Tuossa voisi olla opiksi otettavaa myös epäillyn puolustuksella...
1. Korkein oikeus (KKO) päätti tänä aamuna annetulla päätöksellä palauttaa Ulvilan murhajutun takaisin alioikeuteen eli Satakunnan käräjäoikeuteen, jossa jutun käsittely on siis aloitettava kokonaan alusta.
2. KKO:n mukaan syyttäjien esittämä uusi aineisto ja Anneli Auerin puolustuksen esittämä uusi vastanäyttö tulee ottaa huomioon jutun käsittelyssä. Jos asia olisi ratkaistu välittömästi KKO:ssa, merkittävää osaa todistelusta olisi arvioitu vain yhdessä oikeusasteessa.
Tämän vuoksi KKO katsoi olevan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi perusteltua, että asia palautetaan käsiteltäväksi alempaan oikeusasteeseen.
3. Vaihtoehtoina olivat palauttaminen hovioikeuteen tai käräjäoikeuteen. Juttu päätettiin palauttaa käräjäoikeuteen, koska tällä tavoin haluttiin säilyttää osapuolten mahdollisuus täysimittaiseen muutoksenhakuun. Muutoksenhakumenettelyn keskeisiä piirteitä on oikeusastejärjestys, josta ei voida poiketa ilman todella painavia syitä. Ulvilan juttua on tosin jo tähän mennessä käsitelty kahdessa alemmassa asteessa, mutta KKO:een nyt toimitettu uusi aineisto on niin laaja, että se edellyttää uusintakäsittelyn toimittamista käräjäoikeudessa.
4. Korkein oikeus katsoi, että asiassa vasta siellä esitetty uusi aineisto ei laadultaan ja laajuudeltaan ole aikaisempaa näyttöä esimerkiksi vain joiltakin osin täydentävää lisäto- distelua, vaan asian ratkaiseminen edellyttää sekä alemmissa oikeuksissa esitetyn että hovioikeuden tuomion jälkeen ilmitulleen näytön kokonaisvaltaista arviointia. Selvitys saattaa siten merkittävästi vaikuttaa sen arviointiin, mitä asiassa pidetään totena. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen edellyttää KKO:n mukaan lähtökohtaisesti sitä, että asianosainen voi hakea muutosta asiassa annettuun ratkaisuun. Mikäli asia olisi palautettu hovioikeuteen, hovioikeuden ratkaisusta olisi oikeus hakea
muutosta korkeimmalta oikeudelta vain, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.
5. Vaikka valituslupamenettely sinänsä täyttää ihmisoikeussopimuksen asianomaisen artiklan muutoksenhakuoikeutta koskevan vaatimuksen, asian palauttaminen käräjäoikeuteen turvaa asianosaiselle oikeuden hakea muutosta ilman, että sille asetetaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 momentissa valitusluvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä. Anneli Aueria on asiassa syytetty murhasta, mikä on vakavin rikoslaissa rangaistavaksi säädetty henkirikos. Tämänkin seikan vuoksi jutun asianosaisille on syytä turvata oikeus hakea muutosta asiassa esitettävän todistelun pohjalta annettuun tuomioon siten kuin muutoksenhausta käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen on säädetty. Näillä perusteilla KKO päätyi siihen, että asian käsittelyä jatketaan palauttamisen jälkeen juuri käräjäoikeudessa.
KKO:n päätöksestä antama seloste löytyy tästä.
6. KKO:n palautuspäätös merkitsee sitä, että jutun lopullista ratkaisua saadaan odotella pitkään. Ilmeistä on, että käräjäoikeuden tulevasta tuomiosta valitetaan ainakin hovioikeuteen. Anneli Auerin piina siis jatkuu ja hänet jouduttaneen vangitsemaan uudelleen; tosin hän on jo nyt vangittuna Varsinais-Suomen käräjäoikeuden hänelle seksuaalirikosjutussa langettaman tuomion johdosta; tästä tuomiosta on valitettu Turun hovioikeuteen.
7. KKO:n päätös oli odotettu. Tosin olin itse odottanut, että juttu olisi palautettu "vain" hovioikeuteen, koska juttua on vatvottu eri oikeusasteissa jo kuusi vuotta. Kävi jutussa uusintakäsittelyssä miten tahansa, niin oikeudenkäynti esitutkintoineen on muodostunut jo tähän mennessä kohtuttoman pitkäksi ja siinä on siten rikottu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa määräystä.
74 kommenttia:
Ja lopuksi Suomea moititaan liian pitkästä oikeudenkäynnistä ja mahdollisesti velvoitetaan maksamaan korvauksia?
Ei jo typerimmälläkin kirjaviisalle ala jo valjeta, että näytön täysimittainen vastaanottaminen ja arvioiminen monessa asteessa ja monta kertaa rapauttaa oikeusvaltion toimintaa ja uskottavuutta.
Blogistihan tunnetusti kannattaa tällaista pääkäsittelyn toistamissirkusta.
Senkö vuoksi, että kirjansa menevät kaupaksi.
Harvinaisen lapsellinen kommentti!
Jetsulleen!
Vakavasti ottaen kyse ei ole sirkuksesta, vaan rikosvastuun toteuttamisesta ja toisaalta yksilön oikeusturvasta kaikkein vakavinta rikosta koskevassa asiassa.
Se vasta oikeusvaltion uskottavuutta rapauttaisi, jos tuomioita lätkittäisiin tai murhasyytteitä hylättäisiin tuosta vain sen kun keritään jonkinlaisessa pikaprosessissa.
Maalarin mielestä tämmöinen rundaaminen on outoa ja ihmettelee miksei se korkein oikeus voinut tuomita uusien aineistojen pohjalta.
Maalari - Vastaus ilmenee blogijutun kappaleista 2-4, katopa sieltä! Oikeusastejärjestys on avainsana.
Jos tuomiot ovat oikeita ja suhteellisen nopeasti tehty, se ei rapauta oikeusvaltiota.
Ja miksi aina täysymittainen rikosprosessi kuin yltiölegalistisessa Suomessa. Monissa maissa osa ratkaistaan hallinnollisessa prosessissa mm. selvät rattijuopumukset. Oikeastaan rangaistusmääräysmenettely meillä on rinnastettavissa siihen.
Olisiko muuten rikosoikeudella jokin suurempi ja painavampi funktio kuin oikeussuojan antaminen vain ja ensisijaisesti epäillylle? Väitän että on.
"Olisiko muuten rikosoikeudella jokin suurempi ja painavampi funktio kuin oikeussuojan antaminen vain ja ensisijaisesti epäillylle?"
Eikö anonyymi osaa lukea? Kuten edellä sanoin, rikosprosessilla on myös rikosvastuun toteuttamisfunktio.
Lapsellinen ja lukutaidoton. Mitä muuta vielä.
Et sitten nähnyt mitään yhteyttä rikosvastuun toteuttamisen, erityisesti sen aikajännettä silmällä pitäen.
Auerin tapauksessa on tietysti moni asia mennyt pieleen, ettei keskitetty oikeudenkäyntiä ole pystytty toteuttamaan alioikeudessa.
Mutta olennainen ongelmakohta tässäkin on se näytön monenkertainen vastaanotto.
Ja tämä kurja ideologia tahi päähänpinttymä on johtanut jutun palauttamisen takaisin hovin sijasta käräjäoikeuteen.
Lapsellisuus-kommentti ei ollut minun. Jos merkittävää uutta näyttöä on esitetty henkirikosjutussa vasta ylioikeudessa, niin silloin ei voida välttyä jutun palauttamiselta eikä siis jutussa jo aiemmin esitetyn näytön uudelleen vastaanottamiselta, jos halutaan päästä mahdollisimman luotettavaan aineistoon ja todistusharkintaan.
Hei! Ja kiitos siitä, että kirjoitat niin, että tavallinen tallaajakin ymmärtää tekstisi! Henk.koht. olisin toivonut, että tämäkin asia oltaisiin saatu edes johonkin päätökseen, mutta kaipa nämä ihmiset oikeuden hommissa tietävät paremmin, miten asiat tulee käsitellä. Nooh, katsotaan, miten asia taas etenee
"Jos merkittävää uutta näyttöä on esitetty henkirikosjutussa vasta ylioikeudessa, niin silloin ei voida välttyä jutun palauttamiselta eikä siis jutussa jo aiemmin esitetyn näytön uudelleen vastaanottamiselta, jos halutaan päästä mahdollisimman luotettavaan aineistoon ja todistusharkintaan."
Miten mahtaa käydä näytön luotettavuudelle? Varsinkin kun mietitään henkilötodistelua. Alkuperäistä näyttöä on pyöritelty vuosien ajan. Itse en enää siihen pahemmin panostaisi.
Mitäs mieltä blogisti on asiaa todennäköisesti käsittelevästä käräjäoikeuden kokoonpanosta? =)
Minulle ei ole oikein valjennut se, että valtiolle pitäisi tulla jonkinlaiset rapsut jos oikeudenkäynti pitkittyy. Ymmärrän kyllä, että rapsut ovat paikallaan, jos virkamiehet eivät hoida hommiaan. Mutta miksi järjestelmää pitää moittia siitä, jos rikoksentekijä on niin taitava ja ovela, että asian käsittely kestää.
Bodomin juttu otettiin ensikäsittelyyn neljänkymmenen vuoden kuluttua tapahtuneesta. Muodollisesti asia oli kai ok. Miksi siis on moitittavampaa se, jos vireillä olevan mutkikkaan jutun käsittely kestää?
Vaikea ymmärtää miten oikeusjärjestelmää palvelee tämä jutun pyörittäminen oikeusasteesta toiseen. Rikosvastuun toteutuminen ehkä noin 10 vuoden päästä itse teosta ei kyllä näytä kenenkään silmissä hyvältä ja toisaalta Auerin oikeusturvakin näyttää enemmän ja vähemmän teoreettiselta, kun tuo syyttäjän esittämä näyttö on pääosin salaista eikä julkista keskustelua asiassa voida käydä. Ja Auerin lasten kannalta jutun pitkittyminen ei ole millään tasolla hyvä asia.
Jotenkin ei voi olla vertaamatta miten Breivikin tapaus Norjassa saatiin massiivisesta aineistosta ja ristiriitaisista psykiatrin lausunnoista huolimatta aika nopeasti pakettiin, kun Suomessa yhden tapauksen kohdalla koneisto suoltaa koko ajan erilaisia vastauksia vuosien ajan.
Käräjä- samoin kuin hovoikeudessa Auerin juttu on kyllä käsiteltävä kokonaan toisessa kokoonpanossa kuin edellisellä "kierroksella". Jossakin aviisissa näkyi jo ollleen uutispätkä siitä, että Porin/Satakunnan käräjätuomarit ovat jo ehtineet todeta olevansa uusintakäsittelyssä esteellisiä.
"Minulle ei ole oikein valjennut se, että valtiolle pitäisi tulla jonkinlaiset rapsut jos oikeudenkäynti pitkittyy. Ymmärrän kyllä, että rapsut ovat paikallaan, jos virkamiehet eivät hoida hommiaan. Mutta miksi järjestelmää pitää moittia siitä, jos rikoksentekijä on niin taitava ja ovela, että asian käsittely kestää".
Mutta eiköhän tässä A:n jutussa jo ole ilmennyt monia sellaisia seikkoja, joiden perusteella voidaan sanoa, että prosessin kohtuuton viivästys on johtunut, ei syytetystä ja hänen puolustuksestaan, vaan aika paljolti juuri viranomaisista! Vaikka ketään yksittäistä virkamiestä ei voitaisikaan suuremmin moittia, niin valtio vastaa silti, jos menettelytavat ja prosessi on sellainen, että se on omiaan johtamaan viivästyksiin. En tarkoita tällä tietenkään kolmiportaista oikeusastejärjestystä!
Breivikin tapaus Norjassa oli tyystin erilainen, sillä siinähän epäilty ja syytetty myönsi ja tunnusti auliisti heti alusta lähtien kaikki surmatekonsa niin Oslossa kuin Utøyan saarellakin!
'KKO:n päätös oli odotettu. Tosin olin itse odottanut, että juttu olisi palautettu "vain" hovioikeuteen, koska juttua on vatvottu eri oikeusasteissa jo kuusi vuotta.
Tarkistuksena sen verran, etta Auer pidatettiin ja vangittiin ekan kerran syyskuussa 2009; KO tuomitsi 2010 ja HO vapautti tasta jutusta kesalla 2011. Eli hanen osaltaan ei tata juttua ole viela pyoritelty eri oikeusasteissa kuin kolmisen vuotta -- ei kuutta.
Älä huoli, kyllä se kuusikin vuotta vielä tässä jutussa täyttyy! Asianomistajana Auer on toki ollut mukana alusta lähtien ja hän on joutunut esitutkinnassa jo ennen pidättämistään aika erikosten tutkintatoimenpiteiden kohteeksi, kuten tapaus "Seppo" osoitti.
^Asianomistajana totta kai mutta oletin puheen olevan lahinna Auerin piinasta syytettyna/oikeudenkayntien pitkittymisesta yleensa eika rikosten selvittamisajoista.
Peitetoimintakin muuten ajoittui Auerin osalta vasta alkuvuodelle /kesalle 2009.
Jos puhutaan oikeudenkäynnin pitkittymisestä, niin silloin tarkoitetaan prosessin kokonaiskestoa ja sen alkamisajankohta lasketaan alkavaksi periaatteessa jo esitutkinnan aloittamisesta.
Auerin asiassa on tähän mennessä selvinnyt, että Jukka S. on kuollut rikoksen uhrina. Rikoksen tekijä on vielä selvittämättä. Syyttäjän aineisto KKO:lle käsitti ymmärtääkseni pääasiassa Auerin lasten kertomuksia videolta. Ihmettelen miten tällainen näyttö voi olla niin merkittävä, että koko juttu pitää palauttaa käräjille. Kolmesta lapsesta vanhin taitaa olla 12 v. Tavallisessa lasten huoltojutussa 12 vuotiasta voidaan nipin napin kuulla siitä haluaako tämä asua isän vai äidin luona. Koville joutuvat lapsiparat. Koville joutuu myös videon sisällöt rikosasian todistusaineistona.
prosessin kohtuuton viivästys on johtunut, [...] aika paljolti juuri viranomaisista
Juuri tämän takia voidaankin puhua sirkuksesta, johon suuri osa kansalaisista, mukaanlukien blogisti, niin hartaasti osallistuu. Kun ottaa huomioon kaikki tapauksen kämmit ja käänteet, niin oikeusjärjestelmämme on onnistunut tarjoamaan veronmaksajille parasta mahdollista reality-viihdettä. Joten eiköhän oteta kaikki hyöty irti tästä, ja myydään uusinta kierroksen tv-oikeudet eksklusiivilla jollekin nälkäiselle tv-talolle.
Näin maallisena kyllä peloittaa ajatus siitä, että tämä Auer-juttu ei ole mikään yksittäistapaus, vaan enemmänkin kertoo vain meidän järjestelmämme nykykunnosta.
Gory - vai mikä se nyt taas olikaan - kyllä ihan turhaan mustamaalailee ja pelottelee meitä taviksia noilla hemmetin ennakkoluuloisilla mielipiteillään!
Asko Keränen - Luepa nyt rauhassa KKO:n tämänpäiväinen päätös, johon on linkki blogijutussa. Sieltä löytänet vastauksen, miksi uusi näyttö, puolin ja toisin, oli laadultaan sellaista, että se johti jutun palauttamiseen.
Kiitos kuitenkin sensuurille siitä, että on jalomielisesti päästänyt filtterinsä läpi näitä ennakkoluuloisia mielipiteitä.
Avoimuushan ei tunnetusti ole ollut koskaan minkään suomalaisen järjestelmän hyve.
Minä toki julkaisen mielipiteitä ja kommentteja laidasta laitaan, jos ne vain suinkin pysyttelevät ao. blogin teemassa eivätkä tähtää (yksinomaan) kenenkään henk.koht. herjaamiseen.
Perfektionisti kun olen, totean, etta blogisti nimenomaan kirjoittaa blogissaan, etta juttua "on vatvottu eri oikeusasteissa jo kuusi vuotta."
Taman halusin tarkentaa noin kolmeksi kun ulkosuomalaisena ja maallikkona tulkitsin "oikeusasteen" tarkoittavan lahinna tuomioistuimia ja tassa tapauksessa nimenomaan Auerin syytetyn penkilla istumisaikaa --puhumattakaan ajasta, jolta han voisi saada Suomen valtiolta korvauksia.
Jyrki virolainen kirjoittaa: …Anneli Auerin piina siis jatkuu ja hänet joudutaan vangitsemaan uudelleen…
Merkitseekö KKO:n päästös sitä, että Anneli vangitaan vaikka hovi vapauttaa seksisyytöksestä?
Jos KKO olisi päättänyt palauttaa Auerin jutun käräjäoikeuden sijasta hovoikeuteen, olisi juttu voitu ROL 4:10:n nojalla palauttaa Vaasan hovioikeuden sijasta periaatteessa myös Turun hovioikeuteen, jossa on parhaillaan vireillä Aueria ja hänen väitettyä rikoskumppaniaan vastaan ajetun toisen rikosjutun käsittely.
Kuten on selvinnyt, syyttäjien ja jopa VKS Matti Nissisen aiemmin esittämistä vakuutteluista huolimatta, Turun juttu liittyy oikeudenkäyntiaineiston osalta eräiltä osin aika kiinteästi murhajutun selvittelyyn, eli juttujen todistusaineisto on ilmeisesti monelta osin yhteistä.
Vielä muutama vuosi sitten Porin/Satakunnan käräjäoikeus kuului, ei Vaasan, vaan Turun hovioikeuspiirin. Jos näin olisi edelleen, Turun HO voisi palauttaa nyt siellä vireillä olevan Auerin jutun Satakunnan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi yhdessä murhajutun kanssa,
Uuden näytön laadun osalta, puolin ja toisin, on vaikea ottaa kantaa tietämättä mitä näyttö on. Palautusta alioikeuteen puoltaa vain ja ainoastaan se seikka, että Aurer voi valittaa syyksilukevasta päätöksestä (tai sitten syyttäjä). Tuntuu hieman, että tässä asiassa on tutkittu hovioikeuden jälkeen enemmän perheen lapsia kuin koko juttua missään vaiheessa. KKO toteaa toisaalta, että uusi näyttö täydentää aikaisempaa. Toisaalta uusi näyttö KKO:n mielestä "johdattaa tapahtumien oikealle polulle" ja ikään kuin auttaa meitä ymmärtämään miten Jukka S. on murhattu. Oikeutta ei pitäisi kiinnostaa miten murha on tehty vaan se kuka sen on tehnyt.
Uutta näyttöä on kyllä selostettu KKO:n tämänpäiväisessä päätöksessä. Murhan tekotapa on toki yksi sellainen asia, joka voi johdattaa osaltaan "murhaajan jäljille".
Auerin puolustajalla on kyllä riittävästi duunia tiedossa. Yhtenä päivänä pitää olla kärijllä puolsutamassa päämiestä murhajutussa ja seuraavana sitten Turun hovissa puolustamassa samaa päämiestä seksijutussa! Aueriakin viedään koko ajan "linnasta linnaan".
Eihän uudesta KKO:n näytöstä ole selostettu kuin kirjaamistiedot eikä ehkä selostetakaan jos ovat salaisia. Jos KKO olisi antanut tämänpäiväisen ratkaisunsa kesällä olisi juttu voitu palauttaa Turkuun, jossa käsiteltiin Auerin seksirikosta. Silloin olisi Auerin oikeusturvaan tullut tuntuva lisä, kun juttu nyt palautuu takaisin Poriin.
Tässä "forumsirkuksessa" tulee kyllä mieleen Markku Arposen jonkin aika sitten täällä esittämä idea, jonka mukaan koko valtakunta voisi olla yhtä ja samaa "hovioikeuspiiriä". Silloin ei syntyisi tälllaisia ongelmia kuin Auerin ko. jutuissa on nyt ilmennyt.
Kuulin radiosta Auerin jutun pääsyttäjän haastattelua, jossa tämä sanoi, että käräjäoikeuden uusintakäsittelyssä pitää esitää kaikki se vanhakin näyttö, joka esitettiin ensimmäisellä kerralla. Syyttäjä voi kuitenkin harkita, millä aiemmin esitetyllä näytöllä on asiassa merkitystä, eli sellaista näyttöä, joka on aivan ilmeisesti asiaan vaikuttamatonta, ei toki tarvitse esittää. Muistelen sellaista aineistoa olleen aika paljon.
Tämä sama koskee myös puolustusta. Puolustuksen tuskin kannattaa esimerkiksi kutsua komisario Juha Joutsenlahtea todistajaksi, sillä vireillä oleva esitutkinta ja syyteharkinta JJ:n omassa jutussa ei ole omiaan antamaan mitenkään positiivista kuvaa hänen uskottavuudestaan todistajana.
KKO siis palautti jutun rajaamatta sitä mitenkään. Anneli Auer on vapaa nainen (en puhu seurustelusta) ja ilman seksiasiaan liittyvää vangitsemispäätöstä voisi tehdä mitä haluaa ja olla misssä haluaa. AA tultaneen vaatimaan vangituksi uudelleen myös "miehensä murhasta". Vangitseminen hyväksytään jos on "syytä epäillä" -jos ei ole vangitsemisvaatimus hylätään. Mielenkiintoista nähdä riittääkö näyttö ja mitä se näyttö on.
Päivän todella hauska uutinen on tämä: Valtakunnan kaksi korkeinta poliisipamppua jäi kiinni (peltipoliisin haaviin) samalla tieosuudella (valtie 6:lla) ylinopeudesta 14.6. tänä vuonna. Mikä merkillisintä, herrojen, siis poliisiylijohtaja Mikko Paateron ja ministeriön poliisiosaston ylijohtaja Kauko Aaltomaan, ylinopeuden välillä kului aikaa vain kaksi (2) sekuntia.
Olisivatko poliisipamput syyllistyneet erikseen rangaistavaan kilvanajoon vilkkaasti liikennöidyllä tiellä? Ajoiko Mikko Paatero jostakin syystä, jota ei ole kerrottu, Aaltomaata takaa ja minkä vuoksi? Pyrkikö Paatero kenties ohittamaan Aaltomaan auton nopeusrajoitusalueella? Näitä asioita ei ole tiettävästi edes yritetty selvittää.
Eiköhän KKO:lle nyt esitetty syyttäjien uusi näyttö yhdessä syytteen tueksi aiemmin esitetyn näytön kanssa riitä AA:n vangitsemiseksi. Jollei näyttö riittäisi edes "on syytä epäillä" -vangitsemiseen, niin silloin KKO olisi epäilemättä hylännyt syyttäjien valituksen suoralta kädeltä.
Joo, poliisipomot peräkanaa tutkaan kuin köyhän talon porsaat konsanaan! Molemmat vielä Tornin herraklubin jäseniä. Ennen vanhaan ihmeteltiin, miksi passipoliisit kulkevat aina parittain: no, toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa.
Mutta Paatero ja Aaltomaa tarvitsisivat ilmeisesti vielä kolomannen polliisin ikään kuin airueeksi saattueelleen - vaikkapa LP:n päällikön - joka osaisi lukea nopeusrajoitusmerkinnät ja jarruttaisi hiukka herrojen kilpahenkistä vauhtia ja kaahaamista valtateillä.
Mitä tehdä dosentille, joka mellastaa Vennään meedioissa ja aiheuttaa hallaa Vemäjän ja Suomen välisille ystävällisille ja luottamuksellisille suhteille?
Suomen UM ja ministeri ET ovat tyrineet tämänkin asian - kuten myös Suomen pääsyn YK:n turvaneuvoston jäseneksi - yrittämällä vaieta dosentin paskanpuhumisen kuoliaaksi. Siinä kuitenkaan onnistumatta.
Hm, mitäs se Ben Zyskowicz sanoi männä viikolla eduskunnassa tapauksesta, jossa Suomen SM ja UM eivät saa karkotetuksi yhtä pienikokoista vietnamilaista rikollista V-namiin, vaikka karkotuspäätös on tehty jo vuonna 2009?
Beni puhui jotain "kahdesta rotevasta poliisista", jotka voisivat hoitaa homman kädenkäänteessä - siis kuskata tyypin lentoteitse Vietnamiin.
Dosentti ei ole toki syyllistynyt riiokseen, mutta pitäisikö samaa metodia yrittää käyttää myös dosentin tapauksessakin, jollei muu tepsi? Mutta vaikuttaisi hiukka siltä, että dosentin tapauksessa tarvittaisiin vähintään neljä riskiä poliisimiestä, jotta homma hoituisi. Eikä kohdemaa olisi Vietnami.
Venäjällä ymmärretään dosentin huumorintajua paremmin kuin Suomessa. Viime aikoina siellä ei ole ollut mediassa muita suomalaisia kun tämä dosentti ja Kari Heikkilä, joka sai potkut jääkiekkovalmentajan paikalta. Dosentille näyttää tulevan potkut Yliopistolta, kun "dosentti ei ole tehnyt pitkään aikaan töitä". Dosentti vastasi syytökseen, että "yliopistolla on paljon muitakin, jotka ei ole tehneet pitkään aikaan töitä".
Liikenneturvan antaman nyrkkisäännön mukaan kahden ajoneuvon turvaväli on ajoneuvojen nopeuden lukuarvo metreinä.
Korkeat poliisit ajoivat kahden sekunnin välein vähän yli yhdeksääkymppiä. Kahdessa sekunnissa liikutaan sillä nopeudella noin 50 metriä.
Takana ajanut poliisiherra pitäisi nyt määrätä toistamaan sata kertaa hitaasti ääneen puhuen sana TUR-VAL-LI-SUUS-VÄ-LI.
Näinhän jo 70-luvun tietoisku opetti havainnollistamaan turvaväliä.
No tavallinen pulliainen on jokseenkin varma Ulvilan tapauksessa, että AA tullaan vapauttamaan suurella todennäköisyydellä sen perusteella, että milloinkaan sivistysvaltiossa (1980 luvun jälkeen), alaikäisten lasten lukuisten haastattelujen perusteella, monta vuotta rikoksen jälkeen olla tuomittu/toimitettu ketään vankilaan.
Dosentti on nykyisin lähinnä vain arvonimi, sillä dosenttia ei voida, kuten Hgin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson taisi jo kertoa, erottaa yliopistosta tai arvonimiestään siksi, ettei hän anna opetusta. Sen sijaan on pohdittu, pitäisikö ko. dosentin yliopiston sähköposti sulkea mainitulla perustella.
Peran kommentista juolahtikin mieleen, että miksiköhän tätä Ulvilan murhajuttua ei ole istuttu ns. lautamieskokoonpanossa, joka on kuitenkin rikosjutuissa lain mukaan se peruskoonpano, eli siis porukka, johon kuuluu joko yksi tai kaksi ammattituomaria ja kolme tai neljä lautamiestä?
Ensimmäisellä kierroksella käräjäoikeudessa oli Ulvila-jutussa kolme lakimiesjäsentä eikä yhtään lautamiestä.
Uusintakäsittelyssä olisi mahdollista muuttaa käräjäoikeuden kokoonpanoa ja ottaa kokoonpanoksi kahden käräjätuomarin ja neljän lautamiehen muodostama kollegio.
Esimerkiksi Norjassa on tällaisissa jutuissa aina niin, että alioikeuden kokoopanoon kuuluu maallikkojäseniä.
Mutta jossakin haastattelussa Satakunnan käräjäoikeuden laamanni jo kertoi tyynesti, että käräjäoikeuden kokoonpanoon tullaan ottamaan kolme uutta käräjätuomaria. Lautamiehet jäävät siis taas sivuun.
Päättääkö joku laamanne yksin ja tuosta noin vain lehdistölle, mikä on käräjäoikeuden kokoonpano? Edes keskustelematta lainkaan käräjäoikeuden muiden tuomareiden kanssa?
Miksiköhän Aaltomaa ja Paatero ajoivat peräkkäin ja vielä aivan ilmeisesti omilla autoilla. Onko tämä härski esimerkki siitä, miten kilometrikorvauksilla hankitann lisäansioita? Kaippa joku Mölsä voisi hankkia herrojen matkalaskuista jäljennökset. jotta totuus saataisiin selvitettyä.
Kissalan poijjilla oli kiirus Imatralle, tarkemmin sanottuna Valtionhotellissa pidetyille "poliisipäällikköpäiville." Päivä oli 14.6., torstai, rikoksen tapahtuma-aika 8.25, tie suora, keli usvainen, näkyvyys ....
Lautamiesten käytön voisi olettaa vähentävän yleistä epäilyä viranomaisten luomasta teatterista. Viranomaisilla, kuten poliitikoillakin taitaa olla taipumus aliarvioida tavallisen pulliaisen kykyä ratkaista asiaa heidän odottamallaan tavalla. Tässä voisi arvata, että viranomaiset pelkäävät tavallisen pulliaisen muodostaneen ennakkokantansa jutun laajasta julkisuudesta jossa on esiintynyt hyvin ristiriitaisiakin tietoja mm. VKS:n suusta.
Viranomaiset ovat pitkittäneet juttua ja ovat tulleet mitä ihmeellisimmillä seikoilla valokeilaan. Kun miettii viranomaisten väittämää Auerin piirtämästä satanismi symbolista ja myöhemmin esitettyä kuvaa tyylitellystä sydämestä, tulee mieleen, että kyllähän sen yhden dosentin provokaatiot Venäjällä ovat ihan normaalia kotimaista objektiivista viestintäkulttuuria. Jos sydämen esittelyssä täyttyi esitutkintalain 8§ 2 momentti, voiko kukaan epäilläkään dosentin puhuneen pahasti kotimaisista viranomaisista?
Mitenköhän EIT:ssä suupielet kääntyvät, jos joskus pääsevät perehtymään tämän jutun aineistoon syvemminkin?
Että Satakunnan laamanniko sanonut, että kolme käräjätuomaria istuu Auerin jutun? Eikö laamanni itse kääri hihojaan? Ei taida ainakaan olla jäävi, sillä laamanni lie aikaisemman käsittelyn aikana ollut ihan muualla töissä Riihisäätiön jutun kanssa.
Medioissa se yksi dosentti ainakin mellastaa, mutta ettäkö myös meedioiden kanssa? No, kyllä minä tarkemmin ajatellen siihenkin uskon.
Joo, sen laamanniksi sittemmin nimitetyn tuomarin istuma Riihisäätiön jutun tuomio meni ihan täysin poskelleen ja oli niin heikosti perusteltu, että jutun syyttäjät sitä hovissa ihmettelivät ja osoittivat, ettei oikeus osannut lainkaan perustella. Oulun KO hylkäsi kaikki justussa ajetut syytteet, mutta kun päästiin KKO: een, niin lopputulos oli se, että kaikki syytteet hyväksyttiin! Mutta niin vain tuosta puheenjohtajasta leivottiin laamanni Poriin!
Kari Uoti blogissaan nostaa esiin näkökulman joka loksauttaa Auerin tapauksen palaset kohdalleen.
Frank
ROL 4 luvun 10.1:ssä lausutaan "siirrosta alempaan tuomioistuimeen, joka ei ole käsitellyt juttua aikaisemmin...". KKO olisi voinut siirtää jutun tiettyjen edellytysten vallitessa Turkuun käräjäoikeuteen. Alempi tuomioistuin voi siis tarkoittaa vielä alempaa kuin hovioikeus. Tämä olisi ollut (oletettavasti) AA:lle hyvä asia, ehkä myös Satakunnan käräjäoikeudelle. Kyllähän asian käsittelyssä nyt on suuri kopioinnin vaara.
Miksi Auerin olisi tullut edistää rikostutkintaa, jossa hän on kuultavana syylliseksi epäiltynä.
Onko jutun aikaisemmilla tai nykyisillä syyttäjillä, Nissinen mukaanlukien (Tv keskustelu) ja tutkijoilla oikeus kertoilla tutkinnan vaiheista?
Vaikka tämä palsta ei ole se "tietolaari" kysyn vaan...
Tämä on jo nyt kohtuuttoman kalliiksikin tullut.
Aiemmin edellä olevassa kommentissani pohdin hieman sitä mahdollisuutta, että KKO olisi palauttanut murhajutun Turun hovoikeuteen, josssa se olisi voitu käsitellä yhdessä Aueria ja hänen miespuolista rikoskumppaniaan vastaan ajettavan seksuaali-ja väkivaltarikosasian kanssa.
En huomannut aiemmin, että tätä vaihtoehtoa on kyllä pohdittu KKO:n päätöksen peristeluissa. Tässä muutamia kohtia siitä:.
31. Syyttäjät ovat asian jatkokäsittelyä koskevassa esityksessään esittäneet, että asia osoitettaisiin käsiteltäväksi yhdessä Turun hovioikeudessa käsiteltäväksi tulevan A:n syyksi luettuja seksuaali- ja väkivaltarikoksia koskevan asian kanssa.
41. Yleisesti arvioiden asioiden yhdessä käsitteleminen edistää eri jutuissa mahdollisesti esitettävän yhteisen todistelun luotettavuuden yhdenmukaista arvioimista. Silloin, kun sama todistelu tulee esitettäväksi ja arvioitavaksi eri asioissa, voidaan lisäksi otaksua, että asioiden yhdessä käsittelemisellä, jolloin kyseinen todistelu voidaan ottaa vastaan yhdellä kertaa, saavutetaan työn- ja ajansäästöä.
42. Toisaalta on myös mahdollista, että asioiden erillinen käsitteleminen voi tarjota paremmat edellytykset yksittäistä asiaa koskevan näytön itsenäiseen ja riippumattomaan arvioimiseen. Kysymyksessä olevaa murhaa koskevaa syytettä on arvioitava nimenomaisesti tässä asiassa esitetyn näytön pohjalta riippumatta siitä, käsitelläänkö asia itsenäisesti tai yhdessä toisen syyteasian kanssa.

43. Asian siirtäminen palauttamisen yhteydessä toisen kuin sitä aikaisemmin käsitelleen tuomioistuimen käsiteltäväksi siellä vireillä olevan toisen asian yhteydessä tulee harkittavaksi tilanteissa, joissa prosessitaloudelliset tarkoituk-
senmukaisuussyyt vahvasti puoltavat asioiden yhdessä käsittelemistä. Asian siirtäminen muutoksenhakuasteesta sellaiseen tuomioistuimeen, joka ei ole sitä aikaisemmin käsitelyt, on kuitenkin poikkeuksellista. Lisäksi asioiden saatta-
minen tällä tavoin yhdessä käsiteltäviksi saattaa edellyttää esimerkiksi kyseisten asioiden laadun ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytysten kannalta tehtävää arviointia. Korkein oikeus toteaa, että A ja W ovat nimenomaisesti vasustaneet tämän asian siirtämistä uudelleen käsiteltäväksiTurun hovioikeudessa.
44. Korkein oikeus toteaa, että syyttäjien esityksessä tarkoitettujen asioiden käsittelyn ja ratkaisujen julkisuus eroavat toisistaan olennaisesti. Turun hovioikeudessa käsiteltävän asian oikeudenkäyntiaineisto on lähes kokonaan mää-
rätty salassa pidettäväksi ja asia on käsitelty yleisön läsnä olematta. Tämän asian käsittely alemmissa oikeuksissa onvähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ollut julkinen ja oikeudenkäyntiaineisto pääosin julkista.
45. Murhaa koskevan asian siirtäminen käsiteltäväksi yhdessä Turun hovioikeudessa vireillä olevan asian kanssa saattaisi edellyttää murhasyytteen käsittelyn ja ratkaisun julkisuuden
laajempaa rajoittamista kuin käsiteltäessä asiat erikseen. Erilainen tarve rajoittaa asioiden julkisuutta saattaa myös vaikeuttaa kummankin rikosasian asianmukaista käsittelyä ja ratkaisun laatimista, jos asiat käsiteltäisiin yhdessä.
46. Punnitessaan eri suuntiin puhuvia näkökohtia Korkein oikeus katsoo, että asiaa ei ole aihetta siirtää Turun hovioikeuteen käsiteltäväksi yhdessä siellä vireillä olevan A:ta koskevan rikosasian kanssa.
Edellinen kommnttini jatkuu:
KKO näyttäisi siis evänneen syyttäjien mainitun pyynnön näiden kahden juttuhaaran yhdessä käsittelemisestä Turun hovioikeudessa lähinnä sillä perusteella, että Varsinais-Suomen jutun käsittely tapahtuisi myös hovioikeudessa lähes kokonan suljetuin ovin, kun taas murhajuttua on käsitelty ja tullaan myös palauttamisen jälkeen käsittelemään julkisesti eli yleisön saapuvilla ollessa. Tämä on toki yksi näkökohta, mutta ei ratkaiseva seikka tai ylipääsemätön este, koska käsittelyn julkisuus riippuu siitä, millaista aineistoa jutussa missäkin vaiheessa esitetään. Ts. koko juttua ei tarvitse käsitellä suljetuin ovin.
Lisäksi on huomattava, että näitä kahta juttuhaaraa ei olisi, jos murhajuttu olisi palautettu Turun hovioikeuteen, ollut pakko käsitellä yhdessä eli samassa oikeudenkäynnissä, vaan eri vaihtoehtoisesti eri juttuina peräkkäin, mistä ei olisi aiheuttanut KKO:n mainitsemaa ongelmaa julkisuuden kannalta.Kun ensin olisi saatu valmiiksi seksuaali-ja väkivaltajutun käsittely, olisi siirrytty käsittelemään murhajuttua.
ROL 4:10, jonka valossa KKO on kysymystä pohtinut, ei mielestäni edellyttä ko. lainkohdassa tarkoitettujen eri juttujen käsittelemistä välttämättä yhdessä. Tätä seikkaa KKO ei näytä perusteluissaan havainneen.
ROL 4:10:ssä mainittu jutun palauttaminen ylemmästä oikeudesta eli tässä tapauksessa KKO:sta muuhun kuin normaaliin alempaan oikeuteen eli nyt hovioikeuteen voi tapahtua myös siten, että KKO:sta palautetun jutun (tässä siis murhajutun) käsittely aloitettaisiin vasta sitten kun hovioikeudessa jo virellä olleen seksuaalirikosjutun käsittetely on päättynyt. Tällä olisi saavutettu se hyöty, että hovioikeuden kokoonpano olisi ollut kummassakin jutussa sama. Nyt sen sijaan eri tuomioistuimet ja eri kokoonpanot ja vieläpä eri oikeusasteissa joutuvat arvioimaan osin samaa näyttöaineistoa kahdessa samaan aikaan virellä olevassa jutussa, jossa on samoja asianosaisia.
KKO:n ratkaisu ei siis ollut paras vaihtoehto asian uusintakäsittelylle!
Mielestäni on hyvä jos tähän juttuun ei tule lautamiehiä eli maalikkoja. Juttu on varmasti ratkaistavissa fiilispohjalta miten tahansa, mutta näytön arviointi tässä jutussa on mielestäni niin vaativaa, että siinä tarvitaan hyviä ammattituomareita. Lautamiehet voivat edustaa elämänkokemusta ja tuoda tiettyä kohtuutta päätöksentekoon, mutta oman käsitykseni mukaan vaikea näytön arviointi ei tahdo maallikoilta onnistua.
Sanotaan, että oikeuden myllyt jauhavat hitaasti. Suomessa tämä toteamus on näköjään otettu kirjaimellisesti ja ikään kuin käskynä. Luinjuuri äsken lehdestä, että Anneli Aueria ja Jens Kukkaa vastaan ajetun rikosjutun käsittely, josta on valitettu Turun hovioikeuteen, alkaa hovioikeudessa vasta joskus ensi vuoden puolella. Käräjäoikeduen tuomio jutussa annettiin kesäkuussa.
Miksi ihmeessä jutun hovoikeuskäsittelyä pitää lykätä ja viivyttää tarkoituksellisesti hovoikeudessa niin, että se päästään aloittamaankin vasta ensi vuonna?
"Lautamiehet voivat edustaa elämänkokemusta ja tuoda tiettyä kohtuutta päätöksentekoon, mutta oman käsitykseni mukaan vaikea näytön arviointi ei tahdo maallikoilta onnistua".
Näin kirjoitti anonyymi, käsitystään tietenkään millään tavalla perustelematta!
Valitettavasti tuo näytön arviointi ei kyllä onnistu aina tai useinkaan myöskään ammattituomareille. Tästähän saatiin yksi todistus Ulvilan jutun eka-kierroksella, jolloin käräjäoikeuden todistusharkinta meni mönkään ja tuomion perustelut olivat vähän sitä sun tätä; yksi ammattituomareista oli sentään myös käytännössä ammattimies.Tuskinpa lautamiehet olisivat sen huonompaa tuomiota tehneet.
Paha kyllä, ammattituomareille ei onnistu aina myöskään lain soveltaminen eli oikeuskysymyksen ratkaisu. Tästä on lukemattomia esimerkkejä. YHtenä esimerkkinä vaikkpa edellä jo mainittu Riihi-Säätiön juttu Oulun käräjäoikeudessa, jossa annettu tuomio osoiti, että ammattituomarit olivat aivan ulalla koko asiassa.
"oman käsitykseni mukaan vaikea näytön arviointi ei tahdo maallikoilta onnistua."
Eikö perus insinööreiltä, opettajilta, sairaanhoitajilta ja putkimiehiltä lukeminen, kuunteleminen ja johtopäätösten teko onnistu? Onhan sinne nyt pyydetty todistajiksi "maallikoita", oman alansa asiantuntijoita, kuten nämä symbolien tulkitsijat ja erilaiset psykologian tohtorit.
Kuinka paljon parempaan arviointiin lapsen kyvystä voisi lautamiesten kesken syntyä, kun sielä olisi yksi opettaja tai kasvatustieteen puolella työtä tehnyt? Eikö tässä tapauksessa voisi olettaa maallikoiden tuovan huomattavaa lisäarvoa?
Ainakaan itse en ole huomannut, että juristit olisivat mitenkään erityisemmin keskivertokansalaiseen verrattuna kunnostautuneet lasten ymmärtäjinä. Päinvastoin, lapsiin kohdistuvia oikeuden ratkaisujahan on suuren yleisön silmissä usein ihmetelty ja siihen liittyvä lainvalmistelukin on käynnissä. Olennainen osa uusista todisteista pohjautuu lapsiin. Kutsuisin lautamiehiä, joista puuttuu lasten tuntijat, ennemmin maallikoiksi vaikka tarkoitus ei aivan täsmää kun on kyse oikeuden käynnistä.
Nyt voisi olla hyvä hetki ottaa lautamiehiä, kun lasten todistusten asettaminen oikeaan tärkeysasteeseen vaatii paljon enemmän lasten elämän ymmärrystä. Juristeista kootuilla lautamiehillä ei taida olla kokemusta kuin yksittäisistä lapsista. Jotta pääsee objektiivisesti tuomitsemaan, pitää kyetä ottamaan etäisyyttä tapahtumasta. Juristien elämänkokemus kuitenkin edellyttää, että he miettivät tapahtumia tuntemiensa lasten toiminta- ja käyttäytymismallien kautta, joka johtaa subjektiivisempaan käsittelyyn.
Vaikka lautamiehillä on käräjäoikeuden kokoonpanossa mies ja ääni -periaatteen mukaan enemmistö lainoppineisiin tuomareihin verrattuna, ei tämän käytännössä tarvitse toki johtaa siihen, että lautamiehet "jyräisivät" ammattituomarin mielipiteen. Kokenut ja pätevä toumari pitää kyllä jutun omassa hankassa eikä päästä lautamiehiä "kukkoilemaan", mutta kuuntelee toki lautamiehiä ja testaa heidän kanssaan keskustellessaan omien näkökantojensa uskottavuutta ja ymmärrettävyyttä. Tässä on minusta lautamiesten tärkein rooli ja anti oikeuden jäseninä. Olen ollut itse reilut 10 vuotta tuomarina alioikeudessa ja nähnyt sinä aikana jos jonkinlaista lautamiestä, myös naispuolisia sellaisia.
"Luinjuuri äsken lehdestä, että Anneli Aueria ja Jens Kukkaa vastaan ajetun rikosjutun käsittely, josta on valitettu Turun hovioikeuteen, alkaa hovioikeudessa vasta joskus ensi vuoden puolella. Käräjäoikeduen tuomio jutussa annettiin kesäkuussa."
Mitenkäs tämä suhtautuu siihen, että lapsia koskevien asioiden käsittely olisi tapahduttava kiireellä? Vaikka lapset eivät ole läsnä, tässähän on kyse heihin kohdistuvista rikoksista. He ovat olleet jo epätietoisuudessa kaiken Ulvilan ympärillä tapahtuvan osalta 6 vuotta.
Tuo kuvaa hyvin viranomaisten ymmärrystä lasten maailmasta. Nuorimmilla on mennyt jo puolet elämästä tämän juttukokonaisuuden ympärillä, joten tietenkään hovioikeuden varaama kymmenys siitä on vain mittana pieni.
Eteneekö tuo pitkittäminen enää lain hengen mukaan? Nyt näen, että tästä loputtomasta viranomaisten showsta puuttuu vain yksi viranomainen. Sellainen, joka potkisi näitä viranomaisia toimimaan, tekemään ja edes yrittämään saada asia päätökseen.
Mitenköhän viranomaistoiminnan käy, kun Auerin juttu lopulta päättyy? Eikö tähän juttuun itsessään anna jo perusteet aloittaa YT-neuvottelut, kun tämä massiivinen armeija, jota ei tarvita missään muualla jää ilman töitä? Nyt tuntuu, että viiveillä ja muilla paitsi työllistetään lehdistöä, saadaan viranomaisetkin pysymään leivän syrjässä.
Muutamissa muissa maissa (mm. Norjassa) lautamiehille on ymmärtääkseni annettu ratkaisuvalta syyllisyyskysymykseen yli 6 v. vankeutta tapauksissa.
Blogisti kirjoitti: Vaikka lautamiehillä on käräjäoikeuden kokoonpanossa mies ja ääni -periaatteen mukaan enemmistö lainoppineisiin tuomareihin verrattuna, ei tämän käytännössä tarvitse toki johtaa siihen, että lautamiehet "jyräisivät" ammattituomarin mielipiteen. Kokenut ja pätevä toumari pitää kyllä jutun omassa hankassa eikä päästä lautamiehiä "kukkoilemaan", mutta kuuntelee toki lautamiehiä ja testaa heidän kanssaan keskustellessaan omien näkökantojensa uskottavuutta ja ymmärrettävyyttä.
Näin on.
Olen toiminut käräjäoikeuden lautamiehenä vuodesta 2005. Mitenkään harvinaista ei ole, että oikeuden jäsenet esittävät päätösneuvottelun aluksi huomattavan erilaisia kantoja mutta keskustelun lopputuloksena on silti yksimielinen tuomio. Eikä se mielensä muuttaja ole aina lautamies.
Paljon harvinaisempaa on, että tuomiosta tehdään virallinen äänestys. Kohdalleni sellaisia tapauksia on muistaakseni osunut täsmälleen kaksi. Vanhemmassa tapauksessa äänestin ammattituomarin kanssa samaa kantaa, voitimme 3–1. Äskettäin sattuneessa tapauksessa minä ja toinen lautamies hylkäsimme syytteet kun taas kolmas lautamies ja puheenjohtaja olisivat antaneet langettavan tuomion. Tapauksessa syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, syytettä ajoi asianomistaja. Odotamme mielenkiinnolla hovioikeuden ratkaisua :-)
Norjassa tosiaan törkeimmät (vakavimmat) rikosasiat eli sellaiset, joista säädetty minimirangaistus on 6 vuotta vankeutta (lähinnä henkirikosasiat) käsitellään, siis ensiasteena (huom), suomalaista hovioikeutta vastaavassa lagsmannsrett -nimisessä tuomioistuimessa, joita on maassa kuusi. Lagmannsrettin kokoonpanoon kuuluu kolme ammattituomaria ja 10 maallikkojsäentä, joista puolet on miehiä ja puolet naisia. Maallikkojäsenistä käytetään nimitystä lagrette (lautakunta). Se vastaa brittiläistä jurya, sillä myös lagrette ratkaisee (yksin eli ilman ammattituomareita) syyllisyyskysymyksen ja siis myös näyttökysymyksen. Jotta syytetty voidaan tuomita ko. rikoksesta, vaaditaan, että 10 maallikkojäsenestä vähintään seitsemän kannattaa syytteen hyväksymistä ja syytetyn tuomitsemista. Langettavaan tuomioon ei siis riitä, että maallikoista kuusi hyväksyisi syytteen, jos neljä jäsentä kannattaa syytteen hylkäämistä. Lagrette ei perustele ratkaisuaan, vaan se vain vastaa sille asetettaviin syyllisyyttä koskeviin kysymyksiin joko kyllä tai ei; sitä, miten äänet mahdollisessa äänestyksessä ovat jakautuneet, ei ilmoiteta. Ennen kuin maallikot ryhtyvät pohtimaan syyllisyyskysymystä, oikeuden puheenjohtaja pitää heille summing up -puhetta vastaavan selostuksen (rettsbelæring) siitä, mistä asiassa on kyse, mitä todisteita on esitetty puolesta ja vastaan ja mitkä ovat ne kysymykset, joihin lagretten on vastattava.
Jos tuomio on syyllisyyskysymyksen osalta langettava, päättää tuomittavasta rangaistuksesta kokoonpano, johon kuuluu kolme ammattituomaria ja lagrettistä neljä maallikkojäsentä.
Muissa rikosjutuissa ja riita-asioissa lagsmannsrett toimii muutoksenhakuasteena ja ratkaisee alioikeuden ratkaisuista tehtyjä valituksia. Kokoonpanoon kuuluu tällöin riita-asioissa kolme ammatituomaria, joista yksi voi olla käräjätuomari tai eläkkeellä oleva tuomari.
Rikosjutuissa lagsmannsrettin kokoonpanoon kuuluu muutoksenhakuasteena kolme ammattituomaria ja neljä maallikkojäsentä (kaksi naista ja kaksi miestä), jos asiassa on kyse syyllisyydestä (näytöstä). Tällöin langettavaan tuomioon vaaditaan, että seitsemästä jäsenestä viisi kannattaa sitä, eli jos äänet jakautuvat syyllisyyskysymyksessä 4-3, syytettä ei voida hyväksyä.
Jos lagsmannsrettissä on rikosasiassa kyse vain rangaistuksen mittaamisesta, lain soveltamisesta tai oikeudenkäyntimenettelystä, kuuluu oikeuden kokoonpanoon ainoastaan kolme ammattituomaria.
Ruotsissa käräjäoikeus ei ole rikosasiassa milloinkaan toimivaltainen kokoopanossa, johon kuuluu kolme ammattituomaria, siis ilman lautamiehiä. Vähäisimmät rikosasiat, joissa rangaistukseksi on sädetty enintään 1,5 vuotta vankeutta, käräjäoikeus on toimivaltainen yhden tuomarin kokoonpanossa. Mutta kaikissa muissa rikoasioissa käräjäoikeduen kokoonpanoon kuuluu aina lautamiehiä.
Suomessa lautamiehet on siis myös rikosasioissa heitetty käytännössä yli laidan, sillä OK:n mukaan käräjäoikeus on toimivaltainen rikosasiassa myös kolmen ammattituomarin kokoonpanossa, "jos asian laatu tai muut erityiset syyt sitä vaativat". ts. edellytykset ovat hyvin, hyvin väljät ja käräjäoikeus päättää aina itse, minkä kokoonpanon se valitsee.
Tämä on johtanut käytännössä siihen, että kaikki merkittävät rikosasiat, joiden käsittelyyn Ruotsissa ja Norjassa vaaditaan aina lautamiehiä/maallikkoja, käsitellään Suomessa yleensä aina puhtaasti lakimieskokoonpanossa. - Aika outoa!
Alunperin eli vuoden 1993 toteutuneen alioikeusuudistuksen mukaan Suomessa oli voimassa samanlaiset säännökset lautamiesten osallistumisesta käräjäoikeuden istuntoihin kuin mitä Tuotsissa on edellä kerrotun mukaisesti edelleen. Kunnat valitsivat koko maahan hirmuisen määrän lautamiehiä, oliko niitä parhaimmillaan jotain 5 000. Mutta sitten 2008-2009 laman aikana - siis säästösyistä, ei minkään muun takia - päätettiin tehdä täyskäännös ja lautamiehet heitettiin kylymästi yli laidan!
Kiitos taas blogistille siitä, että hän jaksaa katsoa kriittisellä ja asiantuntevalla silmällä suomalaisen lainkäytön edesottamuksia! Lyhyt täydentävä kommentti lautamiehiin ruotsalaisessa rikosprosessissa on kuitenkin paikallaan.
On totta, että tällä hetkellä lautamiehet ovat aina rikosjutun käsittelyssä niin käräjä- kuin hovioikeudessa. Lautamiesten käyttöä ollaan vähentämässä, koska he ovat poliittisesti nimitettyjä ja koska huonosti palkattuihin ja satunnaisiin lautamiestehtäviin saadaan lähinnä kotirouvia ja eläkeläisiä. Lautamiehiä haluttaisiin käyttää nimenomaan näytön arviointin, koska juridiikkaanhan he eivät edes voi perehtyä kesken istuntopäivän.
Viimeiset kolme jääviystapausta eli 200 miljoonaa kruunua (15 miljoonaa euroa!) maksanut Södertäljen juttu, Mangsin sarjamurhajuttu Malmössä ja uusimpana juttu Gotlannista vauhdittivat rajusti vaatimuksia lautamiesten käytön muuttamisesta. Etenkin pienissä käräjäoikeuspiireissä on vähän henkilöitä puolueiden "listoilla", kun ne jakavat erilaisia lautakunta- ja neuvottelukuntapaikkoja, ja siinä käy helposti niin, että käräjäoikeuden lautamies istuukin samaan aikaan jossakin poliisin, sosiaalitoimen, joukkoliikenteen tai muun neuvottelukunnassa.
Vielä ei voi sanoa varmaa, mikä lopputulos lautamiesjärjestelmän uudistamisessa on. Vain se on varmaa, että vielä tällä vaalikaudella järjestelmää muutetaan. Juristipiirien keskustelut viitaavat samaan suuntaan kuin Asianajajaliiton ja Svean hovioikeuden lausunnot selvityksestä, joka on annettu jo ennen mainittuja kolmea jääviystapausta. Niiden mukaan lautamiehet poistetaan hovioikeudesta ja alioikeudessa heidän käyttönsä rajataan rikosasioissa vain vakavimpiin eli esim. törkeisiin pahoinpitelyihin, törkeisiin talousrikoksiin, törkeisiin huumausainerikoksiin ja ryöstöihin.
Nyt ja jatkossakin Ruotsissa Auerin juttua olisi aivan varmasti ratkaisemassa virkatuomareiden ohella lautamiehet. Heidän käyttöään ollaan rajaamassa juridisesti vaikeissa siviiliprosesseissa, kansainvälisoikeudellisissa prosesseissa ja yksinkertaisissa rikosasioissa. Sen sijaan juridisesti helpoissa, mutta törkeitä rikoksia koskevissa rikosprosesseissa lautamiehiä tarvitaan.
Ok, kiitos tarkentavista tiedoista sinne Öresundin rannoille!
Olen itsekin (myös blogijutuissa) ihmetellyt noita hiljattain Ruotsissa paljastuneita lautamiesten jääviystapauksia todella laajoissa jutuissa!
Luulisin, että vaikka Ruotsissa ollaan nyt supistamassa lautamiesten osallistumista käräjäoikeuksien lainkäyttöön, lautamiehet tulevat luultavasti säilymään kokoonpanoissa noissa kommentissa mainituissa törkeämpia rikoksia koskevissa jutuissa edelleen niin, että oikeudella ei ole, kuten Suomessa on asian laita, valtaa melko vapaasti valita, otetaanko lautamiehiä mukaan vai ei!
Suomessa käräjäoikeus voi pari vuotta voimassa olleen uuden lain mukaan käytännösssä valita mielensä mukaan, ovatko lautamiehet mukana rikosasioissa vai ei, jolloin vm. tapauksessa rikosjuttu käsitellään kolmen ammattituomarin kokoonpanossa. Näin "vapaamielistä" muutosta tuskin tulee Ruotsiin.
Minusta paras malli tässä suhteessa olisi norjalainen järjestelmä. Mutta tuskin sitä koskaan Suomeen saadaan, koska täällä pidetään tiukasti kiinni siitä, että rikostuomiosta pitää sadaa valittaa vakavammissa rikosjutuissa ainakin yhden kerran ylempään tuomioistuimeen ilman rajoituksia.
Sotilasoikeudenkäynneissä lautamiehiä vastaavat kaksi sotilasjäsentä. Käräjäoikeudessa he ovat yleensä upseeri ja opistoupseeri eli usein kapteeni ja luutnantti, hovioikeudessa kaksi everstiä ja korkeimmassa oikeudessa kaksi kenraalia. Näin on olipa juttu miten yksinkertainen tahansa, vaikkapavarusmihen karkaaminen eli poissaolo palveluksesta kaksi viikkoa. Kirjallinen menettely ei tällöin ole mahdollista käräjäoikeudessa
Hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa on tällöin muutoin normaali kokoonpano eli hovissa kolme neuvosta ja korkeimmassa viisi.
Mainitut sotilasjäsenet eivät todellakaan "vastaa" lautamiehiä, se on väärä käsitys! Lautamiehet ovat maallikkoja, sotilasjäsenet sen sijaan asiantuntijajäseniä. Se on erittäin merkittävä ro.
Keränen edellä kommentissaan toteaa, että syyllinen on edelleen selvittämättä. Miten tämä olisi mahdollista, jos sanotaan viime toukokuussa (2012) murhatutkinnan (vasta) päättyneen?
Miten tutkinta voidaan päättää, jos syyllinen ei ole tiedossa?
Tämän mukaan on ehdottoman tärkeää, että Aueria koskeva syyteasetelma palaa lähtöpisteeseen, jotta näemme, että mikä on totta ja mikä ta(u)rua, koska vaikuttaa siltä, että koko tutkintaprosessikin vain ratsastettiin hänen syyllisyyskysymyksellään.
Miten ihmeessä syyttäjät voivat vaatia todisteluteemoja salaisiksi? Arkaluontoisen tiedon perusteella kai, mutta tuntuu aika hurjalta .. huh huh kyllä nyt jatkuu taas "jotkut oudot menot"..
Lähetä kommentti