Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa1. Mistä näitä langettavia tuomioita Suomelle oikein tulee?!
2. Tänään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi Suomelle jälleen kaksi uutta langettavaa tuomiota oikeudenkäynnin kestoa koskevassa asiassa. Tapaukset ovat Landgren v. Suomi ja Horsti v. Suomi.
3. Tapauksessa Landgren v. Suomi EIT totesi, ettei valittajaa koskenut rikosoikeudenkäynti ollut tapahtunut Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. Asiassa oli kyse rikosprosessia koskevasta oikeudenkäynnistä, jossa käräjäoikeus oli hylännyt syytteen, mutta hovioikeudessa hänet tuomittiin rangaistukseen. KKO ei myöntänyt valituslupaa. EIT:n mukaan esitutkinnan ja syyteharkinnan kesto (1 vuosi, 11 kk ja 13 päivää), asian käsittely käräjäoikeudessa ( 8 kk ja 23 päivää) sekä valituslupahakemuksen käsittely KKO:ssa (noin 6 kk) olivat kestoltaan kohtuullisia.
4. Sen sijaan asian käsittelyn kestolle hovioikeudessa ei EIT:n mukaan ollut riittäviä perusteita. Asian käsittely hovioikeudessa kesti peräti 2 vuotta 11 kk. EIT viittasi erityisesti siihen, että 1 vuoden ja 8 kk aikaan, joka kului siitä, kun valittaja antoi kirjallisen vastauksensa ja kun valmisteluistunto pidettiin hovioikeudessa. EIT:n mukaan asian monimutkaisuus ei yksinään selittänyt oikeudenkäynnin kestoa. EIT viittasi tältä osin aiempaan oikeuskäytäntöönsä. EIT määräsi valtion korvamaan valittajalle aiheettomasta vahingosta 1 000 euroa ja oikeudenkäyntikuluistaan EIT:ssa 2 000 euroa.
5. Hovioikeudessa juttu siis "makasi" yli 1,5 vuotta ennen kuin sille tehtiin jotain! Tämä ei ole mitenkään harvinaista, sillä näin tapahtuu aika usein varsinkin kahdessa suurimmassa hovioikeudessa eli Turun ja erityisesti Helsingin hovioikeudessa. Tämä johtuu siitä, että asian valmistelu on hovioikeudessa usein käytännössä jutun esittelijän vastuulla, vaikka OK 26 luvun 1b §:n 1 momentin mukaan asian valmistelusta hovioikeudessa vastaa yksi jäsenen, jonka nimike lain mukaan on valmistelusta vastaava jäsen (VVJ). Mutta kuten sanottu, käytäntö on usein toinen; vaikka jutulle muodollisesti määrätään VVJ, käytännössä esittelijä hoitaa hänen hommansa. Hovioikeuden presidentin tulisi tietenkin valvoa, että lakia tässäkin suhteessa noudatettaisiin myös käytännössä. Tämä on osa presidentille kuluvaa lainkäyttöjohtamista.
6. Tapauksesta Horsti v. Suomi laadittu tiedote on niukka - alkaako EIT vähitellen kyllästyä Suomelle jatkuvalla syötöllä oikeudenkäynnin kestosta annettuihin tuomioihin? Horsti-tapauksessa oikeudenkäynnin kestoa koskevaa EIS 6.1 artiklan määräystä oli rikottu kahdessa eri jutussa. Asian kokonaiskäsittely oli ensimmäisessä jutussa kestänyt yhteensä 6 v, 5 kk ja 11 päivää kolmessa oikeusasteessa. Toisessa valittajaa koskevassa asiassa käsittely oli kestänyt 6 v, 1 kk ja 16 päivää, niin ikään kolmessa oikeusasteessa. EIT totesi oikeudenkäyntien viivästyneen kohtuuttomasti muun muassa siksi, että asioiden käsittely käräjäoikeudessa oli kestänyt pitkään. Suomen valtio määrättiin korvamaan valittajalle korvauksena aineettomasta vahingosta 1 000 euroa sekä 100 euroa oikeudenkäyntikuluista.
7. Tää korutont´on kertomaa! Suomi on saanut nyt ihmisoikeustuomioistuimelta kaikkiaan 46 langettavaa tuomiota, jonka perusteena on oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkä kesto. Kaikkiaan Suomi on saanut EIT:ltä jo reilut 100 langettavaa tuomiota, joissa Suomen on todettu rikkoneen oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille ihmisoikeussopimuksessa asetettuja määräyksiä.
8. Mitä asiantilan korjaamiseksi pitäisi tehdä? Viittaan tässä suhteessa siihen, mitä edellisessä blogissani esitin. Lukijoiden kommenteissa on tuotu esiin eräitä muita korjauskeinoja.
9. Esitin lääkkeeksi neljää keinoa:
- Sellaisten asioiden karsiminen käräjäoikeuksista, jotka eivät sinne kuulu eli asiat, joissa ei ole kyse varsinaisesta lainkäytöstä. Tällaisia asioita ovat ennen muuta selvät ja riidattomat velkomisasiat eli perintäasiat;
- Esitutkinnan johtamisen siirtäminen poliisitutkinnanjohtajalta syyttäjille; tähän sisältyy myös pakkokeinoasioiden käsittely käräjäoikeudessa, jossa hakemuksen tekeminen tulisi antaa poliisin sijasta syyttäjälle;
- Viivästyskantelun säätäminen; esitutkinnan ja syyteharkinnan viivästymisestä tulisi voida kannella käräjäoikeudelle, käräjäoikeuskäsittelyn viipymisestä hovioikeudelle ja hovioikeuden käsittelyn ja tuomion viivästymisestä KKO:lle; ja
- hallinto-oikeuksien lakkauttaminen ja niiden integroituminen suurimpiin käräjäoikeuksiin; väliasteen muutoksenhakuasteeksi tulisi myös hallintoasiaoissa hovioikeus, jolloin ylimmän instanssin käsittelyyn tulevien asioiden määrä vähenisi tuntuvasti; aikanaan KHO tulisi yhdistää KKO:een. Tällä uudistuksella säästettäisiin hallintokuluja paljon ja säästyneet varata voitaisiin ohjata oikeudenkäyntimenettelyjen kehittämiseen ja tehostamiseen.
10. Keinoja on toki monia muitakin, tässä muutamia:
- a) käräjäoikeuksien kokoonpanoksi sekä riita- että rikosjutuissa tulisi pääsääntöisesti ottaa kolmen tuomarin kokoonpano, rikosjutuissa siis ilman lautamiehiä; tämä ei vaadi lainmuutosta, vaan laamannin johtoa ja valvontaa;
- b) Esitutkinnan ja syyteharkinnan kestolle voidaan säätää uudessa tulossa olevassa laissa tietty enimmäiskestoaika tietyn tyyppisissä jutuissa; tätä määräaikaa ei saisi ilman erityistä syytä ylittää;
- c) Myös käräjäoikeuden kestolle voitaisiin harkita ohjeellisia enimmäismääräaikojen asettamista;
- d) Lakiin otettaisiin säännökset, joiden perustella käräjäoikeus ja hovioikeus voivat rajoittaa asianosaisten avustajien ja asiamiesten puheenvuorojen pituutta, nyt advokaatit ja muut asiamiehet löpisevät usein tarpeettomasti istunnoissa;
- e) asianajajien ja muiden oikeudenkäyntiasiamiesten aikavelotukseen perustuvasta palkkiolaskutuksesta tulisi luopua ja palkkioveloituksessa tulisi siirtyä urakkatyöhön ja kiinteisiin taksoihin ainakin tyypillisissä oikeusriidoissa. Nykyinen tunti- tai aikaveloitus on johtanut varsinkin riita-asioissa siihen, että asiamiehet pyrkivät "vetkuttamaan" asian valmistelua ja joskus myös pääkäsittelyä tarpeettoman pitkään. Tämä paitsi pidentää prosessia, myös aiheuttaa asianosaisille huomattavia asianajokustannuksia, mikä puolestaan nostaa prosessikynnystä ja johtaa siihen, ettei prosessiin rohjeta perusteluissa tapauksissa lähteä kohtuuttoman kuluriskin takia;
- f) Hovioikeuden valmistelusta lakiin yksityiskohtaisemmat ja hovioikeuden valmistelusta vastaavan jäsenen valmisteluvastuuta tiukentavia säännöksi; hovioikeuden presidentin tulee valvoa että jo nykyisin laissa olevia po. säännöksiä käytännössä myös noudatetaan, viittaan edellä jaksoon 5;
- g) Kansliatuomion antamista koskevien säännösten tiukentaminen ja sitä koskevien määräaikojen valvonta. Lain mukaan käräjäoikeuden kansliatuomio on annettava 14 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymispäivästä, sanottua määräaikaa saa pidentää vain erityisestä syystä. Käytäntö on mennyt siihen, että sanottua 14 päivän määräaikaa ei juuri koskaan noudateta, jos on kyse vähänkin laajemmasta tai vaikeammasta jutusta. Laamannit eivät valvo lain noudattamista, missä se paljon puhuttu "johtaminen" taas piileskelee? Yhtenä esimerkkinä lokakuun 18. päivänä Hgin käräjäoikeudessa päättynyt ex-kaupunginjohtaja Pekka Paavolan väärän valan juttu, jossa kuultiin myös ulkomailta saapunutta Maija-Liisa Lahtista. Käräjäoikeus kertoi lehtitietojen mukaan pääkäsittelyn päätteeksi, että kansliatuomio annetaan vasta joulukuun ensimmäisellä viikolla eli seitsemän viikon kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä, vaikka lain mukaan tuomio on siis annettava kahden viikon kuluessa. Kyse on kuitenkin melko tavallisesta rikosjutusta, jossa ei luulisi olevan juuri mitään kovin ihmeellistä tai vaikeaa. Sitä paitsi lain mukaan käräjäoikeuden on pidettävä päätösneuvottelu heti pääkäsittelyn päätyttyä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä. Asiallisesti käräjäoikeuden on tehtävän tuomionsa juuri tuossa päätösneuvottelussa. Miksi siis ratkaisu on kirjoitettuna valmis vasta 7 viikon kuluessa? Käräjäoikeuden laamanni valvokoon!
- h) Hovioikeuden presidenttien olisi valvottava, että hovioikeuden tuomion antamiselle laissa säädettyä 30 päivän määräaikaa myös noudatettaisiin. Hovioikeus yleensä ilmoittaa yleensä jo pääkäsittelyn päätteeksi, jos anottua 30 päivän määräaikaa ei sen mielestä ole mahdollista noudattaa. Tätä aikaa tai laissa määrättyä 30 päivän aikaa ei kuitenkaan juurikaan noudateta, vaan käytännöksi on muodostunut, että määräaika ylittyy usein ilman, että hovioikeus välittäisi edes ilmoittaa tästä viipymisestä asianosaisille, kas kun sitä ei ole velvoitettu erikseen laissa tekemään! On tiettävästi aika paljon tapauksia, varsinkin Helsingin hovioikeudessa, jolloin asianajajat joutuvat kyselemään hovioikeuden kirjaamosta useamman kerran, että missä se tuomio viipyy, samoin kuin tapauksia, joissa hovioikeus antaa tuomionsa vasta monen kuukauden tai jopa lähes vuoden kuluttua pääkäsittelyn päättymisestä. Tämä on paha oikeudenkäynnin kestoa koskeva epäkohta, johon hovioikeuden presidentin tulisi ilman muuta puuttua ja valvoa, että tuomiot annetaan kohtuullisessa ajassa pääkäsittelyn päätyttyä ja ettei ilmoitettua määräaikaa tarpeettomasti ylitetä.
- i) Laissa tulisi tulisi hovioikeuden niin sanottujen "turhien" tai tarpeettomien pääkäsittelyjen välttämiseksi säätää, että käräjäoikeudessa vastaanotettu henkilötodistelu videoidaan kokonaisuudessaan ja videonauhat toimitetaan hovioikeudelle. Hovioikeuden suullinen pääkäsittely voitaisiin silloin korvata "videoprosessilla," jossa hovioikeuden jäsenet ja asianosaisten asiamiehet katsovat hovioikeuskäsittelyssä käräjäoikeudessa videoidun todistelumenettelyn tarpeelliselta osin ja esittävät näkemyksensä todistajien ja asianosaisten todistelutarkoituksessa antamien kertomusten uskottavuudesta ja luotettavuudesta. Tällä tavalla voitaisiin korvata melkoinen osa hovioikeuden pääkäsittelyistä, jolloin hovioikeuden käsittelyajat lyhenisivät ja hovioikeusprosessista selvittäisiin paljon vähemmin kustannuksin kuin nykyisin.
Ruotsissa siirryttiin tällaiseen järjestelmään vuosi sitten. Suomen eduskunnassa on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä laaja hovioikeusmenettelyn uudistamista koskeva hallituksen esitys, mutta siihen ei ole otettu Ruotsin tarjoaman mallin mukaisia säännöksiä. Oikeusneuvos Kari Kitusen johtama OM:n työryhmä (OM 2008:3), jossa hovioikeudet olivat hyvin edustettuna, ei pohtinut sanallakaan ruotsalaisen järjestelmän käyttöön ottamista Suomessa! Kitusen työryhmän perusteella annetussa hallituksen esityksessä (HE 105/2009 vp) puolestaan on ohitettu muutoksenhakuoikeutta toiseen oikeusasteeseen koskeva oikeusvertailu kokonaan; tämä on erittäin poikkeuksellista. Asiasta haluttiin siis vaieta kokonaan, jotteivät lausunnonantajat ja myöhemmin kansanedustajat vain saisi tietää esimerkiksi ruotsalaisesta uudistuksesta mitään; tämäkö nyt on sitä paljon puhuttua hallinnon "avoimuutta."? Itse ehdotin lausunnossani, että myös meillä kokeiltaisiin ruotsalaista mallia. Kukaan muu noin 40 lausunnonantajista, mukana mm. KKO ja kaikki hovioikeudet, oikeuskansleri, oikeusasiamies jne., ei sen sijaan ottanut asiaa edes puheeksi. Varmaankin osaksi siksi, että Kitusen työryhmä vaikeni koko asiasta.
Kummallista! Suomessa valitetaan ja vaikeroidaan jatkuvasti, että hovioikeudet joutuvat toimittamaan pääkäsittelyjä turhaan - itse en ole tällaiseen narinan yhtynyt, koska siinä ei ole perää. Mutta sitten kun olisi tarjolla todella tehokas keino, jolla hovioikeuden pääkäsittelyjen määrää saataisiin oikeusturvaa vaarantamatta vähennetyksi, OM, KKO, hovioikeudet, lausunnonantajat ja hallitus eivät edes mainitse siitä! Miksi näin? Vastaus on se, että meillä halutaan valita pääkäsittelyjen määrän supistamiskeinoksi lakiin otettavat säännökset, joilla näyttökysymystä koskevaa valitusoikeutta rajoitetaan ja annetaan hovioikeudelle nykyistä vielä vapaammat kädet torjua pääkäsittelyn pitämistä koskevia pyyntöjä. Jokaisen lakimiehen pitäisi toki ymmärtää, että näillä OM:n ja hallituksen tarjoamilla keinoilla asianosaisten oikeusturva ei suinkaan parane vaan päinvastoin heikkenee. Ruotsalaiset ymmärsivät tämän eivätkä siksi halunneet rajoittaa valitusoikeutta hovioikeuteen näyttökysymysten osalta, vaan kehittivät keinon eli videoinnin, jolla melkoinen osa hovioikeuden pääkäsittelyistä voidaan oikeusturvaa vaarantamatta korvata.
11. Jos edellä mainitusta keinovalikoimasta edes osa toteutuisi, eivät oikeusjutut Suomessa enää kohtuuttomasti viivästyisi.
22 kommenttia:
Heh, tänään Hesari uutisoi, että juuri päättyneessä Lanton oikeudenkäynnissä käräjäoikeuden tuomio julistetaan 18.12....
Virolaisen kaikkia muutoesityksiä on helppo kannattaa. Kuuleeko OM?
Yksi huomio. Niissä jutuissa, joita media seuraa, aika usein tuomion antamista pitkitetään. Ja kuten Virolainen huomautti, huolimatta siitä, onko juttu juridisesti hankala tai ei.
Itselleni on tullut mieleen, että tuomarit osittain pelkäävät, miten tuomiota mediassa käsitellään ja halutaan "varmistella" omaa "tekelettä". "Ettei vaan pääsisi joku professori julkisuudessa piikittelemään ;)"
Onkohan käynyt niin, että median seuraamissa jutuissa saa paremmat perustelut, mutta hitaamman palvelun?
On aivan "fantsua": lainaus valtiovarainministeri Jyrki Kataiselta, että EIT näyttää kiristäneen - linjaa Suomen suhteen.
Mutta, jotta päästäisiin itse *asiaan*, niin sanan pitäisi antaa olla jokaisessa *tuomiopiirissä* vapaan!
Toivon, että viikon tai kahden päästä, EIT rapsauttaisi 10 langettavaa ratkaisua Suomelle kerralla, niin ehkä pääsisi edes "uutisiin"? Ehkä taas ei!
EKL
Alavus
Kohta h):
Joskus toistakymmentä vuotta sitten eräät hovioikeudet rupesivat tulkitsemaan lakia niin, ettei julkipanopäivää kerrota kenellekään etukäteen. Sitä ennen kirjaamo kertoi ajankohdan siinä vaiheessa, kun päätös oli käytännössä valmis ja odotti vain lopullista papereitten valmistumista. Siis ainakin muutama päivä ennen julkipanoa.
Sen jälkeen myös oikeustoimittajat ovat olleet aika hankalassa tilanteessa. Isoissa ja merkittävissä jutuissa päätös tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta klo 8. Työjärjestelyissä ei ole varauduttu, että työteliäs ja asiantuntemustakin vaativa työtehtävä tulee yllättäen. (Lehtityössä nopeat tilanteet sinänsä ovat normaaleja, mutta silti mietityttää tässä tapauksessa).
Käräjäoikeuksissa tätä ongelmaa ei ole, koska samoissa isoissa jutuissa puheenjohtaja kertoo heti pääkäsittelyn päätteeksi, minä päivänä ja mihin kellonaikaan tuomio annetaan kansliassa.
Arkijärkeen ei sovi, että HO menettelee toisella tavalla.
Tämä ongelma ei suoraan liity oikeudenkäytön hitauteen, mutta vaikuttaa pikkumaiselta kiusanteolta sekä asianosaisten että yleisön=median kannalta.
Tehdäänkö tahallaan asioita vaikeiksi? Joku vetää ja työntää samaan aikaan; ja tuomareilta odotetaan, että venyisivät tai ainakin monistuisivat?
Minun likka lukee lakia - ja pitää siitä!! Siskoni lapset lähtivät poliiseiksi - ja pitävät siitä!!!! Vanha suvun konstaapeli sanoi, että kyllä nuoret ovat hulluja...ihan vapaaehtoisesti.
Ruotsin uutta systeemiä on arvioitu Ruotsissa näin:
”Hovrätten sover – under tiden rullar videofilmerna”
Hovrättsdomare: Nya ”moderna” processregler äventyrar rättssäkerheten och förtroendet för domstolen. Efter reformen EMR, ”en modernare rättegång”, tillåts inte längre några nya frågor till bevispersoner när ett fall tas upp i hovrätten. I stället läggs all muntlig bevisning fram genom uppspelningar av videoupptagningar från tingsrätten. Oklarheter från tingsrättsprocessen riskerar att inte klaras ut eftersom hovrätten inte själv kan ställa egna frågor. Hovrätten är i praktiken sista instans i rättskedjan och handlägger ofta allvarliga brottmål. Den nya ordningen har på många sätt försämrat förutsättningarna för en rättvis prövning, skriver hovrättslagmannen Håkan Lavén.
Blogistilla on melkein lapsen usko tuohon syyttäjätutkinnanjohtajaan esitutkintaa noupeuttavana voimana. Siihen ei usko Kuusimäki eikä uskonut Salminen (Paateron kanta tällä foorumilla ei liene relevantti). Eikä taida uskoa käytännön syyttäjän tai tutkinnanjohtajan työtä tekevätkään. Tietysti olen havainnut, että halutessaan päästä helpolla, joku tutkija pyytää oma-aloitetteisesti syyttäjältä konsultaatiota voidakseen laistaa tutkinnanjohtajan hänelle antamat määräykset. Syyttäjiltä kun on helpppo kysyä, koska he ovat joo joo miehiä.
Sitten idealistista lapsen uskoa on tuo suhtautuminen määräaikoihin. Laitetaan kaikelle määräajat, luodaan mahdollisuus kannella niiden laiminlyömisestä - sittenkö joku saa satikutia vai mitä tapahtuu?
Käytännössä on nähty jo viritelmiä siitä, kuinka syyttäjä suorittaa syyteharkinnan ja laatii syyttämättäjättämispäätöksen pelkästään poliisin kirjaaman ns. rikosilmoituksen perusteella. VKSV antoi moitteet, mutta esimerkiksi uusi syyteharkinta suoritettiin vain niissä jutuissa, joissa olisi firmoja ja viranomaisia asianomaisina - tavisten jutut jäi sen pelkän rikosilmoituksen perusteella laaditun sjp:n varaan. Tämä syyttäjä ainakin yritti noudattaa määräaikoja. Vaikka sitten hyvästä yrityksestä huolimatta vanhentuikin pari juttua, mihin VKSV ei edes huomannut reagoida!
Ruotsalaistuomareiden nukkumisesta - Se, että joku Ruotsin n. 1 200 hovioikeustuomarista saattaisi joskus torkahtamaan, ei varmaan merkitse, että kaikki tuhat tuomaria kuorsaisivat kuorossa!
Tietenkin myös Ruotsissa on joitakin tuomareita, jotka arvostelevat kaikkia uudistuksia, muta valtaosa seisoo uudistuksen takana.
Toki "kunnon" pääkäsittely, jossa alioikeudessa jo kuullut todistajat ja asianosaiset kutsutaan hovioikeuteen uudelleen kuultaviksi - se on Ruotsissa edelleen pääsääntönä - on elävämpi ja asianosaisten oikeusturvan kannalta parempi vaihtoehto. Toisaalta on kalliimpi ja hitaampi.
Mutta Suomen järjestelmä, jossa pyritään kieltämään ja epäämään suullisten käsittelyjen järjestäminen hovioikeuksissa kokonaan, on oikeusturvan kannalta kaikkein vaarallisin. Tämä on syytä pitää mielessä.
Ei mikään lapsen usko, vaan tarkoin harkittu mielipide. Samaa mieltä kanssani pääpiirteittäin on Suomen Asianajajaliitto samoin kuin monet prosessioikeuden tutkijoista - YLe- asiantuntija ex-syyttäjä Matti Tolvasta tietenkin lukuun ottamatta.
Totta kai poliisipomot ja -järjestöt vastustavat uudistusta, se on heille reviirikysymys. Kuusimäki taas tietenkin vastustaa siksi, että syyttäjiä ei ole tarpeeksi. Tämä on tiedetty iät ja ajat.
Mutta eipä poliisilla ja syyttäjistöllä ole näyttöä siitä, että nykysysteemi toimisi hyvin! Vaikka monen monituiset työryhmät ja projektit ovat häärineet yhteistyön kimpussa.
Väärässä eivät voine olla myöskään kaikkien niiden monien maiden rikosprosessijärjestykset, joiden mukaan nimenomaan syyttäjä johtaa esitutkintaa!
Sanoin, että määräaikoja voitaisiin harkita. Viivästyskantelu voidaan tietenkin säätää ilman määräaikojen asettamisestakin. Anonyymi ei taida oikein tuntea asiaa ja OM:n mietintöä vuodelta 2006, jossa hyvin perustein ehdotettiin viivästyskantelun käyttöön ottamista.
Näistä viivästymisistä tulleita tuomioita on toki niitäkin paljon, mutta kun lukuun lisätään vielä kesken käsittelyn "sovintoon" päättyneet jutut, niin lukumäärä olisikin hirvittävä!Itse asian kokeneena yli 14 vuotta kestäneen "laillisen" prosessin jälkeen syyttömäksi todetun syvällä rintaäänellä voin todeta, että kaikkein karmaisevammat jutut eivät edes tule julkisuuteen. UM:stä kehoitetaan asiat sopimaan, koska ilman sovintoa korvauksen saaminen kestää kauemmin,korvaussumma ei nouse jne.Nämä olivat ainakin asioita,joihin itse törmäsin.Ja sitten on tämä deklaraatio, jossa valtio ilmoittaa maksavansa jonkin pienen korvauksen ja EIT kuuliaisesti vetää jutun pois listoiltaan.Onneksi nyt asioita ollaan nostamassa julkisuuteen, helpottaa ainakin tulevien sukupolvien elämää.
Ehkä kehittämisen johto on jostain syystä lukkiutunut mm. perintätoimistojen edun valvomiseen. Taustaa voi etsiä Koskelosta mutta eiköpähän Halosellakin perintätoimisto ollut ainoa " oikea " työpaikka.
Alan yksityinen sektori ei ole paljonkaan parempi, vaan Asianajajaliiton käsittelyajat ovat HO:n luokkaa.
Miksi vain todistajien lausunnot pitäisi videoida? Tuntuu täysin omituiselta ettei asianajajien loppupuheenvuoroja nykyisin nauhoiteta.
Niihinhään perustelut sisältyvät. Niinpä arvosteluun nyt tarvitaan läsnäolo istunnossa tai sen yksityinen nauhoitus.
Terve! Sinänsä nämä EIT:n tuomiot ovat vain jäävuoren huippu. Varsinkin poliitikoille kiusallinen sellainen. kuitenkin tärkeämpi ongelma on aivan tavallisten juttujen makaaminen hovissa ja hallinto-oikeudessa.
EIT:n viivästymistuomit tietenkin indokoivat suurta ongelmaa myös kaikkien oikeusjuttujen kestossa.
Siin tämä "EIT TAAS ANTOI TUOMION" otsikointi vie huomiota tavallisen oikeustuvan saamisen hitaudesta.
no sinänsä tietenkin tuokin on ogelma, jos jotkut erokisjutu kestää 10 vuotta.
Kommentoin kahta blogistin hyvin perustelluista mielipiteistä.
1) syyttäjä tutkinnanjohtajana
Empiirinen kokemus on osoittanut, että syyttäjät eivät osaa johtaa esitutkintaa. Heillä ei ole koulutusta eikä kokemusta tutkintatyöstä. Juristinopinnoilla ei pitkälle pötkitä. Ja se näkyy lopputuloksesta.
2) kiinteä asianajolaskutus ja juttujen "vetkuttelu"
Olen ainoastaan muutaman kerran pitkähköllä urallani joutunut huomaamaan, että asiamies tekee toimenpiteitä vain laskutus ja dollarinkuvat silmillään. Sen sijaan "vetkuttelua" en ole nähnyt koskaan. Vakuutusyhtiöt eivät pääsääntöisesti maksa oikeusturvaedun mukaista vakuutuskorvausta ennen kuin asiasta on saatu tietyn oikeusasteen tuomio. Sama koskee ilmeisesti ns. julkisen oikeusavun piirissä toimivia asiamiehiä.
Kiinteä hinnoittelu voisi johtaa oikeusturvan kannalta varsin epätarkoituksenmukaiseen vaihtoehtoon, jossa asiamiehet alkaisivat vähentää yksittäiseen juttuun panostettua resurssimäärää ja lisäämään juttumääriä, koska "joka tapauksessa saan tämän könttäsumman, tein hommaa huolellisesti tai pintaraapaisuna".
Vapaa markkinatalous toimii tässä asiassa riittävänä kontrolloijana. Tyhmä ei ole pyytää, vaan joka maksaa. Vetkutteleva ja "valohoitoa" itselleen antavan asianajajan työt loppuvat lyhyeen.
Härkösen ajatuksenjuoksu perustuu tyypillisiin ennakkoasenteisiin, reviiriajatteluun ja aina ennenkin esitettyihin "heittoihin." Näyttää ilmeiseltä, että Härkönen ei ole asiaa sen kummemmin edes pohtinut.
Tietenkin syyttäjät tarvitsevat tiettyä tutkinnanjohtajakoulutusta, mutta en epäile, etteivätkö syyttäjät selviäisi melko lyhyellä koulutuksella, jos kerran ilman juristin tutkintoa olevat poliisimiehetkin ovat tehtävästä suoriutuneet. Ovathan syyttäjät sentään rikosprosessin ammattilaisia, ja käsittääkseni syyttäjien täydennyskoulutukseen kuuluu jo nyt poliisin ja syyttäjien välistä esitutkintayhteistyötä koskevaa koulutusta.
VKS Matti Kuusimäki ei taida oikein arvostaa syyttäjiään, jos hän epäilee, etteivät syyttäjät selviäisi esitutkinnan johtamisesta!
Asianajajien kiinteät palkkiotaksat ovat käytössä monissa Euroopan maissa, myös markkinatalousmaissa.
Yksityiset asianosaiset eivät osaa useinkaan etukäteen tietää, mihin asianajajien palkkiolaskutus perustuu ja mikä on kunkin advokaatin tuntiveloituksen suuruus.
Ei ole kohtuullista, että yksityisen ihmisen pitäisi pyytää kaupungin ja lähikuntien kaikilta asianajajilta "tarjous" voidakseen valita itselleen edullisimman advokaatin.
Eivät isot asianajotoimistot ole valmiita kiinteisiin palkkioihin. Hyvä, jos antavat jonkinlaisen arvion kuinka paljon kustannuksia syntyy. Pienemmät toimistot voivat olla joustavampia tai ainakin valmiita keskustelemaan. Asianajajien mieliaihehan on kuinka paljon on saatu mistäkin jutusta laskutettua, joten ihan heti en odottaisi kustannusherkkyyttä alalle.
Jos asiassa pitäisi jäädä odottamaan, mitä mieltä asianajotoimistot ovat, niin silloin tietysti uudistuksesta ei tule mitään.
Mutta eihän muutos, jos sitä pidetään tarpeellisena, voi tietenkään olla yksinomaan asianajajien tahdosta ja mielihaluista riippuvainen.
Demokraattisessa yhteiskunnassa yhteisistä asioista päättää kansanedustuslaitos laeilla, siitä pitää luonnollisesti lähteä tässäkin asiassa.
Muutamat "kunnon" asianajotoimistot ilmoittavat palkkiperusteistaan nykyisin netissä. Näin toivoisi myös "isojen" toimistojen tekevän.
Kommentteja blogistin esittämiin keinoihin:
1) Ei-kuuluvien asioiden karsiminen. Ainoa merkittävä tällainen ryhmä nykyään ovat riidattomat velkomisasiat. Siirtämisestä ei kuitenkaan ole apua, koska tuomarit eivät niitä hoida ja siirto tarkoittaisi niihin erikoistuneen kansliahenkilökunnan siirtämistä.
2) Esitutkinnan johdon siirtäminen syyttäjille. Ei auttane, koska edellyttäisi Ruotsin tasoisia syyttäjämääriä, mikä olisi pois tuomioistuinten lisäresurssoinnilta.
3) Viivästyskantelu. Mitä eväitä jollain ylemmällä oikeudella olisi sanoa, että tietty juttu olisi istunto-/ratkaisukypsä tiettyyn määräpäivään mennessä. Jos taas tarkoittaa käsittelevän tuomarin juttujonossa olevien muiden juttujen ohittamista, se tarkoittaisi vain tietyn jutun kiilaamista ohi, muut viivästyisivät enemmän.
4) Hallinto-oikeuksien integroiminen. Hyvä ajatus sinänsä, mutta ei auttane viivästymiin. Kokemus on sitäpaitsi osoittanut, että mitä isompi yksikkö, sitä enemmän siellä on omassa maailmassaan elävää hallintoon erikoistunutta väkeä, joka työllistää varsinaista lainkäyttöhenkilökuntaa.
Muut keinot:
a) KO:n kokoonpanojen vahvistaminen. Periaatteessa erittäin kannatettavaa, mutta laskisi ratkaisukapasiteettia noin 66 % . Jotta toimisi siihen tyylisi liittää blogistin vastustamat muutoksenhakurajoitukset.
a-c) Esitutkinnan, syyteharkinnan ja käräjäoikeuden keston enimmäisajat. Miten voidaan kategorisesti määrätä kesto, jos tuo vaihe on kertakaikkiaan kesken? Stalinin NL:ssa olisi suuren terrorin aikaan määräys, että NL:n RL:n 58 §:n (valtiolliset) rikosten osalta esitutkinta (ja oliko prosessikin) sai kestää enintään 14 vuorokautta (Muutoksenhakua ei noissa ollut). Systeemiä ei tiettävästi olekaan moitittu viivästyksistä, mitä nyt muutama miljoona 1950-luvulta lähien rehabilitoitu - useimmat postuumisti.
d) Asiamiesten puheenvuorojen pituuden rajoittaminen. Hyvä ajatus, mutta ei viivästyminen nykyään toki noista johdu, sitäpaitsi on useimmiten pystytään sopimaan sivistyneesti.
e) Asiamiesten taksapalkkio. Erinomainen ajatus normaalijutuissa, mutta ei auttane viivästymiin, koska tuollaiset jutut ovat keskimääräistä laajempia ja vaikeampi, joihin täytä määrätä palkkio yksilöllisesti.
f) HO:n valmisteluvastuun tiukentaminen. Ei auttane jäljempänä kerrotusta syystä.
g) Kansliatuomion määräajan tiukentaminen ja valvominen. Ei toimi, koska jos asianmukaisesti perusteltu (pro & contra) tuomio ei kertakaikkiaan synny lain määräajassa, ylimääräinen aika on vain otettava. Mitä tehdään jos tuomio ei synny: ilmoitetaan määräpaivänä, että prosessi aloitetaan uudelleen vai annetaanko määräpäivänä tuomio, jonka sivulla X on "..." (= tähän asti aika riitti)? Ylimääräinen aika tuomion tekoon on sitäpaitsi ollut yleensä kohtuullinen prosessiin kokonaiskestoon ja pääkäsittelyn pituuteen nähden.
i) Videotodistelun käyttö HO:issa. Kannatettava ajatus, joka voisi toimia. Toivottavasti kansanedustaja Jacob Södermanin asiaa koskeva rinnakkaisaloite synnyttää EK:n lakivaliokunnassa ainakin keskustelua.
Oma keinoni. Ensin pitää kysyä, miksi jutut viivästynyt. Perustuslakivaliokunnalle toimitetuista selvityksistä voidaan päätellä, että tavalliset jutut käsitellään nopeasti, mutta poikkeuksellisen laajat jutut viivästynyt. Väitän, että tuollaiset isot jutut ovat odottaneet käsittelijän (KO:n tai HO:n tuomarin tai HO:n esittelijän) työjonossa muiden aikaisempien juttujen käsittelyä. Näin on mitä ilmeisimmin tapahtunut EIT:n Landgrenin jutussa. Mitä pitäisi tehdä: jollain ylemmällä hallintoviranomaisella (OM tai mahdollinen tuomioistuinkeskusvirasto) pitäisi olla riittävästi sellaista rahaa, joka on varattu tuollaisten erityisten laajojen juttujen käsittelyyn. Silloin tuollaisen jutun tultua KO:een tai HO:een voitaisiin valmistelusta vastaava virkatuomari tai esittelijä heti (ja myöhemmin kollegion muut jäsenet) vapauttaa muista virkatehtävistään käsittelemään tuota juttua. Tuolloin juttu saataisiin kohtuullisessa ajassa pääkäsittelyyn ja sitten tuomioon tekoon.
Anonyymin vastaväitteet ovat tuttuja ja tyypillisiä selityksiä, joissa ilman enempiä perusteluja väitetään, että a) joko ei toimi, tai b) sinänsä hyvä idea, mutta ei voisi käytännössä toimia!
Voi, voi! Juuri tällaisten piintyneiden ennakkoluulojen ja -asenteiden takia sitä ollaan tässä jamassa oikeudenkäyntien viivästymisen ja oikeusturvan saatavuuden suhteen kuin ollaan!
En minä ole väittänyt, että esittämäni keinot olisivat kaikki heti käytettävissä tai tepsisivät automaattisesti simsalabim -tyyppisesti heti kohta; pitäisi toki ymmärtää ajatella hieman pidemmällä tähtäimellä.
Anonyymin tarjoamat omat keinot ovat tyypillistä näpertelyä, joilla ei juuri paljon mitään korjattaisi. Niiden taustalla on tuo vanha ja tuttu hokemaa: lisää rahaa, lisää resursseja!
Anonyymi muuten unohtaa omista keinoistaan mainitessaan kokonaan esitutkinnan ja syyteharkinnan viipymiset, joita OKa, EOA ja VKSV toteavat vuosittain useita kymmeniä tehtyjen kantelujen johdosta. Kanteluja viipymisistä tehdään kuitenkin vain pienessä osassa kaikista viivästymistapauksista.
Pitää hieman ottaa edellisessä kommentissani esittämääni kritiikkiä takaisin, sillä tarkemman lukemisen jälkeen anonyymin "listassa" on toki monia varteen otettavia ajatuksia!
Uutta minulle oli tieto ed. Jacob Södermanin ym.. (Zyskowicz, Sasi ja Rönni) hovioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä tekemä lakialoite LA 63/2009 vp joka koskee tärkeää asiaa eli todistelutarkoituksessa käräjäoikeudessa kuultujen henkilöiden lausunnoista tehtäviä kuva- ja äänitallenteita ja niiden käyttämisestä hovioikeudessa todistelun uskottavuusarvioinnin perusteena.
Tämän avulla voitaisiin korvata osa hovioikeuden toimittamista pääkäsittelyistä eikä toisaalta muutoksenhakuoikeutta näyttökysymyksen osalta tarvitsisi rajoittaa sillä tavoin kuin HE:ssä 105/2009 vp on esitetty.
Södermanin ym. aloitteessa ei kuitenkaan näy puututun HE:ssä kaavailtuun valitusoikeuden eli käytännössä jatkokäsittelyluvan myöntämiseen rajoittamiseen näyttökysymyksen osalta.
Hallitushan esittää, että niissä jutuissa, joissa hovioikeudessa tarvittaisiin jatkokäsittelylupa - mikä sanahirviö taas kerran (!) - lupaa ei näytön osalta myönnettäisi ilman erityistä syytä. Tällaista rajoitusta ei minusta tulisi hyväksyä eikä siihen ole edes tarvetta, että jos ed. Södermanin ym. lakialoite hyväksyttäisiin.
"Ei ole kohtuullista, että yksityisen ihmisen pitäisi pyytää kaupungin ja lähikuntien kaikilta asianajajilta "tarjous" voidakseen valita itselleen edullisimman advokaatin."
Mikäs tästä asianajopraktiikasta tekee poikkeuksen markkinoiden lakien valtakunnasta? Pitäisikö polven tekonivelleikkaukselle määritellä kiinteä hinta, jotta ihmisten ei tarvitsisi pyytää tarjouksia. Pitäisikö kahvikupille - ad absurdum - säätää kiinteä hinta?
Kuten tuomion perusteluissakin, olennaista on usein se mistä ei ole lausuttu. Blogisti ei ottanut mitään kantaa esittämääni argumenttiin:
"Kiinteä hinnoittelu voisi johtaa oikeusturvan kannalta varsin epätarkoituksenmukaiseen vaihtoehtoon, jossa asiamiehet alkaisivat vähentää yksittäiseen juttuun panostettua resurssimäärää ja lisäämään juttumääriä, koska "joka tapauksessa saan tämän könttäsumman, tein hommaa huolellisesti tai pintaraapaisuna".
Varsinaisen aiheen ulkopuolelta on sanottava, että tällainen keskustelu on todella toivottavaa! Tässähän ollaan kuin Ateenan akatemiassa peripateettisessa koulussa. Ainoa erotus on, että "Aristoteles" ei kävele ympäriinsä, vaan tiputtelee mielenkiintoisia blogimerkintöjä!
Vihtorikin sentään ymmärtänee, että oikeusjuttu on vähän - siis täysin - eri asia kuin tekonivelleikkaus!
Myöhästynyt kommenttini Vihtorin peräämään asiaan.
Sitä "könttäsummaa" eli kiinteä palkkio ei tietenkään - ei edes nykyisin voimassa olevien säännösten nojalla - tippuisi advokaatille kuin Manulle illallinen, tekipä advokaatti työnsä hyvin tai huonosti!
Oikeudenkäymiskaaresta (OK 21 luku) löytyy jo nyt tukku pykäliä, joiden mukaan jutun voittanut osapuoli voidaan tietyin edellytyksin määrätä kuluvelvolliseksi vastapuolelleen eli jutun hävinneelle osapuolelle ja joiden mukaan on myös mahdollista saattaa jutun huonosti hoitanut advokaatti kuluvastuuseen.
Luepa sieltä, Vihtori!
Anonyymi kirjoittaja viittasi kommentissaan 10.11. Ruotsissa julkaistuun kirjoitukseen otsikolla "Hovrätten sover - under tiden rullar videofilmerna."
Kyseessä on yhden hovioikeustuomarin eli hovioikeudenlaamanni Håkan Lavénin (Nedre Norrlandin hovioikeus) Dagens Nyheter -lehdessä elokuussa tänä vuonna julkaistu mielipidekirjoitus.
Lavén kuuluu siis päällikkötuomareihin. Kuten olen monasti todennut, päällikkötuomarin tulisi valvoa, että muut tuomarit tuntevat vastuunsa, hoitavat hommansa ja käyttäytyvät asiallisesti.
Totta kai hovioikeudenlaamannin ja ylipäätään hovioikeuden jaoston puheenjohtajan tulisi valvoa istunnoissa, etteivät tuomarit, syyttäjät tai asianajajat sentään nuku! Tämähän nyt on vähimmäisvaatimus!
No. leiki sijansa saakoon! Olennaista minusta tuossa Lavénin kirjoituksessa oli tietenkin se, että hän kaipasi sitä vanhaa kunnon hovioikeuden pääkäsittelyä, jossa todistajia ja asianosaisia kuullaan henkilökohtaisesti, jolloin hovioikeuden jäsenillä on tilaisuus esittää heille kysymyksiä ja jolloin hovioikeus saa paremman käsityksen asiasta.
Jos anonyymi tai joku muu katsoi Lavénin kirjoittaneen siksi, että hän kaipasi hovioikeuteen suomalaistyyppistä kirjallista esittelymenettelyä mainitunlaisen videopääkäsittelyn sijasta, niin hän on täydellisesti erehtynyt!
Laamanni Lavén ei maininnut sanallakaan - ei edes puolella sanalla - mitään sellaista, että hovioikeuden pääkäsittely tulisi korvata kirjallisella esittelymenettelyllä.
Suomessa hovioikeustuomarit tuntevat merkillistä kaipuuta tuohon täysin salaiseen ja täysin kirjalliseen menettelyyn? Outoa!
Lähetä kommentti