Arkkipiispa Jukka Paarma saarnasi valtioneuvoston, korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden 200 -vuotisjuhlajumalanpalveluksessa Turun tuomiokirkossa 2.10. lähtökohtanaan psalmi 45:5: "Nouse taisteluun totuuden ja oikeuden puolesta, aja köyhän asiaa. Tehköön oikea kätesi pelottavia tekoja."Kenen joukoissa seisot,
kenen lippua kannat?
1. Ruotsalainen kauppakorkeakoulu, Svenska handelshögskolan eli Hanken, juhlii tänä vuonna 100-vuotista taivaltaan. Juhlavuosi huipentui 30.10. pidettyyn tohtoripromootioon. Edellinen promootio pidettiin vuonna 2004 ja sen jälkeen 71 henkilöä on väitellyt Hankenilla tohtoriksi.
2. Juhlavuoden kunniaksi Hanken promovoi myös kymmenen kunniatohtoria. Tieteellisten ansioittensa perusteella promovoitiin neljä kunniatohtoria, kaksi Ruotsista ja kaksi USA:sta; toinen amerikkalaisista on sosiologian professori Joan Acker Oregonin yliopistosta.
3. Kuusi henkilöä promovoitiin kauppatieteiden tohtoriksi "menestyksellisestä toiminnasta liike-elämässä ja yhteiskunnassa sekä toiminnasta Hankenin ja yleisesti kauppatieteiden hyväksi," kuten lehdistötiedotteessa mainitaan. Nämä henkilöt ovat:
- Kauppaneuvos, tj Magnus Bargum (Algol Oy, EK:n hallitus, Suomen Kaupan Liiton pj)
- Vuorineuvos Göran Ehrnrooth
- Ruotsin valtionpankin johtaja Stefan Ingves
- Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo
- Hallituksen puheenjohtaja Anders Wall
- Hallituksen puheenjohtaja Jacob Wallenberg
4. Varsin mielenkiintoinen lista! Kaikki tietävät Wallenbergin ja Ehrnroothin mahtisuvut, ja myös Anders Wall on tunnettu ruotsalainen suursijoittaja. Göran Ehrnrooth ja Magnus Bargumin nimet keikkuvat jälleen tänään julkistettujen verotustietojen kärkiniminä. Maan listaykkönen verotettavien tulojen osalta taisi tänäkin vuonna olla Hankenin kasvatti, kauppatieteiden tohtori Björn Wahlroos, joka on valittu ensi vuoden alussa aloittavan Hankenin uuden hallituksen puheenjohtajaksi.
5. Jotkut nyt promovoiduista kunniatohtorit ovat tukeneet Hankenin, paitsi muuten, myös merkittävillä lahjoituksilla ja stipendeillä. Korkeakoulussa on käynnistetty tänä vuonna varanhankintakampanja HANKEN 100. Kampanjan kesto on kolme vuotta ja tavoitteena on kerätä lahjoittajilta 10 miljoonaa euroa. Ensimmäisenä lahjoituksena ennätti tekemään Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, joka lahjoitti Hankenin varainhankintakampanjaan 750 000 euroa. Saara ja Björn Wahlroosin rahasto ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, vaan lahjoitti vähän myöhemmin kampanjaan samoin 750 000 euroa.
6. Anders Wallin säätiö myöntää vuosittain stipendin Hankenin lahjakkaimmille opiskelijoille. Tänä vuonna kyseisen stipendin, 125 000 euroa, sai markkinointia Hankenilla opiskeleva Stephanie Seege. Opintojen ohella Seege vetää omaa korualalla toimivaa ONNI -nimistä yritystään; yritteliäisyys siis palkittiin. Tiedotteen mukaan Anders Wallin säätiö jakaa vuosittain stipendeinä Ruotsissa noin 2 miljoonaa kruunua.
7. Pauliine Koskelo on ainoa suomenkielinen nimi promovoitujen listalla. Hän aviomiehensä on toki aatelissukua: vapaaherra Gay Gerhard af Schultén. Pienenä kevennyksenä tässä muuten ehkä hieman raskassoutuisessa blogissa voin mainita, että olen pelannut kerran vapaaherra af Schulténin kanssa pöytätennistä eli pingistä; hävisin melko selvin numeroin; vaikeat olivat kierteet vapaaherramme palloissa! Tämä tapahtui muuten vähemmän iloisella -70 -luvulla oikeusministeriön tiloissa. Olin tuolloin vuoden verran lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä ja myös af Schulten oli samaan aikaan siellä töissä. Myöhemmin OTL Gerhard af Schultén (sdp) nimitettiin kuluttaja-asiamieheksi (1978-1991).
8. Mutta mitä ihmettä KKO:n presidentti tekee edellä mainitussa rahamiesten joukossa? Suurempia lahjoituksia Koskelolla tuskin on varaa tehdä, sillä hänen verotettavat tulonsa olivat viime vuonna about 150 000 euroa. Toisaalta on kivaa, ettei promovoitavien joukkoon oli saatu myös yksi nainen, ettei juhlia tarvinnut pitää pelkässä poika- tai äijäporukassa! Pauliine Koskelo tunnetaan sanavalmiina juristina, jolla on henkistä pääomaa siinä kuin muillakin nyt promovoiduilla kunniatohtoreilla.
9. Kauppatieteitäkin Koskelon voidaan sanoa edistäneen ainakin käsitteen laajassa mielessä. Hän on nimittäin kirjoittanut yhdessä Leif Sevónin ja Helsingin yliopiston rehtorina nykyään olevan Thomas Wilhelmssonin kanssa oppikirjan "Kauppalain pääkohdat." Kirja perustuu kyllä pitkälti vuoden 1987 kauppalain esitöihin; Koskelo, Sevón ja Wlhelmsson valmistelivat virkatyönään oikeusministeriössä ehdotuksen hallituksen esitykseksi uudeksi irtaimen kauppaa koskevaksi laiksi.
10. Internetistä löytyi sellainenkin tieto, että Pauliine Koskelo on KKO:n presidenttinä ollessaan pitänyt Hadelsgilletissä vuonna 2007, tarkemmin sanottuna 27.1., esitelmän teemasta "Hur effektivisera domstolsväsendet i Finland." Koskelon esitelmää oli seuraamassa 55 gillebröderiä; Koskelo kiinnosti kiltaveljiä tavanomaisia herrainkokouksia selkeästi enemmän. Handelsgillet on toiminut 150 vuotta ja ilmoittaa nettisivuillaan olevansa "Finlands äldsta i dag verksamma herrklubb."
11. Mutta tuskinpa erehdyn, kun totean, että Koskelo on promovoitu tohtoriksi ensi sijassa ansioistaan KKO:n presidenttinä; tätä lienee tarkoitettu, kun perusteluissa on mainittu promovointiperusteena "merkityksellinen yhteiskunnallinen toiminta." Lainataanpa tähän pätkä Wikipediasta: "Koskelo on osallistunut aktiivisesti oikeuspoliittiseen keskusteluun. Hän on arvostellut tuomioistuimia hallinnoivaa oikeusministeriötä saamattomuudesta uudistusten toteuttamisessa. Koskelo on puuttunut siihen, että tuomioistuimilta edellytetään tuntuvia säästöjä ja henkilövähennyksiä, mutta samaan aikaan välttämättömät, laeilla tehtävät uudistukset tuomioistuinten työn kehittämiseksi ovat edenneet hitaasti, jos ollenkaan."
12. Pauliine Koskelo on ottanut selkeästi tuomioistuinlaitoksen - siis yleisten tuomioistuinten - jonkinlaisen puolestapuhujan roolin suhteessa esimerkiksi oikeusministeriöön ja yleensä valtiovaltaan. Hallintotuomioistuinten osaltahan tätä samaa roolia on jo pitkään vetänyt KHO:n presidentti Pekka Hallberg. Koskelo ja Hallberg eivät ole olleet aina samaa mieltä asioista. Suurin periaatteellinen erimielisyys koskee tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon uudistamista ja siirtämistä pois oikeusministeriöltä. Hallberg "vanhan liiton miehenä" vastustaa muutosta, kun taas Koskelo - minusta aivan oikein - kannattaa sitä.
13. Tuomioistuinlaitoksen toiminnan tehostaminen - miten se Koskelon mukaan tapahtuu? Koskelo on tukenut mm. hanketta, joka toteutuu ensi vuoden alusta, kun käräjäoikeuksien yhdistämisen seurauksena maassa on enää 27 alioikeutta nykyisten lähes 50:n sijasta. Saapa nähdä, tehostuuko käräjäoikeuksien toiminta tällä uudistuksella? Toiseksi Koskelo ja KKO ovat kannattaneet muutoksenhakuoikeuden rajoittamista valitettaessa käräjäoikeudesta hovioikeuteen. No, tietenkin tällä tavoin tuomioistuinten käsittelyajat lyhenisivät ja menettely tehostuisi, mutta tässä uudistuksessa unohdetaan kokonaan kolikon toinen puoli eli oikeusvarmuus.
14. Sen sijaan selvien ja riidattomien velkomisasioiden eli niin sanottujen perimisasioiden osalta Pauliine Koskelo ja hänen johtamansa KKO pitävät sitkeästi kiinni siitä, että myös nämä asiat, vaikkei niissä ole edes mitään riitaa, on kierrätettävä edelleen käräjäoikeuden kautta ennen ulosoton hakemista. Minusta taas tämä systeemi on turha ja palvelee ainoastaan perimistoimistoja ja nimenomaan suuria perimistoimistoja, sellaisia kuin esimerkiksi Intrum Justitia ja Lindorff. Viittaan tarkemmin blogeihini 152/19.9. ja 131/30.7.2009. Perimisasioissa Suomessa tuomittavat oikeudenkäyntikulut ovatkin 4-5 kertaa suuremmat kuin Ruotsissa, jossa monien Suomessakin toimivien kansainvälisten perimistoimistojen kotipaikka on. Aika moni näiden perimistoimistojen johtotehtävissä Suomessa työskentelevistä ihmisistä lienee muuten saanut koulutuksensa juuri Hankenilta.
15. Pauliine Koskelo on toki kunniatohtorin hattunsa, miekkansa ja arvonsa ansainnut. Mutta asia on minusta mielenkiintoinen ja jopa ongelmallinen yleisemmältä kannalta, kun ajatellaan tuomioistuimilta ja erityisesti Korkeimmalta oikeudelta puolueettomuutta ja riippumattomuutta sekä tuomarin ammattietiikkaa. Onko tältä kannalta sopivaa ja ongelmatonta, että maan ylimmän tuomioistuimen tuomari vastaanottaa korkean kunnianosoituksen korkeakoululta, jonka minun käsitykseni mukaan katsotaan aika yleisesti kuuluvan suurten suomalaisten yritysten, työantajatahojen, rahoituslaitosten ja pankkiiriliikkeiden ja yleensä elinkeinoelämän "linnakkeeseen" tai leiriin?
16. Hanken on varmaankin korkeatasoinen korkeakoulu, jossa tutkitaan ja opetetaan eri oppiaineita. Hankenin pääasialliset tutkimusintressit näyttävät nykyään kuitenkin keskittyvän rahoitukseen, markkinointiin sekä yrittäjyyteen ja johtamiseen; kaikki varsin tärkeitä teemoja ja tutkimuskohteita. Tämän käsityksen saa, kun selailee esimerkiksi tänä vuonna Hankenissa väitelleiden tutkijoiden väitöskirjojen nimiä; rahoitus (rahoitustiede) on tutkimuskohteista selvä ykkönen.
17. Työnantajien ja yrittäjien (elinkeinonharjoittajien) vastapuolia ovat, myös oikeudessa, työntekijät ja kuluttajat. Työ- ja kuluttajaoikeudelliset oikeusriidat ratkaistaan viime kädessä KKO:ssa. Onko tätä silmällä pitäen paikallaan, että KKO:n päällikkötuomari ottaa vastaan toisen "osapuolen" leiriin kuuluvan opinahjon hänelle tarjoaman korkean kunnianosoituksen? Mitä tähän pitäisi vastata, jos asiaa tarkastellaan tuomioistuimien ja maan ylimmän tuomioistuimen puolueettomuuden ja riippumattomuuden kannalta? Miten tähän suhtautuvat tuomioistuimissa ja etenkin KKO:ssa juttujaan ajavat työntekijät ja kuluttajat?
18. Esteettömyys tai esteellisyys ei tuota ongelmaa, sillä KKO:n presidentti ei ole tullut kyseisen, häntä "kohdanneen" kunnianosoituksen johdosta jääviksi ratkomaan työoikeudellisia tai kuluttajasuojaoikeudellisia juttuja.
19. Tuomioistuimen puolueettomuudessa ja etenkin riippumattomuudessa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin ainoastaan esteettömyydestä. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lausunut, puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen ei riitä, että tuomioistuin (tai sen yksittäinen jäsen) toimii puolueettomasti, vaan tämän lisäksi on edellytettävä, että tuomioistuimen (tuomarin) toiminta näyttäytyy myös ulkopuolisille puolueettomana ja itsenäisenä. Sen vuoksi tuomareiden pitäisi toimia virassaan ja myös sen ulkopuolella niin, että ei synny minkäänlaista epäilyä tai vaikutelmaa siitä, että tuomioistuimen puolueettomuus tai riippumattomuus voisi jonkin ulkoisen tekijän johdosta vaarantua. Tähän tapaan minä olen ymmärtänyt ihmisoikeustuomioistuimen tuomioistuimelle ja tuomareille asettaman objektiivisen puolueettomuusvaatimuksen ja -testin.
20. Jos presidentti Koskelolle olisi myönnetty sanottu kunniatohtorin arvo tieteellisten ansioiden perusteella tai jos hän olisi saanut arvonsa jostakin "valtiollisesta" yliopistosta, esimerkiksi Helsingin yliopistosta, en olisi läheskään tai lainkaan niin huolestunut kuin nyt. Monien mielestä olen varmaan - jälleen kerran - väärässä tai turhaan huolissani, mutta se, miltä asia näyttäytyy KKO:lta edellytettävän puolueettomuuden ja riippumattomuuden valossa, on pohtimisen arvoista.
21. Tapauksessa on kyse on myös tuomarin ammattietiikasta vähän samalla tavoin kuin tuomarien sivutoimissa ja erilaisten järjestöjen jäsenyyksissä. Jokaisen tuomarin tulee itse tarkoin harkita, mikä vaikutus sivutoimella, jäsenyydellä tai vaikkapa juuri kunniatohtorin arvonimellä voi olla yleisön arvioon tuomarin riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta tai tuomarin viranhoitoon. Vaikka tuomari olisi itse vakuuttunut, ettei ongelmia aiheutuisi, voivat yleisön reaktiot olla toisenlaisia.
22. Jätän nyt kysymyksen pohtimisen lukijoiden tehtäväksi ja rupean itse hyreksimään:
Kenen joukoissa seisot
kenen hattua kannat?
Ei ole oikeutta ilman tulkintaa,
ei oikeata tulkintaa ilman viisautta,
ei viisautta ilman....
23. Mitä ei ole ilman viisautta, eli mikä sana tulisi kyseisen laulelman viimeiseksi sanaksi? Seuraavia vaihtoehtoja - tai useampia niistä - voisi ehkä harkita: äly, koulutus, kokemus, puolueettomuus, Hanken, riippumattomuus, tohtorinhattu, Korkein oikeus, säätiöt, kunnon palkka, eettisyys, yhteisen kansan hyödyn ymmärtäminen, kohtuus, rakkaus, maantapa...
35 kommenttia:
Minua on aina ihmetyttänyt miksi suomalainen eliitti on niin perso kunniatohtorin arvoille ja muille erilaisille arvonimille ja mitaleille,joita Suomessa jaetaan. Mihin niitä titteleitä ja helyjä tarvitaan?
Mutta silloin olin todella suu soikeana, kun katsoin miten vanhan vastarinnan liiton mies Jouko Turkka patsasteli kunniatohtorinhattu päässä. Kaikki se ärinä ja puhina olikin pelkkää kulissia. Niin vaan kelpasi eliitin tunnustus Turkallekin.
Pauliine Koskelon kohdalla pidän täysin annettuna, että hän eliitin jäsenenä pitää kunniatohtoriutta itsestään selvänä, hänelle kuuluvana, luonnollisena jatkumona erinomaisuudelleen. Ei hän siitä siis sen enempää "korruptoidu", kuin virkamieseliitin edustajana yleensä korruptoituu.
Kyllä, Jouko Turkan suostuminen tohtorinhattuun oli minullekin yllätys.
Mutta vielä on yksi, joka ei tässäkään suhteessa petä: Pentti Linkola.
PK valitaan myös HY:n oikeustieteellisen kunniatohtoriksi keväällä 2010. Tosiasiassa tiedekunnan sisällä oli kovaa vääntöä tästä päätöksestä, ja merkittävä määrä professorikunnasta oli myös vastaan ja erään toisen KKO:n edustajan valitsemisen puolesta.
Olihan Hankenilla oma juttunsakin KKO:ssa (2008:43). Koskelo oli oikein kokoonpanossakin.
Kas vain! Ratkaisussa KKO 2008:43 oli kyse ensinnäkin Hankenin asianosaiskelpoisuudesta vahingonkorvausjutussa ja toiseksi riitajutussa annetun tuomion oikeusvoimavaikutuksesta. Juttu on kuitenkin jo ratkaistu KKO:ssa jo reilu vuosi ennen kuin hanke Koskelon promovoimisesta kunniatohtoriksi tuli virallisesti vireille.
Jahas, nyt kun pää on saatu niin sanotusti auki, alkaa näemmä honoris causaa oikein sadella Koskelolle! Melkein arvaan, kuka oli Koskelon vastaehdokkaana Hgin tiedekunnassa!
Ihan mielenkiinnosta, ketkä KKO:n ja KHO:n presidenteistä ovat saaneet hc:n Hgin tiedekunnalta?
Eikö KKO:n riippumattomuuden kannalta merkittävämpi ole yhteys, joka puoliso af Schultenin kauutta syntyy ? Hän oli kai kuumalla 90-luvulla osakkaana kahdessa sellaisessa asianajotoimistossa, joita pankit erityisen paljon käyttivät.
Peltonen taisi olla jopa alansa suurin Arsenalin laskuttajana.
Pankit käyttävät suurta valtaa yhteiskunnassa, ja Koskelon henkilökohtainenkin toiminta liittyi mm. perintään ja yrityssaneeraukseen.
Voisi olla paikallaan verrata asianajotulon ja virkatulon osuuksia perheessä. Asianajotulon monet tulouttamistavat voivat vaikeuttaa vertailua.
Aikaisemmista KKO:n pressoista Hgin yliopistossa on promovoitu oikeustieteen tohtoriksi muistaakseni vain Koskelon edeltäjä Leif Sevón ja hänkin jo ennen kuin hänestä tuli KKO:n presidentti. KKO:n presidenteistä Antti Hannikainen, Curt Olsson ja Olavi Heinonen ovat väitelleet tohtoriksi Hgin yliopistossa, Heinonen on Turun yliopiston OTT hc.
KHO:n presidentit Hallberg ja hänen edeltäjänsä Antti Suviranta ovat väitelleet tohtoriksi Helsingissä, joten hekään eivät ole enää "tarvinneet" honoris causaa Helsingistä.
Tein tekstiin kappaleen 11 kohdalle pienen lisäyksen.
Minulla ei ole tietoa af Schulténin asianajotoiminnasta ja sen mahdollisista yhteyksistä pankkeihin.
Koskelon virkaura, ei siis henkilökotainen toiminta, OM:ssä liittyi velkajärjestelylain ja yrityssaneerauslain valmisteluun.
Jouko Turkka on ollut Teatterikorkeakoulun pitkäaikainen rehtori ja opettaja sekä - makuasioihin menemättä - muutoinkin objektiivisesti suomalaisen teatterin keskeinen vaikuttaja. Hänen kunniatohtorihankettaan Teatterikorkeakoulusta, hänen työpaikastaan ja alan ainoasta korkeakoulusta, ei siksi voida verratakaan Koskelon Hankendekoraatioon.
Jonkun joukoissa seisomisesta juolahtikin mieleeni kysyä, että mitä mieltä bloginpitäjä on eilisen Hesarin vieraskynäkirjoituksesta "Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit"? http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/1135250438297
Ei kai meillä Suomessa?
Eikö kunniatohtorin arvo ole lahja?
Maan tapa taitaa olla, että kunniatohtoriuksia ynnä muita huomionosoituksia otetaan vastaan varsin mielellään. On myös aina otettu. Eihän siinä silloin voi olla mitään outoa, vrt Matti Vanhasen lausunnot vaalirahoituksesta.
Ainoa tosiaan joka ei ole periaatteitaan syönyt on Linkola. Mutta hänhän onkin ajattelija.
Af Schulte`n on toiminut asianajajana ainakin kahdessa helsinkiläisessä vaikutusvaltaisessa asianajotoimistossa eli Peltosen ym.toimiston lisäksi ainakin asianajotoimisto Roschier Holmberg Oy:ssä aina vuoteen 2005 asti.
Molemissa toimistoissa af Schulten on ollut ns. konsultoiva juristi ja neuvonantaja, jonka tehtävä käytännössä onkin vain luoda suhteita vaikutusvaltaisiin ulkopuolisiin tahoihin. Eli hankkia rahaa ja uusia asiakkaita "taloon". Mitä sitä muuta! Missään oikeudenkäynnissä mitään "makkaravarasta" puolustamassa en ole tätä aatelisherraa nähnyt.
Miksi muuten arvoisa pres. Koskelo ei ole muutamaan vuoteen enään ilmoittanut lakimiesmatrikkeliin tietoja vanhemmistaan eikä edes herra af Schultenista? Onko niin, että olisi hyvin hyvin rahvaanomaista ja presidentille suorastaan sopimatonta ilmoittaa näitä tietoja vai onko af Schultenistakin tullut nyttemmin jo rasite?
Minusta näiden tietojen ilmoittaminen kuitenkin osoittaisi, että Koskelossakin kysymys olisi inhimillisestä "ihmisestä", joka antaa myönteisen ja inhimillisen kuvan koko tuomarikunnasta ulospäin kansalaisille, koska tämän amattikunnan edustaja ja käyntikortti hän joka tapauksessa on.
Nyt ulkoinen kuva Koskelosta on hyvin etäinen ja torjuva -etten sanoisi suorastaan töykeä.
Pres. Koskelo ei luo töykeällä julkisella esiintymisellään myönteistä kuvaa tuomarikunnasta, vaan päin vastoin!
Viis estellisyyksistä, joita ei kukaan selvitä!
Mutta ehkäpä tätä negatiivista kuvaa Koskelo juuri haluakaankin viestittää tuomarikunnasta. Kuitenkaan Koskelon aikaisemmat ansiot eivät lainkaan vakuuta ja kunniatohtorin arvo "herraseurassa" tekee hänestä entistäkin etäisemmän.
Tuskin Koskelo arvostaa ketään muuta kuin itseään!
Olisipa kiva olla "kärpäsenä katossa", kun arvon pres. istuu alaistensa kanssa juttuja KKO:ssa.
Joku edellä kyseli Hesarissa eilen julkaistusta Sami Parkkosen vieraskynä-kirjoituksesta "Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit."
MIkäs siinä, piristävä kirjoitus ja "osuu" varmaan aika lähelle ydinkysymyksiä, kun yritetään saada kokonaiskuvaa vuosia peitellystä vaalirahoitusasiasta.
Se vain hieman tökkii, että Parkkonen on ominut vanhan kunnianarvoisan käsitteen ja lakiin rinnastettavan oikeuslähteen "Maan tapa" meikäläisen järjestäytyneen rikollisuuden kutsumanimeksi ja rinnastanut sen Sisiliassa sikäläisen mafian kutsumanimenä olevaan Cosa nostraan. Hieman tarkempi nimike olisi paikallaan; miten olisi vaikkapa "maanalainen tapa"?
Mutta toisaalta näinhän ovat tehneet eli maan tapaan vedonneet myös poliitikot Matti Vanhasesta alkaen yrittäessään puolustella vuosikymmeniä jatkunutta käytäntöä ja huonoa tapaa ikään kuin laillisena ja puolustettavana tapana. Moraalitointa tai suorastaan rikollista tapa ei kuitenkaan pestä puhtaaksi sillä, että sitä on noudatettu pitkän aikaa.
Itse olen kirjoittanut ko. "maan tavasta" huonona tapana blogissa 159/27.9.
Vanhoissa tuomarinohjeissa, joiden kerrotaan olevan Olaus Petrin 1530-luvulla kokoamia, todetaan ytimekkäästi, että "maantapa, kun se ei ole kohtuuton, pidettäköön lakina, jonka mukaan on tuomittava."
Mutta heti perään noissa ohjeissa sanotaan näin: "Paha tapa älköön ketään auttako, se on: ei kukaan voi asiaansa sillä auttaa, että sanoo monta olevan, jotka tekevät samoin kuin hän on tehnyt, koska se, mitä hän tehnyt on, havaitaan olevan vastoin lakia."
Tässähän se on selvästi sanottu, mikä ero on "oikealla," oikeuslähteeksi kelpaavalla maantavalla ja "pahalla" maantavalla.
Ongelmallisinta minusta on se, miksi laillisuusvalvojat -oikeuskanslerit etunenässä - sekä poliisi ja syyttäjistö ovat antaneet tuon Parkkosen mukaan rikollisen maan tavan jatkua näin pitkään puuttumatta siihen.
Onko suomalainen "paha maan tapa" ulottanut lonkeronsa myös oikeuslaitokseemme? Kas, siinä kysymys, jota Parkkosenkin kannattaisi tutkia!
Vaikka HS:ssa tai muissa lehdissä julkaistaisiin viikoittain Parkkosen eilisen kirjoituksen kaltaisia "paljastavia" juttuja, ei auta mitään, jolleivät epäilyjä aleta oikeuslaitoksen piirissä tutkia.
Kieltämättä "maan tapa" on iskevä ja kaikkien tuntema - ja omalla tavallaan ymmärtämä - iskulauseen omainen käsite, jonka järjestäytynyt rikollisuus voisi röyhkeydessään hyvin omia tunnuslauseekseen tai kutsumanimekseen, tätä ei sovi kiistää.
Saa nähdä, koska pannaan pystyyn asianajotoimisto tai lakiasiaintoimisto, jonka nimessä esiintyvät sanat "maan tapa."?
Olisiko muita yhtä hyviä kutsumanimiä annettavaksi tälle suomalaiselle hyvä veli -toiminnalle?
Miten olisi esim. "vallan tapa" tai "vallan laki"?
"Eikö kunniatohtorin arvo ole lahja"?
Lahja siinä mielessä, että se on vastikkeeton, eikä mitään "vastapalvelua" ainakaan virallisesti odoteta...ainakaan virkamiehiltä tai tuomareilta, luulisin; wallenbergeiltä ja muilta tittelin saaneilta rahamiehiltä sitä vastoin odotettaneen lahjoituksia ao. yliopistolle tai korkeakoululle.
http://en.wikipedia.org/wiki/Persuasion
- lahjalle tulee automaattinen halu vastata samalla mitalla (ei ole juridiikkaa enää ja siinä onkin se hienous)
- vaikuttaminen psykolgoisesti on se, mitä tänä päivänä opetetaan monella tavalla ja siinä mennään hyvän maun yli niin että raikuu
Kunniatohtorin hattuja jakeleva korkeakoulu tai yliopisto, varsinkin pieni sellainen, voi pröystäillä, että katsokaapas, keitä kaikkia kuuluisuuksia tällä meidän joukoissa oikein seisoo! Molemminpuolisesta hyötymisestä siis on kyse, tässä "hattukaupassa."
Kyse on hieman samanlaisesta asiasta kuin vaalienalusaikojen taulukaupoissakin.
KUULUTUS
KKO toimittaa ensi viikolla kaksi suullista käsittelyä omissa tiloissaan Pohj.esplanadi 3:ssa.
Maanantaina 9.11. toimitettava ja klo 10.00 alkava suullinen käsittely koskee lapsen huoltoa.
Tiistaina 10.11. pidettävässä klo 10 alkavassa suullisessa käsittelyssä on esillä murhan yritystä ym. koskeva juttu. Käräjäoikeus oli tuominnut syytetyn murhan yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta ym., 5 vuodeksi vankeuteen, koska syytetty oli elokuussa 2007 Hangossa ajanut autolla kohti pysäytysratsiassa ollutta poliisimiestä, joka oli viime hetkillä hypännyt sivuun auton tieltä.
Turun HO oli sitä vastoin hylännyt syytteen murhan yrityksestä samoin kuin syytteen törkeän pahoinpitelyn yrityksestä.
KKO:n Pauliine Koskelon valitsemista Hgin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi ensi vuonna ei ole syytä ihmetellä, sillä toimiihan Koskelo yliopiston alumniyhdistyksen valtuuskunnan puheenjohtajana. Valtuuskuntaan kuuluu sellaisia nimiä kuin Seppo Riski, Sixten Korkman, Peter Fagernäs, Ilkka Herlin, Bengt Holmström jne.
KKO:n 200-vuotisjuhlien juhlapuhujana 1.10. esiintyi muuten "sopivasti" Hgin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto, yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson puolestaan on Koskelon entisiä työtovereita OM:ssä.
Selvää on, että Koskelo ja Wilhelmsson ovat myös tunnettuja välimiehiä, presidentin virassa Koskelo tosin ei voi toimia välimiehenä. Tällainen pikku rajoitu KKO:ssa on perinteisesti ollut, harmi.
Mutta miksi siis KKO:n muut jäsenet saavat toimia välimiehenä? Oikeusneuvoksillahan on lainkäytössä, siis yksittäisten oikeusjuttujen ratkaisemisessa, aivan samanlainen status ja asema kuin presidentilläkin.
Näillä "eväillä" Hgin oikeustieteellisen tiedekunnan vähemmistöön jääneet proffat varmaan jyrättiin kun päätettiin, kuka KKO:sta kutsuttaisiin kunniatohtoriksi.
En pitäisi kovin suurena ihmeenä, vaikka Pauliine Koskelo esiintyisi vielä joskus, ehkä jo vuonna 20012, ehdokkaana tasavallan presidentin vaalissa. Hänet voisivat nimetä ehdokkaaksi vaikkapa kepu - sehän nojaa tunnetusti paitsi raamattuun, myös lakikirjaan - RKP ja kd (kristilliset).
Onhan kepussa jo nyt vilauteltu puolueen ehdokkaaksi Christoffer Taxellia, jos Matilla sattuisi olemaan muuta puuhaa - se kolmannen talon rakentaminen vaikka - seuraavien vaalien alla.
Koskelo siirtyisi sujuvasti töihin KKO:sta naapuritaloon eli pressan linnaan.
En muista, että taparikolliset koskaan vetoasivat maan tapaan, kaikki muita perusteluja kyllä on esillä. Maan tavasta puhuvat aina yhteiskunnan ylimmät kerrokset, kun jäävät kiinni käsi piparipurkissa.
Ennen kansan keskuudessa sanottiin, että "herrojen tavat nyt ovat sellaisia". Vennamo sanoi, että "rötösherrat kuriin". Kukas sanoi, että "herroille lait ovat erilaisia kuin kansalle"?
Siis ikään kuin "herrankukkarossa."
Vai Koskelosta tasavallan presidentti. Kyllä saisi aika paljon rouvan pintaa kuorruttaa, että Koskelo vetoaisi tämän maan massoihin. Koskelo edustaa venäläisperäisen virkamiesperinteemme viimeisintä geenihuipentumaa. Hänen rinnallaan Tarja Halonenkin vaikuttaa mukavalta ja joviaalilta ihmiseltä.
Onko TP:n ensimmäinen ja ilmeisesti myös ainoa kriteeri ihmisille se, että hän mukava ja joviaalinen?
Eikös näitä tällaisia pressoja ole nyt nähty ihan tarpeeksi: Mara ja Tarja? Pitääkö presidentin viranhaltijan ja viranhoidon vielä tästäkin vain edelleen viihteellistyä?
Mites on sen paljon puhutun arvojohtajuuden laita?
KKO:n presidentistäkö "arvojohtaja"? Nyt taisit heittää huulta. Pekka Hallberg on yhtä arvojohtaja hänkin?
Erkki K. Laakso
Alavus
En kyllä kelpuuttaisi Koskeloa arvojohtajaksi. Tosin en osaa nimetä Suomesta yhtään uskottavaa arvojohtajaa, jossei kirkon miehiä lasketa mukaan.
Mutta kansa valitsee sellaisen, kun katsoo itselleen sopivammaksi. Johannes Virolaisen sanoin: kansa on päätöksensä tehnyt, pulinat pois.
Juuri katsomassani elokuvassa tosin sanottiin, että jos äänestämisellä olisi koskaan saatu mitään hyvää aikaiseksi, niin se olisi kielletty!
Tuota Johanneksen tokaisua, joka koski joskus 40 vuotta sitten pidettyjä yksittäisiä eduskuntavaaleja, on kyllä yleistetty aivan tarpeettomasti ja ymmärtämättömästi!
Demokratiaan nimenomaan kuuluu kaikenlainen "pulina!" Vallanpitäjiä ja -käyttäjiä, varsinkin poliitikkoja, saa ja pitääkin arvostella aina, vaikka joka päivä, jos siihen on syytä ja arvostelua esitetään asiallisilla perusteilla.
Arvostelu on tärkein osa mielipiteen- ja sananvapautta! Jollei meillä sitä olisi, niin mitä helkkaria meillä voisi olla?
Nyt blogisti itse kärjistää.
Vallanpitäjiä saa ja pitää arvostella, mutta äänestäjien arvostelu, saati opettaminen, ei johda pitkälle. Kansaa ei voi vaihtaa. Sitä blogistin sukunimikaimakin tarkoitti.
Äänestäjien arvostelua en toki tarkoittanut enkä sitä maininnut. Sanoin vain, että Johanneksen tokaisua on tulkittu väärin, jos sen katsottaisiin tarkoittavan sitä, että vallankäyttäjiä ei saa arvostella.
Kekkosen aikana, jolloin Johannes oli mukana politiikassa, kansan eli äänestäjien tahtoa vaan ei kunnioitettu, vaan esimerkiksi kokoomusta pidettiin vaalivoitoista huolimatta hallituspaitsiossa kai lähes 20 vuotta!
Reaalipoliitikko Johannes ei tainnut aina itsekään kunnioittaa äänestäjien tahtoa, vaan totesi erään kerran vaalien jälkeen, että vaalivoiton saanut kokoomus jäi hallituksen ulkopuolelle, kun "yleiset syyt" sitä edellyttivät!
Muistan, miten yksien vaalien jälkeen ja kokoomuksen vaalivoiton selvittyä vaalitappion kokeneen keskustapuolueen puheenjohtaja Johannes V. tivasi ivallinen virne naamallaan kokoomuksen puheenjohtajalta - oliko se nyt Juha Rihtniemi - että "mie vaan kysyn, et mitä kokoomus nyt aikoo täl´ vaalivoitollaa oikei tehä."
Ja niin siinä taas kävi, että kokoomus jäi taas "yleisistä syistä" johtuen hallituksen ulkopuolelle.
Keskustelua tuomionpurusta on jatkanut Länsiväylässä päätoimittaja A-P Pietilä. Hän on ihemetellyt erityisesti sitä, ettei pankkikriisin aikaisia konkurssi- ym. tuomiota oteta purkamiskäsittelyyn. Hänen mielestään on löytynyt " pätemättömiä velkakirjoja, pankkien virheitä, valheita ja tuomarien taitamattomuutta ".
Pietilä ihmettelee Koskelon HS:ssa 31.10 esittämää kantaa, että olisi kohtuutonta määrätä aiemmasta tuomiosta joillekin osapuolille koituneet hyödyt palautettaviksi.
Näin siis väärän tuomion annettaisiin jäädä voimaan em. perusteella.
Koskelo on uudessa HS-kirjoituksessaan selventänyt, että HO on yleensä viimeinen oikeusaste.
Valitusluvan epääminen ei tarkoita sitä, että HO:n ratkaisu vahvistetaan oikeaksi.
Koskelo ilmeisesti tulee vahvistaneeksi sen, että lopulliset ratkaisut saavat olla vääriä. Tämä vastannee hyvin yleistä elämänkokemusta.
Koskelo jatkaa, ettei vastuu mm. ihmisoikeuksista lankea ensisijaisesti KKO:le. Kyse on koko järjestelmän toiminnasta.
Onko unohtunut, että KKO:n tehtävä sentään on ohjata koko oikeuslaitosta ? Tässä tullaan taas siihen, että oikeuslaitos on tehnyt tehtävänsä kunhan joku tuomio on annettu.
No, onneksi EIT joskus huomauttaa laadusta ja kestosta.Mutta vähäinen sen kattavuus on, mm. Pietilän haikeasti kuvaamissa asioissa.
Täytynee palata erikseen tuohon Koskelon tämänpäiväiseen kirjoitukseen.
MInustakin Koskelon ko. kanta vaikuttaa oudolta, mutta sellainenhan KKO:n kanta on myös tähän asti ollut.
Aika räikeän esimerkin KKO:n asennoitumisesta tarjoaa ennakkopäätös KKO 2008:24, jossa KKO jätti äänin 3-2 purkamatta rikosjutussa annetun hovioikeuden langettavan tuomion, jolla syytetty oli tuomittu painotuotteen kautta vastoin parempaa tietoa tehdystä herjauksesta, vaikka EIT oli aiemmin tuomitun valituksen johdota katsonut, että tuomitun sananvapauteen oli puututtu hovioikeuden tuomiossa EIS 10 artiklassa turvatun sananvapauden vastaisesti.
Pauliine Koskelo epäilemättä seisoo siinä missä Bb-committee käskee. Kuten myös Wahlroos, Stubb, Taxell, Niinistö, Katainen, Atte Jääskeläinen, Janne Virkkunen...Vanhanen ei enää seiso, koska hälle tuli jalka- ja selkäkipuja :D
Paavikin on nyt innostunut mesomaan -öh, lähettämään paimenkirjeitä- Maailmanhallituksen ja -valuutan puolesta.
Onko ISO 2200 tuttu? Ja Obaman vesiuudistukset? Ja NL:n aikaiset gulagien veden"parannus"menetelmät? Tuli tämä assosiaationa, kun kerran laeista ja lainsäätäjistä oli puhe ;)
terveisin Riikka Söyring
Lähetä kommentti