1. Valtiopäivät on jälleen kerran juhlallisesti avattu. Tämä tapahtui eilen.
2. Mitkä ihmeen "valtiopäivät"? Selkokielellä sanottuna valtiopäivillä tarkoitetaan eduskunnan vuotuista istuntokautta eli työjaksoa. Ruotsin kieli on tässä suhteessa suomea johdonmukaisempi, sillä sen mukaan sana "riksdagen" tarkoittaa valtiopäivien ohella myös eduskuntaa (parlamenttia).
3. Olisiko perustuslain mukaan kansalle kuuluvan valtiovallan ja sen käytön sijasta tolkullisempaa puhua "kansanvallasta" ja valtiopäivien asemesta "kansanvallan päivistä"? Molempi parempi, sillä myös perustuslaissa puhutaan samassa pykälässä (2 §) sekä valtiopäivistä että kansanvallasta: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta (1 mom); kansanvaltaan kuuluu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen ( 2 mom).
3. Valtiopäivät avaa eduskunnan edessä tasavallan presidentti. Vaalikauden lopussa presidentti julistaa eduskunnan työn päättyneeksi. Miksi näin, voidaan perustellusti kysyä, sillä presidentti ja eduskunta ovat toisistaan erillisiä ja riippumattomia elimiä. Presidentti edustaa toimeenpanovaltaa, eduskunta taas lainsäätäjää. Nykyisin presidentillä ei ole enää edes itsenäistä oikeutta hajottaa eduskuntaa.
4. Presidentti voisi toki osallistua eduskunnan istuntokauden avajaisiin, juoda kahvit, jutella niitä näitä joutavia muiden kutsuvieraiden kanssa ja ajaa sitten Mäntyniemeen. Nyt presidentillä on valtiopäivien avajaisissa selkeä päärooli. Hänen puhettaan kuunnellaan tarkasti, kun taas eduskunnan puhemiehen vastapuheenvuoro tuntuu usein lähinnä joutavanpäiväiseltä jutustelulta, jota kuuntelevat kansnedustajat ja kutsuvieraat odottelevat jo malttamattomina kahville pääsyä. Kahvitilaisuudessa presidentti joutuu vastailemaan hiki otsalla ja jopa hieman ärtyneenä "kaiken maailman" toimittajien kysymyksiin, kuten eilen saimme telkkarista hyvin huomata. Puhemieheltä kukaan ei tainnut kysyä eilen mitään.
5. Kysymyksessä on vanha traditio, joka juontaa juurensa Suomen autonomian ajalta (1809-1917), jolloin valtiopäivät kutsui koolle keisari. Suomen ensimmäiset eli Porvoon valtiopäivät 1809 kutsui koolle keisari Aleksanteri I, joka antoi valtiopäivillä 29.3. juhlallisen hallitsijanvakuutuksen. Seuraavia valtiopäiviä saatiinkin sitten odottaa pitkään, sillä ne kutsuttiin koolle vasta vuonna 1863. Itsenäisyyden koittaessa keisarille kuuluneita tehtäviä ja valtaoikeuksia siirrettiin tasavallan presidentille.
6. Eduskunta kokoontuu valtiopäiville vuosittain päättämänään ajankohtana ja joka kerta tasavallan presidentti julistaa valtiopäivät avatuiksi. Valtiopäivät avataan yleensä aina helmikuun alussa, paitsi niinä vuosina, jolloin maassa pidetään eduskuntavaalit. Onko tämä nykyisin enää tarpeen vai voitaisinko ajatella, että valtiopäivät olisi eduskunnan koko neljä vuotta kestävä isutuntokausi? Tällöin valtiopäivien avajaisruljanssi pidettäisiin kunkin eduskunnan aikana vain kerran eli silloin kun uusi eduskunta vaalien jälkeen aloittaa toimintansa.
7. Valtiopäivien avajaisista on muodostunut aika raskassoutuinen happening. Ensin marssitaan joukolla kirkkoon kuulemaan piispan kaunista ja herkistävää puhetta. Tämän jälkeen kömmitään varsinaiseen avajaistilaisuuteen Arkadianmäelle - tällä kertaa tosin Finlandia-talolle - jossa kuunnellaan pakolliset puhet ja nautitaan parisatapäisen kutsuvierasjoukon todistajina ollessa kakkukahvit; eilisistä korkeista virkamiehistä oikeuskansleri Jaakko Jonkka näytti kasvattaneen tyylikkään parran. Illalla on vielä jokin konserttitilaisuus tai teatterinäytös, pääsihteeri Seppo Tiitisen valtakaudella porukka vietiin jopa oopperaan. Onko tässä enää mitään tolkkua? Paljon vähemmälläkin juhlimisella tultaisiin aivan hyvin toimeen, ainakin näinä vaikeina ja ankeina aikoina.
8. Ajattelin kirjoittaa tässä jutussa myös presidentti Sauli Niinistön eilisestä puheesta ja sen saamasta vastaanotosta, mutta silloin kirjoituksesta olisi tullut liian pitkä. Ei kannata pilata tätä kirjoitusta, joka avaa uuden tuhatluvun blogissa, ilkeilemällä, vaan yritetään nyt kerrankin olla, kansanvallan merkeissä, edes hieman arvokkaita.
9. Kun tähän samaan aiheeseen ei enää kannata uudelleen palata, niin sanottakoon Niinistön puheesta nyt sen verran, että presidentti keskittyi puheessaan yksinomaan Suomeen suuntautuvaan maahanmuuttoon ja pakolaistulvaan. Niinistön sanoma oli se, että Eurooppa - ja sen myötä myöskään Suomi - ei kestä enää hallitsematonta kansainvaellusta ja että sietorajan ylittyminen romahduttaa "arvojärjestelmämme." Niinistö moitti asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja niihin perustuvia Suomen kansallisia säännöksiä liian lepsuiksi.
10. Niinistö vaati EU:ta ryhtymään toimiin, jotta EU:n ulkorajan valvontaa voitaisiin huomattavasti tehostaa, muuttoliikettä Eurooppaan (ja Suomeen) hidastuttaa ja käännytyksiä nopeuttaa. Vaikka Niinistö ei jostakin syystä halunnut tai edes rohjennut lausua sanaa "Venäjä" tai "itäraja" - kutsuvieraiden joukossa tilaisuutta valvoi Venäjän Suomen suurlähettiläs - monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että Niinistö pelkää etenkin Venäjän itärajalle päästävien maahanmuuttajien ja pakolaisten tulvaa. Rajalla maahan pyrkijöiden ei tarvitse tehdä muuta kuin lausua taikasana "asylum", jolloin rajavviranomaisten on otettava heidät näennäisesti avosylin mutta käytännössä pitkin hampain vastaan.
11. Niinistön puhetta on pidetty järeänä, tolkullisena, kylmänä ja tietenkin tulkinnanvaraisena. Jotkut ehtivät jo tulkita puhetta niin, että Niinistö haluaisi Suomen haluavan irtisanoutua kansainvälisistä sopimuksista. Niinistö torjui nämä epäilyt ärtyneenä ja selitti, että eihän hän näin sanonut, vaan kyse on "tässä ja nyt" -tilanteesta. Niinistön puhetta ovat ylistäneet esimerkiksi kolmen hallituspuoleen ministerit ja kansanedustajat sekä poliisiylijohtaja. Moitetta Niinistö sai mm. demareilta, vasureilta, vihreiltä ja Kirkon ulkomaanavulta.
5 kommenttia:
On se mahtavaa pönötystä. Onkohan yliopistojen proomootioiden lisäksi mitään yhtä hömelöä hommaa.
Vain yksi oli joukosta poissa
Väyrys-Paavoa siellä ei näkynyt.
Mutta ällös ole huolissasi, sillä heti tänään Pate varasti koko shown. Hän päätti perustaa uuden puolueen, jonka nimeksi tulee Kansalaispuollue (Medborgarpartiet).
Paavo tähtää vuoden 2018 pressanvaaleihin ja sitten seuraavan vuoden eduskuntavaaleihin.
Patella on visio. Hän avaa pressana uudenvuodenpuheensa lauseella "Kansalaiset, medborgarpartiet."
Virolainen on aivan oikeassa, olisi parempi jättää Niinistön höpinät omaan arvoonsa, mutta silti…
Joku voisi kertoa Niinistölle, että Euroopan Unioni EI ole valtio omine armeijoineen ja rajavalvontoineen. Suomellehan tämä tilanne sopii vallan hyvin, näin olen ainakin käsittänyt.
On myös hieman outoa, että varatuomari lähtee nyt siitä, että Suomi voisi livetä omin luvin yhdessä sovituista säännöistä. Ennenhän varatuomarimme oli varsin tiukka sääntöjen noudattamisen suhteen. Mutta tilanteet ja ihmiset muuttuvat, kai.
Voisihan puheen ymmärtää myös vaalikampanjan aloitukseksi, presidentinvaalithan ovat jo 2018.
/Y
Paavolle nyt on mahdoton aidosti, sitoutuneesti kuulua yhteenkään ouolueeseen, jonka puheenjohtaja tai Johtaja hän ei ole. Kun katsoo persujen pettyneitä, Väyrys-jytkyä voi vain odottaa.
(Tai sitten kyse on Paavon varhaisdementiasta?)
"On myös hieman outoa, että varatuomari lähtee nyt siitä, että Suomi voisi livetä omin luvin yhdessä sovituista säännöistä. Ennenhän varatuomarimme oli varsin tiukka sääntöjen noudattamisen suhteen. Mutta tilanteet ja ihmiset muuttuvat, kai."
Ei varatuomari niin sanonut, että Suomen tulisi omin luvin livetä yhdessä sovituista säännöistä. Tilanne on nyt se, että vähän joka jäsenmaa on tosiasiallisesti livennyt noista säännöistä. Niiden noudattamatta jättämisestä ei ole seurannut mitään sanktiota kenellekään. Jos sopimuksia olisi noudatettu, EU-maiden kautta Suomeen ei olisi pitänyt EU:n ulkopuolelta tulevia turvapaikanhakijoita tulla viimeisen vuoden aikana käytännössä lainkaan, mutta kymmeniä tuhansia tulijoita on tullut, kun sopimuksia ei ole muualla euroopassa noudatettu.
Yksi puheen pointti kohdistui kansainvälisiin turvapaikkasäädöksiin, jotka presidentin puheen mukaan ovat mahdollistaneet sen, että kuka vaan voi väittää olevansa turvapaikanhakija ja aiheuttaa kuluja saapumismaassaan pitkän aikaa, on turvapaikan hakemiselle minkäänlaista perustetta tai ei. Presidentti totesi:
"Käytännössä... jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”, turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli."
Puheen yksi väite oli se, että olemassaoleva kansainvälisten sopimusten verkosto on sellainen, että kansainvaellukseen ei ole sellaista puuttumistapaa olemassa tai ainakaan tiedossa, jota joku ei voisi väittää jonkun pykälän vastaiseksi: "Useimpia, ellei lähes kaikkia, rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaiseksi."
Eli on muodostunut tilanne, jossa sopimusten laativien organisaatioiden edustajat haluaisivat nyt muuttaa asioiden tilaa, mutta menneisyydessä tehdyt sopimukset estävät nykyisten lainsäätäjien tahtotilan toteuttamisen. Niiden uusiksi neuvottelu on vuosien prosessi, eikä siksi käytettävissä oleva keino menossa olevan tilanteen kohdalla. Presidentin väite tarkoittaa käytännössä kai sitä, että lainsäätäjät ovat säätäneet tilanteen, jota eivät pysty laillisesti enää muuttamaan sen enempää yksipuolisesti kuin yhdessä muidenkaan sopimusosapuolten kanssa. Sopimuksia ei ole laadittu nopeasti muutettaviksi, ja monia kv-sopimuksia ei ole laadittu purettaviksi lainkaan.
Lähetä kommentti