188. Hovioikeusprosessin uudistaminen, osa I: tilastotietoja hovioikeuksista

Eestin ylin tuomioistuin Riigikohus Tartossa

Yhteenveto tämän blogin sisällöstä:

Viiden miljoonan asukkaan Suomessa on kuusi hovioikeutta eli yhtä monta kuin 10 miljoonan asukkaan Ruotsissa. Molemmissa maissa on 180 vakinaista hovioikeustuomaria. Ruotsalaisten hovioikeuksien tehokkuutta osoittaa, että ne käsittelevät vuosittain kaksi kertaa enemmän asioita kuin suomalaiset hovioikeudet. Ruotsissa hovioikeudet toimittavat lisäksi paljon enemmän pääkäsittelyjä kuin hovioikeudet Suomessa. Ruotsalaiset hovioikeudet tai tuomarit eivät koskaan marise tai valita pääkäsittelyjen määrää, kun taas suomalaiset tuomarit ja hovioikeudet marisevat aina ja jatkuvasti asiasta ja väittävät, että pääkäsittelyjä toimitetaan usein aivan turhaan. Ruotsin vuoden 2008 hovioikeusuudistuksessa ei rajoitettu pääkäsittelyjä, mutta toisaalta todistelun vastaanotto hovioikeudessa voidaan korvata joko kokonaan tai osaksi uudelle videotekniikalla. Suomessa sanottua uudistusta ei aiota toteuttaa, vaan meillä aiotaan rajoittaa asianosaisten valitusoikeutta vielä enemmän kuin Ruotsissa on tehty ja rajoittaa samalla asianosaisten oikeutta saada asiansa tutkituksi julkisessa ja suullisessa käsittelyssä.
-----

1. Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen lakiesitys muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 105/2009 vp). Lakivaliokunta on pyytänyt lakiesityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon ja tämän jälkeen lakivaliokunta käsittelee asiaa ja kuulee asiantuntijoita viikolla 48 ja antaa mietintönsä eduskunnan täysistuntoa varten.

2. Hallituksen lakiesityksen lähetekeskustelu oli eduskunnassa 8.9.2009 (ptk 72/2009 vp). Asian tiimoilta käytiin aika vilkasta keskustelua, jossa oikeusministeri Brax joutui hieman puolustuskannalle. Keskustelussa ilmeni, että edustaja Jacob Söderman ym. ovat tehneet lakialoitteen LA 63/2009 vp, joka on lakiesitystä koskeva rinnakkaisaloite. Aloitteen mukaan käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden lausunnoista tehtäisiin kuva- ja äänitallenne, jota hovioikeus käyttäisi pääkäsittelyssään todistelun uskottavuusarvioinnin perusteena. Mallia otettaisiin tässä suhteessa siis Ruotsista, jossa vastaavanlainen moderniin oikeudenkäyntiin (EMR, En modernare rättegång) perustuvan järjestely on ollut käytössä marraskuusta 2008. HE 105/2009 ei sen sijaan sisällä säännöksiä sanotunlaisesta todistelun vastaanottamisesta videon välityksellä.

3. Tähän videointitodisteluun ja yleensä valitusasian käsittelyyn hovioikeudessa on tarkoitus palata yksityiskohtaisesti tämän kirjoitussarjan kolmannessa osassa. Tässä ensimmäisessä osassa tarkastelen hovioikeuksien toimintaa tilastotietojen ym. aineiston valossa. Ennen kuin uudistamisesta voidaan puhua, on hyvä tietää, millaisessa ympäristössä hovioikeudet toimivat.

4. Hovioikeus (HO) on yleisten tuomioistuimien hierarkiassa järjestyksessä toinen oikeusaste. Se toimii valitusasteena haettaessa muutosta alioikeuden eli käräjäoikeuden (KO tai KäO) riita-asioissa ja rikosasioissa annettuihin tuomioihin ja päätöksiin. Ensimmäisenä oikeusasteena hovioikeus käsittelee ainoastaan valtio- ja maanpetosasioita sekä tuomareiden virkasyyteasioita, joiden lukumäärä on hyvin vähäinen. Hovioikeuden ratkaisusta saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta (KKO), jos KKO myöntää valitusluvan.

5. Hovioikeusprosessia on muutettu viime vuosikymmeninä hämmästyttävän usein, merkittävämpiä muutoksia lakiin (oikeudenkäymiskaari, OK 25 ja 26 luvut) on tehty noin viiden vuoden väliajoin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tehty kaksi laajaa uudistusta (1998 ja 2003). Tätä ennen hovioikeusmenettelyä muutettiin vuonna 1992. Aiemmin hovioikeudet käsittelivät ja ratkaisivat lähes kaikki asiat kirjallisessa menettelyssä (esittelymenettelyssä) asiakirja-aineiston eli alioikeuden ratkaisun ja pöytäkirjan sekä hovioikeudelle tehdyn kirjallisen valituksen ja siihen annetun vastauksen perusteella. Asianosaiset ja heidän avustajansa eivät saa olla läsnä esittelymenettelyssä, yleisöstä puhumattakaan.

6. Vuonna 1998 voimaan tulleen uudistuksen tarkoituksena oli muuttaa kirjallinen hovioikeusmenettely sellaiseksi, että se sopi yhteen jo aiemmin 1990-luvulla uudistetun suullisen, välittömän ja keskitetyn alioikeusmenettelyn kanssa ja että se täytti Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asettamat vaatimukset. Uudistuksen seurauksena hovioikeudet ovat toimittaneet suullisia pääkäsittelyjä noin 20-30 prosentissa asioista. Vuonna 2004 hovioikeuksissa otettiin käyttöön erityinen seulontamenettely, jossa hovioikeus ensin valituksen ja vastauksen sekä käräjäoikeuden ratkaisun perustella päättää, otetaanko valitus enempään tutkintaan. Seulontamenettelyyn joutuvat kaikki valitusasiat. - Olen ruotinut seulontaa laajasti blogissa 114/19.6.2009, löytyy tunnisteen "seulontamenettely" kohdalta.

7. Ennen kuin ryhdyn tutkailemaan lähemmin eduskunnassa olevaa hallituksen lakiesitystä, on paikallaan tarkastella hieman tilastotietoja hovioikeuden henkilöstöstä, asiamääristä sekä käsittelytavoista ja -ajoista. Kyse on siitä, mitä hovioikeudet oikein tekevät ja millaisilla resursseilla. Jos näissä kohdin ei ole ongelmia, ei suurempia muutostarpeita pitäisi esiintyä, sillä onhan edellisestä hovioikeusuudistuksesta kulunut vasta 5-6 vuotta.

9. Suomella ja Ruotsilla on myös oikeus- ja tuomioistuinlaitoksen osalta pitkät yhteiset perinteet. Autonomian ja itsenäisyyden aikana Suomessa on otettu oikeudenkäyntimenettelyn ja tuomioistuinorganisaation kehittämisen osalta usein mallia Ruotsista. Tämä koskee myös hovioikeuksia ja hovioikeusprosessin kehittämistä. Vuoden 2003 seulontamenettely muodostaa kuitenkin tässä suhteessa poikkeuksen, sillä Ruotsin hovioikeuksissa ei ole seulontamenettelyä. Seulonnan osalta Suomi otti mallia Norjasta, ja osaksi juuri tämän vuosi uudistuksessa kävikin "hassusti", kuten olen blogissa 19.6.-09 kertonut. Suomessa ei ymmärretty, että norjalainen tuomioistuinlaitos ja muutoksenhakusysteemi poikkeaa olennaiselta osin meikäläisestä järjestelmästä. Se, mikä sopii Norjaan, ei välttämättä istu suomalaiseen järjestelmään, ja seulontamenettelyssä tämä juuri nähtiin. (Yritin kyllä varoitella tästä jo seulontamenettelyä valmisteltaessa, mutta innostus oikeusministeriössä ja hovioikeuksissa oli niin kova, että varoitukset kaikuivat kuuroille korville.)

10. Kuten sanottu, Ruotsissa tuli vuosi sitten eli 1.11.2008 voimaan laajahko hovioikeusuudistus (SFS 2005:683, katso lainsäädännön esitöistä Regerings proposition 2004/05:131: En modernare rättegång - reformering av processen i allmän domstol). Suomen hovioikeuksiin esitetään hallituksen lakiesityksessä 105/2009 melko tavalla samanlaista muutoksenhakulupajärjestelmää, jollainen Ruotsissa on ollut rikosjutuissa käytössä jo parikymmentä vuotta. Tämän vuoksi seuraavassa on syytä esitellä joitakin tilastotietoja myös Ruotsin hovioikeuksista.

11. Suomessa on kuusi hovioikeutta, jotka ovat ikärjestyksessä (suluissa perustamisvuosi):

- Turun HO (1623),

- Vaasan HO (1776),

- Itä-Suomen (Kuopio 1945, sen edeltäjä oli 1839 perustettu Viipurin HO),

- Helsingin HO (1952),

- Kouvolan HO (1978) ja

- Rovaniemen HO (1979).

12. Kun otetaan huomioon kunkin hovioikeuden vuonna 2008 ratkaisemien asioiden kokonaismäärä, hovioikeudet asettuvat seuraavaan suuruusjärjestykseen:

- Helsingin HO 3 516 asiaa

- Turun HO 2 854

- Vaasan HO 1 564

- Itä-Suomen HO 1 233

- Kouvolan HO 1 279

- Rovaniemen HO 1 101

Pinta-alaltaan Rovaniemen HO:n tuomiopiiri on selvästi suurin.

13. Ruotsissa on myös kuusi hovioikeutta: Svea hovrätt (Tukholma, 1614), Göta hovrätt (Jönköping, 1634), Hovrätten över Skåne och Blekinge (Malmö, ), Hovrätt för Västra Sverige (Göteborg), Hovrätteen för Nedre Norrland (Sundsvall) ja Hovrätten för Övre Norrland (Uumaja).

14. Ruotsi on Suomea suurempi valtio sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan. Ruotsin pinta-ala on noin 450 000 neliökilometriä, Suomen "vain" 338 500. Ruotsin väkiluku on noin 9,3 miljoonaa, Suomen 5,4 miljoonaa henkeä. Miksi siis Suomessa tarvitaan yhtä monta hovioikeutta kuin puolta suuremmassa naapurimassamme? Tätä olen usein julkisestikin ihmetellyt, mutta en ole tähän mennessä milloinkaan saanut esimerkiksi oikeusministeriöltä tai hovioikeuksilta minkäänlaista vastausta kysymykseen. Olisiko niin, ettei meillä todellisuudessa tarvittaisikaan näin montaa hovioikeutta, mutta mitäs väliä siitä, pääasia, että saadaan uusia virkoja ja uusia hovioikeuden presidenttejä! No, nyt tiettävästi joku toimikunta istuu ja pohtii tuomioistuinorganisaatiota ja sitä, voidaanko jokin tai jotkut hovioikeuksista lakkauttaa. Käräjäoikeusverkkoahan supistetaan 1.1.2010 lukien todella rajusti, sillä käräjäoikeuksien lukumäärä putoaa 51:stä 27:ään. Tuntui siltä, että Suomeen riittäisi hyvin neljä hovioikeutta.

15. Johtuisiko hovioikeuksien suuri lukumäärä siitä, että suomalaiset ovat luonteeltaan ruotsalaisia riidanhaluisempia, jolloin tuomioistuimiin ja siis myös hovioikeuksin tulisi enemmän juttuja kuin Ruotsissa? Vastaus on kielteinen. Vuonna 2008 Suomen kuusi hovioikeutta käsittelivät nimittäin yhteensä 11 539 asiaa. Sen sijaan Ruotsin kuusi hovioikeutta käsittelivät samana vuonna kaksi kertaa enemmän asioita eli runsaat 22 000 asiaa. Asioiden lukumäärä on hyvin suhteessa maiden asukaslukuun.

16. Onko Ruotsin hovioikeuksissa siten myös tuplaten tuomareita ja muuta henkilökuntaa suomalaisiin hovioikeuksiin verrattuna? KKO:n kotisivuilla julkaistun yleisten tuomioistuimien vuosikertomuksen mukaan Suomen hovioikeuksissa oli vuonna 2008 henkilökuntaa yhteensä 518 henkeä. Tästä määrästä tuomareita (presidentit, hovioikeudenlaamannit ja hovioikeudenneuvokset) oli 180, esittelijöitä (viskaalit ja asessorit) 164 ja kansliahenkilökuntaa 174. - Lautamiehet eivät Suomessa osallistu hovioikeuden tuomitsemistoimintaan.

17. Ruotsin hovioikeuksien henkilökunnan määristä en löytänyt tähän hätään tarkkoja tietoja. Domstolsverketin tammikuussa 2009 päivitetyltä sivustolta ilmeni, että Ruotsin kuuden hovioikeuden henkilökunnan (tuomarit, asessorit, viskaalit, kanslistit ym.) kokonaismäärä on noin 700 henkeä. Kansliahenkilökuntaa Ruotsissa on enemmän kuin Suomessa. Mutta kaikkein mielenkiintoisin tieto tässä yhteydessä on se, että Ruotsin hovioikeuden palveluksessa olevien tuomareiden (siis presidentit, laamannit ja hovioikeudenneuvokset) lukumäärä on tismalleen sama kuin Suomessa eli 180. (Ruotsin hovioikeuksissa on lisäksi 600 lautamiestä, mutta heitä ei ole laskettu edellä mainittuun kokonaismäärään. Rikosjutussa Ruotsin HO:n kokonpano on 3+2 eli kolme ammattituomaria ja kaksi lautamiestä, jos asiassa myös käräjäoikeuden kokoonpanoon on kuulunut lautamiehiä).

18. Mistähän mahtaa johtua, että Ruotsin hovioikeudet kykenevät 180 tuomarin voimin käsittelemään vuosittain kaksi kertaa enemmän asioita kuin Suomen 180 hovioikeustuomaria? Ruotsissa hovioikeudet käsittelevät siis runsaat 22 000 asiaa, Suomessa vain 11 500 asiaa.

19. Löytyisikö selitys kenties hovioikeuden pääkäsittelyjen määristä. Suomessahan hovioikeudet ovat aina valittaneet ja valittavat edelleen, että hovioikeuksien työ on raskasta ja ratkaisut viipyvät siksi, että hovioikeus joutuu pitämään paljon pääkäsittelyjä ja jopa aivan turhissakin tapauksissa. Eduskunnan lakivaliokunnan eteen marssivat varmaan tälläkin uudistuskierroksella kuultaviksi kaikkien kuuden hovioikeuden presidentit, jotka oikein kuorossa valittavat asiaa ja vaativat (valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen "säestyksellä" varmaankin), että nyt näille pääkäsittelyille on vihdoin saatava stoppi! Hovioikeuksien ja niiden presidenttien mukaan pääkäsittelyyn menevä juttu vielä paljon enemmän aikaa kuin kirjallisessa esittelymenettelyssä ratkaistava juttu. Pääkäsittelyjen määrissä olisi siis syy hovioikeusprosessin tehottomuuteen.

20. Suomen hovioikeudet toimittavat nykyään pääkäsittelyn noin 30 prosentissa asioista, vuonna 2008 tuo luku oli 31 %. En onnistunut löytämään tietoja siitä, mikä on Ruotsin hovioikeuksien toimittamien pääkäsittelyjen osuus kaikista hovioikeuden käsittelemistä riita-ja rikosasioista. Tämä tieto olisi tietenkin pitänyt mainita HE:stä 105/2009 vp tai edes sitä edeltäneestä lainvalmistelutyöstä eli oikeusneuvos Kari Kitusen johtaman komitean mietinnöstä KM 2008:3, mutta niistä tieto ei vain jostakin syystä käy ilmi. Kenties kyseinen tieto ja vähän muutakin vertailutietoa on jätetty tarkoituksellisesti ottamatta komitean mietintöön samoin kuin hallitukseen esitykseen. (Ottakoot lausunnonantajat, asiantuntijat ja kansanedustajat itse selville nämä vertailuluvut, jos asia heitä kiinnostaa, miksi me lähtisimme niitä paljastamaan, tiedot voisivat vain sotkea selvät pasmat!).

21. Ruotsin ja Suomen lait eroavat lähtökohtaisesti ja olennaisesti sikäli toisistaan, että Ruotsissa hovioikeuskäsittely on pääsääntöisesti suullista, Suomessa sen sijaan kirjallista. Ruotsissa kirjallinen menettely tulee kysymykseen vain laissa mainituin edellytyksin, Suomessa sen sijaan suullisen käsittelyn edellytykset ovat tarkoin laissa säännellyt; ettei vain noita (kirottuja) suullisia pidettäisi tarpeettomasti! Aiemmista lakien esitöistä muistan, että Ruotsin hovioikeudet toimittavat suullisen pääkäsittelyn varovaisen arvion mukaan noin 60-70 prosentissa asioista. En usko, että suullisten käsittelyjen lukumäärä olisi nyttemmin mitenkään radikaalisti alentunut. Ruotsin hovioikeudet siis toimittavat tuplasti enemmän suullisia käsittelyjä, mutta tämä ei tunnu ruotsalaisten hovioikeustuomareiden tehokkuutta lainkaan heikentävän. Päin vastoin, ruotsalaiset hovioikeustuomarit käsittelevät kaksi kertaa enemmän asioita kuin suomalaiset kollegansa.

22. Hovioikeuksien käsittelyajoista sen verran, että Suomessa hovioikeuksien käsittelyajat on jonkin verran lyhentyneet aiemmista vuosista. Kun vuonna 2005 asioiden keskimääräinen käsittelyaika hovioikeuksissa oli 7,9 kk vuonna 2005, 7,7 kk vuonna 2006 ja 7,6 kk vuonna 2007, oli keksimääräinen käsittelyaika vuonna 2008 laskenut tasan 7 kuukauteen. Minusta keskimääräiset käsittelyajat ovat sangen siedettäviä, eri asia sitten on, että joukkoon mahtuu myös todella kauan vireillä olevia juttuja. Esittelystä eli kirjallisessa käsittelyssä ratkaistuissa asioita keskimääräinen käsittelyaika oli 6,1 kk ja pääkäsittelyssä ratkaistuissa asioissa 10,5 kk. - Ruotsin hovioikeuden käsittelyajoista minulla ei ole tietoa. Tämä tieto on varmaankin ollut oikeusneuvos Kitusen johtaman komitean (KM 2008:3) sekä oikeusministeriön tiedossa, mutta sen enempää komitean mietinnössä kuin hallituksen lakiesityksessäkään näitäkään tietoja ei ole nähty tarpeelliseksi kertoa eli ne päätetty salata myös kansanedustajilta.

23. Mutta tärkeintä tässä kohdin on huomata se tuntuva ero, joka Suomen ja Ruotsin hovioikeuksien tehokkuuden suhteen näyttäisi ilmenevän. Vaikka hovioikeustuomarien lukumäärä on kummassakin maassa samansuuruinen, pystyvät Ruotsin hovioikeudet ja hovioikeustuomarit käsittelemään ja ratkaisemaan vuosittain kaksinkertaisen määrän asioita suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna ja toimittamaan "siinä sivussa" vielä tuplasti enemmän pääkäsittelyjä! Mistä tämä voisi johtua? Tätä suomalaiset hovioikeudenpresidentit ja muut hovioikeustuomarit, KKO, oikeusministeriö tai eduskunnan lakivaliokunta eivät ole tiettävästi julkisesti koskaan pohtineet. Sietäisipä joskus pohtia!

24. Voimme toki arvailla syitä. Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen, että ovatko suomalaiset tuomarit naapurimaansa kollegoitaan laiskempia ja haluttomampia paiskimaan töitä? Onko hovioikeuksien tulostavoitteet mitoitettu liian pieniksi tai valvotaanko niiden toteutumista riittävän tarkasti? Kun kuulostelee tuomareiden ja esittelijöiden juttuja, niin kyllä hovioikeuksissa kuulemaan mukaan paiskitaan töitäkin oikein "niska limassa." Jotkut hovioikeudet ovat jopa saavuttaneet tuloksia ja pystyneet nostamaan vuosittain ratkaistujen asioiden määriä aika tuntuvasti. Mutta pelkästään resurssien puutteesta asia ei voi mitenkään olla kiinni, jos tilannetta verrataan Ruotsiin.

25. Ahkeralta vaikuttava työnteko voi tosiasiassa olla tehotonta, jos se on huonosti suunniteltua ja johdettua. En tiedä, mutta minusta näyttäisi siltä, että juuri tästä on paljolti kysymys myös hovioikeuksien toiminnassa. Hovioikeudet pitävät usein sitkeästi kiinni vanhoista työtavoistaan, malleistaan ja käytännöistään. Hovioikeudet ovat saaneet päättää omista työtavoistaan varsin itsenäisesti. Ne eivät ole halunneet, että niiden työmetodeista ja -tavoista säädetään tarkemmin laissa, vaan tarvittavia säännöksiä on otettu ainoastaan hovioikeuksien työjärjestyksiin.

26. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita valitusasioiden valmistelu, mikä tietävästi edelleen tapahtuu käytännössä usein esittelijävetoisesti ja esittelijän vastuulla. Jäsenet eivät halua puuttua valmisteluun, koska se on perinteisesti kuulunut esittelijöiden tehtäviin ja jäsenet ovat voineet odottaa, että asiat tuodaan heidän eteensä "valmiiseen pöytään" eli esittelijän yksin valmistelemina esittelyyn, jossa päätökset tehdään. Ehdotin jo vuoden 1998 laajan hovioikeusuudistuksen yhteydessä, että lakiin otettaisiin säännökset niin sanotusta valmistelusta vastaavasta jäsenestä ja hänen tehtävistään, mutta ehdotus torjuttiin.

27. Vasta vuonna 2003 lakiin (OK 26:1b.1) otettiin lyhyt säännös, jonka mukaan "asian valmistelusta hovioikeudessa vastaa yksi jäsen (valmistelusta vastaava jäsen). Tämän vvj:n tehtävistä ei kuitenkaan laissa tarkemmin säädetä. Jokaiselle asialle määrätään tietävästi vvj, mutta tämä on usein vain pelkkä muodollisuus, sillä käytännössä asian valmistelee ja siitä myös tosiasiallisesti vastaa yksin esittelijä. Näin olen kuullut kerrottavan. Hovioikeuden presidentin tulisi tietenkin valvoa, että hovioikeuden tuomarit todella ottavat vastuun valmistelusta niin kuin laki edellyttää.

28. Toinen asia, minkä haluan tässä kohta mainita, on hovioikeuksien pääkäsittelyjen suunnittelu ja valmistelu, jossa myös ilmenee epäkohtia. Hovioikeudet ovat käsittäneet asian niin, että jos hovioikeudessa kerran pidetään se (kirottu) pääkäsittely, niin siinä on siten otettava vastaan lähes kaikki se näyttö ja myös henkilötodistelu, joka on otettu vastaan jo käräjäoikeudessa. Jos käräjäoikeus on käsitellyt asiaa vaikkapa viitenä päivänä, niin totta kai hovioikeuden tulee - helkkari soikoon - varata pääkäsittelyä varten vähintään yhtä monta käsittelypäivää, mieluummin enemmän! Ei ole ymmärretty tai haluttu ymmärtää ja "sisäistää", että tämä ei suinkaan ole hovioikeuden pääkäsittelyn tarkoitus, sillä hovioikeus voi pitää käräjäoikeuden pääkäsittelyä huomattavasti suppeamman käsittelyn, jossa ei ole tarpeellista kuulla läheskään kaikkia niitä todistajia, joita on kuultu käräjäoikeudessa.

29. Hovioikeus voi lain mukaan rajoittaa pääkäsittelyssä esitettävää aineistoa ja todistelua, jotta pääkäsittelyssä voitaisiin keskittyä olennaisiin kysymyksiin. Mutta tämä vaatisi tietenkin tarkkaa paneutumista asiaan ja pääkäsittelyn huolellista valmistelua, mihin ei näköjään haluta olla valmiita. Ei siis ole mikään ihme, että hovioikeuden pääkäsittelyt ovat tarpeettoman laajoja ja aikaa vieviä, kun siinä kuullaan usein yhtä laajasti kaikki ne todistajat ja muut henkilöt, joita on kuultu jo käräjäoikeudessa. Hovioikeuden presidenttien tulisi valvoa tätäkin asiaa, se olisi sitä lainkäyttöjohtamista, joka on presidentin tärkein tehtävä.

30. On varmasti monia muitakin asioita, minkä vuoksi hovioikeusprosessin tehokkuudessa on paljon toivomisen varaa. Ehkäpä sellaisia syitä tulee esiin lukijoiden kommenteissa. Lainsäätäjän toivoisi joskus paneutuvan edellä mainitsemiini syihin ja vertailevan hovioikeuksien tilannetta Ruotsin hovioikeuksien tehokkuuteen ja työtapoihin.

31. Näin ei ole kuitenkaan tehty alussa mainitussa HE:ssä 105/009 vp eikä sitä edeltäneessä oikeusneuvos Kari Kitusen puheenjohdolla toimineen komitean mietinnössä KM 2008:3. Hovioikeudet, KKO, oikeusministeriö ja hallitus yrittävät jälleen kerran uudistaa hovioikeusmenettelyä vanhoilla konsteilla - kepulikonsteilla, tekisi mieli sanoa - joista keskeisimpiä ovat a) valitusoikeuden tosiasiallinen kaventaminen ja b) pääkäsittelyjen määrän vähentäminen. Hovioikeuden työtä halutaan keventää ja tässä tarkoituksessa rajoittaa asianosaisten oikeutta saada valituksensa asiallisesti tutkittavaksi. Tässä touhussa ei näytetä paljon välitettävän ihmisten oikeusturvasta.

32. Pitäisi kuitenkin muistaa, että oikeus hakea muutosta ja saada asia myös hovioikeudessa kunnollisesti tutkituksi on keskeinen oikeusturvan tae ja osa perustuslaissa turvattua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

33. Seuraavasa osassa käsittelin HE:ssä 105/2009 vp tehtyä ehdotusta jatkokäsittelyluvasta hovioikeudessa.