1. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä vaahtosi ennen vaaleja kymmeniä kertoja, miten hän lähtisi hallitustunnustelijana tavoittelemaan yhteiskuntasopimusta. Sopimuksen tarkemmasta sisällöstä Sipilä ei halunnut puhua. Selvää oli, että sopimuksen taakse oli saatava kaikki keskeiset työnantaja- ja palkansaajajärjestöt.
2. Vaalit on pidetty ja Sipilä tunnustelee hallituspohjaa ja -ohjelmaa. Hallituksen pohjasta Sipilän on määrä ilmoittaa tänään ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset hallitusneuvottelut. Tähän mennessä Sipilä on, yllättävää kyllä, uhrannut paljon enemmän aikaa ja vaivaa yhteiskuntasopimuksen synnyn eteen kuin hallitustunnusteluille. Alkuviikon aikana Sipilä on "ravannut ympäri kaupunkia" keskustelemassa keskusjärjestöjen (EK, Suomen Yrittäjät, SAK, STTK ja Akava) ja jopa suurimpien ammattiliittojen johtajien kanssa. Uudesta ja uljaasta yhteiskuntasopimuksesta oli määrä ilmoittaa tänään torstaina.
3. Mutta asiassa kävi toisin eli juuri niin kuin edellisessä blogijutussa ennustin: Persiilleen meni koko "haastava harjoitus" ja vieläpä nololla tavalla. Juha Sipilä sai taustajoukkoineen, joihin kuuluivat mm. Matti Vanhanen, Olli Rehn ja Anne Berner, aikaan vain varsin raakilemaisen luonnoksen, joka ei kelvannut kummallekaan osapuolelle, ei varsinkaan palkansaajien keskusjärjestöille, jotka ykskantaan tyrmäsivät Sipilän hankkeen. Sopimuksen hinta olisi ollut palkansaajille liian kova.
4. Juha Sipilän järjestöiltä ja liitoilta saamat vastaukset olivat niin kielteisiä, että hän ilmoitti jo eilen klo 21.01 blogissaan lyövänsä asiassa hanskat tiskiin: yhteiskuntasopimusta ei ole mahdollista saada aikaan eikä sitä koskevia keskusteluja kannata jatkaa. Sipilä ei saanut aikaan edes järjestöille annettavaa sopimusehdotusta.
5. Nolosti siis kävi, mutta pitihän tämä toki jo arvata. Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu. Sopimuksella tavoiteltiin Sipilän mukaan viiden prosentin "tuottavuushyppyä", joka olisi merkinnyt mm. työajan pidennystä 2,5 viikolla vuodessa, loma-aikojen lyhentämistä, pekkaspäivistä luopmista jne.
6. Kuvitteliko Sipilä tosissaan, että tuollainen kaiken kattava sopimus saataisiin runnotuksi parissa kolmessa päivässä? Jos kuvitteli, niin silloin tulevan pääministerin realismin taju voidaan perustellusti asettaa kyseenalaiseksi. Jos työmarkkinajärjestöt eivät ole 10-20 vuoden aikana päässeet sopimukseen työajoista, irtisanomisehdoista, työelämän joustoista yms. työelämän kysymyksistä, on täysin epärealista odottaa, että sovintoon päästäisiin parissa kolmessa päivässä keskustalaisen poliitikon johdolla.
7. Sipilä lienee ajatellut, että annetaan ay-liikkeen ja työnantajien tehdä likainen työ, jotta hallituksen toiminta olisi helpompaa. Tuottavuusongelmien poistamiseksi edettiin jonkinlaisella rusinat pullasta -periaatteella. On hämmästyttävää, millaisella innolla poliitikko ja tuleva pääministeri ryhtyi vetämään tosiasiallisesti työmarkkineuvotteluja, vaikka hänen olisi tullut keskittyä hallituksen muodostamiseen ja hallitusohjelman valmisteluun. Sipilä eteni väärässä järjestyksessä ja epäonnistui tavoitteessaan.
8. Sipilä sanoi, ellei gallup-huumassa suorastaan kerskunut, ennen vaaleja, että hän noudatta politiikassa tulos tai ulos -periaatetta. Ts. jos hän pääministerinä epäonnistuu tavoitteissaan, hän ei jää roikkumaan politiikkaan, vaan luopuu tehtävistään. Nyt Sipilä on kompastunut jo ennen hallitustyön aloittamista ensimmäisessä suuressa tavoitteessaan eli yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisessa. Hänen hallituksensa joutuu ottamaan käyttöön todella kovat keinot, siis sellaiset, jotka merkitsevät julkisen talouden "sopeuttamista" eli valtion ja kuntien menojen leikkaamista vaalikauden aikana noin 10 miljardilla eurolla.
9. Juha Sipilä ei voi tässä tilanteessa valita hallitukseen Sdp:tä, joka on lähinnä ay-liikkeen jatke, sillä mainittu puolue tulisi tekemään hallituksessa kaikkensa jarruttaakseen välttämättömiä uudistuksia ja estääkseen tarvittavista menoleikkauksista ("sopeutuksista") päättämistä. Hallitus, jossa olisivat mukana sekä demarit että perussuomalaiset, olisi todellinen "känkkäränkkä-hallitus", joka riitelisi keskenään tärkeistä uudistuksista ja kaatuisi viimeistään parin vuoden kuluttua. Tuollaista riskiä Sipilä ei voi ottaa, mikä tarkoittaa sitä, että hallituspuolueeksi nousee demereiden sijasta kokoomus.
10. Punamultahallitus, jonka valtiovarainministerinä istuisi Antti Rinne, olisi näinä vaikeina aikoina isänmaan edun kannalta epäsuotava ja suorastaan kauhistus. Rinne osoitti todellisen luonteensa ja riitelynhalunsa jo Alex Stubbin hallituksessa. Kaikkeen on toki syytä varautua, mutta demareiden ottaminen hallitukseen olisi Juha Sipilältä ja keskustalta todella tyhmä teko.
12 kommenttia:
"Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu."
Päinvastoin: jos olisi saatu yhteiskuntasopimus, jossa palkansaajat joustavat paljon (ja demarit hallitukseen sen takuumiehiksi), olisi voitu edetä sitä tietä. Nyt kun syy epäonnistumisista voidaan kaataa työmarkkinajärjestöjen piikkiin, voidaan ottaa kokoomus hallitukseen ja aloittaa "kylmä kyyti". Poliittista taitoa tuo osoittaa, samoinkuin persujen kesytys, jonka jälkeen on voitu kilpailuttaa vastakkain demareita ja kokoomusta.
"Jos olisi saatu aikaaa". Lapsellista!
Tuollainen josiittelu on turhaa. Kaikille - Juha Siplää lukuun ottamatta - oli kyllä päivän selvää, että kattavaa ja sitovaa yheiskuntasopimusta ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta saada aikaan!
Sipilä ja hallituksen ei pidä yrittää teettää tarvittavia "likaisia töitä" ja vaikeita päätöksiä työmarkkinajärjestöillä. Hallituksella ja sen ministereillä on valta ja vastu, joten hallituksen ja pääministerin on toki tehtävä tarvittavat ikävät päätökset ja esitykset ihan itse. Hallituksen on lyötävä prosentit ja eurot pöytään ja sanottava SAK:lle ja EK:lle, että tilanne on nyt tämä ja näin tehdään, eli näistä menoista leikataan näin paljon ja työelämää koskeviin lakeihin tehdään nämä ja nämä muutokset.
Sellainen hallitus, joka yrittää saada työmarkinajärjestöt tekemään ikään kuin hallituksen puolesta vaikeat ja ikävät päätökset ja leikkaukset, ei ole mikään kunnon hallitus.
Samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa. Eiköhän koko "yhteiskuntasopimuksen" tarkoitus ollut hakea selkänoja tuleville leikkauksille. Tulemme vielä monta kertaa kuulemaan Sipilän suusta: "Koska työmarkkinat eivät jousta, muuta mahdollisuutta ei ole kun leikata". Mikäli näin todella on, olen yllättynyt Sipilän poliittisesta pelisilmästä, ottaen huomioon, että hänen poliittinen ura on vielä suhteellisen nuori.
Lapsenmielisiä kepulaisia näyttää olevan enemmänkin!
Yhteiskuntasopimuksella ei ollut tarkoitus hakea "selkänojaa" tuleville leikkauksille, vaan tarkoituksena oli päinvastoinse, että jos työmarkkinajärjestöt olisivat hyvää hyvyyttään ja kepun parasta ajatellen suostuneet siihen, mitä Sipilä ajoi takaa, tarvittavat leikkaukset, joita hallitus joutuu tekemään, olisivat olleet vähintään miljardia pienenmmät.
Sipilä tulee varmaan noita sanoja lausumaaan, mutta kysessä on silloin yksinomaan "pelin politiikka" ja pettymys sihen, ettei hänen kaavailemansa junailuyritys "pika y-sopimuksesta" ottanutkaan tulta.
Sipilän ei pidä pääministerinä alkaa syyttää työmarkkinajärjestöjä, vaan kyllä hänen tulisi kantaa oma poliittinen vastuu ja tehdä "kylmää kyytiä" tarkoittavat säästöt ja leikkaukset itse hallituksessa. Sipilän mainittu "pelisilmä" ja keplotteluyritys kalahtaa vielä hänen omaan nilkkaansa.
Täysin lirissä Sipilä on, jos hän kaiken kukkuraksi haluaisi jo keskenään riitelevät demarit hallituksen riippakiveksi.
Sipilä vaikuttaa tämän perusteella naiivilta henkilöltä. Toivottavasti hallitusharjoitukset sujuvat paremmin. Puolet Sipilän äänestäjille tarjoamasta paketista on jo kuopattu.
Tosiasia on kuitenkin, että demarit (SAK) pystyvät halutessaan lamaannuttamaan koko suomen oppositiosta käsin. Vaikka jotkut ovatkin jo valmiita hautaamaan koko puolueen tarpeettomana, niin kummasti sitä vaan koko suomi seisahtuu, kun esim. AKT menee lakkoon. Katos kun mikään ei liiku ilman demareita. Ei vienti eikä tuonti.
Kokoomus voi vain räksyttää oppositiossa. Sen kestää kyllä. Eiköhän Sipiläkin tämän tajua.
Toki Juha, vaikka onkin lestatiolainen, nyt tuon verran tajuaa!
Kyllä Juha on sitä mieltä, että laittomia lakkoja järjestävä ja niitä kannattava puolue on iliman muuta syytä ottaa ISÄNMAAN EDUN nimissä hallitukseen! Tästä ei ole kahta sanaa.
Paskat siitä, että se on täysin hullu ratkaisu, sillä päääasia on, että suuryritykset ja niiden pomot saavat kuraa niskaansa ja oikein kunnolla!
Juha voi ottaa vielä vasuritkin hallitukseen, jotta aito työväen ääni kuuluisi voimakkaana ja näkyisi vielä paremmin.
Kepu, persut ja Antti Rinne tekevät keskenään YYA-sopimuksen, johon kuuluu yhtenä kohtana se, että kokoomus pidetään, vaalituloksista paskaakaan välittämättä, oppositiossa vähintään seuraavat 50 vuotta.
Hähhähäää!
Juha Sipilä teki hallituspohjasta täysin oikean - ainoan oikean - ratkaisun eli hallitusneuvotteluja ryhtyy käymää vain kolme puoluetta: keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus.
Erinomaisen hyvä oli se, että tämä ikuinen nairisija- ja marisijapuolue eli Sdp ja sen pomo Antti Rinne jätettiin oppositioonn. Kuten sanottu, olisi ollut enemmän kuin kummallista, jos vaalien kestöhäviäjä olisi otettu ikään kuin muina miehinä mukaan hallitukseen.
Oppositio on oikea paikka myös vasureille Paavo Arhinmäen ja vihreille Ville Niinistön johdolla. Nämä kaverit jättivät Kataisen hallituksen vaalitaktisista syistä ovet paukkuen ja isoja hallituspuoleita ja varsinkin kokoomusta rääväsuisesti haukkuen ja ilkkuen. Tällaisten tyyppien paikka on oppositiossa. Räkyttäkööt nyt siellä sen kuin kerkiävät ja jaksavat.
Rkp olisi voitu ottaa mukaan, mutta kyllä ruotsalaisille tekee 36 vuotta yhtäjaksoisen hallituksessa olon jälkeen hyvää olla välillä oppositiossa.
Hyvä ja selkeä ratkaisu Sipilältä. Uskon,että Soinista tulee hyvä valtiovarainministeri ja Stubbista hyvä ulkoministeri. Kerrankin selkeä porvarihallitus. Mitä ihmettä RKP olisi tehnyt hallituksesta. Jussi Niinistöstä tulee tasapainoisesti ajatteleva puolustusministeri. Toivottavasti kokoomus valitsee jämäköitä ja isänmaallisesti ajattelevia ministereitä eikä mitään grah-laasosia. Nyt tuntuu oikein hyvältä ja turvalliselta.
SSS-miehiä hallituksen johto demarinaisten mielestä. Tämä lause kuvaa hyvin ja osuvasti demarien alennustilaa. Olisiko heti anteeksipyynnön paikka. Tyhmää!
Sipilä vaikuttaa täysin oppineelta poliitikolta. Käynnistämällä neuvottelut yhteiskuntasopimuksesta ja lopettamalla ne alkuunsa "tuloksettomina" Sipilä hankki mahdollisuuden syyttää kaikista uuden hallituksen epämiellyttävistä päätöksistä ammattiliittojen taipumattomuutta ja oman edun tavoittelemista. "Jos olisitte hyväksynyt esittämäni sopimuksen, ei tätäkään leikkausta olisi tarvinnut tehdä".
Esittämällä kansalle sinänsä vältytämättöömien päätösten syyksi muka ammattiliittojen taipumattomuutta, pääsee uusi hallitus paljon vähemmällä. Ja operaation ansiosta iso osa kansasta tulee uskomaan kaiken tämän todeksi.
Täysiverinen poliitikon peli, jossa ei ollut tarkoitustakaan päästä sopimukseen vaan hankkia vain valtteja myöhempään poliikttiseen keskusteluun.
"Sipilän hanke ("harjoitus") ei ollut ainoastaan haastava tai vaikea, vaan yksinkertaisesti epärealistinen ja lähes pähkähullu."
Sipilä on insinööri. Insinööri, joka on tehnyt ja tekee tuotekehitystä. Uutta kehitettäessä on yleensä useita kehityspolkuja ja jos joku positiivisen signaalin antava sivupolku on nopeasti ja helposti testattavissa, niin se testataan aina. Jos se polku ei tuota tulosta, niin se heivataan välittömästi ulos ja jatketaan alkuperäisellä suunnitelmalla. Tästä oli kyse Sipilän yhteiskuntasopimus "harjoituksesta".
Tulemme näkemään seuraavan neljän vuoden aikana kymmeniä pieniä ja isompia sivupolkujen testejä ja hyvä niin - voidaan saada jotain aikaakin.
Lähetä kommentti