Me emme ole suinkaan yksin vastuussa...
Ottiko kukaan vastuuta muurin rakentamisesta...1. Helsingin Sanomien sunnuntainumerossa 30.10. oli laaja juttu otsikolla "Korkeimman oikeuden tappio". Siinä käsiteltiin Kari Uotin/EIT:n ja KKO:n välistä "matsia" ja KKO:n ratkaisua 2009:80, jolla korkein oikeus purki aiemmin Kari Uoti -jutussa antamansa tuomion ja Uotille langettamansa viiden kuukauden vankeusrangaistuksen (KKO 2009:27). Tuomio purettiin, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) oli neljä päivää viimeksi mainitun KKO:n ratkaisun jälkeen antanut Suomelle samanlaisessa itsekriminointisuojaa koskevassa Mattinen-tapauksessa langettavan tuomion; Kari Uoti muuten toimi kyseisessä tapauksessa Suomessa tuomitun (Marttinen) asianajajana Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimessa.
2. KKO:n presidentti Pauliine Koskelo, jota oli haastateltu mainitussa HS:n lehtijutussa, kirjoitti 5.11. HS:n mielipidesivulla vastineen, jonka otsikkona oli "Korkein oikeus ei ole yksin vastuussa ihmisoikeuksista." Koskelon mukaan on väärin ajatella, että vastuu ihmisoikeuksien noudattamisesta lankeaisi yksin tai ensisijaisesti KKO:lle, vaan kysymys on koko järjestelmän toiminnasta. Koskelo muistutti, että lain mukaan hovioikeuksien tehtävänä on olla viimeinen oikeusaste muissa kuin suhteellisen harvoissa ennakkotapausasioissa, jotka KKO ottaa valituslupajärjestelmään perustuvassa systeemissä tukittavakseen. - KKO myöntää vuosittain noin 150 valituslupaa, valituslupahakemuksia tehdään KKO:lle noin 2 000 vuodessa.
3. Koskelon kirjoitus käsitteli siis kahta asiaa: a) KKO:n vastuusta ihmisoikeuksista ja b) KKO:n valituslupajärjestelmää. Laajasti ottaen asiassa kysymys on oikeusturvasta, josta ihmisoikeudet ovat vain osa, joskin merkittävä osa. Kykeneekö tuomioistuinlaitos vastaamaan ihmisten oikeusturvasta, mikä on KKO:n rooli tässä suhteessa ja tunteeko KKO vastuunsa?
4. Koskelo sanoi, että KKO ei ole mikään "korjaamo," vaan jokaisella oikeusasteella on vastuu menettelyllisestä oikeusturvasta. Vastuu kuuluu myös alemmille instansseille. Hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tulee ottaa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja yleensä prosessuaaliset säännökset vakavasti ja noudattaa niitä, koska valitusten ja kantelujen johdosta käsittelyajat pitenevät ja "veronmaksajien rahoja menee hukkaan," kuten Koskelo asian ilmaisi.
5. Kuulostaa tutulta, kun joku "suuri päällikkö" Suomessa ilmoittaa, että hän ei ota yksin vastuuta tietyistä, hänen johtamansa organisaation sisällä sattuneista töppäyksistä ja virheellisiksi osoittautuneista käytännöistä. Kirjoitin 159/27.9. blogin, jonka otsikko oli "Matti Vanhanen ei ottanut vastuusta mistään" ja kaksi päivää myöhemmin uuden blogin otsikolla "Vanhanen vaikenee edelleen vastuustaan." Kyse oli ja on edelleen siitä, että pääministeri Matti Vanhasen mukaan hän ei ole yksin vastuussa kymmenien vuosien aikaisesta puolueiden ja poliitikkojen vaalirahoituksesta ja vasta nyt ilmitulleista hämäristä ja epäilyttävistä käytännöistä. Kyse on maantavasta, jonka Matti Vanhanen omaksui ja imi itseensä jo nuorisopoliitikkona ja Nuorisosäätiön pitkäaikaisena puheenjohtajana ja jota hän on noudattanut sittemmin myös keskustan puheenjohtajana ja pääministerinä puolustaen edelleen sanottua tapaa sitkeästi
6. Vastuun kiistäminen ja ja yritys vierittää vastuuta muille näyttäisi olevan ilmiö, josta voidaan näin sikainfluenssan aikana käyttää tuttua sanontaa "sitä on nyt liikkeellä." Kun maan johtava poliitikko eli pääministeri ei halua ottaa vastuuta virheellisistä käytännöistä, tämä vastuun pakoilu näyttää tarttuneen nyt myös tuomioistuinlaitoksen ylimpään johtoon. Jopa käytetyt sanamuodot vaikuttavat identtisiltä: minä tai minun johtamani puolue/hallitus/tuomioistuin ei ole yksin vastuussa virheellisistä käytännöistä/päätöksistä. Olisiko pääministerissä ilmennyt vastuunpakoilu tarttunut lokakuun alussa Turussa, jossa juhlittiin Matti Vanhasen ja Pauliine Koskelon johdolla ja rinta rinnan ja näyttävin juhlamenoin hallituksen ja korkeimman oikeuden 200-vuotista taivalta? Olisivatko arkkipiispa Jukka Paarman Turun tuomiokirkon juhlasaarnassa lausumat vakavat sanat menneet ohi korvien?
7. Mutta palataanpa päiväjärjestykseen. Kukaan ei ole tietenkään edes väittänyt, että korkein oikeus olisi yksinvastuussa ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta. Yhtä vähän kukaan on esittänyt, että pääministeri Vanhasen tulisi kantaa yksin vastuu virheelliseksi osoittautuneesta poliittisesta maan tavasta, jonka tutkija on väittänyt olevan osa suomalaista järjestäytynyttä rikollisuutta. Toisaalta, ja tämä on tärkeä pitää mielessä, korkein oikeus on maan ylin tuomioistuin, jonka tehtäviin perustuslain mukaan kuuluu valvoa lainkäyttöä omalla toimialallaan (PerL 99.2 §). KKO:n velvollisuutena on siis valvoa käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien lainkäyttöä. Tämä tapahtuu valvomalla muutoksenhaun yhteydessä alempien oikeusasteiden ratkaisujen oikeellisuutta ja oikeudenkäyntimenettelyn lainmukaisuutta ja sitä, ettei lainkäytössä rikota perus- ja ihmisoikeuksia.
8. Valvontaa varten KKO on vuodesta 1980 lähtien toiminut ennakkopäätöstuomioistuimena . KKO antaa vuosittain hieman toista sataa - vielä 80 -luvulla KKO:n ennakkopäätöksiä annettiin yli 200 - ennakkopäätöksinä julkaistua ratkaisua, joilla KKO pyrkii vaikuttamaan siihen, että käräjäoikeudet ja hovioikeudet hylkäisivät perus- ja ihmisoikeuksien sekä muutoin lainvastaiset ja virheelliset käytäntönsä. Kun näin on, KKO ei voi minusta presidentti Koskelon tavoin vetäytyä vastuustaan ja selitellä, että hovioikeus on käytännössä useimmissa tapauksissa viimeinen oikeusaste. KKO ei ole yksin vastuussa asioista, mutta viime kädessä vastuu kyllä kuuluu maan ylimmälle tuomioistuimelle. Maan ylintä tuomioistuinta pidettiin aiemmin oikeuslaitoksen perälautana, jonka pitävyyteen ja oikeudenmukaisuuteen ihmiset saattoivat luottaa.
9. Pitääkö KKO-perälauta ja ihmisten luottamus sen kestävyyteen, vai onko perälauta alkanut ihmisten silmissä vuotaa? Presidentti Koskelon lausunto, jonka mukaan ihmisten pitäisi ymmärtää, ettei KKO:n tehtävänä ole valvoa ja korjata alempien oikeuksien ratkaisuja, on herättänyt ihmisissä ja jopa asiantuntijoissa hämmennystä. Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos kirjoitti HS:ssa 6.11. otsikolla "Saavatko oikeudet tehdä virheitä huoletta?", että Koskelon puheenvuoro oli huono uutinen niille kansalaisille, jotka ovat kuvitelleet, että KKO on elin, joka viime kädessä korjaa alempien oikeusasteiden väärät ratkaisut ja että valituslupamenettelyssä KKO valitsee käsiteltäväkseen tapaukset, joissa näyttäisi olevan tällainen oikeusturvaongelma. Samaan asiaan puuttui kirjoituksessaan Alpo Rusin avustajana Helsingin hovioikeuden äskettäin ratkaisemassa jutussa toiminut asianajaja Olli Santanen (HS 11.11.).
10. Presidentti Koskelon kanta on siis se, että KKO toimii ainoastaan jonkinlaisena yleisohjaajana, jonka ennakkopäätökset ovat alemmille tuomioistuimille annettuja malliratkaisuja siitä, miten vastaavanlaisissa tapauksissa olisi meneteltävä. J.P. Roosin ja Olli Santasen mukaan kansalaiset eivät tätä ymmärrä. Roosin mukaan meillä on paljon kansalaisia, jotka katsovat, että he ovat kokeneet vääryyttä ja että KKO ei ole kunnolla katsonut heidän tapaustaan niin että oikeus toteutuisi. Santasen mukaan asiaa ei tee asianosaiselle mitenkään helpommaksi se, että KKO ei edes perustele valitusluvan epäämistä koskevaa ratkaisuaan millään tavalla.
11. Vallitseva käytäntö, jossa viime kätinen vastuu ihmisten oikeusturvasta on siirtynyt riita- ja rikosasioissa KKO:n sijasta hovioikeuksille, on johtanut J.P. Roosin mukaan siihen, että meillä tuomioistuimet saavat tehdä virheitä melko huoletta. "Ei korpi korpin silmää noki on vallitseva sääntö, jossa poikkeukset ovat harvinaisia." Roosin mukaan Koskelon nyt esittämä näkemys ("KKO ei ole mikään korjaamo") ei anna toivoa kaikille niille lukuisille kansalaisille, jotka ovat mielestään saaneet vääriä päätöksiä myös hovioikeuksissa. Jatkovalitus ei kannata, jos asianosaisen ainoa tavoite on saada oikeutta.
12. Asia on vakava ja ihmisten huolenaihe oikeuksiensa toteutumisesta aito.
- Toteutuvatko ihmis- ja perusoikeudet Suomessa kunnolla, jos maan ylin tuomioistuin tuntuu sysäävän vastuun asiassa viime kädessä hovioikeuksille?
- Mitä takeita on oikeusturvan toteutumisesta yleensä maassamme?
- Johtaako KKO:n valituslupajärjestelmä, jonka mukaan KKO ei presidentti Koskelon toteamin tavoin edes tutki hovioikeuden ratkaisun oikeellisuutta, mielivaltaan ja yhdenvertaisuuden loukkaamiseen?
- Kuka saa oikeusjuttunsa KKO:n tutkittavaksi?
- Saavatko tässä maassa oikeutta vain rikkaat?
- Ratkaiseeko raha oikeusturvan tason?
- Onko oikeusvaltio tuote, joka ei myy Suomessa hyvin, vaikka Suomen valtio tyrkyttää sitä ikään kuin omana tuotteenaan kehitysmaihin ja kriisialueille?
- Miksi Suomella on varaa syytää rutkasti rahaa esimerkiksi Ruanda-prosessin tapaisiin oikeudenkäynteihin samaan aikaan kun eduskunta käsittelee hallituksen esitystä 105/2009 vp, jolla muutoksenhakuoikeutta myös hovioikeuksiin halutaan tuntuvasti rajoittaa?
- Miksi Eduskunnan perustuslakivaliokunta vaatii selvityksiä ainoastaan oikeudenkäyntien viivästymisistä, vaikka suurimmat epäkohdat suomalaisessa lainkäytössä liittyvät siihen, saako maassa ylipäätään oikeutta ja toteutuvatko oikeusprosesseissa ihmisten muutkaan perus- ja ihmisoikeudet?
13. Kas siinäpä kysymyksiä, joista kannattaisi keskustella! Omalta osaltani olen näihin kysymyksiin tai ainakin osaan niistä jo vastannut. Seuraavassa blogissani jatkan keskustelua tarkastelemalla hieman tarkemmin KKO:n valituslupajärjestelmää. Kirjoitin tästä teemasta alustavasti jo Helsingin Sanomissa 1.11. julkaistussa mielipidekirjoituksessani otsikolla "Valituslupajärjestelmää tulkittava taiten." Onko KKO tulkinnut valituslupasäännöksiä liian tiukasti niin, että lupaa ei ole myönnetty sellaisissa tapauksissa, joissa se olisi tullut lain mukaan myöntää?
5 kommenttia:
Pakko ihmetellä, mitä merkitystä KKO:lla on, jos se ei halua kantaa vastuutaan suomalaisesta oikeusturvasta? Ihan kuin Koskelo sanoisi KKO:n olevan oikeusjärjestelmän "sisäiseen käyttöön" tarkoitettu "prejudikaattilaitos", jota ei saisi häiritä niin mitättömillä kysymyksillä kuin ihmisoikeudet ja kansalaisten oikeusturva. Seuraavaksi hän varmaan kysyy, eikö kansalle voi jakaa ruuaksi pikkuleipiä ja täytekakkua.
Kysyin kerran KKO:n esittelijältä pystyykö hän kertomaan, mitkä ovat ne asiat, joihin hän kiinnittää huomiota valituslupavaiheessa. Vastaus oli niin sekava, että itsellekin jäi tunne, että on ihan sattumasta kiinni milloin hutkitaan ja milloin tutkitaan. Tosin esittelijä kertoi, että hänellä on puolesta päivästä päivään aikaa tutustua jutun aineistoon, joten ei ihme, että siinä muutama (ihmis)oikeuskysymys menee ohi seulan.
Kaikista kummallisinta tässä on, ettei Koskelon "horinoista" seuraa laajempaa keskustelua tasavallan presidenttiä myöten. Onko Suomessa käsitys oikeusturvasta todellakin näin heikoissa kantimissa?
Ja mitkä ihmeen kriteerit Koskelo täytti saadakseen kunniatohtorin arvon Helsingin oikeustieteelliseltä tiedekunnalta? Onkohan sieltä hattu luvassa varapuhemies Johannes Koskisellekin? Ja Matti Vanhaselle?
No, tuo anonyymin purkaus nyt taisi olla hivenen kärjekkäästi ilmaistu! Kyllä prejudikaateilla eli ennakkopäätöksillä toki on tärkeä merkitys lainkäytössä.
KKO:n internet-kotisivuilla on oikeusneuvos Pertti Välimäen laatimat hyvin seikkaperäiset ohjeet siitä, mitä hyvin tehdyn valituslupahakemuksen tulee sisältää ja miten lupahakemusta tulee perustella. Kannattaa lukea! Eikä tyytyä vain esittelijän kertomaan.
Mutta kyllä asia taitaa olla niin, että vaikka kirjoittaisit valituslupahakemuksen enkelien kielellä ja vaikka perustelisit sen kuinka hyvin ja yksityiskohtaisesti tahansa, valituslupaa ei tule jos sitä ei ole tullakseen.
Toisaalta taas on kosolti tapauksia, joissa valituslupa on myönnetty, vaikka lupahakemus olisi hyvin lyhyesti tai suorastaan ala-arvoisesti laadittu ja perusteltu.
Olen itse nähnyt tällaisia tapauksia ollessani töissä KKO:ssa, enkä usko, että tilanne olisi tässä suhteessa kuvinkaan paljon muuttunut.
Kun KKO ei perustele lupapäätöksiään, ei edes lapapäätöksen epäämistä lainkaan, emme edes tiedetä sitä, millä perusteella lupaa on haettu ja millä perusteella se on myönnetty! On selvää, että tällaisessa järjestelmässä mielivallan vaara on suuri sen suhteen, kuka saa asiansa KKO:n tutkittavaksi.
Mutta kannattaa joka tapauksessa satsata valituslupahakemuksen asianmukaiseen perustelemiseen.
KKO:n täydentäjä voisi olla laillisuusvalvonta. Se ei varsinaisesti pysty muuttamaan mitään eikä intoakaan ole.
Kun on seurannut mm. lautamiesjärjestelmästä ja HO:n valitusluvista ja KäO:ien määrän vähentämisestä käytyä keskustelua,syntyy vaikutelma että virkajuristien mukavuus on toimintaa ohjaava periaate.
Asianosaisen kustannukset ja vaiva eivät juuri mitään merkitse.Ne ovat jo kuitenkin johtaneet siihen, että riitajuttujen tuominen oikeuksiin on lähes loppunut.
Ainoa mistä välitetään on EIT:n tuomiot, vaikka kotimaista laajempaa ja yksityiskohtaisempaa kritiikkiä olisi helpostikin saatavissa.
Jos vain EIT-materiaalilla on väliä, pitäisi sen käyttöä tehostaa. OM:n tai vaikka OPTULAN tulisi julkaista neljännesvuosittain katsaus ja analyysi niistä jutuista,jotka suomalainen valmistelu on seulonut pois EIT:n varsinaisesta käsittelystä.
Ei oikeusjutun asianosaiset kaipaa prejudikaatteja, tuskin tietävät koko termin merkitystä. He kaipaavat päätöksiä ja oikeusturvaa. Eikä oikeuslaitosta ole rakennettu meitä lakimiehiä varten, vaikka meillä usein sellainen harhaluulo onkin.
Ymmärrän kyllä, että common law -maissa ennakkopäätöksiä arvostetaan yli kaiken, mutta emme ole samassa seurassa. Kärjistetään vähän lisää: tarpeettoman iso osa KKO:n ratkaisuista on tarkoitettu korjaamaan huonoa lainsäädäntöä. Maallikko putoaa kyydistä, kun toteaa, että tuomarin virhe ei ole niin iso juttu kuin lainsäädäntöneuvoksen virhe. Hänelle molemmat ovat vain huonosti ammattinsa osaavia lakimiehiä, joiden virheistä hän toivoo säästyvänsä.
Kyllä kansalaisen pitää saada selkeä perustelu päätökseen. Varsinkin jos ei otetaa asiaa käsittelyyn. Kuka päättää mikä asia vaatii ennakkopäätöstä? KKO?
Mitä tarkoittaa "suhteellisen harvassa ennakkotapauksessa", onko siitäkin KKO ennakkopäätös? KKO teki taannoin ennakkopäätöksen, että pesäpallomailalla ja vasaralla hakkaaminen ei ole törkeä pahoinpitely! Pöyristyttävää, kun perustelu oli se , että mainitut astalot eivät ole teräaseita! Ainoa hyvä tässä oli se,että KKO kerrankin perusteli päätöksensä vaikka jälleen kerran metsään meni sekin! Eikö väkivallassa törkeyttä pitäisi mitata vammojen laadulla ja määrällä eikä sillä mikä ne vammat aiheutti?
Olli-Pekka
Lähetä kommentti