tiistai 4. toukokuuta 2010

264. Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti osa VII: syyttäjän ja puolustuksen pääperusteista

Mediamylläkkää Porin käräjäsalissa

Kokonaiskuvan saamiseksi jutusta esitän seuraavassa lehtitietojen pohjalta syyttäjän ja puolustuksen lähtökohdat ja pääperusteet sellaisina kuin ne esitettiin pääkäsittelyä aloitettaessa. Perusteet ovat voineet pääkäsittelyn aikana joiltakin osin täsmentyä.

Murha- ja tapposyyte perustuvat näihin faktoihin:


1. Surmatun ja Auerin välillä on ollut ennen tekoa riitaa, joka on johtanut fyysiseen kamppailuun. Syyttäjä perustelee väitettä muun muassa lasten videokuulusteluilla.

2. Surmaveitsi kuului perheelle ja siitä löytyi vuodevaatteiden kuituja.

3. Auer on muun muassa ollut soittamansa hätäpuhelun aikana poissa puhelimesta lähes minuutin. Syyttäjän mukaan Auer viimeisteli surmatyönsä tuolloin. Nauhalta kuuluu kaksitavuinen sana -uole- ja uhrin ääni vaikenee.

4. Auerin kertoman mukaan hän nousi vuoteesta sillä hetkellä, kun ulkopuolinen tappaja tuli sisään. Todisteiden mukaan Auerilla oli kuitenkin kengät jalassa puhelun aikana.

5. Auer vaihtoi vaatteita välittömästi teon jälkeen ennen poliisien tuloa.

6. Auerin vaatteissa oli verta.

7. Tekopaikalle jääneet veriset kengänjäljet sopivat uhrin kadoksissa olevien kenkien kokoon.

8. Auer antoi ulkopuolisesta hyökkääjästä tarkkoja tuntomerkkejä. Syyttäjän mukaan näin tarkkojen tuntomerkkien havainnointi ei olisi ollut tilanteessa mahdollista.

9. Auerille tehty muistijälkitutkimus viittaa valehteluun.

10. Auer totesi kuulusteluissa pitävänsä itseään todennäköisenä tekijänä.

11. Psykologien lausunnot Auerin käyttäytymisestä teon jälkeen viittaavat syyllisyyteen.

--------------

Puolustus lähtee siitä, että surmateon suorittaja on ollut ulkopuolinen ja siis joku muu kuin Anneli.

Perustelut sille, miksi tekijä ei ollut ulkopuolinen:

Puolustus pyrkii osoittamaan, että jutun esitutkinta oli puutteellinen.


1. Tutkinnanjohtajan vaihtumisen jälkeen lähtökohdaksi esitutkinnassa otettiin se, että Auer on syyllistynyt surmaan. Sen jälkeen kerättiin materiaalia tukemaan väitettä ja rakennettiin sopiva tarina.

2. Auerille tehty muistijälkitesti on litteroitu puutteellisesti ja virheellisesti. Testin reagoinnit on merkitty valikoivasti ja epäloogisesti.

3. Esitutkintaan on liitetty vain ne rekonstruktiot, jotka puhuvat sen puolesta, että terassioven lasi olisi rikottu sisältäpäin. Osa rekonstruktioista on jätetty pois esitutkinnasta.

4.Syyttäjän esittämä lavastusväite on ajallisesti mahdoton. Auer ei olisi pystynyt tai ehtinyt lavastusta suunnittelemaan.

5. Auer ei ole ehtinyt vaihtamaan vaatteita ennen poliisin saapumista. Surmapaikalta löytyneet kuidut eivät olleet Auerin vaatteesta vaan tuntemattoman miehen vaatteesta.

6. Auer ei olisi ehtinyt puhdistamaan itseään verestä ennen poliisin saapumista paikalle.

7. Ulko-oven lasin rikkomisesta johtuen lasinsirut ovat lentäneet kauas makuuhuoneeseen eikä lasia ole rikottu sisältäpäin.

8. Jos Auer olisi halunnut surmata miehensä, hän ei olisi soittanut apua hätäkeskuksesta.

9.Takkapuista on löytynyt ulkopuolisen DNA:ta, joka kuuluu tuntemattomalle tappajalle.

10. Auer hoputti hätäpuhelussa pelastajia tulemaan nopeasti, hän oli hätääntynyt ja aito. Hänen reaktionsa eivät olleet ennalta harjoiteltuja eikä hän voinut tietää, että puhelu nauhoitetaan.

11. Poliisi on kuulustellut Aueria esittämällä hänelle johdattelevia, painostavia tai johtopäätöksen sisältäviä kysymyksiä. Poliisi tiedotti julkisuuteen virheellisesti Auerin tunnustaneen teon, mikä vaaransi Auerin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin.

12. Lapsen kertomuksia on siteerattu valikoiden. Lapsi on nähnyt ulkopuolisen surmaajan poistumassa talosta, eikä kukaan lapsista ole kuullut syyttäjän väittämää vanhempien riitelyä ennen surmaa.

13. Hätäkeskuspuhelusta on useita litterointeja ja myös toisenlaisia tulkintoja kuin mitä esitutkinnassa on esitetty. Ei ole poissuljettua, että taustalla kuuluu ulkopuolisen tekijän ääntä.

14. Tekovälineenä käytetty veitsi ei ole peräisin Auerin ja Lahden kodista.

15. Lahti ja Auer ovat rauhallisia ja sopuisia ihmisiä, joten miksi he olisivat tuolla tavalla suuttuneet toisilleen.

-----------

Syyttäjien vastaväitteet sille, miksi tekijä ei ollut ulkopuolinen:

Syyttäjä väittää, että Auerin antamat tuntomerkit tekijästä ovat keksittyjä, eikä hyökkääjä mitenkään voinut olla ulkopuolinen henkilö.

1. Terassille johtavan oven ikkuna on rikottu sisältäpäin, sillä sirpaleet ovat levinneet ulos terassille.

2. Hätäpuhelunauhalta ei kuulu ääniä, jotka viittaisivat siihen, että talossa on ulkopuolisia.

3. Ulkopuolinen tekijä ei olisi voinut paeta ikkunan kautta riittävän nopeasti. Tätä tukee poliisin videoima rekonstruktio siitä, kuinka nopeasti rikotun ikkunan läpi olisi voinut päästä.

4. Verijäljet viittaavat lavastukseen. Poliisin pitkään tutkima yksittäinen, verinen kengänjälki ei syyttäjän mukaan olisi voinut syntyä normaalin liikkumisen yhteydessä. Asunnon ulkopuolella ei pitäisi olla verisiä lasinpaloja, joissa on uhrin verta, jos lasi on rikottu, ennen kuin uhri sai surmansa.

5. Verijäljet ovat syntyneet pidemmällä aikajaksolla kuin Auerin kertomat kolme minuuttia, jonka hän mainitsee hätäpuhelun aikana.

6. Ulkopuolinen hyökkääjä ei olisi voinut poistua tontilta jättämättä lainkaan jälkiä. Nyt jälkiä onnistuttiin löytämään ainoastaan terassilta.

-------

Puolustus on taas vuorollaan pyrkinyt kumoamaan mainitut syyttäjien vastaväitteet.

Kunnon debattiahan käräjäsalissa on toki käyty!

Todistajia ja asiantuntijoita on kuultu runsaasti. Syyttäjän ja puolustuksen kutsumat asiantuntijatkin ovat kovasti eri mieltä keskenään. Puolustuksen tänään tiistaina 4.5. kuulemat korkeasti oppineet psykologiasiantuntijat ovat pyrkineet lehtitietojen mukaansuorastaan "lyttäämään" poliisin käyttämien asiantuntijoiden lausunnot.

Mielenkiintoista!

14 kommenttia:

Asser Salo kirjoitti...

Toivoisin, että tuomioistuin kuuntelisi näitä "korkeasti oppineita" asiantuntevia todistajia herkällä korvalla, koska esimerkiksi lapsen kuulemiseen liittyy sellaista todistajanpsykologista kokemustietoa, jota käräjätuomareilla ei välttämättä ole, mutta jota ei tällaisessa jutussa voida sivuuttaa.

Iltasanomien verkkoversiosta lukemani perusteella tulin siihen (toki mahdollisesti väärään) käsitykseen, että erit. tri Finnilä-Tuohimaa kritisoi voimakkaasti poliisin käyttämien asiantuntijoiden menetelmiä sekä poliisin kuulustelutekniikkaa yleisestikin.

Kritiikki vaikuttaa kovasti aiheelliselta näin maalaisjärjelläkin ajateltuna: on vaikea nähdä, mitä näyttöarvoa esimerkiksi AA:n "epätyypillistä käytöstä" koskevalla taivastelulla voi tapahtumainkulusta olla.

Iltasanomien referaatin perusteella vaikuttaa muutenkin siltä, että poliisin "asiantuntijoiden" lausunnot ovat ylipäänsä introverttiä kelailua: ne eivät ilmeisesti perustu ko. tieteenalalla yleisesti hyväksyttyihin menetelmiin tai kokemussääntöihin, mutta niitä yritetään markkinoida tuomioistuimelle "tieteellisinä ja puolueettomina" lausuntoina.

Kamalinta on, että ilman puolustuksen omia asiantuntevia todistajia poliisin psykologien lausumiin mahdollisesti sisältyvät virhelähteet jäisivät kenties täysin huomiotta.

Blogisti sivusi edellisen blogin kommenttiosastolla laittomasti tai muuten epäasianmukaisesti hankitun näytön hyödyntämiskieltoa. Tähän liittyen toteaisin käsityksenäni, että jos Ulvilan esitutkintaan liittyvistä väitteistä osakaan on totta, yleissäännös, vaikka yleispiirteinenkin, olisi ehdottomasti syytä ottaa lakiin kansalaisten oikeusturvan vuoksi.

Voisi olla, että esitutkintaviranomaisen kiusaus syyllistyä erilaisiin ylilyönteihin pienenisi, jos laittomasti tai muuten epäasianmukaisesti hankitulle todistusaineistolle ei annettaisi mitään merkitystä.

Vaihtoehtoisesti epäasianmukaisesti hankitun näytön esittäminen ja hyödyntäminen voitaisiin sallia tuomioistuimessa; kuitenkin tämän vastapainoksi poliisin toimivaltuus- ja virkarikossäännöksiä tulisi ryhtyä tulkitsemaan ankarasti.

Virkarikostuomio ja erottaminenkin voisivat olla omiaan hillitsemään esim. intoa soluttaa poliisi epäillyn tyttö- tai poikaystäväksi..

On muutenkin kovin kestämätön ajatus, että valvojia ei valvo kukaan.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Asserilla on teräviä mielipiteitä, kuten aina!

Puolustuksen asiantuntijat Finnilä-Tuohimaa ja Pekka Santila ovat kovan luokan asiantuntijoita. Syyttäjän kutsuma psykologikaksikko on myös asiantuntevaa väkeä. Pirkko Lahti, nyt jo eläkkeellä olevana tv:n julkkis-psykologina tunnettu, ja poliisipsykologi Nurmi kertoivat lehtitietojen mukaan lähinnä vain hämmästyksensä siitä, että Anneli oli ollut sairaalavideossa niin epätavallisen rauhallinen.

Vaikuttaa hieman siltä, että syyttäjän näyttö murenisi päivä päivältä. No, käräjäoikeus eli kolme sen ammattituomariahan näyttökysymykset ratkaisee.

Kyse on ns. hypoteesimetodin mukaan arvioituna lähinnä siitä, onko a) syyttäjä kyennyt esittämän jutussa sellaista riittävän vahvaa näyttöä, jota murhasyytejutussa ylipäätään vaaditaan langettavan tuomion näytöksi, ja b) jos on, niin jääkö siitä huolimatta tässä tapauksessa syytetyn syyllisyydestä järkevä tai varteenotettava epäily vai voidaanko se sulkea pois.

Kyse on yksinkertaisesti lähinnä siitä, voidaanko ulkopuolista tekijää koskeva järkevä epäily sulkea kokonaan pois.- Asserhan tämän osaisi sanoa paremmin, mutta jäänemme odottamaan, kunnes pääkäsittely on päättynyt.

Käräjäoikeudella on edessään visaisia kysymyksiä!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hyvästä blogista ! Näistä kirjoituksista aina oppii uusia asioita.

Maallikkona tuntuisi että ei tässä mitenkään voi jäädä järkevän epäilyn ulkopuolelle ulkopuolinen tekijä jos kerran jutun ensimmäinen tutkija, joka varmasti on järkevä ihminen, on edelleen sitä mieltä että joku muu kuin nyt syytteessä oleva henkilö on teon tehnyt.


Mutta oikeus päättää . Kateeksi ei käy oikeuden jäseniä, siksi visainen juttu vaikuttaa olevan.

Ikävä tapaus kaiken kaikkiaan. Vaikka syytetty vapautetettaisiin niin hänen ylleen jää epäilys. Ainoastaan tuon potentiaalisen ulkopuolisen tekijän kiinni saaminen karistaisi lopullisesti epäilyt.

Hartaasti toivon että perheen lapset menestyisivät elämässään ja tapaus ei jättäisi pysyviä vaurioita.

Juhani

Anonyymi kirjoitti...

Iltasanomien nettijuttu käytetyistä lasten kuulemistavoista on puistattavaa luettavaa.
Puistattavaa sittenkin, vaikka vain puolet siinä kerrotusta olisi totta.

Ja miksei olisi tuossakin tutkinnan kokonaisuudessa.
Ja kun en ainakaan itse tunne yhtään kuulustelevaa poliisimiestä, joka olisi lukenut esimerkiksi valtiosyyttäjänä pitkään toimineen tohtori Päivi Hirvelän teoksen Lapsi rikosprosessissa, jossa kirjoittaja käsittelee ainakin näiltä keskeisiltä osin vallan järkeenkäyvästi ja samalla jokaisen normaalin vanhemman kotikokemukseen natsaavasti lapsen kuulemisen psykologiaa ja rautalankamallintaa pääpiirteissään sekä suositeltavat kuulemismenettelyt että ne - Iltasanomien mukaan tässäkin jutussa käytetyt - ehdottomasti kielletyt menettelytavat, joilla lapsen kertomuksen todisteluarvo varmimmin pilataan ja samalla usein vahingoitetaan lasta itseään.

No, monen nykyisenkin kuulustelijan opinnot rajautuvat siihen seitsemänkymmentäluvulla suoritettuun kahden kuukauden mittaiseen järjestysmiestyyppiseen poliisikurssiin.

Mikä sitten lienee tuomareiden asiantuntemus?

Surku, että esitutkinta näyttää olleen tuollaista sotkua.

Niin tai näin.
Lasten takia toivoisi, että jutussa ratkaisijat aidosti ja kunnolla varmistuisivat ainakin siitä, että varmuudella ei tulla tuominneeksi syytöntä.

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan poliisi tutkinut sitä vaihtoehtoa, jossa Annelilla olisi ollut surmassa tekijänä apuri, se huppupäinen mies?

Tytärhän näki tuollaisen miehen huppu päässään ja talolta lähti surman jälkeen "entisen päätutkijan" kertoman mukaan Volvo -merkkinen henkilöauto, joka nyt on unohdettu kokonaan.

Annelin voimat eivät ehkä olisi riittäneet melko vahvan ovenlasin ja sen kehikon rikkomiseen, vaan siihen olisi tarvittu mieshenkilö, kukaties?

Mitä hätäkeskussoitossa kuultu epämääräinen sananpätkä -u-o-le- itse asiassa tarkoittaa?

"Kuole" vai kenties esim. jonkin miehen nimeä?

Anonyymi kirjoitti...

Maallikkona minun on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että esitutkintalaki voisi sallia kuukausien mittaisen seurustelun poliisin peitetoimintana. Tuona aikana Anneli A. ei todennäköisesti tiennyt, että häntä pidetään rikoksesta epäiltynä - tieto siitä on luultavasti pitänytkin pimittää häneltä, koska muuten esimerkiksi kodin teknisessä kuuntelussa ei olisi ollut juurikaan järkeä. Onko nyt kenen tahansa vakavan rikoksen lähipiirissä olleen suhtauduttava seurustelukumppaneihinsa potentiaalisina poliisin peitemiehinä/naisina?

Vakavammin kysymys lienee siitä, miten peitetoiminnasta seuraavia mahdollisia etuja painotetaan suhteessa siitä epäillyille aiheutuviin hyvinkin kielteisiin seurauksiin. Ilmeisesti tästäkään ei sitten ole mitään (noudatettavaa) lainsäädäntöä? Minkähänlaista viettelykoulua siellä KRP:ssa oikein ylläpidetään?

Anonyymi kirjoitti...

Juttuhan on mennyt farssin puolelle. Kaksikin poliisimiestä on käynyt todistamassa oikeudessa omista mielipiteistään syyllisyydestä ja syyttömyydestä. Eikö kysymys syyllisyydestä kuulu tuomioistumeille? Uutisten perusteella näyttää siltä, että työssään tyrineet tulevat nyt selittelemään tuomioistuimeen epäonnistumistaan parhain päin. Kokonaisuus näyttää siltä, että alusta pitäen poliisi on tehnyt työnsä huonosti ja huolimattomasti sekä erittäin aseenteellisesti. Tätä asenteellisuutta on nyt tultu saliin selittelemään ja unohdettu se, että poliisin tehtävänä ei ole tuomita vaan pyrkiä selvittämään mitä on tapahtunut.
Näillä näkemyksillä ja mielipiteillä ei pitäisi olla mitään merkitystä näytön arvioinnissa.
Tekninen tapahtumapaikkatutkinta vaikuttaa hutaisten tehtynä, joka on erikoista, koska lähtötilanne oli pimeä henkirikos, jossa epäillään ulkopuolista tekijää.
Ovi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta, olisi mukava nähdä rekonstruktio siitä, kuinka siitä kiipeää aikuinen mies sisälle. Epäilen, että olisi vaikeaa löytää se, joka suostuisi siitä kiipeämään, koska näyttävät nuo ovessa kiinni olevat lasinsirpaleet sen verran ikäviltä.

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tietenkin oikeuden pitäisi evätä tarpeettomat ja asiaan vaikuttamattomat kysymykset niin tässä kuin muissakin jutuissa. Suomessa nyt vain ei joko osata tai haluta hoitaa todistajankuulustelua asianmukaisesti.

Asianajajat tulisi opettaa tähän ennen kuin heille annetaan lupa toimia oikeudenkäyntiavustajina. Mutta eihän Suomessa ole tällaista lisenssisysteemiä edes suunnitteilla!

Huvittavinta on, että Ulvilan tapauksessa poliisit ja tutkinnanjohtajat ja "pääkuulustelijat" käyvät vuorotelleen urakalla selittämässä oikeudessa, että he "uskovat" sitä ja tätä!

Onko oikeus ja oikeudenkäynti mennyt kokonaan "uskon asiaksi"? Alkaa prosessi muistuttaa entisaikojen, ennen 1734-vuoden lakia, systeemiä, jossa käytettiin ns. puhdistusvaloja ja ihmiset kävivät käräjillä selittämässä oikein urakalla ja kylänväen toimesta, uskovatko he syytetyn tappaneen uhrin.

Tänään 5.5. Porissa sitten jatketaan ex-tutkinnanjohtajan uskomusten kuulemista jo toista päivää. No, saavatpa iltapäivälehdet taas repiä suuria otsikoita tutkijoiden "uskosta"!

Anonyymi kirjoitti...

"5. Auer ei ole ehtinyt vaihtamaan vaatteita ennen poliisin saapumista. Surmapaikalta löytyneet kuidut eivät olleet Auerin vaatteesta vaan tuntemattoman miehen vaatteesta.

6. Auer ei olisi ehtinyt puhdistamaan itseään verestä ennen poliisin saapumista paikalle."

Nämä argumentit perustuvat oletukseen, että vaatteet olisi voinut vaihtaa vasta hätänumeroon soiton jälkeen. Mutta vaatteet on voitu vaihtaa hyvin jo ennen sitä. Samoin kuin on mahdollista ollut tehdä muukin lavastus ENNEN hätäpuheluun soittamista. Jos soitto hätänumeroon on tehty ulkopuolisen syyllisen lavastamiseksi, niin kyllä muut valmistelut ulkopuolisen syyllisen epäilyn alle saattamiseksi on tehty melkein varmasti jo ennen kyseistä toimenpidettä.

Anonyymi kirjoitti...

Seppo Romeo Reinikainen... Mietityttää millä kriteereillä Romeo valittiin tehtäväänsä? Tunnettiinko Sepe siitä että hän panee aina parastaan?
Toivottavasti hän Ei pannut epäiltyä halvalla! poliisin maine meni. Stasi-paskaa koko väki.
Kiitos vaan!
Nim. L.H. Hoppu

Anonyymi kirjoitti...

Voihan tuo "...uole" olla myös fragmentti huudahduksesta "Älä kuole", jossa alku on jäänyt sanojan kurkkuun paniikin johdosta?

Anonyymi kirjoitti...

Voihan tuo "...uole" olla myös fragmentti huudahduksesta "Älä kuole", jossa alku on jäänyt sanojan kurkkuun paniikin johdosta?

Anonyymi kirjoitti...

Voihan tuo "...uole" olla myös fragmentti huudahduksesta "Älä kuole", jossa alku on jäänyt sanojan kurkkuun paniikin johdosta?

Anonyymi kirjoitti...

Sitä vaan, että aika moni Suomessa jo tänäpäivänä tietää, että hätäkeskuspuhelut äänitetään, kun sitä tekevät jo pankit ja muutkin yritysoiminta. Se siis tiedossa todennäköisesti tässä tapauksessa.
Jos taas murhaa suunnittelee vaikka puoli vuotta(esim), niin kyllä yhteen omakotitaloon saa sellaisen jemman aikaiseksi, minne piilottaa yhdet kalossit tai vaatteita ym.-ei ongelmaa. Poliisi tuskin on kaivellut lattia-lankkuja tai muutakaan seinätavaraa irti talossa heti tapahtuman jälkeen, ja jo seuraavana päivänä tai aikaa myöten on nuo tavarat voitu käydä hävittämässä. Hätäkeskussoitto on ollut tarpeellinen, mikäli on haluttu "tehdä" ulkopuolinen taho mukaan, koska näin on saatu feikattua puhetta juuri nauhalle. Se miten tytär on tuossa nähnyt tai tajunnut, en tiedä, mutta nämä tässä nopean lukaisun jälkeen. Hankala tapaus..