Näkymätön käsi ohjailee tässäkin...katso kuvan oikeaa yläkulmaa1. Olen pohtinut blogissani pari kolme kertaa korkeimman oikeuden jäsenen eli oikeusneuvoksen nimittämisasiaa. Olen peräänkuuluttanut - jos näin hieno (ja kamala) termi sallitaan - muun muassa nimitysmenettelyn avoimuutta ja virkaesityksen perusteluilta edellytettävää seikkaperäisyyttä. KKO:n jäsenen nimitysmenettelyssä virkaesityksen valtioneuvostolle tekee korkein oikeus.
2. Hovioikeuden samoin kuin käräjäoikeuden tuomareiden nimitysasioissa virkaesityksen valtioneuvostolle tekee sen sijaan erityinen tuomarinvalintalautakunta. Näin tapahtuu myös hovioikeuden presidentin virkanimitysasioissa. Nimityspäätöksen tekee Tasavallan presidentti.
3. Vaasan hovioikeuden presidentin virka julistettiin haettavaksi puolisen vuotta sitten. Olen blogissani 117/24.6. kertonut, että virkaa haki neljä tuomaria. Yksi hakija peruutti myöhemmin hakemuksensa. Nyt on syytä katsoa peli loppuun ja kertoa, miten hommassa lopulta kävi. Nimitysasia oli esillä valtioneuvoston yleisistunnossa eilen ja tänään kello 12 Tasavallan presidentti tekee nimityspäätöksensä valtioneuvoston esittelyssä.
4. Lain mukaan hovioikeuden presidentti johtaa hovioikeuden toiminta ja huolehtii sen kehittämisestä. Presidentti valvoo oikeusperiaatteiden soveltamisen ja laintulkinnan yhdenmukaisuuden toteutumisesta hovioikeuden ratkaisuissa. Hän huolehtii siitä, että hovioikeus asianmukaisesti valvoo alaisiaan tuomioistuimia, siis käräjäoikeuksia. Presidentti asettaa hovioikeuden ja sen osastojen tulostavoitteet ja huolehtii tavoitteiden toteutumisesta. Presidentin apuna hovioikeuden toiminnan johtamisessa ja kehittämisessä on johtoryhmä, johon kuuluvat jäseninä hovioikeudenlaamannit ja kansliapäällikkö. Hovioikeudessa on kansliapäällikön johtama hallintokanslia ja osastojen kansliat.
5. Hovioikeuden presidentin viran kelpoisuusehdoista säädetään laissa, että presidentiksi voidaan nimittää oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut oikeamielinen Suomen kansalainen, joka aikaisemmalla toiminnallaan tuomioistuimessa tai muussa tehtävässä on osoittanut, että hänellä on täytettävänä olevan viran menestyksellisen hoitamisen edellyttämä perehtyneisyys viran tehtävänalaan sekä tarvittavat henkilökohtaiset ominaisuudet. Virkaan nimitettävältä edellytetään myös johtamistaitoa.
6. Kolmesta jäljelle jääneestä viranhakijasta kaksi eli hovioikeudenlaamannit Robert Liljenfeldt ja Olli Varila ovat Vaasan hovioikeudesta ja kolmas hakija hovioikeudenneuvos Tapani Vasama Kouvolan hovioikeudesta. Kaikilla kolmella on pitkäaikainen tuomarikokemus.
7. Korkein oikeus antoi nimitysasiassa lausuntonsa täysistunnossa. Asian käsittelyyn ei KKO:ssa osallistunut presidentti Pauliine Koskelo, sillä hän toimii tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtajana. Lausuntoa valmisteli KKO:n täysistunnon asettama työryhmä, joka on haastatellut kaikki hakijat. Työryhmän jäsenet ovat tavanneet Vaasan hovioikeuden edustajia. Työterveyslaitos on tehnyt hakijoille soveltuvuusselvityksen.
8. KKO:n lausunnon mukaan hovioikeuden presidentin viran haltijan tulee olla etevä ja ansioitunut lakimies. Presidentillä tulee olla taitoa ja kykyä kehittää hovioikeuden toimintaa, sen sisäisiä työskentelytapoja ja -menetelmiä. Presidentillä tulee lisäksi olla johtamistaitoa ja tähän liittyen sellaiset henkilökohtaiset ominaisuudet, joita hovioikeuden toiminnan ja henkilöstön johtaminen edellyttää.
9. KKO on äänestyksen jälkeen antamassaan lausunnossa katsonut, että laamanni Olli Varila tulisi nimittää virkaan. Äänestyksessä Varila sai kahdeksan ääntä, Tapani Vasama kuusi ja Robert Liljenfeldt yhden äänen.
10. Tuomarinvalintalautakunta, johon kuuluu puheenjohtaja ja 10 jäsentä, päätti haastatella mainitut kolme viranhakijaa. Haastattelu annettiin kuitenkin lautakunnan puheenjohtajan ja kahden jäsenen tehtäväksi. Haastatteluissa paneuduttiin erityisesti täytettävänä olevan tehtävän edellyttämien johtamistaitojen arviointiin. Soveltuvuusselvityksen tekemisestä vastannut psykologi on antanut menetelmistään ja tuloksista suullisen selonteon ja ollut vielä kuultavana lautakunnan kokouksessa 23.10., jossa lautakunta teki nimitysesityksensä.
11. Arvioituaan hakijoiden ansioita saadun selvityksen pojalta tuomarinvalintalautakunta piti vahvimpina hakijoina virkaan Robert Liljenfeldtiä ja Olli Varilaa. Heillä molemmilla on huomattavan pitkä hovioikeustausta sekä usean vuoden kokemus hovioikeudenlaamannin tehtävistä. - Tämä ei ollut yllätys, sillä ennakoin jo blogissani 24.6., että virantäytössä vahvoilla tulevat olemaan juuri Liljenfeldt ja Varila. KKO:n kanta, jonka mukaan hovioikeudenneuvos Vasama asetettiin kuudella äänellä Liljenfeldtin edelle, oli ainakin minulle yllätys. Mahdollisesti KKO:n lausunnossa on painanut se, että Vasama on Suomen Tuomariliiton puheenjohtaja, mene ja tiedä - tai sitten kyseessä oli taktikointi lautakuntakäsittelyä silmällä pitäen.
12. Tuomarivalintakunnassa nimitysesityksestä jouduttiin äänestämään. Äänet jakautuivat siten, että Olli Varilan nimittämistä kannatti 9 jäsentä ja Robert Liljenfeldtin taas kaksi jäsentä; myös asian esittelijä oli Liljenfeldtin nimittämisen kannalla. Lautakunnan enemmistöön kuuluivat presidentti Pauliine Koskelo, hallintoneuvos Olof Olsson (KHO), hovioikeuden presidentti Mikael Krogerus (Itä-Suomen hovioikeus), ylituomari Hannu Renvall (Turun hallinto-oikeus), käräjätuomari Anne Heimola (Seinäjoen käräjäoikeus), hallinto-oikeustuomari Marja Lampi ( Vaasan hallinto-oikeus), vakuutusoikeuden laamani Rauli Rauankoski, asianajaja Salme Sandström ja valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto (VKSV).
13. Tuomarinvalintalautakunnan enemmistö lausui johtopäätöksinään Varilan ja Liljenfeldtin vertailusta seuraavaa:
Verrattaessa Liljenfeldtiä ja Varilaa keskenään kirjallisesta aineistosta ilmenevien ansioiden, korkeimman oikeuden lausunnon sekä soveltuvuusselvitysten ja haastattelujen perusteella voidaan todeta, että heidän ammatillinen kokemuksensa on paljolti saman kaltainen ja että kummallakin on varteenotettavia näkemyksiä ja valmiuksia hovioikeuden johtamisesta ja sen toiminnan kehittämistä silmällä pitäen. Kuten korkeimman oikeuden lausunnostakin ilmenee, heidän vahvuutensa painottuvat osaksi eri tavoin. Punnittuaan hakijoiden perehtyneisyyttä ja henkilökohtaisia ominaisuuksia kokonaisuutena tuomarinvalintalautakunta katsoo, että Varila täyttää hakijoista parhaiten viran menestyksellisen hoitamisen edellytykset. Varila on käytännössä osoittanut johtamiskykyä ja hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa antavat parhaat edellytykset hovioikeuden toiminnan ja henkilöstön menestykselliseen johtamiseen. Tuomarinvalintalautakunta katsoo, että Varila on täytettävään virkaan ansioitunein.
14. Lautakunnan vähemmistö, johon kuuluivat prosessioikeuden professori Antti Jokela (Turun yliopisto) ja laamanni Johan Eklund (Vaasan käräjäoikeus), hyväksyi asiassa esittelijänä toimineen varatuomari Minna Melenderin seuraavansisältöisen ehdotuksen:
Liljenfeldt ja Varila ovat hyvin tasaväkisiä hakijoita. Heillä on lähes yhtä pitkä kokemus lakimiestehtävistä sekä hovioikeuden laamannin tehtävistä. Molemmat ovat osallistuneet hovioikeuden työskentelytapojen kehittämiseen. Liljenfeldtin kokemusta monipuolistaa hänen laamanninkokemuksensa alioikeudessa. Aikaisemman toimintansa perusteella Liljenfeldtillä on myös taitoa ja kykyä kehittää hovioikeuden toimintaa ja sen sisäisiä työskentelytapoja ja -menetelmiä. Kirjallisen aineiston, soveltuvuusselvityksen ja suoritettuun haastatteluun perustuvan kokonaisarvioinnin perustuvan kokonaisarvioinnin perusteella tuomarinvalintakunta katsonee, että Liljenfeldt täyttää parhaiten ne johtamistaitoa, kokemusta ja henkilökohtaisia ominaisuuksia koskevat vaatimukset, joita hovioikeuden johtamistehtävissä edellytetään ja on täytettävään virkaan ansioitunein.
15. Huomiota herättää mun muassa se, että kun lautakunnan enemmistö viittaa suoritettuihin haastatteluihin, vähemmistö puhuu sen sijaan vain yhdestä haastattelusta. Ilmeisesti enemmistö on tarkoittanut viitata paitsi lautakunnan työryhmän viranhakijoita koskevaan haastatteluun, myös KKO:n työryhmän ja Vaasan hovioikeuden "edustajien" väliseen tapaamiseen. Minulla ei ole tietoa, ketkä ovat kuuluneet hovioikeuden sanottuun edustustoon. Ihmettelen sitä, että tuomarinvalintalautakunta, joka siis virkaesityksen teki, ei itse haastatellut hovioikeuden edustajia. Toinen sinänsä pikkuseikalta vaikuttava ero enemmistön ja vähemmistön lausumassa koskee sitä, että johtamisesta puhuttaessa enemmistö viittaa myös henkilöstön johtamiseen, kun taas vähemmistö puhuu hovioikeuden johtamistehtävistä yleisesti. Sisältyykö tähän jotain "kätkettyä"? Tätä en tiedä, mutta vaikuttaa hieman siltä, että lautakunnan samoin kuin KKO:n enemmistön kannassa on painanut melkoisesti se, mitä mieltä hovioikeuden anonyymi henkilöstö on valinnasta ollut.
16. Enemmistön ja vähemmistön lausunnoissa on toki edellä mainittuja seikkoja painavampiakin eroja. Vähemmistö kiinnittää huomiota erityisesti Liljenfeldtin tuomaritoiminnan monipuolisuuteen todetessaan, että hänellä on kokemusta paitsi hovioikeudesta myös alioikeuden laamannintehtävistä; enemmistö ei sitä vastoin kiinnitä mitään huomiota tähän seikkaan. Toiseksi lautakunnan vähemmistö näyttää mainitsevan lausunnossaan vain Liljenfeldtin, kun on kyse viranhakijoiden taidosta ja kyvystä kehittää hovioikeuden toimintaa. Sitä vastoin lautakunnan enemmistö ei puhu mitään hakijoiden välillä tässä suhteessa vallitsevasta erosta, vaan toteaa, että kummallakin viranhakijalla on "varteenotettavia näkemyksiä ja valmiuksia hovioikeuden johtamista ja sen toiminnan kehittämistä silmällä pitäen."
17. Itse luottaisin tässä suhteessa professori Antti Jokelan mielipiteeseen. Jokela on entinen tuomari, joka on työskennellyt aiemmin vuosia käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa. Luulen, että Jokela on pannut puheena olevassa kohdin painoa etenkin siihen, että Liljenfeldtin kyky ja taito kehittää hovioikeuden toimintaa on ilmennyt hänen monissa hovioikeusmenettelyn kehittämistä koskevissa oikeustieteellisistä artikkeleistaan, kun taas Olli Varilalla ei ole lainkaan sanotunlaisia tai muitakaan julkaisuja.
18. Tämähän alkaa kiinnostaa! Katsotaanpa siis vähän tarkemmin näiden kahden viranhakijan ansioita.
- a) Koulutus: Varila (60 v.) on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti (OTK), Liljenfeldt (58 v.) puolestaan oikeustieteen lisensiaatti (OTL), joka on tutkinut sekä rikosoikeutta että prosessioikeutta; molemmat oppiaineet ovat hyvin keskeisessä asemassa myös hovioikeuden työssä. Todettakoon, että tuomarinvalintalautakunnan enemmistön jäsenistä tiettävästi vain KHO:n Olof Olssonilla on oikeustieteen lisensiaatin tutkinto, kaikki muut ovat "kandeja";
- b) Julkaisut: Varilalla ei ole lainopillisia tai lainopillisia julkaisuja, kun taas Liljenfeldtillä on runsaasti julkaisuja juridisissa aikakausilehdissä (mm. JFT ja Defensor Legis). Voin sanoa, että nuo Liljenfeldtin julkaisemat artikkelit osoittavat kirjoittajan hyvää ammattiosaamista ja erinomaista perehtyneisyyttä rikos- ja prosessioikeuteen ja hovioikeuden kehittämiseen. Minusta onkin outoa, että valintalautakunta ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota, vaan mainitsee ikään kuin vain ohimennen, että "Liljenfeldtillä on julkaisutoimintaa."
- c) Kielitaito: Varilalla on hyvä ruotsin kielen taito, kun taas Liljenfeldtillä on täydellinen suomen ja ruotsin kielen taito (hänen äidinkielensä on ruotsi), muusta kielitaidosta ei ole lautakunnan lausunnossa merkintää. Ruotsin kielen taidolla on Vaasan hovioikeudessa suuri merkitys, sillä kuten tiedämme, Vaasan hovioikeuden tuomiopiirin alueeseen kuuluu joukko kokonaan ruotsinkielisiä - mm. Vaasan käräjäoikeus on nykyisin ruotsinkielinen tuomioistuin - ja kaksikielisiä kuntia. Ihme kyllä myöskään tähän puoleen ei ole lautakunnan esityksessä kiinnitetty minkäänlaista huomiota;
- d) Pohjoismainen yhteistyö: Tätäkään seikkaa valintalautakunta ei edes mainitse. Minulla ei ole tietoa, onko Varila osallistunut pohjoismaisten ja erityisesti ruotsalaisten hovioikeuksien ja muiden tuomioistuimien väliseen yhteistyöhän. Sen tiedän, että Liljenfeldtillä on tällaista toimintaa runsaasti ja hänet tunnetaan hyvin Ruotsissa hovioikeuksissa ja että hän on pitänyt puheenvuoroja pohjoismaisissa lakimieskokouksissa, tämäkin asia olisi minusta ollut varteenotettava meriitti, kun ajatellaan Vaasan hovioikeuden pitkäaikaisia pohjoismaisia kontakteja ja niiden jatkumista. Liljenfeldt on valintalautakunnan virkaesityksen mukaan osallistunut myös pohjoismaiseen virkamiesvaihtoon, Varila ei.
- Tuomarikokemuksen monipuolisuus: Olli Varilan ammattikokemus on todella yksipuolinen, sillä hän on ollut vuodesta 1976 alkaen eli koko uransa aikana töissä yksinomaan Vaasan hovioikeudessa. Liljenfeldt, joka on tullut esittelijäksi Vaasan hovioikeuteen samana vuonna kuin Varilakin, on sen sijaan toiminut myös alioikeudessa, tarkemmin sanottuna kolmen vuoden ajan päällikkötuomarina kahdessa eri käräjäoikeudessa. Mutta kuten sanottu, valintalautakunnan enemmistö ei ole kiinnittänyt tähän Liljenfeldtin meriittiin minkäänlaista huomiota. Tämä on tosi outoa, sillä viime aikoina erilaisissa virallisissa selvityksissä ja komitean mietinnöissä on pohdittu paljon tuomareilta edellytettävää osaamista ja ammattitaitoa ja tällöin on aina korostettu sitä, että tuomareilta tulisi vaatia entistä monipuolisempia valmiuksia ja osaamista, ja sitä taas voidaan hankkia parhaiten erilaisissa tuomarin tehtävissä. Mutta valintalautakunta on nyt heittänyt tämän asian romukoppaan.
- Sivutoimet ym.: Liljenfeldt on toiminut toiminut uransa alkuaikoina esittelijänä KKO:ssa ja assistenttina Helsingin yliopistossa. Varila on toiminut sivutoimisesti Vaasan korkeakoulun lehtorina ja tuomiokapitulin apujäsenenä. Liljendeldtillä on ollut välimiestehtäviä, Varilalla ei. Varilan on toiminut jäsenenä yhdessä OM:n asettamassa työryhmässä, Liljenfeldtillä näitä tehtäviä on ollut enemmän; hän on ollut muun muassa puheenjohtajana tuomarin esteellisyyttä pohtineessa työryhmässä, jonka asiasta laatima mietintö (OLJ 1996:2) on minusta oikein hyvä.
- Hovioikeuden toiminnan kehittäminen: Kuten sanottu, valintalautakunnan enemmistön ja vähemmistön lausumat eroavat tässä suhteessa toisistaan, sillä vähemmistön lausunnon mukaan vain Liljendeltillä olisi maininnan arvoista taitoa ja kykyä kehittää hovioikeuden toimintaa ja työskentelytapoja; Varilankaan ansioita vähemmistön lausumassa ei toisaalta tyrmätä. Valintalautakunnan olisi pitänyt kiinnittää toki huomiota ja kertoa ulkopuolisillekin, miten ja mistä tämä kehittämiskyky ja taito oikein ilmenee. Liljenfeldtillä on tässä suhteessa näyttöä muun muassa julkaisujen muodossa.
19. Edellä mainitut seikat on tai - tässä vaiheessa voidaan puhua jo menneessä aikamuodossa - olisi tietenkin pitänyt ottaa huomioon, kun on kyse kilpahakijoiden perehtyneisyyden, ammattitaidon ja yleensä kyvyn ja taidon punninnasta ja vertailusta. Jostain ihmeen syystä näin ei ole kuitenkaan tehty, vaan näyttää siltä, että lautakunta on halunnut varta vasten tasapäistää Varilan ja Liljenfeldtin meriitit eli saada ne näyttämään jokseenkin samanlaisilta. Minusta sitä vastoin vertailun tulos on tennistermein ilmaistuna selvä: Liljenfeldt peittoaa Varilan lumieränumeroin 6-0.
20. Mihin siis valintalautakunnan enemmistön virkaesitys oikein perustuu? Kun lautakunnan perustelut ovat niukat, viranhakijoiden ansioita tosiasioiden vastaisesti tasapäistämiseen pyrkivät ja mitä ilmeisimmin lähinnä vain näennäiset, ei ulkopuolinen saa koskaan vastausta kysymykseen. Asiasta voidaan esittää vain enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia.
21. Näyttää siltä, että valintalautakunnan enemmistö on pitänyt Varilaa Liljenfeldtiä parempana "johtajana." Lautakunnan vähemmistö taas on ollut asiasta toista mieltä ja se on sentään esittänyt jonkinlaisia perusteluja näkemykselleen. Sen sijaan lautakunnan enemmistön perustelut puuttuvat tältä osin nähdäkseni tyystin. En nimittäin pidä minään perusteluna enemmistön lakonista toteamusta, jonka mukaan "Varila on käytännössä osoittanut johtamiskykyä." Kun vähemmistö on katsonut, että myös Liljenfeldt on osoittanut "johtamistaitoa" ja että hän on tässä suhteessa vieläpä Varilaa ansioituneempi, olisi käsitysten erilaisuutta tullut toki jotenkin myös enemmistön lausunnossa perustella. Mistä Varilan johtamiskyky ilmenee - mistä ihmeestä tätä johtamistaitoa oikein tulee?
22. Mitä tällä paljon puhutulla johtamistaidolla ja -kyvyllä itse asiassa tarkoitetaan? Onko kyse jonkinlaisesta epämääräisestä "kokonaisjohtamisesta", vai onko lautakunta halunnut painottaa kenties henkilöstön johtamista lainkäytön johtamisen sijasta? Itse näen hovioikeuden lainkäytön johtamisen ensiarvoisen tärkeänä, tätä painotetaan selkeästi myös hovioikeuden presidentin lakiin perustuvissa kelpoisuusvaatimuksissa, kuten edellä jaksossa 4 esitetystä ilmenee. Valintalautakunnan virkaesityksestä ilmenevän kirjallisen selvityksen perusteella Minusta Liljenfeldtillä on Varilaa selkeästi paremmat edellytykset toimia hovioikeuden lainkäytön ja siihen liittyvän kehittämistyön johtajana.
23. Entäpä sitten viranhakijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet? Myös tässä suhteessa valintalautakunnan enemmistön ja vähemmistön käsitykset ja johtopäätökset eroavat toisistaan. Olisi ollut suotavaa, että myös tätä kysymystä olisi rohjettu selvittää perusteluissa tarkemmin. Muutoin voi syntyä vaikutelma, että henkilökohtaisia ominaisuuksia on arvioitu lähinnä vain juorujen perusteella. Itse olen tutustunut kilpahakijoihin ollessani 1970 -luvun loppupuolella kaksi vuotta Vaasan hovioikeuden hovioikeudenneuvoksen virassa; tuolloin en tietenkään osannut tarkkailla kyseisiä herroja sitä silmällä pitäen, kummalla heistä olisi paremmat edellytykset toimia joskus hovioikeuden presidenttinä! Mieleeni ei ole jäänyt mitään järisyttäviä eroja kilpahakijoiden luonteenpiirteissä tai henkilökohtaisissa ominaisuuksissa. Muistamani mukaan Liljenfeldt oli sanavalmis, välitön ja valmis polemiikkiin ja kritiikkiin, kun taas Varila oli luonteeltaan perusrauhallinen. Noista päivistä aikaa on kuitenkin kulunut todella paljon enkä ole muistaakseni tavannut kumpaakaan herroista ainakaan 15 vuoteen enkä keskustellut heidän kanssaan sen jälkeen edes puhelimessa. Valintalautakunnan jäsenistä henkilökohtaisesti Varilan ja Liljenfeldtin parhaiten tuntee varmaankin Vaasan käräjäoikeuden laamanni Johan Eklund, sillä hän on toiminut presidenttikandidaattien kanssa Vaasassa samoissa tuomarintehtävissä lähes 30 vuoden ajan. Kuten edellä kerroin, laamanni Eklundin lausunnon mukaan Liljenfeldt täyttää viranhakijoista myös henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan parhaiten vaatimukset, joita hovioikeuden johtamistehtävissä edellytetään.
24. Kuten jo blogissani 117/24.6. kerroin, minusta hovioikeudet, jotka tahtovat olla enemmän tai vähemmän paikalleen "jämähtäneitä" laitoksia, tarvitsivat johtoonsa mieluummin osaavan, ammattitaitoisen ja uudistuksiin aktiivisesti suhtautuvan ja niitä ajavan päällikkötuomarin kuin superrauhallisen, mukavan ja lähinnä vain entisin konstein oikeusistuintaan eteen päin luotsaamaan pyrkivän juristin.
25. Vaasan hovioikeuden presidentin nimitysperusteet jäävät ainakin minulle melkoiseksi mysteeriksi. Kaikki ulkopuoliselle todennettavissa olevat seikat puhuisivat sen puolesta, että virkaan olisi pitänyt nimittää hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt, mutta toisin vain kävi. Valintalautakunta esitti virkaan Varilaa ja näin teki myös valtioneuvosto esityksessään Tasavallan presidentille.
26. Minusta virantäyttö ja nimitysperusteet antavat ulkopuoliselle ja kenties myös tuomioistuinlaitoksen palvelukseen aikoville nuorille lakimiehille yllättävän viestin:
- älä edes vilkuile muita lakimiestehtäviä, vaan pysyttely koko ikäsi ja urasi ajan kiltisti hovioikeuden tai jonkin muun alun perin valitsemasi tuomioistuimen palveluksessa;
- jatkotutkintoja ei kannata suorittaa, niistä ei ole urallasi mitään hyötyä;
- kielitaidon kehittämistä tai osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön ei liioin lueta meriitiksi;
- älä osallistu julkisuudessa tai edes ammattilehtien palstoilla oikeuslaitoksen kehittämistä koskevaan tai ylipäätään juridiikkaa koskevaan keskusteluun, sillä sitä ei pidetä minkäänlaisena meriittinä, päinvastoin;
- älä missään nimessä ryhdy arvostelemaan tai kritisoimaan vallitsevia käytäntöjä tai yleensä tuomioistuinlaitosta tai sen toimintaa, siitä ei seuraa mitään hyvää, päinvastoin sitä pidetään dismeriittinä;
- säilytä työyhteisössäsi mukavan miehen maineesi äläkä vaadi alaisiltasi liikoja;
- kun muistat noudattaa näitä ohjeita, voit löytää itsesi jonain kauniina päivänä hovioikeuden presidentin pallilta tai KKO:n oikeusneuvoksen virasta.
T.k.a.n.
26 kommenttia:
Ansiokas ruodinta.
Maaherra Eino "suuri metsästäjä" Siuruainen ja ex-lääninpoliisijohtaja Erkki Haikola kirjoittivat aikoinaan nimitysmuistion, jonka oikeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta se oli ainakin avoin. Täytettävä tehtävä edellytti poliisihallinnon sekä tuntemusta että muistaakseni myös kokemusta.
Muistio kuului: NN tapaa työssään lähes päivittäin poliiseja (=poliisimiehiä, lat. huom.), jolloin kelpoisuusvaatimukset vaaditun poliisihallinon tuntemuksen osalta täyttyvät.
Muistiossa ei kyllä mainittu, sisälsikö nuo tapaamiset joitain keskustelujakin. Toivottavasti, vai voiko pelkällä katsomisellakin perehtyä?
Mainio kirjoitus.
Luulen, että JV on oikeassa ainakin siinä, että hopealle jääneen hakijan johtaimistaidot ja henkilökohtaiset ominaisuudet on luettu hänelle dismeriitiksi. Syystä tai syyttä. Mutta eihän sitä saa sanoa ääneen, tietenkään.
Onko Vaasan käräjäoikeus ruotsinkielinen? Minä olen ollut käsityksessä, että se on kaksikielinen, ruotsi enemmistön kielenä, sitäpaitsi huomattavan pienellä marginaalilla.
Ensi vuoden alussa voimaan tulevassa "suuressa" käräjäoikeusuudistuksessa Vaasan käräjäoikeudesta tehtiin sopivin alueliitoksin "väkisin" ruotsinkielinen vaikka kaikki lakimiesjärjestöt, hovioikeus ja nykyinen Vaasan käräjäoikeus sitä ankarasti vastustivat.
Mutta kun RKP oli päättänyt, että Vaasan käräjäoikeudesta pitää tehdä ruotsinkielinen ja Matti Vanhanen oli mennyt sen ruotsalaisille lupamaan, niin eihän siinä mikään auttanut. Olen maininnut tästä blogissani 117/24.6.-09.
Taitava ja tasapuolinen kirjoitus yksityiskohtiaan myöten.
Sen vuoksihan psykologinen arviointi ja johtamistaidon huomioon ottaminen on keksitty, että voidaan päätyä mihin tahansa lopputulokseen siitä riippumatta, mitä hakijoiden objektiivisesti havaittavissa olevat ansiot osoittaisivat.
UUSI PATEVYYSVAATIMUS
Taas hyvin ruodittu asia. Mitenka paljon meilta jaikaan tietymattomiin asioita ja juttuja ja niiden yhteenvetoja
ennen Jyrki Virolaisen blogia?
Eiko aika pian pitaisi yleisiin patevyysvaatimuksiin lisata paivittainen perehtyminen Jyrki Virolaisen blogiin.
Vastaava tilanne oli aikoinaan Rovaniemen hovioikeudessa. Myös tuolloin ansioituneempi hakija jätettiin toiseksi varsin kummallisilla perusteilla. Vaikka hävinneen hakijan ansiot eivät riittäneet Rovaniemelle, ne riittivät hovioikeutta suuremman käräjäoikeuden päälliköksi, korkeimpaan oikeuteen ja Itä-Suomen hovioikeuden presidentiksi.
Niinpä olikin! Siis "porukka" eli hovioikeuden henkilöstö päättää, kuka valitaan tai ketä ei ainakaan haluta!
Yleensä, lue aina, porukka haluaa leppoisan tyypin, joka ei vaadi heiltä kummoisia.
Kun näin on, niin ei ole mikään ihme, että hovioikeuksissa on asiat enemmän tai vähemmän rempallaan!
Samantyyppinen asetelma oli 2002 täytettäessä Itä-Suomen HO:n presidentin virkaa. Mukavat miehet pärjäävät parhaiten. Ei siis mitään uutta, vaan vanhan kertausta.
Voin omasta puolestani sanoa, että Esko Oikarinen, jolle hävisin Rovaniemen hovioikeuden presidentin viran 1997, on hoitanut homman hienosti: tuomarikoulu ja laatuhankkeet jne. Sitä paitsi tuo nimitys oli ajalta ennen tuomarinvalintalautakuntaa.
Nyt en ymmärrä. Miten hovioikeuksien henkilöstöt osallistuvat näihin valintaprosesseihin?
Kun nuo pressat hommat ei ole koskaan kiinnostaneet henkilökohtaisesti, en osaa sanoa, onko ao. hovioikeudella jokin virallinen roolia presidentin virantäyttöprosessissa.
Tässä Vaasan tapauksessa KKO, joka antoi lausunnon valintalautakunnalle, joka tapauksessa "sai päähänsä" haastatella hovioikeuden "edustajia." Näin sanotaan valintalautakunnan virkaesitysasiakirjassa.
Tuomarinvalintalautakunta on ollut minulle kyllä pettymys sikäli, että käytännössä juuri mikään ei ole sen aikana virkanimitysasioissa minusta muuttunut.
Lain mukaan lautakunnan jäsenet asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Tähän nähden tuntuu oudolta, että lautakunnassa istuu jäseniä, jotka on nimitetty sinne jo vuoden 2000 alusta, siis kymmenes vuosi jo menossa! Tällaisia jäseniä ovat ainakin Heimola, Sandström ja Renvall.
Minusta pitäisi olla selvää, että lautakunnan jäsenyys ei ole mikään elinikäinen pesti, vaan jäsenet saisivat istua enintään 5 vuotta eli yhden kauden. Lakia pitää muuttaa, jollei muu auta!
Oikarisen kunniaksi voidaan lukea laatuhankkeet ja niistä kertyvät vihkoset. Kun Rovaniemen hovioikeus ei edes itse noudata niitä, niin ketä varten ne on sitten tehty. Ulkopuolisten pällisteltäväksi?
Kyllä se raskaana olevan esittelijän laittaminen juttumappien kanssa postiautoon, kun neuvokset painoivat taksilla, kertoo jostain. Jollei muusta, niin leväperäisestä matkalaskukäytännöstä.
Huh, huh - melkoinen paikka. Siellä on suosikkijärjestelmässä varmasti hyvä kiipiä. Jospa vain edes se olisi rehellistä.
Itse kiinnitin huomiota lauseeseen "hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa antavat parhaat edellytykset hovioikeuden toiminnan ja henkilöstön menestykselliseen johtamiseen", mikä on aika tyypillinen psykologin arvio ehdokkaiden vertailusta. Ehkä henkilöstön edustajien kuuleminen on tarvittu ko. seikan varmentamiseksi, mutta aika outoa jos valinnat perustuisivat vain henkilökunnan edustajien mielipiteisiin.
Yksityissektorilla esim. head hunterit saattavat kysellä esimiehiltä ja alaisilta näkemyksiä hakijoista, mutta kyllä ne yleensä tehdään muiden selvitysten ja pätevyyksien varmentamiseksi.
Tuomarinvalintalautakunnan mahdollisuutta ratkaista asia objektiivisesti voisi pohtia näiden kommenttien pohjalta kriittisesti, koska kyseessä näyttää olevan aika pieni piirin laatikkoleikki ja niin sanotuilla huhu- ja mutupuheilla voi olla normaaliakin isompi rooli valinnoissa.
Silmäilin joskus tuomarinvalintalautakunnan vuosikertomusta. Hyvin tehty - muodollisesti.
Mutta asiasisältöä, mielenkiintoista sellaista, ei ollut juuri lainkaan, mitään ei "paljastettu" lukijalle. Lueteltiin vain tilastotietoja käsitellyistä asioista, ikään kuin lautakunnan diaari olisi otettu sellaisenaan vuosikertomuksen. Ulkopuolinen ei kyllä tullut lautakunnan tehtävistä kyllä juuri hullua hurskaammaksi vuosikertomuksen perustella.
Eipä taida tuo hovioikeuden presidentin virka olla mikään ihanneduuni enää. Paskaduuni, joten ei ihme, ettei monikaan tunnu nykyisin hinkuvan pelkän hienon virkanimikkeen takia. Ei ihme, ettei presidentin viranhakijoita nykyisin juuri enää tule KKO:sta.
Pelkää hallintoa tuntuu olevan pressanhomma nykyisin, mitä minä olen kuullut. Ei ihme, että minusta tärkein, eli lainkäyttöjohtajuus tuntuu jääneen kokonaan sivuun. Minä en ainakaan tunne näistä nykyisistä ho-pressoista yhtäkään näkyvää ja aktiivista hahmoa, karismasta puhumattakaan.
Kovin on hiljaista ja näkymätöntä porukkaa tämä nykyinen "sekstetti."
Minun "kolmen kärki" olisi tuntemieni ho-presidenttien osalta seuraava:1) Y.J. Hakulinen, 2) Erkki Rintala ja 3) Markku Arponen.
Jos katsoo blogin alussa olevaa kuvaa suurennettuna, näkyy kuvan oikeassa ylälaidassa "näkymätön käsi", joka kulisseista ohjailee "prosessia" eli näytöstä.
Kenelle Vaasan hovioikeuden presidentin virantäyttöä ohjaileva näkymätön käsi kuuluisi?
Vastaukseni on: hovioikeuden edelliselle presidentille Mikko Könkkölälle, joka nimitettiin keväällä Helsingin HO:n presidentiksi, jolloin Vaasan HO:n vastaava virka tuli avoimeksi.
Könkkölä ja nyt nimitysprosessissa "hopealle" jätetty Robert Liljenfeldt olivat kilpahakijoita Vaasan HO:n presidentin virkaan neljä vuotta sitten. Tällöin ei ollut aivan selvää, että virkaan tulisi nimittää juuri oikeusneuvos Könkkölä.
Tiettävästi hovioikeuden henkilöstöä haastatellut KKO:n työryhmä (Tulokas, Bygglin, Aarnio) kertoi lausunnon antaneelle KKO:lle, että Vaasan HO kannattaa presidentiksi Liljenfeldtiä eikä Könkkölää. Tämän saman kokoonpanon kerrotaan haastatelleen hovioikeuden henkilöstöä myös tällä kerralla, joka päättyi siis eilen laamanni Olli Varilan nimitykseen.
Hovioikeuden henkilökunnan neljän vuoden takainen kannanotto on ymmärrettävä jo siksi, että Mikko Könkkölä ei ollut toiminut tuohon mennessä aiemmin päivääkään missään hovioikeudessa, kun taas Liljenfeldtillä oli hovioikeusuraa takanaan tuolloin jo ainakin 25 vuotta.
Liekö tämä vai mikä hiertänyt Könkkölän ja R.L:n suhteita ja henkilökemioita, mutta herrojen välit eivät liene koko Könkkölän Vaasassa oloajan olleet mitenkään lämpimät. Kaikki eivät ole kuulemma olleet Vaasassa tyytyväisiä Könkkölän johtamistapaan.
Könkkölä ja KKO:n Pauliine Koskelo, tuomarinvalintalautakunnan puheenjohtaja siis, ovat vanhoja tuttuja ja työtovereita, sillä he olivat noin 15 vuotta samanaikaisesti OM:n lainsäädäntöosastolla lainsäädäntöneuvoksen viroissa.
Näitä taustoja vastaan selitys, jonka olen eilisen virkanimityspäätöksen jälkeen eri lähteistä kuullut, että Mikko Könkkölä ajoi kulisseissa Olli Varilaa seuraajakseen, vaikuttaa ymmärrettävältä.
Könkkölä on toki voinut pitää mielipidettään asiallisesti perusteltuna. Toisaalta lähteeni ovat vakuuttaneet, että Liljenfeldtin epäsuosio hovioikeudessa perustuisi vain parin hovioikeuden jäsenen Liljenfeldtistä Könkkölälle tekemään kanteluun ajalta, jolloin R.L. toimi presidentti Könkkölän sijaisena kuluvan vuoden keväällä ja kesänä.
Liljenfeldtin kerrotaan vt. presidenttinä ollessaan halunneen panna asioiden käsittelyyn "vauhtia,", jotteivät hovioikeuden jutut olisi päässeet ruuhkautuman. Tämä ei kuulemma sopinut osalle "porukasta," vaan Lijenfeldtistä kanneltiin Könkkölälle. Mitään sen kummallisempaa ei tämän version mukaan olisi LIljenfeldtin epäilyttävänä pidetyn johtamistavan taustalla.
Tätä minä olen koko ajan epäillytkin: siinä missä missä mukava ja henkilökunnan kanssa lepertelevä tuomari saa kannatusta, tiukka ja tulosta vaativa tuomari puolestaan joutuu helposti henkilöstön tai sen jonkin osan epäsuosioon. Yleensä eniten ääntä pitää juuri mukavuutta rakastava ja entistä "menoa" kannattava porukka.
Olen katsonut aiheelliseksi kertoa näitä taustatietoja, sillä näyttää ilmeiseltä, että myös KKO:n lausunto ja valintalautakunnan virkaesitys perustuvat osaksi huhupuheisiin ja toisen käden tietoihin.
Miksei tuomioistuimessa voida ottaa opiksi yksityiseltä sektorilta, mitä tulee johtamiseen? Ensin luodaan laatujärjestelmä jossa kartoitetaan organisaation prosessit. Määritellään nykytila. Sen jälkeen hahmotellaan tavoitetila, eli mihin suuntaan halutaan mennä, ja kehitetään sopivat mittarit. Lopuksi mitataan tuloksia ja palkitaan henkilöstöä myönteisestä kehityksestä.
Hovioikeuden tai minkä hyvänsä yksikön johtaminen on vaikeaa ellei peräti mahdotonta, jos viranhaltijoiden ansiot eivät ole missään kytköksissä toiminnan laatuun ja tuloksiin.
"Tuomarikokemuksen monipuolisuus"
-Paukautin vahingossa kommenttini tältä osin J. Kemppisen blogiin eilisen (14.11.) kohdalle - ehkä minun siis jo pitäisi ymmärtää pidättäytyä mitään kommentoimasta. Kemppinen herrasmiehenä silti tyylikkäästi julkaisi, vaikka asiayhteys sattuikin puuttumaan.
Kemppisen blogiin kommenttinsa vahingossa "paukauttanut" anonyymi oli oikeassa sanoessaan, että tuomarinvalintalautakunnan tulisi koostua sellaisista juristeista, joilla itsellään on monipuolista kokemusta ja että lautakuntaan on voitu nimittää jäseniä, joiden ura on tehty vain yhdessä paikassa.
On "inhimillistä," jos tällainen jäsen ei pidä dismerittinä toistenkaan yhtä "kapeata" uraa, kirjoitti anonyymi.
Ehäpä, mutta se on outoa, jos lautakunnan selvä enemmistö on niin sokea, ettei näe kyseistä asiaa.
Anonyymin mukaan kapean työuran tehnyt voi silti olla paras valinta virkaan, mutta tämä asia olisi pystyttävä läpinäkyvästi perustelemaan.
Valintakunnan perusteluista Vaasan HO:n presidentin virantäytössä ei tällaista läpinäkyvyyttä kyllä ilmene, vaikka virkaan nimitetyn ura on harvinaisen kapea: koko ura eli lähes 35 vuotta yksinomaan hovioikeudessa eikä mitään mainittavia sivutoimiakaan, jatkotutkintoja tai julkaisutoimintaa tuona aikana
Minusta virkaan esitetyn johtamiskykyjen tulisi kyllä ilmetä myös hänen julkisista kannanotoistaan siitä, miten hovioikeusmenettelyä tulisi kehittää. Nyt tällaisia kannanottoja oli vain kisassa hopealla jääneelle, oikeastaan jätetyllä, viranhakijalla.
Ulkopuoliset eivät tiedä, miten virkaan nimitetty uusi presidentti aikoo hovioikeuden toimintaa kehittää. Pitäisikö meidän vain uskoa lautakunnan "perusteluja"?
Mutta ehkäpä kisan kakkonen sitten ystävällisesti kertoo pressalle, mitä hovioikeuden kehittämiseksi tulisi tehdä!
Suomi on pieni maa ja ne valitaan, jotka ovat vähiten ärsyttäneet. Siksi varmaan käsite "harmaa virkamies".
KKO:n tuomarinvalintalautakunnalle nimitysasiassa annetussa lausunnossa Robert Liljenfeldt sai vain yhden äänen. Minä en ole nähnyt kyseistä lausunto, mutta minulle on kerrottu, että Lilfenfeldtin valintaa presidentiksi kannatti vasta 1.8. tänä vuonna KKO:n oikeusneuvokseen virkaan astunut Jorma Rudanko.
Rudanko toimi aiemmin Vaasan hovioikeudessa kaiketi reilut kaksikymmentä vuotta, ensin esittelijänä ja käväistyään välillä käräjätuomarina, sittemmin hovioikeudenneuvoksena. Hän on siis Olli Varilan ja Robert Liljenfeldtin pitkäaikainen työtoveri reilun 20 vuoden ajalta ja oppinut siinä ominaisuudessa tuntemaan erittäin hyvin Varilan ja Liljenfeldtin hyvät ja huonot puolet.
Rudanko oli sitä mieltä, että virkaan olisi pitänyt nimittää Robert Liljenfeldt. Joku voisi kuvitella, että kyse olisi onkinlaisesta sääliäänestä, mutta siltä ei vaikuta.
Rudanko nimittäin kirjoitti mielipiteelleen pitkät js perusteelliset perustelut. mikä on tietenkin aina hyvä merkki, Jos Rudanko ei olisi ollut asiassa tosissaan, hän ei tietenkään olisi kirjoittanut perusteluja kirjoittanut.
Nostan hattua Jorma Rudangolle, Kauhajoen aikaiselle entiselle notaarilleni, rohkeudesta ja mielipiteensä avoimesta perusteluista!
Rovaniemen hovioikeuden presidenttinimitys 1997 prosessina käsitti sellaisenkin vaiheen, että arvoisa blogisti esiintyi blogistina jo silloin Lapin Kansassa. Jonkinlainen keskustelu presidenttiehdokkaiden ansioista oli syntymässä, mutta joku painovirheongelma tuli väliin.
"Omat koirat purivat". Harmillista. Toki Roope edellä todetuista syistä olisi tullut nimittää.
Lahjakkuuksia eivät laiskat hovin vetelehtijät siedä.
Lähetä kommentti