1. Kirjoitin 5.11. 2015 jutun otsikolla "Ministeri Mäntylä (ps) pinteessä" (blogikirjoitus nro 977). Tapauksessa on kysymys sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän epäillystä petosrikoksesta 2009-2010; tuolloin Mäntylä ei ollut vielä kansanedustaja. Petosrikoksen syyteoikeus vanhenee viidessä vuodessa rikoksen tekemisestä. Mäntylän tapauksessa rikoksen syyteoikeus vanheni 3.11. 2015.
2. Lain mukaan rikoksen syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan tietyin edellytyksin jatkaa (RL 8 luvun 4 §). Asiasta päättää käräjäoikeus syyttäjän hakemuksesta. Hakemus on tehtävä ennen vanhentumisajan päättymistä. Syyteoikeuden vanhentumisaikaa voidaan jatkaa yhdellä vuodella, a) jos rikoksen esitutkinta vaatii erityisiä, aikaa vieviä toimenpiteitä, joiden vuoksi tutkinta olisi vanhentumisajan päättyessä selvästi keskeneräinen, b) jos rikos on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään, tai c) jos rikoksen vastaajaksi haastettava pakoilee eikä hänelle sen vuoksi todennäköisesti saataisi annetuksi haastetta tiedoksi ennen vanhentumisajan päättymistä, ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii vanhentumisajan jatkamista.
3. Mäntylän tapauksessa petosrikosta koskeva syyteoikeus olisi vanhentunut siis kuluvan marraskuun 5. päivänä. Tätä ennen eli 23.10. kihlakunnansyyttäjä Maija Aarto oli jättänyt Lapin käräjäoikeudelle hakemuksen, jossa pyydettiin syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista yhdellä vuodella sillä perusteella, että rikos oli tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään ja erittäin tärkeä yleinen etu edellytti vanhentumisajan jatkamista.
4. Asia käsiteltiin käräjäoikeuden kirjallisessa menettelyssä, jolloin käräjäoikeuteen kuuluu vain puheenjohtaja, tässä tapauksessa käräjätuomari Janne Mononen. Mäntylän avustajana toiminut oikeustieteen tohtori Kari Uoti - häntä on tiedotusvälineissä luonnehdittu "perussuomalaisten hovijuristiksi" - toimitti oikeudelle vastineen, mutta tämän enempää syyttäjälle tai Mäntylää ei kuultu asian käsittelyssä. Uotin laatimaa vastinetta on selostettu käräjäoikeuden perusteluissa lähes puoitoista sivua, syyttäjän hakemus on sitä vastoin kuitattu vajaan puolen sivun selostuksella. Syyttälle ei varattu tilaisuutta kommentoida Uotin vastinetta ja siinä esitettyjä väitteitä.
5. Käsittely oli siis tehokasta ja nopeaa. Juolahtaa kuitenkin mieleen, olisiko oikeuden sittenkin tullut käsitellä asia, ei ikään kuin salassa eli kansliassa ilman asianosaisia ja yleisöä, vaan suullisessa ja julkisessa istunnossa. Tällöin syyttäjää sekä Hanna Mäntylää henkilökohtaisesti tai tämän avustajalla olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi, jolloin he olisivat saaneet tilaisuuden selvittää asiaa ja näkökantojaan ja oikeus puolestaan olisi voinut esittää heille asian selvittämistä tarkoittavia kysymyksiä. Myös esitutkinnan johtajaa olisi voitu kuulla oikeudessa esitutkinnan kestoon ja sisältöön liittyvistä seikoista.
6. Lapin käräjäoikeus päätti tänään hylätä syyttäjän hakemuksen syyteoikeuden jatkamisesta. Oikeus ei hyväksynyt syyttäjän näkemystä, ettei poliisilla olisi ollut tutkintapyynnön tekemisen jälkeen riittävästi aikaa esitutkinnan suorittamiseen. Asiassa oli tehty 8.7. nimetön tutkintapyyntö poliisille. Lisäksi käräjäoikeus totesi, ettei Hanna Mäntylän asema ministerinä ja kansanedustajana ole sellainen seikka, jonka perusteella syyteoikeutta pitäisi jatkaa laissa mainitulla erittäin tärkeän yleisen edun perusteella.
7. Asiasta voidaan kuitenkin olla kummankin kysymyyksen osalta perustellusti eri mieltä. Kun tutkintapyyntö heinäkuun alussa tehtiin, esitutkinnan suorittamiselle ja syyteharkinnalle jäi aikaa enää neljä kuukautta. Heinä- ja elokuu ovat Suomessa vilkkainta loma-aikaa, ja tämä koskee myös poliisimiesten ja - naisten lomia. Esitutkinta päästiin luultavasti aloittamaan Mäntylän tapauksessa toden teolla ja koko laajuudessaan vasta syyskuun alussa.
8. Hanna Mäntylän epäiltiin syyllistyneen petokseen sillä perusteella, että hän oli ilmoittanut oikeusapua hakiessaan olevansa yksinhuoltaja, vaikka hänen epäillään eläneen ko. aikana miesystävänsä kanssa parisuhteessa. Rikosepäilyn mukaan Mäntylä olisi hakenut itselleen yksinhuoltajuuden perusteella oikeusapua yli 5 000 euroa, jota hän ei olisi todennäköisesti saanut, jos hän olisi ilmoittanut parisuhteestaan. Rikoksen epäillään tapahtuneen 10.11.2009–3.11.2010. Mäntylä on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Rikosepäilyä tutki Lapin poliisilaitos. Poliisi ja syyttäjä päättivät 18.11., että tapaus etenee syyteharkintaan.
9. Parisuhde on asia, jonka selvittäminen ei ole aina kovin helppoa ja yksinkertaista varsinkaan silloin, kun osapuolet ovat eri mieltä asiasta eikä toisen osapuolen kuuleminen käy päinsä noin vain. Mäntylän tapauksessa jouduttiin ilmeisesti kuulemaan ja kuulustelemaan myös oikeusaputoimiston henkilökuntaa ja Mäntylän lainopillista asiamiestä siitä, mitä he olivat maininneet Mäntylälle oikeusapua koskevassa hakemuksessa ilmoitettavista seikoista.
10 . Olisiko esitutkinnan johtamisessa tai suorittamisessa jotenkin "vatuloitu", kuten käräjäoikeuden päätöksen perusteluista voidaan (rivien välistä) lukea? Olisiko syyttäjän pitänyt patistaa esitutkinnan johtajaa ripeämpään toimintaan, jotta hänelle olisi jäänyt syyteharkintaan varten riittävästi aikaa Tätä on mahdonta pelkästään lehtitietojen perusteella arvioida. Oma käsitykseni joka tapauksessa on, että epäilty rikos on tullut esitutkintaan sillä tavoin poikkeuksellisen myöhään kuin RL 8 luvun 4 §:n 3 kohdassa tarkoitetaan. Asia ei voida pitää, niin kuin Mäntylän asiamies on väittänyt, suinkaan yksinkertaisena, mitä osoittaa jo sekin, että esitutkintapöytäkirja liitteineen on käsittänyt 68 sivua ja asiassa on kuultu todistajia.
11. Voidaanko sitten sanoa, ettei erittäin tärkeä yleinen etu vaatisi syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista? Olisin myös tässä kohtaa toisella kannalla kuin käräjäoikeus. Mäntylää on epäilty petoksesta, joka on tosin tehty ennen kuin hän 2011 tuli valituksi kansanedustajaksi. Tämä ei minusta kuitenkaan ole ratkaiseva näkökohta tai peruste, vaan harkinnassa oolisi päin vastoin voitu ja pitänytkin ottaa yhtenä merkittävänä seikkana yleistä etua harkittaessa huomioon juuri Mäntylän nykyinen asema kansanedustajana ja ministerinä.
12. Valtioneuvoston jäseneltä edellytetään perustuslain mukaan rehellisyyttä. Mainittua vaatimusta ja lainkohtaa ei minusta voida sivuuttaa olankohautuksella ja ainoastaan sillä muodollisella perusteella, että ministerin väitetty epärehellisyys tai petollinen mielenlaatu on jo "menneen talven lumia", koska se on joka tapauksessa tapahtunut jo vuotta tai paria ennen kuin hänet valittiin eduskuntaan. Jos Mäntylän syyksi epäillyn rikoksen syyteoikeus ei olisi vanhentunut ja hän olisi saanut syytteen, hän olisi tuskin voinut jatkaa ministerinä, vaikka ko. rikos onkin tapahtunut jo ennen hänen ministerikautensa alkua tai politiikkaan tuloaan. Minusta voidaan perustellusti katsoa, että erittäin tärkeä yleinen etu olisi vaatinut tässä tapauksessa vanhentumisajan jatkamista.
13. Kun syyttäjän hakemus hylätiin, käräjäoikeus määräsi valtion maksamaan kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksena Hanna Mäntylälle 1 860 euroa. Mäntylän asiamiehenä toiminut Kari Uoti esitti oikeudelle yhteensä 7 737, 60 euron suuruisen palkkio- ja kululaskun, vaikka asiaa ei käsitelty oikeuden istunnossa. Syyttäjä paljoksui Uotin palkkiota, ja käräjäoikeus alensikin Uotin vaatimaa palkkiota todella roimasti. Käräjäoikeuden mukaan kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina oli pidettävä 1 860 euroa, josta Uotin palkkiota on 1 500 euroa ja arvonlisäveroa 360 euroa.
14. Käräjäoikeuden päätökseen, jolla syyttäjän hakemus hylättiin, ei saa hakea muutosta valittamalla. Siitä saa kuitenkin kannella - lähinnä muodollisilla perusteilla - hovioikeuteen 30 päivässä.
15. Ministeri Mäntylä siis voitti tämän keissin. Ilmankos hän esiintyi tänään eduskunnan ministeriaitiossa huojentuneena ja vastasi, tosin hieman niitä näitä -tyylilleen uskollisena, opposition kansanedustajien kysymyksiin. Kun ministerin syyksi epäillyn rikoksen syyteoikeuden on nyt todettu tuomioistuimen päätöksellä vanhentuneen, Mäntylää on ilman muuta pidettävä ja kohdeltava syyttömänä. Mutta käräjäoikeuden hylkäävästä päätöksestä, jää eräiltä osin useille hieman paha maku.
16. Pääsikö tai päästettiinkö tunnettu politiikko jälleen kerran kuin se kuuluisa koira veräjästä? Entä miten kävi asiassa, jos lopputulosta tarkastellaan kansalaisten yhdenvertaisuuden laita? Kohdeltiinko poliitikkoa ja ministeriä taas löysemmin ja hellemmin kuin meitä taviksia? Tähän me olemme kyllä jo niin monta kertaa saaneet tottua. Kallistiko Mäntylän asema ministerinä lopulta vaa´an kielen epäselvässä asiassa hänen edukseen? Olisiko tapaus tullut puida julkisesti oikeuden istunnossa eikä yleisöltä salassa oikeuden kansliassa ja ilman että edes tapauksen osapuolet olivat saapjuvilla?
17. Olisiko jo Hanna Mäntylän oma etukin edellyttänyt, että syyteoikeuden vanhentumisaikaa olisi jatkettu? On nimittäin mahdollista, että syyttäjä olisi päättänyt jättää syytteen nostamatta esimerkiksi tahallisuuden puuttumisen tai epäillyn erehtymisen takia. Tuollainen päätös olisi ollut Mäntylän kannalta selvästi kunniakkaampi kuin oikeuden vanhentumisajan jatkamista koskeva hylkäävä päätös. Vm. ratkaisu jättää tässä jossittelun ja spekuloinnin varaa.
18. Hylättiinko syyttäjän hakemus todellisuudessa lähinnä vain siksi, ettei Mäntylän haluttu joutuvan syytteeseen, koska "onhan Hanna sentään reippaanoloinen ministeri ja vieläpä nainen". Niin, ja kun koko Suomella, hallituksella sekä erityisesti perussuomalaisilla menee muutenkin niin kovin heikosti. Kuka hemmetti tässä nyt vielä tuollaista ministeriä vastaan ajettavaa pientä ja sinänsä mitätöntä oikeusjuttua oikein kaipaisi? Täh!
19. Näihin kysymyksiin saamme tuskin koskaan vastausta, emme ainakaan tyydyttävää sellaista.
22 kommenttia:
"Siitä saa kuitenkin kannella - lähinnä muodollisilla perusteilla - hovioikeuteen 30 päivässä."
Miten niin lähinnä muodollisilla perusteilla? Kyseessä ei ole tuomiovirhekantelu. Lain esitöiden (HE 27/1999 vp, s. 24) mukaan kantelu voisi koskea esimerkiksi sitä, että jatkamiselle ei
ollut edellytyksiä.
Ammatiltaan Mäntylä on erityisnuorisotyöntekijä.Hän on työskennellyt myös työvoimaneuvojana.Mäntylä valmistui perushoitajaksi vuonna 1995 ja on opiskellut vuodesta 2007 Lapin yliopistossa pääaineenaan sosiaalityö. Opinnot ovat edelleen kesken, gradu on tekemättä. 2000-luvun alussa Mäntylällä oli Lahdessa kahden vuoden ajan toiminut Cubbicoot-niminen alusvaateliike, joka kuitenkin joutui konkurssiin. Mäntylä itse ajautui velkakierteeseen ja velkajärjestelyyn, josta selvisi vasta vuoden 2011 jälkeen, kun hänen tulotasonsa muuttui kansanedustajuuden myötä.
Mäntylä ymmärtääkseni kiisti syyllistyneensä mihinkään rikolliseen ja sanoi ainoastaan toimineensa kuten häntä opastettiin toimimaan.
Kun juttu vanheni, ei Mäntylä päässytkään, kuten blogistikin totesi, karistamaankaan epäilyksen viittaa harteiltaan.
Olisi luullut, että kun hän kerran ei ollut syylllistynytkään mihinkään, niin miksi edes vaivautui vastustamaan syyteoikeuden jatkoa.
Mahtavaa olisi ollut, kun hän olisikin päässyt osoittamaan koko jutun (jälleen kerran) pelkäksi Persujen ajojahdiksi ja takiaispuolueiden ja valtamedian hyökkäykseksi pätevää naisministeriä kohtaan.
Hieman kova on tuo Uotille jostain kirjeestä maksettu korvaus. Parin tunnin homma, jos sitäkään.
Kari Uoti on sentään oikeustieteen tohtori väitöskirjaallaan, jonka hän kirjoitti vankeusrangaistusta suorittaessaan.
Noo, kyllä persutoimisto maksaa Karille hänen laskustaan sen osan eli n. kolme neljäsosaa, jota aka heikoissa kantimissa olevaa valtioota ei velvoitettu Mäntylälle korvaamaan.
Myös rikosoikeuden professori Juss Tapani, Turun yliopisto, on sitä mieltä, että ministeri Mäntylän rikosepäily pitäisi selvittää loppuun asti, eli oikeuden olisi pitänyt hyväksyä syyttäjän hakemus syyteoikeuden vahentumisajan jatkamisesta.
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/professorin-mielesta-ministeri-mantylan-rikosepaily-pitaisi-selvittaa-loppuun-asti/5575490
Avoliittolaki säädettiin tammikuussa 2011 ja se astui voimaan kolme kuukautta myöhemmin. Olen ymmärtänyt, että nuo korvaukset ajoittuvat molemmin puolin sitä lakia. Ennen avoliiton purkamisesta säädettyä lakia on avoliiton käsite ollut monimuotoinen, eikä erillään kirjoja pitäneitä ole pidetty samaan talouteen kuuluvina. Kela-laissa on edelleen sellaisenaan sen lain avoliitto määritelmä, jonka voi arvella osaltaan vaikuttaneen sen ajan käytäntöihin. Sen mukaan he eivät olleet avopari.
Lakivaliokunta on kirjoittanut (LaVM 23/2010 vp - HE 37/2010 vp) ennen tuon lain hyväksyntää eduskunnassa: "Uusia säännöksiä sovellettaisiin paitsi tuleviin avoliittoihin myös taannehtivasti niihin avoliittoihin, jotka ovat alkaneet ennen lain voimaantuloa."
https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=lavm+23/2010
Olisiko nyt kuitenkin kyse siitä, että Mäntylään on sovellettu valiokunnan näkökulmaa? Ei kai se ole petos, jos Mäntylä on eronnut 2011 lain mukaisesti? Nyt sitä ei valitettavasti arvioitu oikeudessa, mutta lopputulos taitaa olla sama lukuunottamatta ministeriin kohdistuvia epäilyjä.
Avoliittolaki ei ole tässä asiassa relevantti - ei ainakaan syyteoikeuden vahnetumista silmällä pitäen; asiassa oli kyse vain vm. asiasta.
Asiallisesti sovellettavaksi olisi tullut oikeusapulain 3 §:n 1 momentti, jossa säädetään siitä, miten oikeusavun hakijan käyttövara lasketaan.
Avoliittolaki on nimenomaan relevantti oikeusapulain kannalta, koska ilman avoliittolakia ei Mäntylällä ole ollut tuloja, joilla rahoittaa oikeusapua, eikä kenelläkään ole ollut keinoja, joilla periä oikeusavun kuluja entiseltä puolisolta. Voihan asiaa tutkia siltä kannalta, nyt valitettavasti vanheneminen estää sen.
Hanna Mäntylän tulot ja niiden määrä eivät ole toki riippuneet siitä, oliko joku laki, kuten esim. avoliittolaki, voimassa vai ei.
Avoliittolaki ei ole relevantti sen suhteen, oliko Mäntylällä oikeus oikeusapuun. Oikeusapulain 3 §:n mukaan käyttövara lasketaan hakijan ja hänen aviopuolisonsa taikka hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävän kuukausittaisten tulojen, välttämättömien menojen ja elatusvelvollisuuden perusteella.
1. Mäntylää kohdeltiin asiassa eri tavalla kuin ns. tavallista pulliaista, mutta ei hänen edukseen kuten blogisti vihjaa, vaan hänen haitakseen. Kenenkään Matti Meikäläisen parin tonnin petosjuttuun yksikään syyttäjä ei olisi edes yrittänyt lähteä hakemaan jatkoaikaa, vaan juttu olisi vanhentunut poliisin pöydälle, sillä asia ei olisi kiinnostanut ketään, vähiten poliisia. Olisin jopa hyvin taipuvainen uskomaan, että poliisi olisi melko varmasti ensimmäistä kertaa avannut ko. jutun kannet vasta kun se olisi vanhentunut, sillä tällaiset vanhat nimettömään ilmoitukseen perustuvat pikkujutut ovat tyypillisesti tutkintaprioriteetin hännillä tuntemattomien tekijöiden polkupyörävarkauksien kanssa. Tämän jälkeen poliisi olisi todennut, ettei tutkintaa aloiteta koska juttu on vanhentunut ja asia olisi ollut sillä selvä.
2. Aikaisempien blogistin kirjoitusten perusteella vähän ihmettelen vaatimusta syytteennoston määräajan jatkamisen käsittelystä suullisessa käsittelyssä, sillä tällaisella ei aidosti olisi mitään annettavaa juridisen kysymyksen ratkaisussa. Juridiset argumentit on kaikkien kannalta helpompaa ja täsmällisempää antaa kirjallisesti. Kyseessä olisi ollut puhtaasti mediakäräjät, joita blogisti itse on kritsoinut mm. kirjoituksessaan 901.
3. Minun nähdäkseni käräjäoikeus tuli myös asiassa täysin oikeaan lopputulokseen, sillä neljässä kuukaudessa tällaisessa asiassa olisi helpostikin ollut tehtävissä ne tutkintatoimenpiteet, joilla syyteharkinta olisi voitu suorittaa. Kyse on kuitenkin pienestä asiasta, jossa ei ole valtavaa määrää alkuun tuntemattmia henkilöitä kuultavana tai asiakirjamateriaalia epämääräisistä paikoista haalittavana, vaan henkilöpiiri on alusta saakka ollut selkeä ja suppea ja asiakirjat saatavissa käytännössä asian ratkaisseesta oikeusaputoimistosta. Ainakin osa henkilöistä olisi varmasti ollut kuultavissa puhelimitse/sähköpostitse ETL:n sallimalla tavalla, mikä sekin olisi helpottanut tutkintaa. Paljon isompiakin juttuja, joissa on vangitsemisen tms. takia kiire saadaan poliisissa pakettiin alle 4 kuukaudessa. Loma-aika ei ole mikään hyväksyttävä peruste jättää kiireellisiä tutkintatoimia tekemättä, sillä mikään poliisilaitos ei ole loma-aikana kiinni. Poliisi on siis selkeästi vatuloinut tutkinnan kanssa, jolloin tämän kokoluokan asian ei voida katsoa tulleen lain tarkoittamassa mielessä niin myöhään tutkintaan että se antaisi perusteen määräajan jatkamiselle. Siten sillä, onko asiassa kyseessä eritäin tärkeä yleinen etu ei ole merkitystä kun toinen edellytys puuttuu. Siinä olen blogistin kanssa samaa mieltä, että erittäin tärkeää yleitä etua olisi asiassa voinut perustellusti arvioida toisinkin, mutta kuten sanottua, se ei ole asiassa relevanttia.
4. Olisiko sitten ollut Mäntylän kannalta parempi että asia olisi käsitelty loppuun saakka eikä tapettu vanhentuneena? Sanoisin että ehdottomasti ei. Yli 20 vuoden asianajokokemuksella voin todeta, että jos rikosasiassa voi oikeuden arpajaiset mitenkään välttää, ne kannattaa aina ja poikkeuksetta välttää. Suomen oikeuslaitos on niin arvaamaton ja tuomarien osaamisessa niin suuria eroja, että riskiä tuomiosta ei koskaan kannata ottaa. Tätä ei pidä lukea niin, että kaikki tai edes suurin osa tuomareista olisi huonoja tai tuomiot vääriä. Tarkoitan sitä, että riski tulla tuomituksi jos syyte nostetaan on käytännössä näytöstä riippumatta niin suuri ettei sitä kannata ottaa. Tässä asiassa Mäntylän taakkana olisi lisäksi julkisuuden käräjäoikeudelle tuoma paine ja riski siitä, että tuomiokokoonpanoon osuisi persunvihaaj(i)a, mikä on hyvin mahdollista lautamiesten valintatapa huomioiden. Jälleen kerran, en väitä että näin olisi välttämättä käynyt, mutta relevantti riski on olemassa. Sellaiseen en usko hetkeäkään että asia olisi syyttäjän toimesta päättynyt SJP:een, vaan syytäjä olisi (uskallan sanoa) varmasti vienyt asian oikeuden ratkaistavaksi ihan varmuuden vuoksi.
Juustopäisellä on nyt kyllä liikaa reikiä juustossaan!
1. Mäntylän petosjuttu ei ole parin tonnin arvoinen, vaan hänen on epäilty todennäköisin syin saaneen virheellisillä tiedoilla etua 5 000 euroa. Mäntylä ei ole mikään Maija, saatikka Matti Meikäläinen. Hän on hallituspuolueen johtavia poliitikkoja, puolueensa varapuheenjohtaja, toisen kauden kansanedustaja ja hallituksen istuva ministeri. Juustomestari esittelee pelkkiä spekulaatioita siitä, miten poliisi olisi jossakin toisessa tapauksessa toiminut.
2. Toki suullisella käsittelyllä olisi ollut, toisin kuin reikäpää väittää, varsin paljon tässäkin tapauksessa annettavaa! Nyt KäO ratkaisi asian syyttäjän suppean hakemuksen ja Mäntylän avustajan sen johdosta antaman pitkän vastauksen perusteella, joka sisälsi runsaasti väitteitä, joihin syyttäjä olisi varmasti mielellään vastannut, jos vain olisi saanut siihen tilaisuuden. Mutta ei saanut, sillä käräjäoikeus ei antanut syyttäjälle tuota mahdollisuutta, ei edes antanut Kari Uotin kirjelmää ilmeisesti syyttäjälle edes tiedoksi; ainkaan käräjäoikeuden päätöksestä, jonka olen tilannut ja johon olen tutustunut, ei mainita tästä mitään. Puhtaasta mediakäräjöinnistä istunnossa ei tietenkään olisi ollut kyse, vaan suullinen oikeudenkäynti olisi taannut nyt tapahtunutta salaista ja kirjallista menettelyä paljon paremmin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisen.
3. Juustopää ei näytä tuntevan tapausta lainkaan, muuten hän ei esittäisi virheellisiä väitteitä ko. petosrikoksen laadusta ja vaikeusasteesta. Käytännössä on paljon asioita, jotka ovat todella vaikeita ja hankalia, vaikkei niissä olisikaan "valtavia henkilömääriä" kuultavana, kuten tyyppimme naiivisti esittää. Esim. KKO on viimeisen kuukauden aikana antanut 3-4 ennakkopäätöstä asioissa, joiden intressi on ollut vain muutaman kymmenen tai pari sataa euroa taikka 40 päiväsakkoa, mutta tästä huolimatta alemmat oikeudet ovat ratkaisseet nuo jutut suoraan sanottuna päin mäntyä! Esitutkintapöytäkirja liitteinen käsittää M:n tapauksessa yhteensä 68 sivua, mistä jo ilmenee, ettei juttu ole suinkaan ollut yksinkertainen ja helppo tutkia. Mäntylältä saatiin kirjallinen lausuma vasta 15.10.-15, siis vasta noin kolme viikkoa ennen syyteoikeuden vanhenemista! Esitutkinnassa on kuultu asianosaisten lisäksi kahta todistajaa jne.
4. Yleiseltä samoin kuin Mäntylän omalta kannalta olisi luonnollisesti ollut parempi, että jatkoaika olisi myönnetty ja syyttäjä olisi saanut tehdä rauhassa syyteharkintansa. Siinä syyttäjä olisi voinut päätyä hyvinkin sille kannalle, että syytettä ei syystä tai toisesta ole aihetta nostaa. Nyt näin ei annettu tehdä, vaan asia, jossa johtava politiikko ja ministeri on epälthynä rikoksesta, josta voi seurata vankeutta puolitoista vuotta, päätettiin tappaa pika pikaa päätöksellä, jonka perustelut noudattavat hyvin pitkälti epäillyn asiamiehen kirjelmässä esitettyjä väitteitä, joiden johdosta syyttäjä ei saanut tilaisuutta antaa omia kommenttejaan. Istuntokäsittelyn pitomahdollisuus sivutettiin käräjäoikeudessa enemmittä perusteluitta, vaikka sen toimittaminen olisi ollut tämäntyyppisessä tapauksessa ja myös asian selvittämisintressin kannalta todella tärkeää. Juustopää esittää pelkkiä spekuleerauksia niistä "kauheuksista", "persuvihasta" ym., joita oikeudenkäynnissä muka olisi voinut ilmetä. Noissa väitteissä ja epäilyssä ei ole perää, ne ovat vain kuviytelmia ja tuomioistuinlaitoksen perusteetonta mustamaalausta. Oikeuslaitos ja tuomioistuinlaitos eivät ole toki niin arvaamattomia kuin juustopää esittää. Noissa laitoksissa käytävissä käsittelyissä ja istunnoissa esiintyy kyllä aika paljonhuolimattomia ja vähemmän taitavia avustajia ja advokaatteja, jotka eivät ole kunnolla tehtäviensä tehtävänsä tasalla. Se, että he häviävät juttujaan usein omasta syystään, antaa heille mielestään muka aiheen ja oikeutuksen ryhtyä mollaamaan tuomioistuimia ja tumareita tappioistaan.
Persujen eduskuntaryhmässä taitaa olla nykyisin kansanedustajina peräti viisi (5) poliisimiestä. Jospa noita persuloita löytyy vaikka miten paljon myös polliisilaitoksistakii. Olisko Mäntylän tappausta sattunna tutkimaan josakin vaiheessa joku persu tai persun kannattaja, mää tiiä. Mäntylän Hanna on tuttu persu Lapissa, jonka polliisilaitoksella hänen juttuvaan tutkittiin.
Olisko poliisin väitety vatulointi ja tutkinnan pitkittäminen ollu kiinni tällaisista seikoista, kuka tämän tietää.
"Asiassa oli tehty 8.7. nimetön tutkintapyyntö poliisille".
Lienee todennäköistä, että vihjeen antamista viivytettiin tarkoituksella viime tinkaan. Joku (jotkut), ehkä ärsyyntynyt sisäpiiri, vain halusi härnätä asianomaista tässä tapauksessa. Aika näyttää, mihin suuntaa tämän casen julkisuus kääntyy, hyödyksi vai tappioksi?
Hakijan oikeus oikeusapuun riippuu kuukausittaisesta käyttövarasta. Käyttövara lasketaan hakijan ja hänen aviopuolisonsa taikka hänen kanssaan avioliitonomaisissa olosuhteissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävän kuukausittaisten tulojen, välttämättömien menojen ja elatusvelvollisuuden perusteella. (Oikeusapulaki 3 § 1 momentti)
Eiköhän "avioliitonomaisten olosuhteiden" perusedellytys ole se, että osapuolet ovat edes kirjoilla samassa osoitteessa. Pelkkää "parisuhdetta" oikeusapulaki ei oikeusavun taloudellisena edellytyksenä tunne. Seurustelukumppanin tulot ja varallisuus eivät myöskään lain mukaan vaikuta oikeusavun saamiseen. Mikä tässä asiassa on epäselvää?
Mikkään ei ole epäselvää!
Selevältä petokseltahan tuo vaikuttaa.
Tapauksessa pitää ottaa huomioon että Mäntylä on mediatietojen mukaan kahdessa eri oikeudenkäynnissä antanut keskenään ristiriitaista tietoa perhe- ja taloudellisesta tilanteestaan. Vuonna 2010 oli Mäntylän ja ex-miehen lapsen tapaamisoikeuteen liittyvä oikeudenkäynti, missä Mäntylä haki oikeusapua ja ilmoitti olevansa yksinasuva yksinhuoltajaäiti. Vuonna 2011 Mäntylä ja merikapteeni erosivat ja muutama vuosi sen jälkeen heidän välillä käsiteltiin rahasaamiseen liittyvää riitaa-asiaa käräjäoikeudessa. Merikapteeni vaati Mäntylältä takaisin yli 10 000 euroa, jonka hän kertoi lainanneensa Mäntylälle Mäntylän velkajärjestelymaksuja varten. Tässä jutussa Mäntylä kertoi oikeudelle että hän oli asunut avoliitossa merikapteenin kanssa vuodesta 2006 asti ja että heillä oli ollut yhteinen talous, missä molemmat puolisot huolehtivat yhdessä perheen menoista.
Jos mediassa kerrotut tiedot tapahtumienkulusta pitävät paikkaansa, mahdollisia lainmuutoksia tarkemmin tuntematta näyttäisi siltä että Mäntylä on jommassakummassa oikeudenkäynnissä antanut väärää tietoa tilanteestaan. Huomionarvoista on myös, että Mäntylä on kummassakin prosessissa antanut sellaisia tietoja perhetilanteestaan, jotka juuri siinä prosessissa ajavat hänen omaa taloudellista etuaan. Tapaamisriidassa väite siitä, että hän on yksinasuva yksinhuoltajaäiti, mahdollisti oikeusavun saamisen tai ainakin teki sen saamisen todennäköisemmäksi. Rahariidassa väite siitä, että hän oli elänyt avoliitossa kapteenin kanssa ja että heillä oli yhteinen talous oli omiaan heikentämään kapteenin mahdollisuuksia saada vaatimuksensa läpi.
Sen johdosta että kommenteissa on nostettu esiin se seikka, että kapteeni oli kirjoilla Liettuassa, totean että Mäntylä kertoi hänen ja kapteenin välisessä rahariidassa asuneensa avoliitossa kapteenin kanssa. Mediatietojen mukaan kapteeni asui kuukauden kerrallaan Suomessa ja oli kuukauden merellä. Kysymys siitä, elivätkö Mäntylä ja kapteeni avioliitonomaisissa olosuhteissa pitää ensisijaisesti arvioida tosiasiallisten olosuhteiden perusteella eikä vain viranomaisrekisterien merkintöjen perusteella. Yhteisasuminen joka toinen kuukausi ja yhteinen talous vaikuttavat vahvasti avioliitonomaisista olosuhteista, erityisesti kun otetaan huomioon että puolison poissaolo joka toinen kuukausi johtui hänen työstään merikapteenina. Mäntylä näyttää myös käsittäneen tilanteensa näin kun hän ilmoitti asuneensa avoliitossa.
Asialähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015110520616502_uu.shtml
Hyvä kommentti!
Hallituksen esityksen perusteella 1 kohta näyttäisi tarkoittavan lähinnä poikkeuksellisen kauan kestäviä tutkintatoimia, kuten kirjanpidon laadintaa kuittiaineiston perusteella tai aikaa vieviä laboratoriotutkimuksia. Tutkinnan viivästymistä työruuhkan takia, mihin kai lomat rinnastuvat, ei pidetä perusteena pidentää vanhentumisaikaa.
Laintulkinta ei toki ratkea hallituksen esitysten tms. lainvalmisteluasiakirjojen mukaisesti. Hallituksen esitykset eivät ole tuomioistuimia sitovia oikeuslähteitä.
Syyttäjä ei kuitenkaan vedonnut ensimmäiseen kohtaan vaan toiseen kohtaan, jonka mukaan juttu on tullut esitutkintaan poikkeuksellisen myöhään.
Petoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta, joten vanhenemisaika on viisi vuotta eli 60 kuukautta. Mäntylän epäillystä petoksesta tehtiin tutkintapyyntö noin neljä kuukautta ennen vanhenemisajan päättymistä. Tämä tarkoittaa, että ainoastaan 6,7 % vanhenemisajasta oli jäljellä kun tutkintapyyntö tehtiin. Absoluuttinen jäljellä oleva aika noin neljä kuukautta on myös lyhyt kun huomioidaan että esitutkintapöytäkirja käsittää blogistin mukaan 68 sivua eli mistään rutiinimaisesta pikkujutusta ei ole kyse.
Juustopään vertaus vakaviin rikosasiohin missä vastaaja on vangittuna ei myöskään ole kestävä koska on selvää että poliisi ei voi keskitetysti panostaa yhtä paljon tutkintaresursseja perusmuotoiseen petokseen kuin vaikkapa tappoon. Käsitteen "poikkeuksellisen myöhään" tulkinnassa pitäisi huomioida minkälaisesta rikoksesta on kysymys, ja minkälaisia tosiasiallisia ja oikeudenhoidon kannalta järkeviä mahdollisuuksia poliisilla olisi ollut jutun nopeampaan tutkimiseen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015120320773182_uu.shtml
"Tutkinnanjohtajasta jätetty tutkintapyyntö makasi puolitoista vuotta kihlakunnansyyttäjä Krista Soukolan pöydällä odottaen epäiltyjen rikosten vanhentumista. Määräajan umpeuduttua esitutkinta lopetettiin."
Olisiko tällaisissa tapauksissa mahdollisuutta aloittaa syyttäjän menettelystä esitutkinta, joka voitaisiin sitten puolestaan lopettaa sitä koskevan vanhentumisajan kuluttua?
Lähetä kommentti