Peitetoimintaa oikeustalon ulkopuolella (vas) ja oikeussalissa (oikealla)1. Poliisin peitetoiminta on herättänyt viime päivinä puhetta, kun ilmeni, että poliisi käytti Ulvilan surmajutun esitutkinnassa soluttautumista. Poliisimiehen, peitenimeltään Seppo, kerrotaan lyöttäytyneen rikoksesta epäillyn naisen (AA) seuraan ja yrittäneen saada tämän kertomaan surmatyöhön liittyviä tietoja. Tämän Seppo Soluttautujan väitetään yrittäneen haastatella myös AA:n alaikäisiä lapsia samassa tarkoituksessa. Siitä, miten pitkälle Seppo Soluttautuja, myös Romeo-Reinikaiseksi kutsuttu, kyseisessä tuttavuuden hieronnassa meni tai pääsi, on esitetty erilaisia tietoja. Syytetyn puolustus on vihjannut intiimiin suhteeseen, mutta tämä on poliisin taholta (toki) kiistetty.
2. Kysymys siitä, miten pitkälle poliisi voi peitetoiminnassa tai soluttautumisessa mennä, on herättänyt erilaisia mielipiteitä. Itä-Suomen päivystävällä oikeusoppineella ja iltapäivälehden sekä päivälehden pysyvällä avustajalla on ollut myös tästä kysymyksestä oma vankkumaton mielipiteensä. Oikeusoppineen mielestä "ujuttautuminen seurustelu- tai seksisuhteen avulla perheeseen ei käy, kyllä tässä yksityisyyden suoja ja muutkin asiat tulevat vastaan."
3. Peitetoiminta säätelevä laki on toiminnan luonteesta johtuen pakostakin hyvin väljä, sillä siinä luetellaan lähinnä vain pitkä litania vakavia ja törkeitä rikoksia, joiden torjunnassa ja selvittämisessä peitetoimintaa saadaan käyttää (Poliisilaki 31 a §, vrt. PKL 5a:2). Peitetoiminta asunnossa on sallittua, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivisella myötävaikutuksella. Kotietsinnästä on kuitenkin voimassa, mitä siitä PKL:sa säädetään.
4. De lege lata, siis voimassa olevan lain mukaiset säännökset eivät estä intiimielämän piiriin soluttautumista. Toimintaa ohjaavat poliisin edustajan mukaan lain ohella poliisin arvot ja poliisin ikioma laatukäsikirja, jota kuulemma päivitetään saatujen kokemusten perusteella. Vuosittain poliisi käyttää peitetoimintaa vain noin kymmenessä tapauksessa. Peitetoiminnan käyttämisestä voi päättää vain kaksi virkamiestä: KRP:n päällikkö ja Supon päällikkö.
5. Lain mukaan peitetoiminnasta ei tarvitse ilmoittaa jälkikäteen toiminnan kohteeksi joutuneelle. Toimintaan ei tarvita tuomioistuimen lupaa, kuten esimerkiksi asuntoon kohdistuvassa teknisessä kuuntelussa; Ulvilan tapauksessa taidettiin väittää, että poliisi oli kuunnellut epäillyn asuntoa. Toimikunta on äskettäin ehdottanut, että myös peitetoimintaan tarvittaisiin vastaisuudessa tuomioistuimen lupa (KM 2009:3). On myös ehdotettu, että tuomioistuin määräisi peitetoimintaa valvomaan julkisen asiamiehen. Peitetoiminnan salaisuutta on perusteltu sillä, että jo pelkkä toiminnan paljastuminen voisi vaarantaa poliisin ja ulkopuolisten turvallisuuden.
6. Käytännöstä on todettu, että tuomioistuimet ovat omaksunet vähäisemmissäkin pakkokeinoasioissa hyvin passiivisen roolin, ne toimivat ikään kuin kumileimasimina. Käräjäoikeudet hyväksyvät yleensä aina tutkinnanjohtajan esityksen ja myöntävät pyydetyn luvan eivätkä viitsi edes perustella päätöksiään vaan viittaavat vain siihen, mitä hakemuksessa on esitetty (ks. tästä esim. KKO 2007:7 ja KKO 2009: 54). Eduskunnan oikeusasiamies valvoo lain mukaan poliisin peitetoimintaa, mutta käytännössä tämäkin valvonta on lähinnä muodollista, sillä oikeusasiamiehen on pakko luottaa siihen, mitä poliisi on pareihinsa kirjannut. Oikeusasiamiehen toimisto tekee valvonnassa vain joitakin "pistokokeita."
7. En ole liiemmälti perehtynyt asiaan, mutta tuntuu hieman siltä, ettei myöskään de lege ferenda, siis säädettävän lain kannalta, taida olla viisasta mennä suitsimaan pykälillä peitetoiminnan suoritustapoja eikä siis esimerkiksi säätää, että kohteen intiimi- tai perhe-elämä olisi (sentään) jätettävä rauhaan. Täytyy voida luottaa asianomaisten poliisimiesten harkintakykyyn, kun kerran peitetoiminta on tehty laissa mahdolliseksi ja sen valvonta on muutenkin hyvin minimaalista. Kuka valvoisi ja miten, että sepposoluttautujat ym. antavat perhe-elämän olla rauhassa? Pitäisikö säätää niin, että soluttautuminen kohteen intiimielämän piiriin - käsite intiimielämä on aika väljä - on sallittua vain, jos kohde on sinkku tai hänen lapsensa ovat täysi-ikäisiä?
8. KRP onkin jo käynyt (imperiumin) vastaiskuun ehdottomalla, että peitetoimintaa pitäisi päin vastoin voida terävöittää niin, että poliisi saisi peitetoiminnassaan oikeuden tietynlaiseen rikoksentekoon (KRP:n apulaispäällikkö Tero Kurenmaa). Tänään KRP:n päällikkö Rauno Ranta kertoi, että suomalaiset peitetoimintaan osallistuvat poliisit voivat olla jopa vaarassa nykyisen rikoksentekokiellon takia. Joissain tapauksissa turvallinen vetäytyminen peitetoiminnasta voi olla ilman rikoksenteko-oikeutta vaikeaa, sanoo Ranta. Monissa muissa Euroopan maissa poliisilla on sanottu oikeus, joten Suomen pidättyväinen" lainsäädäntö tässä suhteessa vaikeuttaa kansainvälistä yhteistyötä.
9. Arvoisat lukijat, mitä mieltä olette asiasta? Blogisti vetää nyt peiton korvilleen, onhan tänään Äitienpäivä, vaikkei äitiä vieressä olekaan.
31 kommenttia:
Minulla ei ole mitään peitetoimintaa vastaan.
Vakavan rikoksen selvittämisintressi painaa vaakakupissa enemmän kuin epäiltyjen mielenpahoittamiset.
Mutta kaikenlainen yleiselle tasolle jäävä hymistely ja jeesustelu prevails tässä puna-viher ja erilaisten yhdenasian valtuutettujen ja äänekkäiden poikkeavuuksien maassa.
Peitetoiminta tulee sallia,samoin oikeus tehdä rikoksia mutta vain jos tällä toiminnalla voidaan estää rikollisen toiminnan jatkuminen ja kyseessä on järjestäytynyt rikollisuus.Kumpikaan seikka ei Ulvilan tapauksessa täyttynyt.
Kovia huumeliigoja vastaan tarvitaan järeitä työkaluja.
Juhani
Se, että poliisille annettaisiin oikeus rikoksiin peitetoiminnan yhteydessä, johtaa hyvin äkkiä kallistuvalle pinnalle. Kun ensin sallitaan ehkäpä lievät ja rahakorvauksella sovitettavat rikokset, alkavat rikolliset testata soluttautujiksi epäiltyjä vaatimalla näitä esimerkiksi mukiloimaan satunnaisia uhreja. Sen jälkeen ei enää henkirikoskaan ole kaukana.
Ollaan vaarallisella tiellä.
Poliisin itsekontrolli ja tuomioistuimien kontrollikaan ei ole ollut kovin vakuuttavaa. Poliisiin pitäisi voida luottaa kaikissa tilanteissa. Mutta kontrolliakin tarvitaan.
Kontrollia tarvitaan, mutta jos kontrolloijilla ei ole käytännössä minkäänlaisia keinoja hoitaa kontrollia, niin mitä virkaa tällaisella valvonnalla olisi?
Eikös ne joskus väitä, että poliisi mukiloisi, vaikkei olisi lupaakaan...
Huomenna varmaan Isä-Paatero tulee hätiin ja sanoo, että poliisin peitetoiminnassa ei ole ollut mitään laitonta, hän kyllä tietää tämän(kin) asian.
Rikoksen salliminen peitetoiminassa toimivalle poliisille, tarkoittaa sitä, että soluttautuja voi tarpeen niin vaatiessa pahoinpidellä ja ryöstää minut tai jonkun läheiseni todistaakseen jengilleen olevansa kova jätkä.
Teistä muista en välitä hakatkoon vaikka hengiltä, mutta omaisteni takia en voi hyväksyä rikoksen laillistamista.
IsmoK
Kuten jo aiemminkin olen ihmetellyt, miksi Roomeo-Reinikainen Ei juottanut alaikäisiä lapsia Känniin. Tällöin he olisivat varmaan laukoneet jotain asiaa selvittävää! Banaanilikööri olisi helppo ujuttaa johonkin mehuun. Ehkä Sepe tekikin tämän, kukapa voi varmaksi sanoa? Rikosliigat ja huumekauppiaat ovat totaalisti eri asia, kun lapsiperhe.
DDR:n toiminta metodit kunniaan. Kun asiaa Ei saada selvitetyksi, kaadettakoon se perheen niskaan.
Nim. L.H. Hoppu
Kyllä meidän olisi pitänyt jäädä aikanaan kaikkien kv. järjestöjen ulkopuolelle, jotta voisimme tehdä nytkin niin kuin silliin vanhoina hyvinä aikoina 30-luvulla: maassa maan tasolla asioita hoitaen.
Nyt meillä ei loisi tietoakkaan mistään ulkomaan pelleistä eikä rajat ylittävästä rikollisuudesta.
Ei olisi liitytty Interpoliin, Pohjoismaiden Neuvostoon, Kansainliittoon,; YK:hon, EU:hun ja siihen..siihen...kirottuun EMUN:uun ja euroon!
Varsovan liitto olisi ollut ainoa, jota olisi voitu harkita!
Miksi Tarja Halonen ei osallistunut tänä vuonna Voitonpäivän paraatiin Moskovan Punaisella torilla?
Syy: Paraatissa marssi ensimmäistä kertaa myös Nato-maiden joukkoja.
"Vakavan rikoksen selvittämisintressi painaa vaakakupissa enemmän kuin epäiltyjen mielenpahoittamiset."
Samalla perusteella myös kidutus eikun ruumillinen painostus on hyväksyttävää, aluksi ainakin terrorismirikoksissa. Että eikun pamput heilumaan ja epäilyn päätä veden alle nii n eiköhän selvitysprosentti nouse.
Minäkin sanon asiasta mielipiteeni sen jälkeen, kun joku kertoo, että voiko poliisiin luottaa.
Eikös se peitetoiminta voi aivan yhtä hyvin tapahtua peiton alla kuin päälläkin.
Kidutus ei välttämättä lisää selvitysprosenttia.
Väärien tunnustusten prosenttia kuitenkin.
Ketä kiduttaa, ketä kaduttaa?
Pitääkö nyt aina maalata niitä piruja sinne seinälle?
Peite-Seppo... Peiton alla ja päällä..
Pelkääkö "Seppo-Reinikainen" nyt lapsiperheen kostoa,kun täytyy piilotella itseään? Banditos on oma asia, mutta Sepe yritä edes olla mies. Onko tämä liikaa vaadittu poliisien saunaillassa valitulta "mieheltä"? Taidat vaan olla PerusKyttä. Ole ylpeä teostasi.
Miehenä häpeän puolestasi.
Nim.L.H. Hoppu
Peitetoiminta on kuin tutkinnallista huijaamista.
Hyvä peluri pärjää huijaamattakin.
Tässä Ulvilan jutussakin koitettiin paikkailla ryssittyä tutkintaa hihakortilla(peitetoiminnalla), joka ei sekään tehny kädestä voitokasta.
Peitetoimintaa ei missään tapauksessa lisää, ainkaan ennen kun poliisin peittelemättömän toiminna laillisuuskontrolli on asianmukaisella tasolla. Uudet valtuudet aina uuden vastuun ja kontrollin parina.
Ei lisää rikoksenteko-oikeuksia.
En kaipaa virkasuhteisia ammattirikollisia valtion palkkalistoille. Rikollisia virkamiehiä on muutenkin jo tarpeeksi.
Peitetoimman historia tuntee suuren joukon menestustarinoita, joissa soluttautuminen on onnistunut rikoksettomasti myös ryhmiin, jotka lähtökohtaisesti, edellyttävät henkirikoksen tai muun vakavan rikoksen suorittamista.
Rikoksenteko-oikeutta peitetoimintaan kuuluvaksi perustellaan usein poliisien turvallisuudella paljastustilanteissa. Huomioitava olsi myös peitetoiminnan riski sivullisten turvallisuudelle. Enkä tarkoita vain sitä että poliisi mukiloi peitetoiminnassa sivullisen.
Jos rikolliseen kulttuuriin iskostuu systemaattinen epäilys siitä, että kuka hyvänsä saattaa olla peitetoiminnassa toimiva poliisi, saattaa tämä lähtökohtaisesti vaaraan kenet hyvänsä, ketä satutaan epäilemään soluttautuneeksi poliisiksi.
Siviilin lienee yhtä vaikee todistaa se, ettei ole poliisi kuin poliisin näytellä ei-virkasuhteista rosvoa.
Poliisin toimintaa siviilipukeisenakin tulisi rajoittaa. Lähtökohtaisesti on päällepäin nähtävä, kuka on poliisi ja kuka ei.
Pelkkä poliisien siviilipukuisena toimiminen mahdollistaa erään rikollisuuden haraan, joka ei tosin ole kovin suuri, mutta joka vuosi ilmenee tapauksia, joissa esiinnytään oikeudetta poliisimiehinä ja tätä harhaa hyväksi käyttäen suoritetaan muita rikoksia.
Pidetään raja poliisin ja rosvon välillä selkeänä. Rooleja ei pitäisi voida vaihtaa enää niin kuin päiväkoti-ikäisten Rosvo ja poliisi -leikeissä, joka kierroksen jälkeen uus jako.
L.H. Hoppu - Sen verran vain, että "Seppo" teki vain työtä käskettyä, hänellä oli hommaan virkavelvollisuus. Määräys tuli valtakunnan huipulta eli KRP:n pomolta. Tutkinnanjohtaja tietenkin teki pomolle esityksen.
Jos poliisi on peitetoiminnassa ollut virkavelvollisuustensa perusteella "käskettynä" seksuaalisiinkin tekoihin(onko näin ollut Ulvilan tapauksessa en tiedä).
Niin eikö kyseessä silloin ole mahdollisesti jokin seksuaalirikos, paritus ja ihmiskauppa, jonka tekijänä olisi soluttautujan esimiehistö?
Vähän epäilen, olisiko "Seppo" uskaltautunut peiton alle murhasta epäillyn kanssa.
Jos oli, niin eikö se osoita Sepossa, ei suinkaan mitään "lurjusmaisuutta", vaan suorastaan "kuolemaa halveksivaa" virkavelvollisuuden täyttämisen tuntoa?
Poliisihan epäili epäillynhän laittanen aiemmin jo yhden kaverin eli miehensä kylmäksi, keskellä yötä sitä paitsi!
Peiton alta mullan alle - tämä kauhuskenaario luultavasti sai Sepon pysyttelemään kaidalla tiellä.
Ei häntä Hgistä "pääkallonpaikalta" varmaan kukaan edes pyytänyt, käskystä puhumattakaan, menemään miten pitkälle tahansa.
Peitemiehen turvallisuus ennen kaikkea - kun ei ole sitä rikoksenteko-oikeuttakaan annettu!
"Kidutus ei välttämättä lisää selvitysprosenttia.
Väärien tunnustusten prosenttia kuitenkin."
Kun kidutusten tielle lähdetään, niin lienee se ja sama oliko tunnustanut henkilö oikea tekijä vaiko ei.
Pallo on irti räpylästä, mopo vähintäänkin keulii ja taskussa on vanha narikkalappu aivoille, jotka on jo aikoja sitten kuskattu poliisiasemalle löytötavarana kabinetti-illan peruina.
Poliisille rikoksenteko-oikeus? Jo sekin on hyvin ongelmallinen ajatus, että peitetoiminnassa olisi sallittua kaikki, mitä laki ei erikseen kiellä. Tekstin perusteella en ole ihan varma, edustaako blogisti tätä kantaa.
Silloinhan tällainen Solu-Seppo voisi saattaa epäillyn raskaaksi ja mennä hänen kanssaan naimisiin. Pitkässä operaatiossa voisi tehdä vaikka parikin lasta. Ennen peitetoiminnan loppumista kannattaa tietysti ottaa avioero, jolloin osituksessa saa mukavasti haltuunsa epäillyn omaisuutta. Tästä ei tietenkään tarvitse tehdä tiliä oikeudessa, koska peitetoiminnan "taktiikka" on tunnetusti salassa pidettävä.
Tämä ei ole pelkkä vitsi. Emme nytkään tiedä, millaisia ja minkä arvoisia lahjoja, aterioita, matkoja tai muita etuja AA on puheena olevassa tapauksessa antanut Solu-Sepolle. Onko AA:lla mitään keinoa saada hyvitystä niistä kuluista - mielipahasta puhumattakaan - joita hänelle on aiheutunut poliisin yksityiselämään tunkeutuvasta virkatoiminnasta, johon liittyy harhauttavan tiedon antaminen, suomeksi jatkuva valehtelu?
Tähän päällekö vielä pitäisi antaa oikeus lievien rikosten tekemiseen? Kuuluukohan tähän myös se kuuluisa "lievä raiskaus" tai siihen yllyttäminen, jos jossain porukassa pysyminen sitä edellyttää? Sellaisia porukoita lienee. Seksuaalisuuden alueelle menemisessä on kyllä jotain sellaista, joka tuntuisi kaipaavan erityistä sääntelyä.
Peitetoimintaa koskevaa lakia olisikin pikemmin tiukennettava ja siinä olisi ehdottomasti vaadittava punnitsemaan epäillylle ja hänen lähipiirilleen (esim. AA:n lapset) aiheutuvia haittoja. Ainakin lasten käsitys maailmasta vinoutuu tällaisessa aika pahasti. Lisäksi pitäisi pohtia poliisimiehen peitetoiminnasta saamia mahdollisia henkilökohtaisia etuja. Ei voi olla oikein, että syytön epäilty "investoi" johonkin henkilöön/ihmissuhteeseen aikaansa ja rahaansa ilman mitään hyvitystä. Vahingonkorvaus olisi paikallaan. Ja poliisimiehen on tietenkin tehtävä tiliä virkatoimessa saamistaan henkilökohtaisista eduista (esim. jossain huumeliigassa). Kukaan KRP/Supon ulkopuolella ei kai voi tietää, tapahtuuko näin tällä hetkellä.
P.S. Mikään ei kai estä ihmisiä laittamasta esim. facebookiin kuvia yksityiselämästään. Jos olisin tilanteessa "AA", minun sivuni olisivat luultavasti täynnä kuvia antoisasta mutta ikävä kyllä jo päättyneestä seurustelustani.
Nykyisen poliisiylijohtajan (Paatero) menetettyä luotettavuutensa ja puolueettomuutensa, esittämiensä täysin hänen rooliinsa kuulumattomien puheen vuorojen ansiosta. Ehdotan kaikkien poliisien oikeuksien supistamista.
Tälläisen moraalittoman poliisin ylijohtajan aikana, poliisi ei enää osaa arvioida ja suoriutua esim. peitetehtävien harkinnanvaraisista asioista.
Ongelma on se, että rikolliset (omankin asianajajakokemuksen mukaan) ovat hyvin tietoisia heidän "toimialaansa" kohdistuvista normeista.
Tämä oikeus aiheuttaisi sen, että pahat pojat edellyttäisivät Reinikaiselta vakavempien rikosten tekemistä, mikäli epäilisivät Sepon lyöttäytyneen piireihinsä. Tällöin Sepe joutuisi ikävään tilanteeseen: 1) Älä riko lakia, jolloin tulee kuula kalloon promillejengin jäseneltä 2) riko lakia, tee vakavampi rikos, ja kanna mahdolliset seuraamukset.
Näin ollen on parempi, että rimaa ei "nosteta". Kohta Sepot ja muut sankarit joutuvat ikäviin tilanteisiin.
Suomalaisen oikeudenhoidon malliesimerkki, korppi ei korpin silmää noki. YLE Areena MOT- naapuriblues http://areena.yle.fi/video/969457
Mitä mieltä arvoisa oikeudenhoidon asiantuntija on ko. tapauksesta.
MOTin ohjelma oli hyvä. Mutta itse tapaus kauhea, ei kuitenkaan mitenkään epätavallinen.
Tällaisia "oikeustaistelijoita", jotka ovat valmiita uhraamaan terveytensä ja omaisuutensa eahallisesti sinänsä täysin mitättömän asian takia, on Suomessa lukuisia, satoja ja tuhansia.
Epäoikeudenmukaisen kohtelun joutuminen, oikeuksien loukkaukset ja etenkin viranomaisten yhteistyö sen puolesta, ettei oikeudenloukkauksen kohteeksi ja uhriksi joutunut vain milloinkaan pääsisi oikeuksiinsa, on tai voi ainakin joillekin olla niin kova ja järkyttävä asia, että sitä ei voi ymmärtää eikä kerta kaikkiaan hyväksyä.
Kyse on koetusta oikeudenmukaisuudesta, oikeudentunnusta, ja sen puuttumisesta. Tilalle on tullut tuntu viranomaisten väärämielisyydestä ja mielivallasta.
"Tällaisia "oikeustaistelijoita", jotka ovat valmiita uhraamaan terveytensä ja omaisuutensa eahallisesti sinänsä täysin mitättömän asian takia, on Suomessa lukuisia, satoja ja tuhansia."
Mitäpä tuohon voisi sanoa.
Periaatteen miehiä koko kansa.
Varokaa vihastuttamasta - voi sattua.
Oikeustaistelijoista..
Jos Suomi on oikeusmaa, tulisi jonkin viranomaisen puuttua ja oikaista virheellinen päätös. Tämän voisi tehdä vaikkapa alkuperäinen syyttäjä, jos jotain oikeudenmukaisuudesta ymmärtää.
"Uhriahan" oli uhrin oman kertomuksen mukaan ajettu yli molempien jalkojen osalta!?
L.H. Hoppu
En hyväksy sellaista poliisin suorittamaa peitetoimintaa, jossa ujuttaudutaan tutkittavan makuukammariin. Se on ala-arvoista toimintaa. Oli kyse sitten minkä tahansa rikoksen selvittämisestä. Epäilty on sitäpaitsi vain epäilty siihen saakka, kunnes tuomioistuin on hänet mahdollisesti tuominnut. Syytön kunnes toisin todistetaan...
Vai että makuukammarissa kulkee "sen" raja? Entäs olohuoneen soffalla tai keittiön pöydällä, sielläkin nuo samat hommat voidaan hoidella.
Vain rikoksesta epäiltyyn kohdistuva peitetoiminta lienee relevanttia, ei tuomitun. Kukapa nyt haluasi ujuttautua tuomitun makuukammariin?
"Vai että makuukammarissa kulkee "sen" raja? Entäs olohuoneen soffalla tai keittiön pöydällä, sielläkin nuo samat hommat voidaan hoidella."
Kyse taisi olla kuvaannollisesta makuukammarista eikä kirjaimellisesta..
"Vain rikoksesta epäiltyyn kohdistuva peitetoiminta lienee relevanttia, ei tuomitun. Kukapa nyt haluasi ujuttautua tuomitun makuukammariin?"
Kyllä niitä aika paljon tuntuu olevan vankien saamista kirjeistä päätellen...
Tuosta MOT:sta jäi avoimeksi, että miten syyttäjä voi hovissa vedota uuteen todisteeseen, joka on ollut jo viranomaisessa KO-vaiheessa? Ja edellyttääkö virallisen syytteen alainen rikos poliisin esitutkintaa? Entä miten teonkuvauksen muuttaminen mahtaa onnistua tavalla, jonka MOT kertoo?
Vielä tulee mieleen, että miten tuomioistuin voi lukea syyksi niinkin epämääräisen tapahtumainkuvauksen kuin "auto oli kuitenkin jotekin törmännyt [A:han]", etenkin kun teonkuvauksen mukaan [B] oli ajanut jalan yli.
No, kyllähän I-SHo tunnetaan foorumina, jossa melkein mikä tahansa on mahdollista.
Lähetä kommentti