1. Korkein oikeus on tänään antamallaan tuomiolla kumonnut vuonna 1954 syntyneen suonenjokelaisen ex-poliisin (ylikonstaapeli) hovioikeudessa saaman lapsenraiskaustuomion. Korkein oikeus hylkäsi syytteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Poliisi vapautettiin myös vahingon- ja muusta korvausvelvollisuudesta kokonaan.
2. Korkein oikeus määräsi, että tuomio ja oikeudenkäyntiaineisto on pidettävä salassa 60 vuotta. Väitetyt rikokset tapahtuivat syytteen mukaan vuonna 1999.
3. Jutun ensimmäisenä oikeusasteena ratkaissut Kuopion käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2008 poliisimiehen raiskauksesta ja lapsen törkeästä hyväksikäytöstä kahden ja puolen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
4. Käräjäoikeuden laatimasta julkisesta selosteesta käy ilmi, että syytetty myönsi olleensa kyseisen tytön kanssa sukupuoliyhteydessä kesällä 2000, jolloin tyttö oli ollut jo 16-vuotias. Syyte koski siis vuonna 1999 tapahtuneeksi väitettyjä raiskauksia, jolloin syytetty oli 45-vuotias ja uhri 15-vuotias. Syytetty kiisti nämä aiemmat yritykset sukupuoliyhteyteen poliisi, samoin kuin sen, että sukupuoliyhteyteen olisi liittynyt väkivaltaa tai pakottamista.
5. Itä-Suomen hovioikeus, jonne asianosaiset valittivat, lievensi viime heinäkuussa 2009 antamallaan tuomiolla käräjäoikeuden tuomiota ja tuomitsi poliisin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen 11. heinäkuuta 1999 tehdystä raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
6. Lievemmän tuomion perusteena pidettiin raiskausta käytettyä "verraten lievää väkivaltaa" ja uhrin 15 vuoden ikää. Hovioikeus piti syyksi luettuja rikoksia vakavina, mutta koska syytettyä ei ole aiemmin tuomittu rikoksista, ehdollinen tuomio oli hovioikeuden mukaan mahdollinen.
7. Asianosaiset valittivat hovioikeuden tuomiosta korkeimmalle oikeudelle. Syyttäjä valitti, koska katsoi jutussa olevan ennakkotapausarvoa. Syyttäjän mukaan ehdollinen rangaistus tämän tyyppisestä teosta on liian lievä ja vaati ehdotonta vankeutta.
8. Nyt siis korkein oikeus on kumonnut koko tuomion ja vapauttanut syytetyn rangaistuksesta ja korvausvelvollisuudesta. Koska tuomio määrättiin salaiseksi, emme tiedä, mihin seikkoihin, todisteisiin ja arviointeihin korkeimman oikeuden ratkaisu perustuu.
9. Valtiosyyttäjä Mika Illmanin Yle-uutisille antaman lausunnon mukaan korkein oikeus on katsonut, että teko on jäänyt näyttämättä, jolloin rangaistustuomiota siis voida antaa. Mika Illmanin mukaan korkein oikeus ei ole antanut julkista selostetta tuomiosta.
10. Oikeudenkäynnin julkisuutta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 25 §:n mukaan salassa pidettäväksi määrätystä ratkaisusta on laadittava tuomioistuimen toimesta julkinen seloste, jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä tai se on synnyttänyt huomattavaa kiinnostusta julkisuudessa. Julkinen seloste sisältää pääpiirteittäin selostuksen asiasta ja ratkaisun perusteluista. Raiskaus- yms. jutuissa annettava julkinen seloste on sanotun pykälän mukaan laadittava niin, että asianomistajan henkilöllisyys ei paljastu.
11. Luultavasti korkein oikeus on katsonut, että kun sen antama tuomio oli syytteen hylkäävä, ei asiassa ole ollut tarpeen antaa edellä mainittua julkista selostetta. Tästä voidaan kuitenkin olla eri mieltä. Kun jo alempien oikeusasteiden tuomiot poikkesivat merkittävästi toisistaan ja ne herättivät varsin laajaa kiinnostusta ja huomiota eri tiedotusvälineissä, olisi asiassa ollut täysin perusteltua saada korkeimman oikeuden antama julkinen seloste, vaikka asiassa päädyttiinkin näytön riittämättömyyden perusteella syytteen hylkäävään ratkaisuun.
12. Syytettynä ollut poliisimies irtisanoutui vuonna 2008 virastaan, kertoi Savon Sanomat tänään. Mahtoiko tämä kenties painaa myös näytön arvioinnissa? Näin ei saisi tietenkään tapahtua. Ei liioin se, että väitetty rikos on jo "vanha juttu" eli tapahtui yli 10 vuotta sitten, tarkemmin sanottuna jo vuonna 1999. Väitetyn rikoksen uhri on nyt 27-vuotias, mutta tämä ei poista hyväksikäytönkään rangaistavuutta.
13. Kun korkein oikeus ei halunnut antaa julkista tiedotetta, voivat mainitunlaiset epäilyt ratkaisun motiiveista ja asianmukaisuudesta jäädä helposti elämään.
14. Hyvin usein sanotaan ja väitetään, jopa KKO:n jäsenten puheissa tai kirjoituksissa, että KKO ei juuri edes myönnä valituslupia pelkästään näytön arvioinnin perusteella. Tämä toteamus ei kuitenkaan näytä käytännössä pitävän paikkansa, sillä aika usein KKO muuttaa alempien tuomioistuinten tuomioita nimenomaan näytön harkinnan ja riittävyyden perusteella. Tästä saatiin tänään jälleen kerran todiste.
15. Kun siis myös näyttökysymykset ovat KKO:ssa "arkipäivää", olisi paikallaan, 1) että korkein oikeus perustelisi valitusluparatkaisunsa, eikä 2) salaisi tuomioita, joissa se päätyy näytön arvioinnissa täysin erilaiseen lopputulokseen kuin alemmat tuomioistuimet. Tämä lisäisi paljon puhuttua oikeudenkäytön läpinäkyvyyttä.
16. Oikeudenkäytön läpinäkyvyys mainitaan kylä usein KKO:n edustajien ja muiden korkeiden oikeusviranomaisten juhlapuheissa, mutta käytännössä kyseinen asia tuntuu yllättävän usein unohtuvan kokonaan.
PS I (8.6.-11)
Korkein oikeus sai, vihdoin ja viimein ja pitkä odottelun jälkeen laadituksi ja julkaistuksi (tiistaina 7.6. kello 19.30) tuomiota koskevan julkisen selosteen. Pyysin selosteen korkeimmasta oikeudesta ja se on seuraavansisältöinen:
"Julkinen seloste 7.6.2011 - Syyte raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa hylättiin
Korkein oikeus (KKO) on 7.6.2011 antamallaan ratkaisulla hylännyt raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneen syytteen.
Asiassa annettu tuomio ja oikeudenkäyntiaineisto on määrätty pidettäväksi salassa sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta. Myös asianomistajan henkilöllisyys on määrätty pidettäväksi salassa. Salassapitoaika päättyy 23.6.2068.
Alemmat oikeudet olivat vastaanottamansa näytön perusteella katsoneet syytteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näytetyksi. Käräjäoikeus oli tuominnut vuonna 1954 syntyneen miehen 2 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja maksamaan asianomistajalle korvausta henkisestä kärsimyksestä 8 000 euroa. Hovioikeus oli alentanut rangaistuksen 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta ja määrännyt sen ehdolliseksi. Lisäksi mies oli määrätty suorittamaan yhdyskuntapalvelua 70 tuntia. Asianomistajalle maksettavan korvauksen hovioikeus oli alentanut 5 000 euroon.
Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Korkein oikeus totesi käräjä- ja hovioikeuden tavoin kummankin asianosaisen kertoneen välisestään yhdestä ja samasta sukupuoliyhteydestä. Asianosaisten kertomukset poikkesivat kuitenkin tapahtuma-ajan ja -tavan osalta toisistaan. Miehelle oli vaadittu rangaistusta vain sen perusteella, että sukupuoliyhteys oli tapahtunut asianomistajan kertomin tavoin 11.7.1999, jolloin asianomistaja oli ollut alle 16-vuotias. Tämän vuoksi syytteen menestymisen kannalta oli merkityksellistä, oliko tapahtumien näytetty sattuneen tuona päivänä. Arvioituaan vastaanottamaansa suullista todistelua ja asiakirjanäyttöä Korkein oikeus päätyi siihen, etteivät tapahtumat olisi voineet sattua asianomistajan kertomin tavoin tämän ilmoittamana ajankohtana miehen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden ollessa tapahtumapaikalla. Tämän vuoksi jäi myös näyttämättä, että mies olisi syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle oli vaadittu rangaistusta, minkä vuoksi syytteet ja korvausvaatimus oli hylättävä.
Julkinen taltio tuomiosta (R2009/817) on tilattavissa kirjaamosta, p. 01036 40050 tai korkein.oikeus@oikeus.fi.
Lisätiedot: Viestintäpäällikkö Pia Sive, 010 36 40052, pia.sive@oikeus.fi".
PS 2
Näytön selostamista ja arviointia koskevalta osin seloste on aivan liian niukkasanainen, jotta siitä voitaisiin päätellä, mitä ovat ne seikat ja tosite, joilla korkein oikeus on ratkaisuunsa päätynyt ja minkä vuoksi alemmat tuomioistuimet, joissa varaankin oli esitetty aivan sama näyttö kuin KKO:ssakin, olivat KKO:n mukaan arvioineet näyttöä väärin.
40 kommenttia:
Itä-Suomen HO:n kesäkuun lopulla 2009 antama tuomio, jolla se lievensi tuntuvasti ex-poliisin käräjäoikeudelta saamaa raiskaustuomiota, herätti lehdistössä runsaasti huomiota.
Esim. Savon Sanomien (SS) uutisarkistosta löytyy 30.6.-09 juttu, jonka otsikkona on "Hovioikeus puolustautuu."
Rikoksen uhri ilmoitti 3.7. -09 SS:n mukaan harkitsevansa valitusluvan hakemista KKO:lta, koska piti hovioikeuden tekemää lievennystä perusteettomana.
Mutta pari kuukautta myöhemmin SS:ssa oli juttu, jonka mukaan uhri luopui sanotusta ajatuksestaan, koska halusi panna tapaukselle pisteen.
Jutun syyttäjä ei aluksi halunnut hakea valituslupaa KKO:lta, mutta tuli - ilmeisesti hieman julkisen "kohun" vuoksi - toisiin aatoksiin ja päätti sitten kuitenkin hakea valituslupaa, koska po. tapauksissa oikeuskäytäntö on syyttäjän mukaan epäyhtenäinen.
Syyttäjä sanoi SS:n jutussa 3.7. -09, että hän otti aluksi "hieman hätäisesti kantaa asiaan" eli siihen, ettei hän hakisi valituslupaa.
Jyrki,
Eikö salaisia tuomioita pääse lukemaan edes muut oikeusoppineet? Eli suomeksi: kun päätös on julistettu salaiseksi, niin mitä se käytännössä tarkoittaa?
--
Jari
Lapsen raiskauksesta käräjä- ja hovioikeudessa tuomittu, mutta KKO:ssa nyt siis vapautettu suonenjokelainen poliisi voi palata ammattiinsa.
Pohjois-Savon poliisipäällikön Kari Heimosen Yle-uutisille antaman lausunnon mukaan edessä on normaali rekrytointimenettely, mikäli tuomioista nyt vapautettu mies haluaa palata poliisiksi. Heimonen kuitenkin uskoo tapauksen vaikuttaneen poliisin maineeseen.
Tuomioistuimen salaiseksi määräämästä asiakirjasta, kuten esim. juuri tuomion sisällöstä, ei saa antaa tietoja yleisölle, ei siis edes "muille oikeusoppineille." Salaisesta asiakirjasta saavat tietoja ainoastaan jutun asianosaiset.
Tiedustelin 2-3 tuntia sitten KKO:sta KKO:n kokoonpanoa tässä ex-poliisin tuomiossa eli ratkaisun antaneiden tuomareiden nimiä.
Vastausta ei ole vielä tullut. Ehkä siellä helteisen Esplanadin varrella olevassa talossa halutaan miettiä kaikessa rauhassa ja oikein "yön yli" (viileästi) sitä, voidaanko salaiseksi julistetusta tuomiosta antaa "ulos" edes ratkaisun antaneiden tuomareiden nimiä!
Toki pitäisi antaa, sillä ko. tiedot sisältyvät jo diaaritietoihin, eivätkä tuomareiden nimet sitä paitsi voi koskaan olla salaista tietoa.
Mullikkabladet tietää ja muistaa
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/savo/poliisi-kiist%C3%A4%C3%A4-yh%C3%A4-raiskanneensa/249599
Itse opiskeluaikan luin Aarnion oikeuslähdeoppia. Sen mukaan vahvasti velvoittavan oikeuslähteen syrjäyttäminen aiheutti tuomarille virkasyytteen.
Nyt Kalske on laittanut oikeuslähdopin uusiin kuosiin. Seuraavassa suora lainaus syyttäjä MR:ä koskevasta päätöksestä, joka liittyy Ikaalisten surmiin:
"Totean, että rikoksesta epäillyn kuoleman jälkeen minulla ei enää ole mahdollisuutta tehdä asiassa uutta syyteharkintaa. Tämän vuoksi asia ei anna puoleltani aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että kiinnitän huomiotanne siihen, että virkamiehen on riittävällä huolellisuudella seurattava lainsäädännössä tapahtuvia muutoksia ja otettava ne huomioon
omassa toiminnassaan ja saatan tietoonne käsitykseni valtakunnansyyttäjän antaman yleisen ohjeen noudattamatta jättämisestä nyt käsiteltävän
asian yhteydessä."
Edelleenkin täytyy muistaa, että lakimuutokset olisi huomioitu, olisi aseenkin kohtala voinut olla toinen. No, huomion kiinnittämisellä virkamiehet ojentautuvat?
Tuollaiset Kalskeen ym. "korkeiden valvojien" antamat päätökset, joilla todellisuudessa vain siunataan syyttäjien, tuomareiden karkeat töppäykset ja virheet, ovat suoraan sanottuna täysin perseestä!
Tuollaiset "moitteet" juuri mahdollistavat sen, että vastaavanalaisia tökeröitä laiminlyöntejä ja virheitä "sattuu" solkenaan, aina vaan!
Teki millaisen ja kuinka hirveän virheen tahansa, niin aina voi olla varma siitä, että "ymmärtäjä" löytyy "ylhäältä!
Vai "syyttäjä MR:stä" oli kyse! Taidankin tietää ko. tyypin! Ei ihme, että juuri hänelle "sattui" tällainenkin moka!
Ikaalisten tapauksessa ampuma-aseet palautti ylikonstaapeli. Tappouhkaukset ja hiuksista repiminen kuuluivat jutun tosiseikastoon.
VKSV:n esikäsittelijä Heli Haapalehto puolestaan katsoi, että ylikonstaapeli menetteli täysin oikein palauttaessaan ampuma-aseet.
Sinällään HH:n päätös on nätti, mutta siinä ei ole kyllä ymmärretty tuon taivaallista ampuma-aselaista ja sen tuomista mahdollisuuksista Ikaalisten kaltaisessa tilanteessa.
Ylipäätään ampuma-aselaki on vähän monimutkainen laki, joten ihmetyttää, että päätöksenteko on Ikaalisissa delegoitu ylikonstaapeli tasolle.
Tässä omaisten ja ennen kaikkea heidän lakimiehensä pitäisi valvoa oikeuden toteutumista, koska viranomaiset eivät pysty minkäänlaiseen itsekontrolliin.
No, ei sentään mennyt KKO:lta yli- ja yötöiksi sen pohtiminen, voidaanko ex-poliisin jutussa vapauttavan tuomion antaneen KKO:n kokoonpano julkistaa.
Kello 17.07 täkäläistä aikaa minulle nimittäin saapui KKO:n kirjaajalta viesti, jossa kerrotaan näin:
"KKO:n kokoonpano asiassa R2009/817 oli Kari Raulos, Liisa Mansikkamäki, Pasi Aarnio, Hannu Rajalahti, Soile Poutiainen".
Hmh, hmh - mitäpä tuohon nyt sanoisi.
Muistuupa vain - tässäkin yhteydessä - mieleen vanha lakimieskasku siitä, miten vanha advokaatti sai hovioikeudelta sapiskaa kirjoittaessaan valitukseensa, että valituksenalaisen tuomion tehnyt raastuvanoikeus oli toiminut jutussa "kurjimmassa kesäkokoonpanossaan."
Tällä en toki - pois se minusta - halua lainkaan vihjailla mitään tämän ex-poliisin asian suuntaan; kaskussahan puhutaan sitä paitsi vain raastuvanoikeudesta.
Pitääpä tilata sieltä Kalskeen putiikista nuo molemmat päätökset ja perehtyä tähän(kin) asiaan perusteellisemmin.
Eikö siellä Tampereen poliisilaitoksella ole erityinen lupaosasto, jota johtaa oikein nimismiehen arvon omaava jäbä? Mitä tällaisella osastolla tehdään, jos käytännössä vaikeatkin ja harkintaa vaativat asiat annetaan paikallisen poliisimiehen vastuulle ja hoidettavaksi?
Noin 20 minuuttia edellisen kommenttini julkaisemisesta sain jo VKSV:sta molemmat päätökset saatesanoilla "oheisena tilaamanne päätökset". Siis vaikka en ollut ehtinyt vielä päätöksiä edes tilata vaan ainoastaan vasta "uhata" tilaamisella!
Kyllä näköjään tätä blogia luetaan myös VKSV:ssa - ja vieläpä virka-ajan jälkeen!
Kiitoksia vaan paljon päätöksistä!
Ja KKO:n julkinen selostekin sitten annettiin klo 19.20
"Kalskeen putiikki" kirjoittaa blogisti. Ennen VKSV oli valtakunnansyyttäjä Kuusimäen boolaagi, mutta miten se on nyt apupoika Kalskeen firma?
Missä on valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen? Joskus olen jotain hänen haastattelujaan lukenut. Päällimmäisenä on jäänyt ylenkatse mieleen: "mikäkin alan keskustella, kun kumppaniksi löytyy valtakunnanpuolustaja."
Voitaisiinko säästösyistä Nissinen vaikka lomauttaa siksi aikaa, kunnes se valtakunnanpuolustaja jostain löytyy. Nyt Nissinen on jättänyt virastoonsa valtatyhjiön, joka on valitettavasti täyttynyt kait jopa ääriään myöten Kalskeen kaltaisella byrokraatilla.
Syyttäjät eivät ole niitä juristikunnan järjenjättiläisiä. Kuusimäen aikana sentään uskoin syyttäjistön pyrkivän parhaimpaansa. Nyt Kalskeen valtakaudella käsitykseni on muuttunut. Hoidetaan tehtävät jotensakin ja selitellään sitten jälkeenpäin...
Kuka valvoo VKSV:a? Jonkka vai Jääskeläinen? Syytäjäksi itsensä idenfioineet lakimiehet valtaavat pyrkyrimäisesti yhteiskunnan kontrollivirkoja. Tässä sitä sitten ollaan.
He, heh! Aikamoista!
Julkinen seloste annetaan vasta sitten, kun julkisuudessa on ruvettu ihmettelemään, että miksi sitä ei ole annettu!
Mistä se seloste löytyy, sitä ei näy vielä ainakaan KKO:n kotisivuilla.
Valtakunnansyyttäjä Nissinen on ollut tosiaan täysin näkymättömissä.
On vissiin treenannu koko talven ja kevään Sulkavan soutuun!
Kaikki päätökset, mitä VKSV:n putiikista on annettu, on annettu Kalskeen nimissä.
Nykyisin näköjään raiskauksen uhrien on paras alkaa selvittää itse rikos ja löytää tekijä omin avuin! Kuten seuraavasta lehtiotsikosta tänään ilmenee:
- Turussa viime kesänä tapahtunut seksuaalirikos selvisi, kun turkulaisnainen löysi itse tekijän.
Mutta kunhan päästään KKO:een, niin kyllä tämä Turunkin raiskaaja saa varmaan "puhtaat paperit."
Perusteena on ehkä se, ettei uhri saa selvittää itse häneen kohdistunutta rikosta!
En saa siirrettyä julkista selostusta tänne, mutta oleellinen kohta on:
"Miehelle oli vaadittu rangaistusta vain sen perusteella, että sukupuoliyhteys oli tapahtunut asianomistajan kertomin tavoin 11.7. 1999, jolloin asianomistaja oli ollut alle 16-vuotias. Tämän vuoksi syytteen menestymisen kannalta oli merkityksellistä, oliko tapahtumien näytetty sattuneen tuona päivänä. Arvioituaan vastaanottamaansa suullista todistelua ja asiakirjanäyttöä Korkein oikeus päätyi siihen, etteivät tapahtumat olisi voineet sattua asianomistajan kertomin tavoin tämän ilmoittamana ajankohtana miehen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden ollessa tapahtumapaikalla."
Mieshän myönsi olleensa yhdynnässä tytön kanssa, mutta vasta seuraavana vuonna, jolloin tyttö oli 16-vuotias.
MIllainen on julkinen seloste, jota ei ole julkaistu vielä missään?
Ei ainakaan tuomion antaneen tuomioistuimen kotisivuilla.
Jos anonyymin mainitsema pätkä on selosteen ydinsisältö, niin voi vain todeta, ettei siitä selviä juuri mitään sellaista, jolla KKO:n näytön harkintaa koskevaa ratkaisua voitaisiin arvioida.
Luultavasti KKO:ssa kuultuja todistajia, myös syytetyn "lähipiiriin" kuuluvia, on kuultu jo käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.
Olisi syytä tietää syy ja perusteet sille, miksi KKO on arvioinut henkilötodistelua tyystin toisella tavalla kuin alemmat oikeudet.
Yleensä lähdetään siitä, että esim. todistajan kertomus on sitä luotettavampi, mitä lähempänä syytteessä tarkoitettua ajankohtaa se on oikeudelle esitetty.
Väitetty rikos on tehty v. 1999 ja syytetyn "lähipiiriä" - mitä tällä termillä sitten tarkoitetaankin - on kuultu KKO:ssa ilmeisesti vuonna 2010 tai 2011, siis 11 vuotta väitetyn rikoksen tapahduttua.
MIten KKO voi olla varma siitä, että lähipiiri muistaa niin kovin tarkasti 11 vuoden takaiset tapahtumat ja nimenomaan syytteessä mainittuna päivänä 11.7.1999? Kun he eivät ole - luultavasti - muistaneet sitä käräjäoikeudessa ja/tai hovioikeudessa.
Tämä syy voisi ilmetä ainoastaan KKO:n tuomion perusteluista, jotka on julistettu salaisiksi.
Ketkä kuuluvat tähän salaiseen lähipiiriin? Esim. syytetyn puoliso ja lapset, kenties?
Näitä ja monia muita kysymyksiä herää KKO:n sanotun tiedotteen johdosta.
Blogisti hyvä: ei tuomioistuin tee julkista selostetta puolessa päivässä blogikirjoituksen takia. Julkinen seloste on taatusti päätetty antaa joka tapauksessa. KKO:lla sentään on omat nettisivut, toisin kuin ns. tavistuomioistuimilla Suomessa - harmillista, että nämä julkiset selosteet ovat käytännössä sähköposteja toimittajien listalle, eli tämmöinen tavallinen suuri yleisö ei saa tietoja suoraan. Pitäisi olla tuomioistuimilla omat nettisivut. Tässäkin varmasti auttaisi se, että tuomioistuinhallinto siirrettäisiin pois OM:ltä ja perustettaisiin uusi tuomioistuinhallinto.
Parahin anonyymi.
Jos KKO on kerran päättänyt antaa julkisen selosteen salaiseksi määrätystä tuomiosta "aivan omasta aloitteestaan", niin kyllä tämä seloste olisi silloin toki ollut valmis ja julkaistu ainakin samana päivänä kun itse ratkaisukin annetaan; asianosaisille ratkaisu on toki voitu antaa jo päivää tai paria aiemmin.
Jollei selostetta ehditä kirjoittaa "puolessa päivässä", niin varattakoon siihen toki tarvittava määrä päiviä, mutta kyllä selosteen tulisi olla valmis julkaistavaksi ratkaisun antopäivänä.
Näin on toimittu aiemmin vastaavanalaisissa tapauksissa, eli julkista selostetta ei ole ollut tarvis "vaatia" tai odotella ratkaisun antamisen jälkeen.
KKO:lla on toki omat nettisivut, joilla seloste olisi voitu ajoissa julkaista.
Heh, heh, ei kai nyt ratkaisuselosteen antaminen vaadi koko tuomioistuinhallinnon siirtämistä erilliselle keskushallintoyksikölle!
Vielä tuosta tiedotteesta.
Valtiosyyttäjä Mika Illmanhan kertoi jo puolen päivän paikkeilla Yle-uutisten nettisivuilla julkaistussa haastattelussaan, että KKO ei tule antamaan julkista ratkaisuselostetta!
Jos Illmanin lausuma pitää paikkansa - tätä ei sovi epäillä - niin silloinhan KKO olisi vasta myöhemmin tullut ajatelleeksi, että pahus, pitäisiköhän sittenkin antaa se hemmetin seloste!
Luultavasti on käynyt niin, että KKO:n "kiireen vilkkaa" laatima seloste on toimitettu lehdistölle kello 19.03 päivätyllä tiedotteella, jota ei ole - vielä tänään - ehditty viedä KKO:n kotisivuille.
Kun puhutaan tiedottamisesta, niin silloin on tietenkin tiedottamisesta yleisölle ja silloin pitää käyttää nettiä.
Miksi KKO:n pitää palvella erikseen lehdistöä, siis joitakin lehtiä ja joitakin toimittajia?
Yle-uutisten nettisivuilla kello 11,40 julkaistun Mika Illmanin haastattelun kohdalla on lause: "Korkein oikeus ei ole antanut julkista selostetta tuomiosta."
Päätös selosteen antamisesta on siis tehty KKO:ssa vasta myöhemmin ja sen jälkeen, kun olin noin kello 13-14 julkaistussa blogijutussani ihmetellyt, miksi ratkaisuselostetta ei ole annettu.
Onko muuten tavallista, että KKO:n tiedotteita julkaistaan tai toimitetaan lehdistölle vasta noin 4-5 tuntia virka-ajan päättymisen jälkeen.
Tässä tapauksessa KKO:n viestintä lähetti aamupäivällä medialle jutun julkisen taltion, josta ilmeni käytännössä vain alempien tuomioistuinten sekä KKO:n tuomiolauselmien tiedot. Taltiosta ei ilmennyt, että kyseessä oli poliisi, mutta se tosiasia oli syytetyn nimen myötä eräiden toimitusten tiedossa, ja näillä eväillä uutiset tehtiin.
Klo 19.19 tuli sitten julkinen seloste, ja Pia Sive pahoitteli, että se tuli niin myöhään. Ei selosteessakaan puhuttu mitään poliisista.
Haluaisin uskoa, että KKO:ssa vaan sattui joku tekninen kömmähdys, jolloin seloste ei ollut ensimmäisen viestin liitteenä taltion tavoin.
Anonyymi kertoi, että KKO:n laatima julkinen seloste annettiin tänään kello 19.30. Tolloin se on luultavasti toimitettu ns. "lehdistölle."
Selailin juuri äsken eri lehtien ja tv-kanavien nettisivustoja, mutta en huomannut, että yksikään väline olisi puuttunut KKO:n selosteeseen!
Turhaanpa KKO siis lähetti selosteen "lehdille!"
Jos minä olisin saanut ko. selosteen, olisin toki julkaissut sen sellaisenaan blogissani.
Mutta kun KKO on päättänyt, että yleisöä ei tarvitse ottaa lukuun, kun on kyse ratkaisujen tai tiedotteiden julkisuudesta, niin tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään, että mitä ihmettä siinä "julkisessa" selosteessa oikein mahtaa lukea!
Pitänee varmaan huomenna pyytää siltä Pia Sivéniltä kyseinen seloste, vaikka se tulisi toki julkaista heti KKO:n kotisivuilla.
Myös viimeksi mainitun anonyyminkin "selosteesta" selvästi ilmenee, että KKO heräsi vasta myöhän iltapäivällä ja kenties vasta virka-ajan päättymisen jälkeen laatimaan selostettaan!
Niin, jollen minä olisi puuttunut asiaan, niin koko selostetta ei olisi laadittu lainkaan!
Kömmähdyksiä suattaapi hyvinnii sattua.
Onhan suvi ja KKO:ssakin ne kesäharjootteliat ja "kurjimmat kesäkokoonpanot."
Lain mukaan tuomioistuimella on velvollisuus antaa salassa pidettävästä ratkaisusta julkinen seloste, jos toinen seuraavista kahdesta edellytyksestä täytyy: jos asia on herättänyt huomattavaa mielenkiintoa julkisuudessa tai jos asia on yhteiskunnallisesti merkittävä. Tässä tapauksessa nämä edellytykset varmaan ovat täytyneet (asiassa on tiettävästi ollut huomattavaa julkista mielenkiintoa, mitä myös blogistin kirjoitus osaltaan osoittaa). NB: oikeusasiamies on antanut julkisten selosteiden antamista koskevan päätöksen viime syyskuulla.
No niin, tänä aamuna sain sitten vihdoin käsiini KKO:n edellä paljon puhutun "julkisen selosteen", joka kuulema "teknisistä ongelmista johtuen" saatiin lähetettyä lehdistölle vasta eilen illalla kello 19 aikoihin.
Seloste on seuraavanlainen:
"Julkinen seloste 7.6.2011 - Syyte raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa asiassa hylättiin
Korkein oikeus (KKO) on 7.6.2011 antamallaan ratkaisulla hylännyt raiskausta ja lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeneen syytteen.
Asiassa annettu tuomio ja oikeudenkäyntiaineisto on määrätty pidettäväksi salassa sovellettuja lainkohtia ja tuomiolauselmaa lukuun ottamatta. Myös asianomistajan henkilöllisyys on määrätty pidettäväksi salassa. Salassapitoaika päättyy 23.6.2068.
Alemmat oikeudet olivat vastaanottamansa näytön perusteella katsoneet syytteen raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näytetyksi. Käräjäoikeus oli tuominnut vuonna 1954 syntyneen miehen 2 vuoden 6 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja maksamaan asianomistajalle korvausta henkisestä kärsimyksestä 8 000 euroa. Hovioikeus oli alentanut rangaistuksen 1 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeutta ja määrännyt sen ehdolliseksi. Lisäksi mies oli määrätty suorittamaan yhdyskuntapalvelua 70 tuntia. Asianomistajalle maksettavan korvauksen hovioikeus oli alentanut 5 000 euroon.
Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Korkein oikeus totesi käräjä- ja hovioikeuden tavoin kummankin asianosaisen kertoneen välisestään yhdestä ja samasta sukupuoliyhteydestä. Asianosaisten kertomukset poikkesivat kuitenkin tapahtuma-ajan ja -tavan osalta toisistaan. Miehelle oli vaadittu rangaistusta vain sen perusteella, että sukupuoliyhteys oli tapahtunut asianomistajan kertomin tavoin 11.7.1999, jolloin asianomistaja oli ollut alle 16-vuotias. Tämän vuoksi syytteen menestymisen kannalta oli merkityksellistä, oliko tapahtumien näytetty sattuneen tuona päivänä. Arvioituaan vastaanottamaansa suullista todistelua ja asiakirjanäyttöä Korkein oikeus päätyi siihen, etteivät tapahtumat olisi voineet sattua asianomistajan kertomin tavoin tämän ilmoittamana ajankohtana miehen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden ollessa tapahtumapaikalla. Tämän vuoksi jäi myös näyttämättä, että mies olisi syyllistynyt niihin rikoksiin, joista hänelle oli vaadittu rangaistusta, minkä vuoksi syytteet ja korvausvaatimus oli hylättävä.
Julkinen taltio tuomiosta (R2009/817) on tilattavissa kirjaamosta, p. 01036 40050 tai korkein.oikeus@oikeus.fi.
Lisätiedot: Viestintäpäällikkö Pia Sive, 010 36 40052, pia.sive@oikeus.fi"
---
Kuten jo eilen mainitsin, seloste on todistusharkinnan ja näytön riittävyyden harkinnan osalta niin niukka, ettei sen perusteella voida kyllä juuri lainkaan arvioida sitä, onko KKO päätynyt asiassa oikeaan lopputulokseen ja mitkä seikat ja todisteet ovat vaikuttaneet asiaan.
Olisi kyllä perusteltua syytä edellyttää, että selosteet laadittaisiin seikkaperäisimmiksi tai mikä vielä parempi vaihtoehto, ratkaisuja ei määrättäisi salaisiksi, kun lehdet kuitenkin heti tiesivät, kenen ("suonenjokelaisen ex-poliisin" ) jutusta oli kysymys.
Tämän päivän HS:ssa on mainittu jopa nyt syytteessä ja rangaistuksesta vapautetun ylikonstaapelin nimikin oikein lihavoituna!
Tällaisissa tapauksessa tuomion perustelut voitaisiin aivan hyvin laatia anonymisoidusti vain etunimiä ja tekaistuja sellaisia käyttäen. Näin tehdään mm. Ruotsin HD:n tuomioissa vastaavanlaisissa tapauksissa.
Suomessa ollaan po. suhteessa liian herkkähipiäisiä ja hienotunteisia.
Korkein oikeus hylätessään valituslupaa koskevan hakemuksen lähettää hakijalle hylkypäätöksen mukana "esitteen" jossa hakijaa opastaen selostetaan KKO:n olevan ennakkopäätöstuomioistuin ja että valituslupaa ei myönnetä silloin, kun on kysymys esimerkiksi vain näytön arvioinnista.
Tällä ja monilla aikaisemmilla ratkaisullaan, mm. imemällä rintaa tutkineen lääkärin tapaus, KKO jälleen kerran vahvisti oikeaksi sen käsityksen, että se ei itsekään noudata lakia, vaan ottaa käsiteltäväkseen tasan ne jutut, mitkä sitä sattuvat mitä omituisimmista syistä johtuen kiinnostamaan.
Korkeimman oikeuden olisi vihdoinkin aika joko ryhdistäytyä, tai sitten sen tulisi ottaa se linja, että myös muu painava syy todellakin oikeuttaa valitusluvan saamiseen, ja ryhtyä oikomaan alempien oikeuksien ilmi selvästi väärin ratkaisemia juttuja, joilla ei ole mitään ennakkotapausarvoa. Niitäkin kyllä riittää.
Tällainen linjattomuus vie KKO:lta sen vähäisenkin arvovallan, mitä sillä on jäljellä.
Kun valitusluparatkaisuja ei - KKO:n oman tulkinnan mukaan (toisin JV) - tarvitse mitenkään perusteella, voi käytäntö johtaa monessa muussakin suhteessa mielivaltaan, kun
luparatkaisuja ei ole mahdollista mitenkään kontrolloida.
KHO sentään perustelee valituslupapäätöksiään. Tässä kohdin Pekka Hallbergin johtama KHO on edistyksellisempi kuin KKO.
Mullikkabladetissa eli Savon Sanomissa uutisoitiin tänään tapauksesta seuraavaa:
"Raiskaus- ja hyväksikäyttösyytteistä vapautettu suonenjokelainen ylikonstaapeli ei usko hakeutuvansa enää poliisin virkaan.
- Työsuhteeni valtioon ei ole katkennut, mutta olen päättänyt jäädä eläkkeelle 58-vuotiaana. Se ikä tässä häämöttää, 57-vuotias Taavi Markku Toivanen toteaa Savon Sanomille.
Korkein oikeus vapautti Toivasen kaikista syytteistä ja korvausvelvollisuudesta.
Korkeimman oikeuden päätöksen perusteet ovat salaisia. Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mukaan syytteet kaatuivat näytön puutteeseen.
Toivanen irtisanoutui poliisin virasta keväällä 2009.
- Perustelut menivät nyt kohdalleen, Toivanen totesi korkeimman oikeuden päätöksestä.
- Tämä on ollut henkisesti raskasta sekä minulle itselleni että perheelle".
Hei! Pienenä tarkennuksena blogistin tekstin kohtaan, joka koski julkisen selosteen lähettämistä lehdistölle illalla klo 19 aikoihin "teknisistä ongelmista johtuen": Seloste vietiin järjestelmään klo 19 aikoihin, mutta sivujamme ei valitettavasti voi päivittää reaaliaikaisesti virka-ajan ulkopuolella - minkä blogistille kerroin. Tästä syystä seloste saatiin sivuille näkyviin vasta tänä aamuna. Ikävää, että moni asiasta kiinnostunut ei saanut ajoissa selostetta nähtäväkseen. Toisaalta, kuten lakivaliokunnan mietinnöstö 24/2006 vp ilmenee, tällaista selostetta ei ole välttämätöntä antaa julkisuuteen samanaikaisesti ratkaisun kanssa.
Pia Siven kommentin johdosta totean, että minua onkin koko ajan kiinnostanut - ja ihmetyttänyt - lähinnä vain se, että seloste "vietiin järjestelmään" vasta eilen 3-4 tuntia virka-ajan päättymisen jälkeen.
Se, miksi näin tapahtui, se ei Siven edellä olevasta kommentista selvinnyt.
Yksinkertainen syy ja selitys näyttäisi olevan on se, että selostetta ryhdyttiin KKO:ssa ratkaisun tehneet jaoston toimesta rustaamaan vasta eilen iltapäivällä, kun olin blogissani ihmetellyt, miksi selostetta ei ole annettu.
Vaikka "tällaista selostetta" ei lakivaliokunnan kannan mukaan "tarvitsisikaan" antaa heti ratkaisun antopäivänä, pitäisi toki olla kunnia-asia KKO:lle, että näin kuitenkin käytännössä tapahtuisi ja että seloste olisi heti valmiina ja julkaistavissa samaan aikaan kun ratkaisun annetaan.
Hyvä uutinen tässä on kuitenkin se, että näemmä myös KKO:n viestintä kuitenkin seuraa tätä palstaa.
Tietoisuus KKO:ssa siitä, että heidänkin toimiaan seurataan ja mikä vaan ei mene läpi, tuskin ainakaan haitaksi on. Tosin kovin erinomaista hyötyäkään siitä tuskin myöskään kannattaa odottaa.
Toki tätä palstaa seuraavat myös monet oikeusneuvoksetkin samoin kuin lukuisat tuomarit ympäri maata eri tuomioistuimissa.
Hei! Syy selosteen antamiseen klo 19 aikoihin ei ollut blogisi, vaan se että jutun esittelijä on vaihtanut työpaikkaa ja aineisto oli jäänyt tältä osin puutteelliseksi. Tämä havaittiin vasta, kun olin ehtinyt lähettää julkisen taltion ratkaisua pyytäneille toimittajille. Asiaa ryhdyttiin välittömästi korjaamaan.
Heh, heh!
Vai sieltä se "syy" myöhästymiseen jälleen kerran löytyi - jutun esittelijästä!
Esittelijä oli vaihtanut työpaikkaa ja aineisto oli jäänyt "tältä osin" puutteelliseksi, selittää Pia Sive.
Selitys viivästymiseen on siten "löydetty" (tai keksitty) reilu vuorokausi sen jälkeen, kun ratkaisuselostetta ryhdyttiin julkisuudessa "peräämään."
No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ennen vanhaan eli silloin kun allekirjoittanut toimi KKO:ssa esittelijänä (siis kauan sitten 70-luvulla), oli kyllä käytäntönä, että ao. jaoston tai kokoonpanon puheenjohtaja eli virassa vanhin oikeusneuvos huolehti virkavelvollisuuksiinsa kuuluvana asiana sitä, että kaikki "aineisto" eli tässä tapauksessa siis myös po. julkisen seloste oli "täydellinen" samalla kertaa.
Tuolloin ei syytelty eikä tarvinnut syytellä esittelijäparkaa kaikista mahdollisista mokista ja kupruista, koska niitä ei juuri sattunut.
Jos tässä nyt esillä olevassa "tiedote-tapauksessa" jaoston puheenjohtaja - kukas se nyt taas mahtoikaan olla (ks. edellä) - ei ole pyytänyt tai kehottanut esittelijää laatimaan julkisen selosteen luonnosta, niin eihän esittelijä-parka sitä ole tietenkään välttämättä huomannut omasta aloitteestaan laatia, koska selosteen laatiminen on lain mukaan kuitenkin viime kädessä harkinnanvarainen asia ja toimenpide.
Jos taas jaoston puheenjohtaja on kehottanut esittelijää laatimaan selosteen tai jotenkin "edellyttänyt" sitä, niin toki puheenjohtajana velvollisuutena on ollut valvoa, että esittelijä tekee niin kuin käsketään!
Vai mitä?!
Viittaan tässä yhteydessä myös blogiin 396/23.2.2011, jossa kirjoitin otsikolla "Kupruja KKO:ssa." Siinäkin selostetussa tapauksessa KKO mokasi niin, että jopa suurpiirteinen oikeuskanslerimme katsoi aiheelliseksi hienovaraisesti puuttua asiaan.
Mutta tuossakin tapauksessa KKO presidentti Koskelon johdolla löysi helposti syyllisen mokaansa. Se oli taas - yllätys yllätys - jutun esittelijä! Kukapas muukaan!
Esittelijöitä ei tunnu nykyisin valvovan KKO:ssa kukaan.
Nuorempien esittelijöiden vaihtuvuus tuntuu olevan KKO:ssa aika vilkasta. Esittelijöiden opastus ja töiden valvonta vaikuttaa olevan hieman retuperällä.
Lieneekö KKO:n oikeusneuvoksilla ja erityisesti jaostojen puheenjohtajina toimivilla oikeusneuvoksilla, joiden tehtävin kuulunee valvoa, että esittelijät toimivat joutuisasti, siinä määrin välimiesjuttuja hoidettavanaan tai muita sivutehtäviä taikka harrastuksia (esimerkiksi näin keväisin bongaaminen), etteivät he ehdi oikein kunnolla hoitaa valvontahommaansa?
Muitatteko elokuvan Kummisetä. Elokuva alkoi niin, että raiskauksen uhrin isä ei saanut oikeutta lailliselta tuomioistuimelta. Sen jälkeen hän meni "kummisedän" luokse kertomaan tapauksesta. Kummisetä ymmärsi isän tuskan ja lupasi korjata erehdyksen, jonka oikeus oli tehnyt ja myös teki sen.
En toki toivo, että mafia saa Suomessa sanlaisen roolin kuin Italiassa, mutta mikäli tämänkaltaiset tapaukset yleistyvät, on myös vaarana, että rikoksen uhrit ottavat oman käden oikeuden käyttöönsä, kun eivät muuta voi.
Pelottaa mihin Suomi on menossa. hyvä että blogisti pitää blogin lukijoita ajan tasalla.
Lähetä kommentti