelot heille julistavat hyvin muotoilluissa "terveyhdyksissään" ja juhlapuheissaan. Keskustelua ei synny eikä sille ole varattu esim. tuomaripäivien ohjelmassa edes aikaa, keskustelu puuttuu Suomessa kokonaan; keskustelulla tarkoitan myös ja erityisesti juridisissa ammattilehdissä ja miksei muissakin tiedotusvälineissä julkaistavia kirjoituksia ja artikkeleja - niin ja tietenkin vaihtoehtoisesti myös blogeja!
Ruotsalainen oikeuskulttuuri sen sijaan perustuu juuri keskusteluun, johon osallistutaan aiheesta riippuen enemmän tai vähemmän vilkkaasti. Tyypillinen esimerkki on juuri nyt esillä oleva kysymys tuomarin eettisistä periaatteista, joita on valmisteltu nyt molemmissa maissa. Esittelin blogijutussa mm. kaksi laajaa ruotsalaista artikkelia aiheesta. Tällaisia ei ole Suomessa julkaistu.
Kuulin juuri tänään, että meikäläisen yksinomaan tuomareista koostuneen työryhmän ehdotus eettisistä periaatteista, joka on siis asiallisesti pelkkä luettelo, on kyllä lähetetty aikanaan tuomioistuimiin ja niistä olisi jopa keskusteltu tuomioisutinten "sisällä". Mm. hovoikeudet ovat tiettävästi antaneet ehdotuksesta lausuntoja, mutta niitä ei ole julkaistu. Tämä ei ole sellaista julkista keskustelua, jota teema kaipaisi. Sisäinen keskustelu ei ole johtanut myöskään artikkeleiden julkaisemiseen eikä laajempiin lausuntoihin. Tyyppiesimerkki on Asianajajaliiton "lausunto", jossa vain lakonisesti todetaan: ei huomauttamista! Se on: ei vois vähempää kiinnostaa!
Tuomaripäivien ylihuomisessa ohjelmassa kiinnitti huomiota mm. se, että eettiset periaateet julkistetaan vasta joskus iltapäivällä, jolloin useimmat kuulijat ovat luutavasti jo hieman uuvahtaneet päivän "antiin", elleivät ole jo siirtyneet sinne baarin puolelle. MItään keskustelua periaatteista ei synny eikä sille ole varattu aikaakaan. Koskelot ja muut "tervehtijät" ovat poistuneet paikalta luultavasti jo paljon aikaisemmin. Mutta tämähän on aivan normaalia, nythän ollaan Suomessa!
Koskelon puheesta v. 2008 sen verran, että toki tuomarin riippumattomudella on vielä muitakin ulottuvuuksia tai aspekteja. Esimerkiksi se, että tuomareiden pitäisi omalla toiminnallaan niin virassa kuin yksityiselämässäänkin huolehtia siitä, etteivät he vaaranna omaa ja samalla kenties koko tuomioistuimen tai jopa koko tuomioistuinlaitoksen julkisuus- ja riippumattomuuskuvaa.
Tällä tarkoitan esimerkiksi tuomareiden ja nimenomaan Koskelon johtaman KKO:n jäsenten runsaista ja moninaisia sivutoimia, joista riittää mediassakin jatkuvasti ihmettelyn aiheita.
Jos oikeusneuvos toimii niin sanotusti jatkuvalla syötllä välimehenä yritysten välisissä välimiesjutuissa ja tienaa niistä virkapalkkaansa nähden moninkertaisia palkkioita, niin on selvää, että käsitys koko KKO:n riippumattomuudesta voi vaarantua ja käytännössä myös vaarantuu pahemman kerran; vaikkeivät KKO-laiset sitä olisi huomaavinaan.
Misköhän Koskelo ei koskaan puutu oikeusneuvosten sivutoimiin ja niistä koko tuomioistuimen riippumattomuuskuvan kannalta aiheutuviin epäkohtiin? Varmaan siksi, että hän on itse myöntämässä jäsenilleen sivutoimilupia.
Kunhan tuo nyt tuomaripäivillä nuijitaan läpi, onkin eduskunnalla sitten pätevä moraalinen oikeutus kopioioida nuo suoraan lakitekstiin ja sanktioida ankarasti niiden törkeät ja räikeät rikkomukset.
Vaan eipä taida ketään kiinnostaa.
Anonyymi on nyt hiukka harhautunut käsityksissään. Kyse ei ole oikeusnormeista vaan eettisistä normeista ja tuomarikunnan itsesääntelystä.
Tämän kommenttikeskustelun alkupuolella Blogisti on esittänyt eräiden hovioikeuksien kotisivuillaan noteeraamia arvoja.
Mainituissa arvoissa heijastuu mielestäni hämmentävän hyvin kaupallisen yhteiskunnan malli. Puheet tuloksellisuudesta, joutuisuudesta, työyhteisöstä, sidosryhmistä jne. ovat muotisanoja, joita viljellään jokaisen voittoa tavoittelevan markkinatoimijan verkkosivuilla.
Mielestäni oikeutta jakavan ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa toteuttavan instituution tulisi pyrkiä parempaan. Tuomioistuimen tuloksellisuutta ei tulisi mitata ainoastaan annettujen ratkaisujen määrällä. Laatua oikeushallinnossa ei kuitenkaan taideta mitata. Kaikenlaisia Tarmoja siellä saa kyllä täytellä, ratkaistuja juttuja ja pisteitä lasketaan, mutta laadullista mittaria ei taida olla olemassa (olisiko sellainen edes toteutettavissakaan).
Tuloksellisuuden mittaaminen ratkaistuja juttuja ja käsittelyaikoja seuraamalla ei välttämättä ole oikeusturvan kannalta paras vaihtoehto. Siinä hämärtyy asianmukaisen käsittelyn ja aiheettoman viivytyksen raja.
Vaihtoehtoinen ratkaisu ei tietenkään saisi olla käsittelyaikojen pidentyminen. Nämä ovat meillä muutoinkin jo tarpeeksi pitkiä, kuten Blogistin aikaisemman kirjoituksen yhteydessä jo kävi ilmi. Etenkin talousrikosjuttujen yhteydessä jo pelkästään tutkinnan aloittaminen voi kestää vuosia.
En tiedä, kuinka tarkkaan näitä arvoja on mietitty ennen kuin ne ovat tiensä kotisivuille löytäneet, mutta niistä välittyvä viesti kalskahtaa minusta turhan kaupalliselta eikä se sovi ko. instituutiolle alkuunkaan.
Kun lakimiesliiton eettisistä ohjeista lausutettiin niin totesin, että eettisten ohjeiden huono puoli on se, että se tuppaa lopettamaan keskustelun etiikasta. Että tässä on ohjeet niin mitäpä sitä enää vatvomaan.
Juuri näin! Tuomareidenkaan ei kannattaisi vahvistaa lainkaan eettisiä periaatteita, vaan ainoastaan pitää yllä jatkuvaa keskustelua ja väittelyä siitä, mitä on tuomarietiikka tai -moraali ja miten sen pitäisi ilmetä käytännön toimissa.
Termi sidosryhmäajattelu on hyvinkin peräisin kaupalliselta alalta. Sanaa lienee tuomioistuimissa lainattu kuvaamaan esimerkiksi M. Kuusimäen korostamaa ns. oikeudenhoidon ketjua: poliisi,avustajat,syyttäjä, tuomioistuimet. Sen osienhan tulee toimia paitsi itsenäisesti myös asiallisesti toistensa lailliset tarpeet huomioon ottaen.
Joku nuori ja lahjakas tuomari tai oikeustieteilijä, joka olisi samalla näppärä skribentti á la Matti Apunen, voisi ottaa tehtäväkseen kirjoittaa opuksen tuomarin etiikaasta ja moraalista ja samalla myös hieman tuomarin päätehtävistä, tuomarin riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta jne.
Paavo Alkion teos "Tuomarin tehtävistä käräjiltä" vuodelta 1948 alkaa olla jo koko lailla eli täydellisesti vanhentunut, eikä siitä kannataisi ottaa muutenkaan mallia, koska Alkio kirjoitti pikkutarkasti vain tuomarille lain mukaan kuuluvista tehtävistä. Tuomarietiikasta, riippumattomuudesta jne. Alkio ei kirjoittanut tuossa kirjassaan mitään.
Alkion kirja, joka on toki hyllyssäni, alkaa muuten näin. "Varsinaiset käräjät aloitetaan oikeassa käräjäpaikassa (tähän on monta lähdeviittausta) jumalanpalveluksella, joka pidetään kirkossa, jos se on lähellä käräjäpaikkaa, tai itse käräjäpaikassa, sen mukaan kuin kullakin paikkakunnalla on muodostunut tavaksi. Jumalanpalveluksessa oikeuden puheenjohtajan tulee olla läsnä; viittaus Kunink.kirjeesen 27.5.1801. Sen pidosta huolehtii seurakunnan papaisto".
Alkio kuitenkin päättelee, että jumalanpalveluksen pitämättä jättäminen ei ilmeisesti ole pakollinen muotomääräys, eli jos palvelusta ei pidetä, eivät käräjäillä tehdyt päätökset ole suinkaan mitättömiä.
Rovaniemen HO:n arvoissa sidosryhmillä on varmaan tarkotettu esimerkiksi yliopistoa, sillä Rovaniemihän on, kuten tiedämme, vireä yliopistokaupunki, jossa on myös Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunta, joka tekee yhteistyötä hovioikeuden kanssa. Mutta pankit, vakuutusyhtiöt yms. yritykset eivät voi olla hovioikeuden sidosryhmiä, vaikka hovioikeus toimisikin vuokratiloissa esim. osuuspankin talossa. Myöskään asianajotoimistoja tai kuntaa taikka seurakuntaa tahi puolustusvoimia ei voida pitää tuomioistuimen sidosryhminä, vaikka jonkinlaista yhteistyötä niiden kanssa olisikin.
Keskustelussa vähemmälle huomiolle on jäänyt tuomarinvalan kaavan loppukaneetti, jossa valan tai vakuutuksen antaja vakuuttaa täyttävänsä velvollisuutensa tuomarina "uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia".
Ollessani aikoinani - siis kauan sitten - kihlakunnantuomarina (ukkotuomarina ilman sportteleita), laadin lähinnä käräjiään istuvia notaareita varten erityiset "Tuomarin ohjeet", joissa teroitin eräitä tuomarin työssä noudatettavia keskeisiä prosessinjohtoa ym. koskevia käytännön asioita; toivoin tietysti, että myös tuomiokunnan käräjätuomarit ("käteiset") olisivat noteeranneet ohjeeni.
Ehkä esittelen nuo ohjeet joskus myöhemmin lukijoille. Tässä yhteydessä tyydyn toteamaan, että nuo tuomarin ohjeeni, jotka eivät tarkoittaneet Olaus Petrin vanhojen tuomarinohjeiden kumoamista (tästä nimenomaan huomautettiin ohjeissa), päättyivät seuraavaan loppukaneettiin: Ole totinen tuomari, huumoriakaan silti unohtamatta.
Eettisten ohjeiden keskeinen ominaisuus on yleisyys. Eettisten ohjeiden laatiminen ei sinänsä ole huono asia. Keskustelua kuitenkin tarvitaan jatkuvasti siitä, miten ne näkyvät ja miten niiden tulisi näkyä konkreettisessa toiminnassa. Ohjeet itsessään eivät tee toiminnasta parempaa eettisessä tai moraalissa mielessä. Näin on etenkin silloin, jos niiden tarkempi sisältö jää syystä tai toisesta epäselväksi.
Riippumattomuutta ja puolueettomuutta pidetään juristien keskuudessa usein itsestään selvänä. Tähän on opittu. Vaikka esimerkiksi sidosryhmillä ei tarkoitettaisikaan (kuten asianlaita varmasti on) asianajotoimistoja, tulee mielessä pitää myös se, miten ihmiset (siis muutkin kuin juristit) kokevat esille tuodut arvot ja niiden kuvaukset.
Jos esim. tämä käyetty sidosryhmän käsite tai esille tuodut arvot poikkeavat siitä, mikä on niiden yleinen merkitys arkikielessä, tulisi ne kirjoittaa auki siten, ettei hyvä ajatus arvojen julkituomisesta kääntyisi itseään vastaan ja jopa heikentäisi luottamusta tuomioistuimiin kansalaisten silmissä. Kansa ei välttämättä osaa tehdä oikeaa ja tarvittavaa erottelua taloudellisen ja oikeudellisen kontekstien välillä.
Uusien ja uljaiden eettisten periaatteiden ykköskohdassa sanotaan, että "tuomari sitoutuu oikeusvaltioperiaatteeseen". Mainittu käsite on kuitenkin hieman tulkinnanvarainen, joten sitä olisi ollut syytä täsmentää.
Mutta millainen sitten on tai olisi "eettinen oikeusvaltio"? Tätä selvitellään eilen postiluukusta kolahtaneen Lakimies-lehden uusimmassa numerossa (5/2012), jossa OTT Jussi Syrjänen - Lapin yliopiston kasvatteja muuten - on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin "Kohti eettistä oikeusvaltiota - tuomioistuin ja sovittelu Levinasin puntarissa". Emmanuel Levinas (1906-1995) on liettualaissyntyinen filosofi.
Syrjäsen artikkelin 8. jakso käsittelee eettistä tuomaria ja eettistä sovittelijaa. Syrjänen kirjoittaa mm., että "eettinen ohje sovittelijalle tai tuomarille on varoa toiseutta tukahduttavaa imperialismia ja egoismia. Asianosaisille ei saa tyrkyttää mielipiteitä tai ratkaisuja, ei saa yrittää manipuloida".
Tästä tulee mieleen mm. se tapa, jolla OM:n ja tuomioistuinten kouluttajat ovat sovintokoulutuksessa painottaneet sitä, että sovittelijana toimivan tuomarin tulisi ikään kuin varoitella asianosaisia niistä haitoista ja kustannusista, joita seuraa, jolleivät he pääse asiassa sovintoon. Tämäkin on levinasilaisen etiikan mukaan eräänlaista pakkosovittelua, johon on syytä suhtautu torjuen. "Eettinen sovittelija ei saa kuitenkaan yrittää määrätä tai märitellä toisen puolesta sitä, mikä on parhaaksi" (Syrjänen mk. s. 711).
"Tuomarietiikasta, riippumattomuudesta jne. Alkio ei kirjoittanut tuossa kirjassaan mitään."
Ei tarvinnut kirjoittaa, hän toteutti sitä itse kovimman kautta kun sotatuomarina vastusti kenraalia, joka olisi halunnut ammuttaa karkureita. (ks Alkion Sotatuomarin muistelmat toim., Erkki Rintala).
(Sitäpaitsi taisi kirjoittaa Lakimiehessä, että viran vaatimasta käyttäytymisestä johtuen vanhenevan tuomarin ympärille muodostuu lasiseinä tarkoittaen sitä, mitä nykyisin kutsutaan sidosryhmiksi.)
Olen samaa mieltä Mikko Marttilan kanssa, eli tuomareiden eettisistä periaatteista puhuttaessa tulisi ottaa huomioon nimenomaan "oikeusasiakkaat" (ei siis "oikeusalamaiset") ja ihmisten oikeusturvan laatu. Tuomariliiton vahvistamat periaatteet vaikuttavat jotenkin sisäsiittoisilta sikäli, että niissä tarkastellaan asioita yksinomaan tuomareiden kantilta, ja ihmekös tuo, sillä periaatteita laatimassa ovat olleet vain tuomarit eikä asiasta ole käyty julkista keskustelua.
Sidosryhmien sijaan tulisi puhua "lainkäytön muista toimijoista", termi "yhteistyökumppanit" on yhtä huono kuin termi "sidosryhmät".
"Ei tarvinnut kirjoittaa, hän toteutti sitä itse kovimman kautta kun sotatuomarina vastusti kenraalia, joka olisi halunnut ammuttaa karkureita. (ks Alkion Sotatuomarin muistelmat toim., Erkki Rintala)".
Eikö noiden kokemusten takia todellakaan "tarvinnut kirjoittaa" mitään etiikasta? Minusta asia on juuri päin vastoin, eli kun Alkiolla oli mainittu tausta, niin hänellä jos kenellä olisi ollut todella kanttia puhua ja kirjoittaa tuomarin etiikasta! Ei siihen tietenkään mikään pakko olisi ollut, mutta muiden tuomareiden ja yleensä ihmisten tarve saada kirjoituksia tai jopa kirjoja tuomarin etiikasta oli (jo tuohon aikaan) kyllä merkittävä.
Alkionkin etiikka lienee kyllä joutunut sotatuomarina taipumaan, eli eikö myös hän joutunut sitten kuitenkin langettamaan kuolemantuomioita, näin olen ymmärtänyt. Sodan lait ovat ankarat: jollei sotatuomari tuomitse niin kuin kenraali haluaa, niin hän tulisi itse tuomituksi!
Minkähän takia sota-aikana omia teloitettiin, kun kaikki kuitenkin kertovat teloituksia vastustaneensa ??
Siru Polalle - Oli nääs pieni pakko! Realiteetit jyräsivät etiikan. Moraali meni etiikan edelle. Taistelumoraali olisi höltynyt ja rintamakarkuruus lisääntynyt, jollei niskoittelevia olisi teloitettu muille varoitukseksi.
"Syrjänen kirjoittaa mm., että ... Asianosaisille ei saa tyrkyttää mielipiteitä tai ratkaisuja, ei saa yrittää manipuloida".
Tästä tulee mieleen mm. se tapa, jolla OM:n ja tuomioistuinten kouluttajat ovat sovintokoulutuksessa painottaneet sitä, että sovittelijana toimivan tuomarin tulisi ikään kuin varoitella asianosaisia niistä haitoista ja kustannusista, joita seuraa, jolleivät he pääse asiassa sovintoon. Tämäkin on levinasilaisen etiikan mukaan eräänlaista pakkosovittelua, johon on syytä suhtautu torjuen."
Kyllä sovittelukoulutuksessa on tuotu täysin selvästi esiin, että kyse on nimenomaan menettelystä, jonka tarkoitus on, että juuri asianosaiset itse löytävät ratkaisun heidän omaan konfliktiinsa ja että sovittelijan tulee olla erittäin pidättyväinen erilaisten ratkaisuehdotusten tekemiseen.
Toisaalta on kyllä eettistä tuoda esiin kulukysymys: jos esimerkiksi hometaloriita viedään läpi "pitkällä kaavalla" kahden oikeusasteen suullisessa pääkäsittelyssä, häviäjä voi joutua maksamaan yli 50 000 €:n oikeudenkäyntikulut, jotka raunioittavat keskituloisen talouden. Kyllä asianosaisella on oikeus tietää tämä riski etukäteen, ettei se selviä vasta hovioikeuden tuomiosta. Varsinkin kun asiamiehillä ei välttämättä ole intressiä korostaa tätä puolta.
Nykyää ihmiset, myös hometaloriitelijät, ovat kyllä sen verran fiksua väkeä, että ottavat tasan tarkkaan jo ennen asian oikeuteen viemistä selvää, mitä oikeusjuttu tulisi heille maksamaan! Ei noita kuluja tuomarin tarvitse siksi yleensä heille enää sovittelussa ladella eteen ja varoitella niiden suuruutta!
Olen muuten usein ihmetellyt, että minkä ihmeen takia tuollaisia juttuja, kuten hometaloriitoja, ylipäätään viedään oikeuteen, jos ne kerran on sovittavissa muutenkin? Jos ja kun sovintoon päästään usein oikeudessa, niin eikö samaan voisi päästä jo ennen haastahehakemuksen oikeuteen jättämistä?
No, nyt tullaankin sitten jo asiananajan etiikan puolelle, joten jätetään tämä puoli toiseen yhteyteen pohdittavaksi.
Joo joo, mutta ketkä määräsivät teloituksia tehtäväksi, kun kaikki kertovat "puolustaneensa" karkureita ja muita väärintekijöitä. Ei kai niitä teloitettaviakaan aivan arvalla valittu ja sattumalta, -vain varoitukseksi ammuttu!!
Jos omistaa hometalon, niin eräs vanhempi kollega kehotti polttamaan sen tai sitten pitää löytää todellinen idiootti, jolle sen voi myydä. Eikä tule oikeuskuluja !
"Eettinen tuomari" on mielestäni sellainen, joka mm. haluaa estää asian pitkittämisestä asianosaisille aiheutuvia kustannuksia. Tähän nähden pitäisi tehdä selväksi, että jos esimerkiksi hometalojuttu oikeuteen tuodaan ja sitä on soviteltu tai oltu ainakin sovittelevinaan jo asianaajajien kesken, niin tuomari ei enää ryhdy sovittelemaan riitaa, koska siitä aiheutuu parteille vain lisäkustannksia, koska ne advokaatit "roikkuvat" koko ajan myös siinä sovittelussa mukana. Jos kannetta ei tällä esipuheella peruuteta eikä asiaa heti sovita, niin sitten aletaan vaan heti oikeudessa mättää todisteita sissään sen kun keritään ja käydä oikeutta ja antaa tuomio mahdollisimman nopeasti. Näin päästään halvemmalla ja saadan riitaan oikea ja kunnon tuomio!
"jos esimerkiksi hometalojuttu oikeuteen tuodaan ja sitä on soviteltu tai oltu ainakin sovittelevinaan jo asianaajajien kesken, niin tuomari ei enää ryhdy sovittelemaan riitaa, koska siitä aiheutuu parteille vain lisäkustannksia, koska ne advokaatit "roikkuvat" koko ajan myös siinä sovittelussa mukana. Jos kannetta ei tällä esipuheella peruuteta eikä asiaa heti sovita, niin sitten aletaan vaan heti oikeudessa mättää todisteita sissään sen kun keritään ja käydä oikeutta ja antaa tuomio mahdollisimman nopeasti. Näin päästään halvemmalla ja saadan riitaan oikea ja kunnon tuomio!"
Käytännössä tilastojenkin mukaan valtaosa jutuista kuitenkin sovitellaan tai sovitaan ennen pääkäsittelyä, tällöin huomattavasti pienemmin kuluin kun loppuun asti vietynä: valmistelun istunnon yhteydessä tehtynä sovinnon edistäminen ei lisää kuluja eikä erillinen soviteluistuntokaan vielä paljon maksa.
Kunnon tuomioissa on vain se ongelma käytännössä, että ne usein perustuvat näytön hiuksenhienoon arviointiin, se jonka vahingoksi vaaka kallistuu maksaa oikeudenkäyntikulut, jotka ovat suuret.
Kunigundelle:
Eettiset periaatteet rakentuvat ajatukselle, että ammattietiikka on oikeaa toimintaa tai suhtautumista tietyssä tilanteessa eikä tuomarin ominaisuus. Eihän kenenkään voida kohdistaa ominaisuuteen kohdistuvaa eettistä vaatimusta ("ole viisaampi/oikeamielisempi"). Etiikassa on kyse siitä, että henkilö pyrkii toimimaan oikein kykyjensä rajoissa.
(Eri asia on, että nimittäjän asia on nimittää mahdollisimman hyvin ominaisuksin varustetut henkilöt.)
Anonyymi puhuu nyt hieman eri asiasta. Ongelma on siinä, miksi juttuja,joissa päästään sovintoon ja vieläpä yllättävän helposti oikeudenkäynnissa, ylipäätään tuodaan oikeuteen, eli miksi niitä ei sovitella asianosaisten kesken ja sovita jo ennen ja ilman tuomista oikeuteen. Tuomarin ja tuomioistuimen "sotkeminen" sovittaviin juttuihin vain lisää sekä asianosaisten että yhteiskunnan kustannuksia.Tuomioistuimen pitäisi keskittyä lainkäyttöön ja todelliseen riidanratkaisuun, siis juttuihin, jotka ovat todella riitaisia eivätkä asianosaiset pääse sovintoon keskenään.
No, tiedän, että tähän sanotaan herkästi jotain siihen suuntaan, että parttien sovintohalut vasta ikään kuin "heräävät" vasta siinä vaiheessa, kun ollaan päästy tuomioistuimeen. Tätä tarinaa syöttävät meille mielellään myös advokaatit, jotka toki tienaavat sitä enemmän, mitä kauemmin juttua vatvotaan a) valmistelussa, b) sovittelussa ja c) vielä mahdollisessa päääsittelyssäkin. Asianajajien tehtävänä olisi nimenomaan toimia sovittelija päämiestensä jutuissa, ei tuomarin.
Jos itse olisin vielä tuomarina - luojan kiitos kun ei tarvitse olla - ja minulle sanottaisiin jutun tullessa vireille, että haluaisimme, että asiaa yritettäisiin sovitella, niin luultavasti sanoisin, että okei, te voitte palata asiaan sitten sanokaamme puolen vuoden kuluttua, mihin mennessä teillä on tilaisuus sovitella keskenänne riitaa ja sopia se. Olen melko varma, että asianosaisia ei tämän jälkeen enää nähdä oikeudessa, vaan he pääsevät asiassa sovintoon ihan omin nokkinensa.
Tuomareille, jotka ovat innostuneet sovittelusta, tulisi myöntää sivutoimilupia toimia tuomioistuimen ulkopuolella sovittelijana. Jos kerran tuomarit aina KKO:n oikeusneuvoksia myöten saavat toimia tiuhaa tahtia yrityisriidoissa välimiehinä, niin sitä suuremmalla syyllä heidän pitäisi saada lupa harjoittaa sovittelijan praktiikkaa yksityishenkilöiden välisissä konflikteissa.
Onko eettisyys ominaisuus? Puhutaanhan sitä eettisestä oikeusvaltiostakin (Syrjänen), miksei siis "eettisestä tuomarista"? Kyseessä saattaisi olla tyyppi, joka on sisäistänyt tuomarin eettiset normit (etiikan) oikealla tavalla.
Kirjoittaja on eri anonyymi kuin edellä:
En ole eettisten oppien asiantuntija (siis moraalifilosofi) mutta muistelen, että tässä kohden on olemassa (ainakin) kahdenlaista koulukuntaa.
Ne, joille etiikan tarkastelun kohde on nimenomaan teko ja sen seuraukset ja ne, joille oikea etiikka tarkastelee nimenomaan henkilön luonnetta ja ominaisuuksia. Tätä jälkimmäistä nimitetään hyve-etiikaksi ja se oli suosiossa ymmärtääkseni antiikin Kreikassa.
Omasta mielestäni pelkästään tekoihin kohdistuva tarkastelu on puutteellista ja jättää jotakin olennaista pois moraalin henkilökohtaisesta luonteesta. Jos moraali on vain omatunnon ääntä ja sisäisiä velvollisuuksia (oppeja) ei moraali kasva kokonaiseksi osaksi ihmisen persoonaa ja silloin pitää pohtia juuri, "mitä minun on tehtävä toimiakseni oikein". Jos sen sijaan moraalista tulee osa persoonan ominaisuuksia, hän osaa "automaattisesti" toimia oikein, koska on sisäistänyt tavan toimia niin. Tällainen ihminen on oikeamielinen persoonaltaan.
Tuomarin olisi hyvä omata oikeamielisyyden hyve. Vaikka tämä ominaisuus ei tietenkään vielä riitä tullakseen hyväksi tuomariksi. Muitakin taitoja tarvitaan.
Aristoteleella oikein toimiminen taisi olla toimimista hyveen mukaan. Hyveen mukainen toiminta oli eräänlaista keskiväliä ääripäiden välillä. Jos en aivan väärin ole ymmärtänyt, niin tunteilla oli keskeinen rooli tässä. Hyveen mukaista oli tuntea oikein kulloisessakin yksittäistapauksessa.
Parhaat edellytykset löytyivät muuten keski-ikäisiltä. Heiltä puuttui nuoren kiivaus, mutta heillä ei myöskään ollut vielä vanhan miehen pelkuruutta (Aristoteles ei tietenkään tullut tuntemaan Blogistia, joka Aristoteleen luokittelussa kuuluisi jo siihen iäkkäämpään kaartiin).
Yhtenä ajatuksena hyve-etiikassa lienee, kuten edellä taisikin jo olla puhetta, itsensä jatkuva kehittäminen. Mielestäni eettisten ohjeiden kohdat oikeamielisyydestä ja ammattitaidosta voisivat pitää sisällään elementtejä, joita on mahdollista tarkastella myös hyve-etiikan näkökulmasta.
Jos jouduttaisiin valitsemaan, niin kumpi mahtaa olla tärkeämpää, oikeudenmukainen seuraus vai hyveellinen tuomari? Minusta tuomioistuin on instituutio, josta saadaan oikeudenmukaisia ratkaisuja. Ettei lausutusta jäisi väärää kuvaa todettakoon, etteivät nämä ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja - päin vastoin. Tarkoitan sitä, että paremman puutteessa voisivat riittää suorastaan jopa paheellisen tuomarin antamat oikeudenmukaiset ratkaisut.
Niin, pätevän ja korkean ammattietiikan omaavan tuomarin sallittakoon viettää hiukka paheellista yksityiselämää vaikkapa laulun, viinin ja...mikäs se kolmas nyt taas olikaaan...seurassa, se tasapainottaa kivasti!
Arktinen hysteria: Venäjän ja Suomen lapsikiistan vuoksi presidentti Sauli Niinistö on päättänyt keskeyttää kolmipäiväisen valtiovierailun Norjaan ja palata heti Suomeen.
"Omasta mielestäni pelkästään tekoihin kohdistuva tarkastelu on puutteellista ja jättää jotakin olennaista pois moraalin henkilökohtaisesta luonteesta. Jos moraali on vain omatunnon ääntä ja sisäisiä velvollisuuksia (oppeja) ei moraali kasva kokonaiseksi osaksi ihmisen persoonaa ja silloin pitää pohtia juuri, 'mitä minun on tehtävä toimiakseni oikein'. Jos sen sijaan moraalista tulee osa persoonan ominaisuuksia, hän osaa "automaattisesti" toimia oikein, koska on sisäistänyt tavan toimia niin. Tällainen ihminen on oikeamielinen persoonaltaan.
Tuomarin olisi hyvä omata oikeamielisyyden hyve."
Tämän ajattelun ongelma on vain siinä, että tuomarien nimityslain mukaan tuomarin pitäisi olla oikeamielinen. Valitettavasti vain ei ole kehitetty "oikeamielisyys"-alkometriä, jolla tuo ominaisuus voitaisiin luotettavasti mitata. Jos näin ollen joku ei-oikeamielinen tulisi nimitetyksi peli olisi menetetty, jos ammattietiikka olisi henkilön ominaisuus.
Toiseksi tuollainen ajattelu helposti johtaa sisäistettyyyn omahyväisyyteen: koska olen oikeamielinen, kaikki mitä teen on oikein. Toimivalle etiikalle on taas luonteenomaista kyselevän arka, etten sanoisi nöyrä, asenne: onko se mitä ajattelin tehdä - esimerkiksi liittyä herrakerhoon, jossa tulen liian hyväksi tuttavaksi pontenttiaalisen asiakkaan kanssa -ammattieettisesti oikein. Tässä kyselyssä nuo periaatteet voivat olla apuväline, mitä ammattikunnan sisällä asiasta on ajateltu. Huom. eivät ole sääntökirja, josta löytyy valmis vastaus kaikkiin kysymyksiin.
Kolmanneksi kyse on nimenomaan ammattietiikasta. Sen suojankohde ovat asiakkaat ja koko yhteiskunta eikä mikään sisäisen hyveen kehittäminen, kuten klassisessa yleisessä etiikassa. Asiakkaiden kannalta on tärkeintä, että tuomari toimii eettisesti, sen sisäinen motiivi on näille vähemmän tärkeä. (Tämä ei sulje pois sitä, että useimmiten eettinen toiminta toki lähtee sisäisestä arvomaailmasta ts moraalista.)
Nimenomaan ammattietiikan kannalta olen itse ko. eettisiä periaatteita/ohjeita ajatellut ja tuomareilta edellytettävää korkeaa ammattietiikkaa myös aikaisemmin yrittänyt korostaa.
Kun ajattelee tuntemiaan (tai julkisuuden kautta tietämiään) tuomareita - entisiä ja nykyisiä - niin kyllä siinä porukassa omahyväiset ja tekopyhät fariselaiset taitavat olla enemmistönä. Ne, joiden mielestä vain he, jotka ovat päässeet tunkiolle kukkoilemaan, täyttävät tuomarilta edellytettävät oikeamielisyyden kriteerit, eivät nuo kurjat toisinajattelijat ja rettelöitsijät ja publikaanit, olkoonkin että voivat olla ammattitaitoisia lakimiehiä. Eiväthän he ole eivätkä voi olla yhteistyökykyisiä, Herra parakoon, ja se on sentään tuomarin tärkein hyvä!
Sanaa "yhteistyökykyisyys" (tai kollegiaalisuus) ei mainita nimenomaan tuomarin eettisissä periaatteissa. Mutta ei huolta, koska sillä on tuomareiden nimityskäytännössä usein tärkeä ja esimerkiksi KKO:n jäsenten virkaesityksissä ratkaiseva merkitys! Kaikissa oikeusneuvosten virkaesityksissä muistetaan aina loppukaneettina ja "hyväksi lopuksi" korostaa virkaan esitettävän hyvää yhteistyökykyisyyttä, mikä viestii sitä, että toisinajattelijoiden ei kannata KKO:n jäseneksi edes hakea. Yhteistyökykyisyys kuuluu ikään kuin sisäänrakennettuna oikeamielisyyden kriteeriin, jota erityisesti KKO:n ja KHO:n jäseniltä on vanhastaan jo lain mukaan edellytetty.
Jos noin on, että "yhteistyökykyisyys" on niin tärkeää nimityksissä erityisesti korkeimpiin tuomioistuimiin, ei ole mielestäni ihme, että oikeus- ja hallintoneuvokset eivät uskalla käydä minkäänlaista julkista keskustelua. Siviilirohkeus saatettaisiin tulkita yhteistyökyvyttömyydeksi.
Omiin korviin tuo yhteistyökykyisyys kuulostaa samanmielisyyden vaatimukselta ja sen takana voisi olla nimittäjien ja nimitettävien yhteinen "ideologia", mitä sitten pitääkään sisällään. Ehkäpä herrat kapineteissaan pohtivat näitä samaamieltä olijoiden tunnusmerkkejä omahyväisessä eetoksessaan?
Anonyymi puhuu asiaa. Kysehän on nimenomaan siitä, miten tietyssä tehtävässä tai asemassa olevan henkilön tulisi toimia. Ei siitä, miten tällaisen henkilön tulisi kasvaa hyveellisenä ihmisenä saatikka sitten tällaiselta henkilöltä vaadittavasta hyveellisyyden kriteeristä.
Jos subjektiivinen arvomaailma nyt kuitenkin sattuu vastaamaan yhteiskunnassa yleisemmin vallitsevia arvoja, niin kaipa tätä voidaan pitää etuna. Arvot ovat yhteisöllisiä/sosiaalisia eikä niistä oikein tahdo saada tiukkaa otetta.
Oikeutta ja arvoja on mitatattava, kuten Aristoteles asian ilmaisi, lesboslaisessa talonrakennustekniikassa käytetyllä määräämättömällä mitalla, joka mukautuu maaston ja kivien mukaan. Normit, olivatpa sitten oikeudellisia tai eettisiä/moraalisia, ovat ainoastaan työvälineitä.
Sisäistä itsetutkiskelua voidaan kaikesta huolimatta varmasti pitää suositeltavana, sillä kyllä kai tämä vie "ammattietiikan" näkökulmasta samaan suuntaan.
Anonyymi kirjootti:
"...oikeus- ja hallintoneuvokset eivät uskalla käydä minkäänlaista julkista keskustelua.Siviilirohkeus saatettaisiin tulkita yhteistyökyvyttömyydeksi...ehkäpä herrat kapineteissaan pohtivat näitä samaamieltä olijoiden tunnusmerkkejä omahyväisessä eetoksessaan?"
Niin, eihän noiden "herrojen" tarvitse tai he eivät edes rohkene puhua julkisuudessa mitään, sillä puhevaltaa käyttää heidän puolestaan "Rouva-presidentti"; herrat vaikuttaisi olevan hiukka ikään kuin tohvelin alla.
Taas tänään Rouva-presidentti on pitänyt kipakan puheen, nyt Tuomaripäivässä, puhe löytyy KKO:n sivuilta.
Hohhoijaa, pitänee (taas kerran) ryhtyä epäviralliseksi opponentiksi!
Emerituskin voi haluta hiukka vaihtelua elämäänsä, vaikka sitten vain fonttien vaihtelun merkeissä! Mutta voin toki vaihtaa takaisin, jos muutos ei miellytä.
Sovinnaisuus on usein kahlitsevaa. Ei se uudistuksiin kannusta. Kai se on välttämätöntä, kun se kerran on vallitsevaa, ihmisten valitsemaa. Mukavuudenhalu sitä suosii; mennään vaikka helvettiin kunhan mukavasti.
Blogissa on käyty vilkasta keskustelua tuomarin eettisistä periaatteista, jotka julkistettiin tuomaripäivillä 12.10.2012. Hyvä, että aihepiiri on herättänyt keskustelua ja periaatteiden julkistaminen on huomattu blogistin ja lukijoidenkin taholta. Itse olen toiminut periaatteita valmistelleen työryhmän sihteerinä, joten voin taustoittaa joiltakin osin sitä, miksi tuomariliitto on päätynyt julkistetun kaltaisiin eettisiin periaatteisiin.
Periaatteiden valmistelun alkuvaiheessa tehtiin tietoinen valinta siitä, että laaditaan nimenomaan eettiset periaatteet, jotka kuvaavat tavoitteita, joihin tuomarin tulee virassaan pyrkiä. Eettiset periaatteet eivät ole normeja eivätkä "sudenpennun käsikirja", josta tuomari löytää ratkaisun yksittäisiin eteen tuleviin valintatilanteisiin, joihin liittyy ammattieettisiä näkökohtia. Kansainväliset suositukset ja esikuvat (esimerkiksi ENCJ:n raportit tuomarin etiikasta ja Euroopan neuvoston suositukset tuomareiden toiminnasta) viittaavat tämänkaltaiseen lähestymistapaan. Myös Norjassa ja Itävallassa vahvistetut tuomarin eettiset ohjeet ovat olleet esikuvina julkaistuille eettisille periaatteille.
Toinen keskeinen alkuvaiheen valinta oli se, että periaatteet laati nimenomaan tuomarikunta. Kysymyksessä ovat ammattikunnan omat periaatteet, joihin se on halunnut ilmaista sitoutuvansa. Tämänkaltaista sitoutumista ei tapahdu silloin, jos eettiset periaatteet ovat ylhäältä tai ulkoapäin annetut. Sitoutumisen vuoksi periaatteiden sisällöstä käytiin keskustelut kaikissa tuomioistuimissa sekä eri tuomarijärjestöissä, joiden antamat kannanotot on otettu hyväksytyssä periaateasiakirjassa huomioon. Vaikka periaatteet on laadittu ammattikunnan toimesta, myös tiedemaailmaa, laillisuusvalvojia sekä eri lainkäytön sidosryhmiä kuultiin työn eri vaiheissa ja heiltä saatiin paljon arvokasta palautetta ja näkökulmia työhön.
Blogisti peräänkuulutti keskustelun tärkeyttä eettisistä periaatteista. Tuomarikunta on nyt ilmaissut käsityksensä tämän hetken eettisistä periaatteista ja keskustelun jatkuminen niistä on tervetullutta. Ammattieettisestä näkökulmasta kuitenkin vielä keskusteluakin tärkeämpää on käytännön tuomareiden sitoutuminen tavoittelemaan eettisesti perusteltuja valintoja. Periaatteiden tarkoituksena on tarjota eräänlainen kompassi, joka ohjaa valintojen tekemisessä. Eettiset periaatteet rakentuvat myös ajatukselle, että eettisesti perustellut valinnat ovat jokaisen sitä haluavan ulottuvilla eikä siitä syystä periaatteissa ole pyritty kuvaamaan sitä, minkälaisilla luonteenpiirteillä tuomarin tulee olla varustettu.
Antti Tapanila
Kiitän Antti Tapanilaa em. kommentista! Uskon, että eettisistä periaatteista tullaan käymään keskustelua. Ehkä tuota keskustelua, jonka puheenvuoroja ei valitettavastiole missään julkaistu, olisi voitu ohjata paremmin, jos olisi toimittu kuten Ruotsissa. Siellä asianomainen valmisteluelin, jonka työn tuloksista on kirjoitettu juridiikan aikakausilehdissä, julkaisi ehdotuksen, jossa on vain neljä eettistä periaattetta, mutta tämän lisäksi 60 tuomareille osoitettua konkreettista kysymystä, joiden avulla tuomarit voivat pohtia eettisten periaatteiden sisältöä ja merkitystä.
Ehkä tuon Tapanilan kommentin osalta on vielä todettava, että kun aiemmin jaottelin tuolla edellä etiikkaa kahteen ajattelutapaan (yhtäältä tekoihin liittyvään tarkasteluun ja toisaalta hyve-etiikkaan, joka tarkastelee persoonan eettisesti tavoiteltavia piirteitä) en minä ajatellut, että tuomarin eettisiä periaatteita muodostettaessa pitäisi yrittää luetella tuomarin hyviä luonteenpiirteitä, minkä vaihtoehdon Tapanilakin poissulki. Sellainen olisi mielestäni hyödytöntä eikä johtaisi mihinkään vaikutukseen toiminnan tasolla. Niin yksinkertaista hyve-etiikka ei ole.
Tarkoitin sanoa sitä, että nyt julki tuodut tuomarin eettiset periaatteet eivät ehkä tavoita lainkaan sitä eetosta, mikä sitouttaa henkilön henkilökohtaiseen moraaliin. Asian pohdinta jää mahdollisesti vain kirjoitettujen ohjeiden hymistelyyn: "Meillä on nyt tämä etiikka löydettynä tässä ja tätä kaikki sitten (tekopyhästi) väittävät noudattavansa toiminnassaan. Tällöin jokainen jättää (näin väitän) eettisen tarkastelunsa tekojen ja niiden seurausten arvioinnin tasolle, sitoutumatta kuitenkaan todellisuudessa niihin mitenkään. Kirjoitetut periaatteet jäävät tämän seurauksena pölyttymään.
Tämä on se puute konkreettisesti ilmaistuna, mikä etiikan tekokeskeisen (ja sääntökeskeisen) tarkastelun vaillinaisuutena on.
Hyve-etiikassa voidaan tavoittaa paljon enemmän juuri tämän henkilökohtaisen sitoumuksen tasossa, kun persoonaa pyritään kasvattamaan kohti oikeamielisyyttä. Senkin lopullinen tavoite on toki oikein toimiminen eikä suinkaan vain peroonan kehittäminen itseisarvoisesti.
Hyve-eettisessä tarkastelussakin on puutteensa, kuten annetuista kommenteista oli havaittavissa. Esim. vaarana on jonkinlainen ylimielisyys tai omahyväisyys, jos henkilö kuvittelee saavuttaneensa pysyvästi tietyn eettisen tason omalla kohdallaan. Aidon hyveellisyyden saavuttanut ei tietenkään voisi piiloutua tuollaisen fasadin taakse vaan lienee niin, että hyveellisen ihmisen on aina myös oltava nöyrä ja herkkä eettiselle arvostelulle ja itsetutkiskelullekin omalla kohdallaan.
http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/ylituomari-jatti-kertomatta-sidoksistaan-seinajoen-kaupungin-vuokra-asuntoyhtioon-1.1273441
Vaasan hallinto-oikeuden ylituomari Liisa Talvitie on jättänyt ilmoittamatta oikeusministeriölle sidonnaisuutensa Seinäjoen kaupungin omistamaan vuokra-asuntoja välittävään Sevas Oy:öön. Talvitie on Sevaksen hallituksen puheenjohtaja. Talvitie vetoaa "muistamattomuuteensa".
Lähetä kommentti