295. Eduskunnan ei tulisi myöntää eroa Matti Vanhaselle

Vanhasen ero eduskunnasta - pelkkä ilmoitusasia?

1. Ex-pääministeri Matti Vanhanen näyttäisi olevan huippupoliitikoksi melkoisen härski tyyppi. Tämä käsitys on minulle syntynyt hänen toisen hallituksensa aikana - kuten lukijatkin ovat ehkä voineet panna merkille. Mutta Vanhasen ylimielinen härskeily rehellisyysvajeineen (ei muistikuvia juuri mistään vaalirahoitukseen liittyneestä hänelle arveluttavista asioista) ei loppunut hänen eroonsa pääministerin pallilta, vaan jo pari päivää myöhemmin saatiin taas kuulla Vanhasesta kummia: Valtakunnan vaikutusvaltaisimmasta poliitikosta tulee yksi valtakunnan vaikutusvaltaisimmista lobbareista. Vanhanen astuu Perheyritysten liiton toimitusjohtajan tehtäviin ensi syyskuun alussa, kuten olen blogissani 293/24.6. kertonut.

2. Pitäisi toki ymmärtää, että Vanhasen loikka pääministerin pallilta suoraan ja ilman minkäänlaista karenssiaikaa eräällä tavalla vastapuolen leiriin kuuluvan etujärjestön leipiin on politiikan moraalin ja etiikan kannalta sangen arveluttava teko. Kuten Heidi Hautala sanoi (HS 25.6.), Vanhasen pikapäätös siirtyä lobbaustehtäviin osoittaa "piittaamattomuutta eettisistä pelisäännöistä."

3. Kyllä me toki kaikki ymmärrämme, että jatkuva arvostelu on jo monta vuotta ottanut Matti Vanhasta päähän niin kuin sitä kuuluisaa pikku oravaa ja Vanhanen on kurkkuaan myöten täynnä politiikkaa. Tästä huolimatta olisi odottanut pääministeriltä sen verran selkärankaa, että hän olisi pidättäytynyt ryntäämästä suin päin ja luultavasti ilman harkintaa eli vain hetken mielijohteesta vastapuolen leiriin "superlobbaajaksi."

4. Kyse on päätöksenteon riippumattomuudesta ja lobbauksen eettisyydestä, josta Vanhanen ei näytä välittävän tippaakaan. Lobbari on henkilö, joka pyrkii vaikuttaman poliitikkoihin ja muihin päättäjiin (korkeisiin virkamiehiin) edustamansa etujärjestön eli siis oman palkanmaksajansa etujen mukaisesti. Ex-pääministerillä on - hänellä voisi ainakin kuvitella olevan - sellaista tärkeää ja hänen uutta työantajaansa hyödyttävää tietoa, jota muilla toimijoilla ei ole ja joka siis voi vääristää kilpailua antaessaan etulyöntiaseman ex-pääministerin etujärjestölle. Mikään ei estäne - kun kirjoitettuja peli- ja lobbauksen eettiset säännöt puuttuvat - Vanhasta uudessa työssään lobbaamasta, ei vain yleisellä edunvalvontatasolla, vaan myös jonkin tai joidenkin Perheyrittäjien Liiton yksittäisen jäsenyrityksen puolesta.

5. Ex-pääministerillä on suhteita ja verkostoja, joiden avulla hän voi etujärjestön lobbarina pyrkiä vaikuttamaan pääministerikaudellaan valmistelussa olleisiin asioihin. Perheyritysten liitto ajaa perintö- ja lahjaveron poistamista kokonaan yrityksiltä sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdolta. Matti Vanhanen tietää tarkalleen, missä vaiheessa näiden asioiden valmistelu hallituksen piirissä on ja mitä hallitus on suunnitellut po. suhteessa tekevänsä. Samoja asioita tullaan varmuudella käsittelemään vuoden 2011 eduskuntavaalien käytävissä hallitusneuvotteluissa, joissa Vanhasella tule olemaan keskeinen rooli lobbarina. Herättääkö tämä luottamusta poliittisen päätöksenteon riippumattomuuteen ja asianmukaisuuteen?

6. Monissa maissa ministereille ja muille korkeassa asemassa oleville ex-poliitikoille on asetettu joko laissa tai eettisissä säännöstöissä tietty karenssiaika, jonka kuluessa he eivät voi siirtyä etujärjestöjen palvelukseen ja siis lobbaamaan entisiä kollegoitaan hallituksessa tai parlamentissa. Tämä koskee myös esimerkiksi USA:n senaattoreita ja EU:n komissaareja. Useissa maissa pidetään erityistä lobbarirekisteriä ja lobbaukselle on asetettu tiettyjä pelisääntöjä. Suomessa ei ole tässä suhteessa päästy edes alkuun, vaan meillä on sinisilmäisesti luotettu ex-poliitikkojen ja lobbareiden vilpittömyyteen ja korkeaan moraaliin. Ex-pääministerin arveluttava loikka herättänee vihdoin päättäjät ja ainakin ministereille toivottavasti saadaan pikaisesti po. suhteessa asianmukaiset pelisäännöt. Tälle normistolle voitaisiin antaa nimeksi Lex-Vanhanen.

7. Matti Vanhasen temppua puolustettaneen sillä, että häntä ennen mm. Paavo Lipponen ja Suvi-Anne Siimes ovat siirtyneet lobbareiksi. Lipponen on lobannut tai lobbaa edelleen mm. venäläis-saksalaista Nord Streamia ja metsäteollisuuden omistamaa Pohjolan Voimaa ja Siimes puolestaan siirtyi vuonna 2007 Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajaksi. Mutta Liponen aloitti lobbarina vasta vuonna 2008 eli reilut neljä vuotta pääministerikautensa jälkeen ja Siimeksen ministerikausi päättyi jo vuonna 2003. - Matti Vanhasen loikkaus suoraan poliittisen valan huipulta yksityisen etujärjestön lobbariksi on kyllä Suomessa aivan ainutlaatuinen tapaus.

8. Matti Vanhanen on selittänyt, että hän kyllä "tunnistaa sen herkkyyden, mikä liittyy tilanteeseen, jossa entinen pitkäaikainen pääministeri siirtyy yksityiselle puolelle." katin kontit, sanoisin! Vaikka tunnistaisi, niin mikään ei tietenkään takaa, että Vanhanen toimisi käytännössä "herkkyyden" vaatimalla tavalla. Jos hän olisi todella tunnistanut sanotun herkkyyden, hän ei olisi vaihtanut leiriä heti pääministerin postin jätettyään.

9. Matti Vanhanen herkkyyden tunnistaminen kyllä tiedetään menneiltä vuosilta. Kun Vanhasen johtama Kepu joutui kiipeliin vaalirahoitussotkussa, Vanhanen teki kaikkensa, jotteivät epäilyt vain kohdistuisi häneen. Hän ei osoittanut minkäänlaista poliittista johtajuutta eikä vastuuntuntoa, vaan pyrki kaikin mahdollisin tavoin pimittämään valonarkoja asioita edelleen, mikä johti sotkun laajenemiseen ja pitkittymiseen. Aina kun vaalirahoitussotkut, joihin Vanhasen johtama Kepu oli sotkeutunut kaulaansa myöten, tuli puheeksi esimerkiksi esimerkiksi eduskunnassa, Vanhanen aloitti ja lopetti puolustautumispuheensa sanomalla, että vaalirahoituksessa ei ole mitään laitonta. Hän ei toisin sanoen edes halunnut tunnistaa ongelmaa, ei omassa puolueessaan eikä koko valtakunnassa. Vanhanen piiloutui huonon lain ja sen olemattoman valvonnan - oikeusministeriön olisi tullut huolehtia lain valvonnasta - taakse. "Mitään laitonta ei ole tapahtunut, mutta antaa nyt viranomaisten tutkia." Tämä oli matti Vanhasen vakiovastaus.

10. Kun tuli esiin, että kymmenet kansanedustajat olivat jättäneet haamuyhdistys KMS:ltä samansa vaalituen ilmoittamatta. Matti Vanhanen elvisteli sanomalla, että olisi ottaneet esimerkkiä hänestä ja hänen ilmoituksestaan, jossa Vanhasen KMS:ltä saama tuki oli ilmoitettu. Vanhanen jätti tietenkin kertomatta sen, että tuota KMS:ää ei itse asiassa ollut edes olemassa, sillä se oli vain peiteyhdistys, joka oli perustettu juuri sitä varten, että poliitikoille erilaisilta, jopa hieman hämäräperäisiltä yrityksiltä virranneen vaalirahan alkuperä olisi jäänyt ikuisiksi ajoiksi pimentoon.

11. Jos Matti Vanhanen olisi toiminut todella rehellisesti, hänen olisi tullut selvittää ja ilmoittaa, minkä yritysten ja liikemiesten lahjoittamaa rahaa oli hänelle vuoden 2007 vaaleissa virrannut peiteyhdistys KMS:n kautta. Hän olisi tullut kertoa, että hän oli saanut tule Sukarilta, Kakkkoselta ja Novalta. KMS oli todellisuudessa Matti Vanhasen johtaman Kepun perustama peiteyhdistys. Sen perustivat Kepun tunnetut perunakellarin pojat asianajajaliitosta eroamaan joutuneen advokaatin avustuksella Kepun pääkonttorin peräkammarissa. Nämä perunakellari- tai peräkammarin pojat osallistuivat sitten tukirahojen jakamiseen "luotettaville" Kepun ehdokkaille. Ja kaikki tämä tapahtui Matti Vanhasen johtamassa pääkonttorissa, mutta Vanhanen väittää, ettei hänellä olisi ollut tästä mitään tietoa. Silloiselle tyttöystävälleen Vanhanen kuitenkin vinkkasi samasta KMS-lähteestä 5 000 euron avustuksen!

12. Tämä siitä Matti Vanhasen tilanneherkkyydestä! Kuka siihen mahtaa uskoa nyt, kun Matti alkaa toimia lobbarina? Matti katsoo, että hän tekee oikein, jos vain ei lain kirjainta rikota. Lain hengestä ja moraalista viis. Kunhan lakia ei rikota - tässä suhteessahan Matilla on ex-pääministerinä vahva syytesuoja ja oikeuskanslerin vankka tulkinta aina takanaan - voi pääministeri tehdä muista välittämättä mitä tahansa. Sehän kuuluu hänen yksityisyyteensä piiriin ja yksityiselämä on loukkaamaton, tietäkää nyt vihdoin tämä! Kyllä kai nyt vapaassa maassa ex-pääministerikin voi valita vapaasti oman työpaikkansa, sehän on hänen yksityisasiansa!

13. Matin superlobbarin homma on päätoiminen. Vanhanen tulee siis ilmeisesti pyytämään eroa eduskunnan jäsenyydestä syyskuun alusta lukien. Kaikki johtavat poliitikot Sauli Niinistöstä lähtien ovat jo näyttäneet Vanhaselle tässä suhteessa vihreä valoa. Niinistö, joka on mieluusti ottanut puhemiehenä jonkinlaisen unilukkarin roolin, selitti tv:ssä hurskaan näköisenä, että tässä tapauksessa eron myöntäminen ei ole mitenkään ongelmallinen.

14. Miksiköhän omat ajatukseni kulkevat tärkeissä kysymyksissä aika usein eri suuntaan valtakunnan johtavien poliitikkojen, korkeimpien tuomareiden ym. eliitin ja valtaapitävienn kanssa? Näin tässäkin tapauksessa. Minusta eduskunnan pitäisi näpäyttää Matti Vanhasta ja evätä hänen pyytämänsä ero. Ai miksikö? No tietenkin sillä perusteella, että on täysin sietämätöntä, että ex-pääministeri ei näytä itse ymmärtävän tilannetta eikä piittaavan tuon taivaallista politiikan moraalin normeista ja pelisäännöistä, olkoonkin ettei noita sääntöjä ole mihinkään kirjoitettu. Eduskunnalla olisi taas kerran tilaisuus näyttää poliittista johtajuutta ja sanoa, että stop: ei käy eikä ole sopivaa, että ex-pääministeri siirtyy ilman minkäänlaista karenssiaika etujärjestön palvelukseen lobbaamaan entisiä ministeri- ja kansanedustajakollegoitaan sekä valtioneuvoton huippuvirkamiehiä lainsäädännön valmistelussa ja seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Jokin roti pitäisi sentään olla tässäkin suhteessa.

15. Niin pitäisi, mutta veikkaanpa, että harvassa ovat eduskunnassa ne kansanedustajat, jotka eivät puolla eron myöntämistä kollega Matti Vanhaselle.

16. Vanhanen kertoilee nyt lehdissä, että että hän tuntee lobbauksen rajat ja että hän on entisenä pääministerinä herkkä näissä asioissa. Vanhasen mukaan häntä ei edes saisi kutsua lobbariksi, vaan edunvalvojaksi, koska liiton säännöissä liiton sanotaan harjoittavan edunvalvontaa! Voi, voi miten "herkkää." Minusta Vanhanen on ex-poliitikkonakin härski kaveri, joka uuden työnantajansa etuja ajaessaan ja ex-kollegojaan lobatessaan tekee mitä vain todistaakseen tehokkuutensa.