448. Vaasan HO:n tuomio 15.4.2011 Kauhajoen koulusurmajutussa, osa V; tuomion perustelut eivät vakuuta

1. Sen jälkeen kun hovioikeus oli kirjoitussarjani edellisessä eli IV osassa (blogi 447) selostetuilla perusteilla todennut, että syytetty oli, laiminlyömällä ottaa Saaren ase väliaikaisesti poliisin haltuun, huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa, hovioikeus on seuraavaksi pohtinut kysymystä siitä, oliko syytetyllä ollut perusteltu syy epäillä Saaren tekevän koulusurman.

2. Tämä kysymys on sangen tärkeä, sillä se liittyy kiinteästi asianomistajien kymmenestä törkeästä kuolemantuottamuksesta ajamaan syytteeseen ja kannanotto sanottuun kysymykseen on mainitun syytteen menestymisen kannalta ratkaiseva asia. Hovioikeuden kannanotolla lienee ollut merkitystä myös syytetyn viaksi luetun virkavelvollisuuden rikkomisen vakavuutta ja rangaistusseuraamusta harkittaessa.

3. Hovioikeus on siis harkinnut nimenomaan sitä, oliko syytteessä olevalla komisariolla perusteltu syy epäillä Matti Saaren tekevän koulusurman, jos asetta ei otettaisi häneltä poliisin haltuun. Mutta olisiko tässä kohdin ollut tarpeen pohtia vain sitä, oliko syytetyllä perusteltu syy epäillä MS:n syyllistyvän asetta väärinkäyttäen ylipäätään johonkin väkivaltarikokseen tai laittomaan uhkaukseen?

4. Asianomistajat ovat vedonneet useisiin tosiseikkoihin ja todisteisiin, jotka heidän mielestään osoittivat, että syytetyllä ja poliisilla oli ollut perusteltu syy epäillä Saaren käyttävän ampuma-asetta väärin; aseen väärinkäyttämiseen asianomistajat ovat ilmeisesti sisällyttäneet myös koulusurmaepäilyn. Tämä "todistelista" mainitaan hovioikeuden tuomion sivulla 4 ja se on seuraavanlainen:

- Jokelan koulusurma 7.11.2007

- Mika Vainiorannan havainnot asetarkastuksessa 2.9.2008

- talonmies Olli Koiviston 19.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus

- todistaja Nyrhisen määräys aseen poisottamisesta 19.9.2008

- poliisimiesten mielipiteet vaaran ilmeisyydestä ja liittymisestä Jokelan koulusurmaan

- palava hautakynttilä koulun läheisyydessä

- opettajan postilaatikon räjäyttäminen

- Saaren syyllistyminen rattijuopumukseen juhannuksena 2007

- Saaren varusmiespalveluksen keskeyttäminen kahden kuukauden

- Saaren YouTube -kanava

- Saaren IRC-Galleria -profiili

- Jari Antti Saastamoisen 18.9.2008 poliisille tekemä ilmoitus Saaresta

- rehtori Juha Kustaa Isosompin ilmoitus poliisille

- Saari oli ollut asianomistajana rikoksessa, jossa häntä oli uhattu aseella.

5. Paitsi aseen väärinkäytöstä, Haapalalla ja poliisilla oli asianomistajien mukaan ollut syytä epäillä Saarta yleisvaarallisen rikoksen valmistelusta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, varomattomasta käsittelystä, ampuma-aserikkomuksesta ja laittomasta uhkauksesta. Asianomistajien mukaan yhdenkin mainitun rikosepäilyn perusteella olisi tullut ottaa ampuma-ase ainakin väliaikaisesti haltuun.

6. Viittaustekniikan vuoksi olen merkinnyt hovioikeuden perustelujen kappaleet kirjaimilla. Perustelut kuuluvat näin:

Onko Haapalalla ollut perusteltu syy epäillä Saaren tekevän koulusurman

a) Hovioikeudessa esitettyjen todistajankertomusten perusteella epäilyn Jokelassa tapahtuneen koulusurman toistumisesta oli ensi vaiheessa aiheuttanut hautakynttilän löytyminen Kauhajoen lukion läheltä ja erään opettajan postilaatikon räjäyttäminen Kauhajoella. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Saarella ei ilmeisesti ole ollut tekemistä hautakynttilän ja postilaatikon räjäyttämisen kanssa. Saaren internet-aineistosta erityisesti väkivaltaiset laulun sanat, Saaren ja Auvisen ampumavideoiden samankaltaisuus seka keskustelussa IRC-Galleriassa esitetty Columbinen koulusurmasta tehtyä elokuvaa ihannoiva kannanotto oli tulkittu viitteiksi koulusurmasta.

b) Toisaalta kaikki poliisimiehet eivät olleet tulkinneet aineiston viittaavan erityisesti koulu- surmaan. Osa poliisimiehistä oli pitänyt pelkästään väkivaltaisia laulun sanoja huolestuttavina luullen, että Saari oli laatinut ne itse. Poliisimiesten välisissä keskusteluissa oli myös esitetty mielipide, jonka mukaan internet on täynnä samanlaisia videoita ja jonka mukaan asiaan tulisi välttää ylireagoimasta.

c) Niiden poliisimiesten kertomuksia, jotka olivat pitäneet koulusurman vaaraa mahdollisena, tukee Nyrhisen perjantaina 19.9.2008 tekemä päätös ottaa ase pois Saarelta. Arvioitaessa Nyrhisen päätöksen merkitystä näyttönä on kuitenkin huomattava, että se oli perustunut suurelta osin poliisimiehiltä Kauhajoelta saatuun toisen käden tietoon ja osin virheellisiin käsityksiin. Nyrhinen oli käsittänyt Columbinen koulusurmaa koskevan Saaren mielipiteen viitanneen johonkin vastavallankumoukseen. Nyrhinen oli myös käsittänyt asetarkastuksen tehneen Vainiorannan pitäneen Saarta epätasapainoisena, vaikka Vainioranta oli tosiasiassa kiinnittänyt vain huomiota Saaren asiaankuulumattomalta vaikuttaneeseen hymyyn, joka oli herättänyt Vainiorannan epäilykset.

d) Arvioitaessa koulusurman vaaran käsilläoloa ja poliisimiesten toimintaa perjantaina 19.9.2008 on huomattava, että sen jälkeen, kun Saaren oli havaittu lähteneen viikonlopuksi kotipaikkakunnalleen Pyhäjärvelle, aseen poisottamista koskevan ratkaisun tekeminen oli siirretty maanantaiaamuun Haapalalle eikä kotietsintään tai sitäkin vaikuttavampiin toimenpiteisiin ollut ryhdytty. Nyrhisen päätöksen toimeenpanoon ei ollut tosin ryhdytty taktisista syistä. Nyrhisen päätökseen perustuvaa toimenpidettä ei ollut kuitenkaan kirjattu kolmiportaisessa kiireellisyysluokituksessa kiireellisimpäan A-luokkaan, eikä edes poliisin normaalin hälytys- ja kenttätoiminnan mukaiseen B-luokkaan, vaan alimpaan C-kiireellisyysluokkaan, johon kuuluvat muun muassa liikennevalvontatehtävät.

e) Eräs selitys sille, että poliisimiesten arviot koulusurman vaarasta ovat olleet ristiriitaiset ja ettei poliisimiesten toiminta ollut vastannut näitä arvioita, on inhimillinen taipumus jälkikäteen arvioida tapahtunutta ja muistaa se sittemmin toteutuneen lopputuloksen valossa. Todistajankertomuksista on tehtävissä se johtopäätös, että koulusurman läheltä kokeneet poliisimiehet ovat myöhemmin pohtineet selityksiä tapahtumille ja myös sitä, olisivatko tapahtumat olleet estettävissä toisin toimimalla. Vaikka todistajankertomukset ovatkin pääpiirteittäin olleet uskottavia ja yhdenmukaisia, kertomusten yksityiskohtiin ja painotuksiin ovat todennäköisesti vaikuttaneet koulusurman järkyttävyys, samoin kuin sen jälkeiset tapahtumat. Ne ovat olleet omiaan voimistamaan jälkikäteen käsityksiä koulusurman vaaran käsilläolosta.

f) Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, etteivät todistajankertomukset ole antaneet täysin oikeaa kuvaa ennen koulusurmaa vallinneista arvioista. Joka tapauksessa se, oliko Haapala mieltänyt koulusurman vaaran ja oliko hänellä ollut perusteltu aihe epäillä sellaista, on arvioitava ennen kaikkea objektiivisesti tiedossa olevien tosiseikkojen perusteella.

g) Maanantaina 22.9.2008, kun asia oli ollut Haapalan ratkaistavana, hautakynttilän jättämisestä ja postilaatikon räjäyttämisestä ei ollut ollut enää kysymys. Haapalan oli näin ollen ollut arvioitava aseen väliaikaisen haltuunoton edellytyksiä Saaren internet-aineiston ja haastattelun perusteella. Hovioikeus katsoo, että vaikka mainittu internet-aineisto on sisältänyt edellä todetuin tavoin kokonaisuutena arvioiden epäasianmukaista aseen käyttämistä ja tehtyihin koulusurmiin tulkittavia viittauksia, se ei vielä ole osoittanut aikeita koulusurman tekemiseen. Aineisto oli kuitenkin antanut Haapalalle aiheen selvittää asiaa. Sen hän oli tehnyt haastattelemalla Saarta. Haastattelussa Saari oli selvittänyt, että laulun sanat, joita oli pidetty huolestuttavina, eivät olleet olleet hänen itsensä laatimat. Mitään epäilystä herättäviä seikkoja ei Haapalan mukaan ollut haastattelussa ilmennyt.

h) Jälkikäteen voidaan toki todeta, että Haapalan haastattelussa tekemät päätelmät Saaresta olivat olleet virheellisiä. Asiassa ei ole kuitenkaan osoitettu Saareen tai tämän käyttäytymiseen liittyviä seikkoja, joiden vuoksi Haapalalla olisi haastattelun perusteella 22.9.2008 ollut perusteltu aihe epäillä Saaren aikovan tehdä koulusurman. Mahdollista on sekin, että Saari oli vasta Haapalan tekemän ratkaisun jälkeen päättänyt toteuttaa koulusurman. Tähän viittaa nimenomaan se, että asiassa esitetystä laajasta selvityksestä ei ole ilmennyt, että Saari olisi siitä aikaisemmin puhunut tai muuten toiminut tavalla, joka osoittaisi hänen tehneen tällaisen päätöksen, ja se, että hän oli vasta Haapalan tekemän ratkaisun jälkeen surmaa edeltävänä yönä ja tekopäivän aamuna ladannut internetiin aineiston, jossa hänen aikomuksensa toteuttaa koulusurma oli ilmennyt. Joka tapauksessa on ilmeistä, että Haapala ei ollut mieltänyt, että Saari aikoo tehdä koulusurman eikä hänen tiedossaan ollut päätöksentekohetkellä ollut sellaisia konkreettisia seikkoja, joista hän olisi voinut perustellusti päätellä nämä Saaren aikomukset.

i) Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että tehdessään aseen väliaikaista haltuunottoa koskevan ratkaisunsa ja jättäessään aseen sen mukaisesti Saaren haltuun Haapalalla ei ole ollut perusteltua aihetta epäillä Saaren tekevän koulusurman.

j) Haapala ei näin ollen myöskään ole asianomistajien rangaistusvaatimuksessa esitetyin tavoin laiminlyönyt velvollisuuttaan estää rikos ennalta ja aloittaa esitutkinta. Poliisilain 3 §:ssä säädetyllä tavoitteella hoitaa poliisin tehtävät mahdollisimman tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla ei ole Haapalan menettelyä rikosoikeudellisesti arvioitaessa itsenäistä merkitystä.

----

7. Teknisenä suorituksena hovioikeuden perusteluja voidaan kritisoida ensinnäkin siitä, että vaikka perusteluissa on ollut kysymys edellä kirjoitussarjani III osassa (blogi 446) selostetun todistelun ja näytön arvioinnista, perusteluissa ei juuri edes viitata kuultujen todistajien kertomuksiin saati selosteta niitä. Tämä hankaloittaa huomattavasti asian ja perustelujen seuraamista, kun laajaa tuomiota joudutaan selaileman edestakaisin. Edelleen: Kun jutussa on kuultu kyseisestä teemasta kymmenkuntaa todistajaa, mainitaan perusteluissa näistä todistajista vain kaksi nimeltä (Vainioranta kohdassa c ja Nyrhinen kohdassa d).

7a. Vielä yksi alustava huomio: Vaikka hovioikeus edellä kirjoitukseni III osassa (blogi 446) esitetyn näytön selostamisen yhteydessä mainitsee tai antaa ainakin ymmärtää, että sivukaupalla luetellut faktat olisivat "selvitettyjä" ja asianosaisten kesken "riidattomia", ei asia todellisuudessa taida ollakaan aivan näin, kuten jäljempänä hyvin ilmenee.

8. Hovioikeuden perusteluissa on minusta lipsuttu aika lailla, sanoisin yllättävän paljon ja häiritsevästi, pro et contra -metodista. Perusteluihin on kirjattu lähes yksinomaan sellaisia seikkoja ja todisteita, jotka tukevat tai joiden hovioikeus on ainakin katsonut tukevan syytetyn kiistämistä ja puolustuksen väitteitä. Perusteluiksi ovat kelvannut myös sellaiset seikat, joita voisi kutsua lillukanvarsiksi, sillä niin kovin heppoisista perusteista näyttäisi olevan kysymys. Sellaisia todisteita ja perusteita, jotka tukevat asianomistajien väitettä siitä, että syytetyllä oli perusteltu syy epäillä koulusurmia, ei perusteluihin ole otettu tai niiden merkitystä on vähätelty. Seuraavassa muutama esimerkki tästä.

9. Perustelujen kappaleessa b todetaan, että "poliisimiesten välisissä keskusteluissa oli myös esitetty mielipide, jonka mukaan internet on täynnä samanlaisia videoita ja jonka mukaan asiaan tulisi välttää ylireagoimasta". Hovioikeus on pannut tälle seikalle ilmeisesti paljon painoa, vaikka kysymyksessä on ainoastaan yhden poliisimiehen eli Tanhua-Tyrkön perusteluihin otettu lausuma (osa III). Jutussa todistajina kuullut muut poliisimiehet, joita oli laskujeni mukaan kuusi, eivät sen sijaan ole tällaista mielipidettä esittäneet, mutta tähän seikkaan hovioikeus ei ole kiinnittänyt mitään huomiota. Nämä muut poliisimiehet ovat, kuten olen perusteluista päätellyt, tulkinneet käsillä olleen aineiston viittaavan selkeästi koulusurman mahdollisuuteen. En ole ollut oikeudessa itse paikalla, mutta luulisin, ettei myöskään todistaja Tanhua-Tyrkkö pitänyt koulusurman pelkoa täysin huuhaa-ajatuksena.

10. Kappaleessa c hovioikeus on vähätellyt ja suorastaan mitätöinyt todistaja Nyrhisen Kauhajoen poliiseille antamaa määräystä ottaa ase välittömästi Saaren hallusta toteamuksella, että Nyrhisen antama määräys oli perustunut hänen Kauhajoen poliiseilta saamiin "toisen käden tietoihin" ja osin "virheellisiin käsityksiin." Olisi ollut paikallaan, että hovioikeus olisi tarkemmin perustellut arviotaan siitä, miksi kyse olisi ollut "virheellisistä käsityksistä." Kirjoitetuista perusteluista ei nimittäin voi saada tällaista käsitystä. Mainitulla perustelulausumalla on samalla vähätelty "Kauhajoen poliisien" arvostelukykyä; myös lausuma toisen käden tiedoista vaikuttaa hieman oudolta.

11. Kappaleen c osalta jää epäselväksi toteamus, jonka mukaan Nyrhisen käsityksen mukaan Saaren toiminnassa olisi ollut kyse jostakin "vastavallankumouksesta;" tätä on vaikea ymmärtää, kun perusteluissa ei ole vaivauduttu lähemmin selittämään, mitä sanotulla lausumalla oikeastaan on tarkoitettu. Epäselväksi jää myös samassa c kappaleessa esitetty arvio siitä, millaisena henkilönä todistaja Vainioranta oli oikeastaan pitänyt asetarkastuksessa tapaamaansa Saarta; oliko kyse "epätasapainoisesta" henkilöstä vai ainoastaan "asiaankuulumattomasta hymyilystä." Eikö asiankuulumaton hymyileminen voisi olla osoitus hymyilijän jonkinasteisesta epätasapainosta, sillä kyseinen Saaren hymyily tapahtui poliisiasemalla asetarkastuksessa, jossa ei kyllä normaalisti pitäisi olla mitään hymyilyn aihetta?

12. Nämä ja eräät muut perusteluissa luetellut seikat, joilla syytetyn menettelyä on yritetty "ymmärtää" ja asianomistajien väitettä taas vähätellä, ovat toki sinänsä jokseenkin merkityksettömiä. Toisaalta ne kuvastavat hovioikeuden asennoitumista asiaan ja sitä, että perusteluiksi ovat mainitussa tarkoituksessa kelvanneet myös niin sanotut "lillukanvarret."

13. Perustelujen kappaleessa e esitetty hovioikeuden kollektiivinen arvio kaikkien koulusurman mahdollisuudesta tai epäilystä todistaneiden poliisimiesten kertomusten epäuskottavuudesta on vakavampi asia, joka olisi ehdottomasti kaivannut tuekseen tarkempia perusteluja. Mihin mainittu arvio, jolla asianomistajien syytettä tukevien todistajien kertomukset on mitätöity kertaheitolla, itse asiassa perustuu? Kyse on jonkinlaisesta todistajanpsykologisesta arvioinnista, mutta perusteluista ei ilmene, että asiasta olisi kuultu todistajanpsykologiaan pätevöitynyttä asiantuntijaa. Kun poliisimiehiä on kuultu todistajina kolmessa eri yhteydessä eli esitutkinnassa, sitten käräjäoikeudessa ja viimeksi hovioikeudessa, olisi ollut mielenkiintoista saada tietää, olivatko jotkut todistajat kenties muuttaneet kertomuksiaan ja millä tavalla. Tästä ei kuitenkaan mainita perusteluissa yhtään mitään.

14. Todistajina kuultujen poliisimiesten kertomusten uskottavuuden nonsaleeraaminen jatkuu vielä perustelujen kappaleessa f, jossa lausutaan: "Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, kuten käräjäoikeus, etteivät todistajankertomukset ole antaneet täysin oikeaa kuvaa ennen koulusurmaa vallinneista arvioista." Mikähän on hovioikeuden käsityksen mukaan mahtanut olla "täysin oikea kuva," miten se eroaa mainittujen todistajankertomusten antamasta kuvasta ja mihin seikkoihin ja todisteisiin tämä hovioikeuden käsitys oikeasta kuvasta perustuu? Tätä ei perusteluissa valitettavasti kerrota.

15. Minua hämmästyttää myös se, että kun hovioikeus on arvioinut edellä kerrotulla tavalla todistajien kertomusten uskottavuutta, samanlaista arviota ei tehty lainkaan "erään muun poliisimiehen" eli syytettynä olleen komisarion kertomusten kohdalla. Perusteluista voi saada käsityksen, jonka mukaan hovioikeus olisi uskonut kaiken, mitä syytetty on hovioikeudessa kertonut. Toki rikosasiassa syyttäjällä ja asianomistajalla on todistustaakka ja syytetty voi vaieta eikä hänellä ole totuusvelvollisuutta. Mainitusta syytetyn "valehteluoikeudesta" toisaalta seuraa, että oikeuden tulisi suhtautua varauksellisesti siihen, mitä syytteen kiistänyt syytetty oikeudessa kertoo. Hovioikeus ei ole kuitenkaan jostakin syystä kiinnittänyt perusteluissaan tähän puoleen minkäänlaista huomiota. Pitäisi muistaa myös se, että valan tai vakuutuksen nojalla kuullun todistajan kertomusta on pidettävä lähtökohtaisesti aina uskottavampana kuin syytetyn kertomusta, jos nämä kertomukset ovat keskenään ristiriidassa. Tämä tosiasia vaikuttaa perusteluja lukiessa hovioikeudelta jotenkin hämärtyneen.

16. Oikeudenkäynnin tasapuolisuus siis edellyttäisi, että jos todistajien kertomusten uskottavuutta arvioidaan - kuten oikein on - niin sama tehdään myös syytetyn kertomuksen kohdalla. Kauhajoen tapauksessa ulkopuolisilla ei ole tietoa siitä, mitä H:n ja Matti Saaren välisessä "puhuttelussa" tai haastattelussa maanantaina 22.9.2008 oikeastaan tapahtui ja puhuttiin. Tästä on vain syytetyn kertomus, jota oikeus on uskonut sellaisenaan ja jolle se on antanut myös tuntuvan painoarvon todisteena. Tämä ilmenee esimerkiksi perustelujen kappaleesta g, joka päättyy toteamukseen "Mitään epäilystä herättäneitä seikkoja ei Haapalan mukaan ollut haastattelussa ilmennyt." Paljolti tämän H:n haastattelua koskevan kertomuksen perusteella hovioikeus, samoin kuin käräjäoikeus, näyttää päätyneen arvioon, jonka mukaan H:lla ei ole ollut perusteltua syytä epäillä Saaren tekevän koulusurman.

17. Perustelujen kappaleessa a käsitellään kahta mystiseksi jäänyttä tapahtumaa, nimittäin palavan hautakynttilän löytymistä aamulla 19.9. lukion lähettyviltä ja noin kilometrin päässä koulusta, jossa Saari opiskeli, ja erään opettajan postilaatikon räjäyttämistä 17.-18.9. välisenä yönä. Voi olla, etteivät nämä tapahtumat ole liittyneet millään tavalla Matti Saareen, joka tosin on ollut sanottuna ajankohtana Kauhajoella lähellä mainittuja paikkoja. Hovioikeus onkin todennut lyhyesti, että "Saarella ei ilmeisesti ole ollut tekemistä" kyseisten outojen tapahtumien kanssa.

18. Mutta kyse onkin siitä, että nuo pelottavat tapahtumat ovat tuoneet kahden sivullisen henkilön eli lukion talonmiehen (Koivisto) ja puistotyöntekijän (todistaja Ketola) mieleen Jokelan koulusurmat, mikä on antanut Ketolalle aiheen ryhtyä selvittämään asiaa, jolloin hän oli löytänyt internetistä Matti Saaren sinne laatimat ampumavideot. Samalla sivustolla oli ollut lisäksi teksti, joka oli viitannut tulipaloihin ja äitien itkemiseen. Perjantaina 19.9. näistä havainnosta oli ilmoitettu poliisille, jossa se oli tullut ensiksi todistaja Muotion tietoon. Kyse ei ole siitä, oliko Saari näiden outojen tapahtumien tekijä tai takana, vaan siitä, että poliisille oli ilmoitettu tapahtumista, jolloin poliisin oli luonnollisesti otettava vakavasti huomioon suunnitteilla olevan koulusurman mahdollisuus. Saaren osallisuutta hautakynttilän sytyttämisen ja postilaatikon räjäyttämiseen ei ole ilmeisesti voitu sulkea kokonaan pois vielä maanantaina 22.9. Poliisin tuli lisäksi ottaa huomioon myös se mahdollisuus, että Saari ei kenties ole ollut "asialla" yksin, vaan hänellä oli yksi tai useampi kumppani.

19. Perustelujen kappaleessa d löytyy yksi todistaja Nyrhisen 19.9. antamaa aseen haltuunottomääräyksen merkitystä minusta täysin tarpeettomasti vähättelevä maininta, joka kuuluu näin:

- Nyrhisen päätökseen perustuvaa toimenpidettä ei ollut kuitenkaan kirjattu kolmiportaisessa kiireellisyysluokituksessa kiireellisimpäan A-luokkaan, eikä edes poliisin normaalin hälytys- ja kenttätoiminnan mukaiseen B-luokkaan, vaan alimpaan C-kiireellisyysluokkaan, johon kuuluvat muun muassa liikennevalvontatehtävät.

20. Tämä peruste kuuluu minusta edellä mainitsemani kategoriaan "lillukanvarret." Se, minkä kiireellisyysluokan luokan lomakkeelle Nyrhisen päätös tai toimenpidemääräys oli merkitty, ei todista sitä, etteikö asiaa olisi koettu Kauhajoen poliisiasemalla virassa olleiden poliisimiesten keskuudessa kiireelliseksi ja todella tärkeäksi. Tätä kysymystä arvioitaessa olisi tullut ottaa huomion eräitä muita seikkoja, mutta niihin hovoikeus ei ole ole pannut painoa.

21. Mihin hovioikeuden perusteluista on unohtunut tässä kohdin esimerkiksi se, että välittömästi Nyrhisen määräyksen jälkeen perjantaina 19.9. Saaren asunnolle lähti viisimiehinen poliisipartio, jotta ase olisi voitu ottaa poliisin haltuun ? Saari oli kuitenkin ehtinyt poistua paikkakunnalta, jolloin kotietsintää aseen löytämiseksi ei katsottu taktisista syistä tarpeelliseksi suorittaa. Aseen tavoittamisyritys osoittaa, millainen konkreettinen epäily koulusurmien mahdollisuudesta poliisiasemalla, jossa H ei ollut 19.9. työssä, vallitsi. Hovioikeuden perustelujen kappaleessa d poliisipartion lähettäminen tosin mainitaan, mutta ainoastaan ikään kuin ohimennen, eikä sen merkitystä todisteena koskien asian kiireellisyyttä lähemmin pohdita eikä sille ole annettu todistusharkinnassa ilmeisesti minkäänlaista painoarvoa. Päin vastoin, heti seuraavassa kappaleessa (e) hovioikeus ryhtyy vähättelemään todistajina kuultujen poliisimiesten arviota tilanteen vakavuudesta. Perin outoa, sanoisin!

22. Edelleen, mihin hovioikeus on unohtanut sen tosiasian, että eräät todistajina kuullut poliisit yrittävät saada Haapalan toimimaan ja antamaan määräyksen aseen haltuunottamiseksi jo lauantaina 20.9? Faktojen selostamisen yhteydessä hovioikeuden perusteluissa tästä mainitaan, mutta näytön arvioinnin yhteydessä siitä vaietaan visusti.

23. Faktaselostuksen yhteydessä perusteluissa hovioikeus kirjottaa näin:

- Lauantaina 20.9.2008 häätilaisuudessa Ovaska (kuultu todistajana HO:ssa) oli pyytänyt Haapalaa antamaan luvan Saaren aseen poisottamiseen. Ovaska oli kertonut Haapalalle lyhyesti hautakynttilästä, postilaatikon räjäyttämisestä ja internet-aineistosta. Haapala oli Ovaskan mukaan ilmoittanut, ettei aseen poisottamiseen ole perusteita. Paikalla oli ollut myös konstaapeli Rosenberg (kuultiin todistajana HO:ssa), jonka mukaan Haapala oli sanonut hoitavansa asian itse maanantaina ja ottavansa Saaren puhutteluun. Rosenberg oli esittänyt mielipiteenään, että ase pitäisi ottaa pois, "ettei tule seuraavaa Jokelaa". - Myös sunnuntaina 21.9.2008 Ovaska ja Saviharju (kuultu myös todistajana) olivat toisen tehtävän suorittamisen yhteydessä käyneet kahdesti Saaren asunnon ulkopuolella katsomassa, olisiko Saari jo palannut. Saviharju oli kommentoinut, ettei aio päästää lapsiaan kouluun; hovioikeudelta on jäänyt "jostakin syystä" mainitsematta, että Saviharju perusteli kantaansa nimenomaan koulusurman mahdollisuudella.

24. Kuten faktoista, jotka hovioikeus on todennut selvitetyiksi, ilmenee, pelko ja epäily koulusurman suorittamismahdollisuudesta Matti Saaren toimesta on elänyt poliisiasemalla työssä olleiden ja jutussa todistajina kuultujen poliisimiesten mielessä koko viikonlopun ajan. Osa heistä on mennyt lauantai-iltana jopa häätilaisuuteen, jossa tiesivät H:n olevan, pyytämään H:lta, että aseen poisottaminen Saaren hallusta hoidettaisiin välittömästi. Tämän seikan hovioikeus on kuitenkin sivuuttanut arvioinnissaan tyystin.

25. H oli kuitenkin esiintynyt "coolina" eikä siis välittänyt pitää asian suhteen minkäänlaista kiirettä. Hovioikeus on uskonut tämän coolin poliisipäällikön arviota ja vähätellyt perusteluissaan koulusurmaa epäilleiden ja epäilyistään H:lle kertoneiden ja oikeudessa todistajina kuultujen poliisimiesten käsitystä virheelliseksi. Tämä vaikuttaa minusta aika oudolta, suorastaan käsittämättömältä! Hyvin yllättävää on myös se, että hovioikeus on perustellut asian "kiireettömyyttä" sillä, että Nyrhisen määräys oli viety jollekin C- lomakkeelle, mikä muka olisi todiste siitä, ettei asiaa koettu kiireelliseksi ja tärkeäksi. Tämä seikka on hovioikeuden mielestä ollut niin merkittävä "todiste", että se on pitänyt ehdottomasti mainita perusteluissa. Sen sijan perusteluista on jätetty kokonaan pois esimerkiksi kahden todistajien käynti häätilaisuudessa, jolloin todistajat pyysivät H:lta suostumusta aseen ottamiseksi välittömästi poliisin haltuun, samoin kuin se, että asiaa on muutoinkin seurattu koulusurman pelossa poliisiasemalla koko viikonlopun ajan. Nämä perusteluista poisjätetyt seikat kumoavat näyttönä täysin mainitun lomakkeen merkityksen.

26. Olen jo aiemmin IV (blogi 447) osassa kritisoinut hovioikeuden perusteluja siitä, että niissä ei mainita mitään 10 kuukautta aiemmin sattuneesta Jokelan koulusurmasta ja sen merkityksestä Kauhajoen asiassa. Jokelan tapaus on luonut aselupaviranomaisille korostetun selvittämisvelvollisuuden samoin kuin huolellisuusvelvollisuuden valvoa, ettei aselupia myönnetä potentiaalisille koulusurmaajille tms. hörhöille ja että tällaisille henkilöille myönnetyt aseluvat peruutetaan tai aseet otetaan vähänkin epäilyttävissä tapauksissa väliaikaisesti poliisin haltuun. Yleisessä tietoisuudessahan nimittäin oli, että niissä maissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Saksassa, joissa koulusurmia oli aiemmin tehty, koulusurmaajat olivat saaneet paljon ihailijoita ja matkijoita, mikä on lisännyt tuntuvasti uusien koulusurmien suorittamisen todennäköisyyttä.

27. Kauhajoen jutussa todistajina kuullut useat poliisimiehet ovatkin selkeästi epäilleet ja pelänneet outoja viestejä ja videoita internet-sivustoille ladanneen Matti Saaren syyllistyvän koulusurmaan. Tästä on puhuttu poliisien keskuudessa paljon ja netistä on katseltu Saaren sinne lataamaa aineistoa. Koulusurman vaara on ollut ilmeinen, mikä ilmeni muun muassa siinä, ettei eräs todistaja ollut päästänyt lapsiaan maanantaina 22.9. kouluun; tästäkin tosiseikasta hovioikeuden perusteluissa vaietaan todisteiden arvioinnin yhteydessä kokonaan.

28. Hovioikeuden omaksuma tapa vaieta arvioinnissaan systemaattisesti Jokelan tapauksen merkityksestä ilmenee selkeästi myös nyt tarkastelun kohteena olevasta perusteluosiosta. Jokelan tapaus ja todistajien sitä koskevat lausumat on, ihmeellistä kyllä, sivuutettu perusteluissa tyystin, eli hovioikeus ei ole antanut korostetulle huolellisuusvelvollisuudelle minkäänlaista painoarvoa. Hovioikeus on harkinnut tapausta ikään kuin kyseessä olisi ollut ensimmäinen Suomessa koskaan tapahtunut koulusurma. Tämä on minusta paha puute ja arviointivirhe.

29. Entä sitten Matti Saaren internetsivustoille lataama aineisto? Hovioikeus on katsonut, että Saaren internet-aineisto "ei ole vielä osoittanut aikeita koulusurman tekemiseen." Itse olen tästä asiasta toista mieltä, ja niin ovat ilmeisesti olleet useimmat jutussa kuulut poliisitodistajatkin. Minusta tämä aineisto on jo yksistään niin karmaiseva enne tai viite siitä, mitä oli odotettavissa ja pelättävissä, että se yksin olisi riittävä todiste siitä, että myös syytetty H:n on täytynyt mieltää ja ottaa vakavasti huomioon mahdollisuus Saaren syyllistymisestä koulusurmaan tai johonkin muuhun aseella suoritettuun väkivaltarikokseen; tämän "päälle" tulevat sitten vielä edellä selostetut muut todisteet.

30. Arvioinnissaan (perustelujen kappaleet a ja g) hovioikeus ei enää yksilöi sanottua internet-aineistoa, joka on tehty fakta-aineiston selostamisen yhteydessä, mutta kerrataanpa asianmukaisen käsityksen saamiseksi, miten hovioikeus on viimeksi mainitussa kohtaa sanottua aineistoa kuvannut, kas näin:

31. Saari oli käyttänyt internetissä YouTube-sivustolla nimimerkkiä "Wumpscut86" Wumpscut-nimisen yhtyeen mukaan ja kirjoittanut esittelynsä yhteyteen englanninkielisen laulun sanat, jotka käsittelevät sotaa, lasten kuolemista ja äitien kirkumista. Saari oli laatinut YouTubeen neljä videota, joissa hän ampuu Sotkan ampumaradalla. Osassa videoista hän ampuu keskeltä ampumarataa ja sivuttain normaaliin ampumasuuntaan nähden. Yhdessä videossa hän ampuu lukuisia laukauksia perätysten ja toisessa hän heilauttaa asetta pystysuunnassa kameran edessä kohdistamatta kuitenkaan asetta suoraan kameraan. IRC-Galleria -sivustolle Saari oli laittanut kolme YouTubessakin ollutta ampumavideota sekä kuvan, jossa hän ampuu ampumaradalla makuuasennossa. Lisäksi Saari oli laittanut IRC-Galleriaan kuvan aselaukusta ja tekstin "Pity for the majority?" sekä punamustan kuvan, jossa on teksti "Wumpscut on its way to hell". Tämä kuva on väritykseltään muistuttanut Jokelan koulusurman tehneen Auvisen internet-aineistoa. Lisäksi Saari oli kuulunut "Wumpscut"-nimimerkillä IRC-Gallerian televisio- ja elokuva-aiheiseen kuusi jäsentä käsittäneeseen yhteisöön, jonka nimi on ollut Yhdysvalloissa tapahtunutta Columbinen koulusurmaa käsitelleen elokuvan nimeen viitaten Zero Hour: Massacre at Columbine High. Saari oli 18.8.2008 esittänyt kommenttinaan mainitusta elokuvasta: "Tosiaankin. Viihdettä parhaimmillaan." Lisäksi hän oli käynyt 17.9.2008 nimimerkin "AnnaManna" kanssa aseita ihannoivaa keskustelua ja todennut, että hän oli ampunut armeijassa pari kuukautta rynnäkkökiväärillä ja ettei hänen tarvitse siitä enää kärsiä. Saari oli myös ilmoittanut lisäävänsä uusia videoita, mutta todennut samassa yhteydessä, että "älä pety, jos sitä ei tapahdukaan".

32. Nämä todisteet eivät herättäneet hovioikeudessa näköjään minkäänlaisia "väristyksiä", vaan hovioikeus on pysytellyt yhtä coolina kuin syytetty H:kin ja tyytynyt niukkaan toteamukseen, jonka mukaan kyseinen aineisto "ei vielä osoittanut aikeita koulusurman tekemiseen" (kappale g). Aineisto antoi hovioikeuden mielestä H:lle ainostaan aiheen selvittää asiaa Saarta haastattelemalla. Mitä tässä haastattelussa tapahtui, sitä emme tiedä, mutta hovioikeus on kaikesta päätellee pitänyt haastattelun suorittamista riittävänä toimenpiteenä asiassa, samalla kannalla oli käräjäoikeus omassa tuomiossaan. Ilmeisesti kaikki muut poliisiasemalla työskennelleet poliisit olivat sitä vastoin olleet aseen välittömän poisottamisen kannalla. Kylmähermoinen tai sellaista esittävä poliisipomo yksin pysyi coolina ja häntä hovioikeus perusteluissaan yllättäen ymmärsi.

33. Hovioikeus kirjoittaa (kappale h), että "Mahdollista on sekin, että Saari oli vasta Haapalan tekemän ratkaisun (olla ottamatta asetta pois Saaren hallusta) jälkeen päättänyt toteuttaa koulusurman". Tämä on toki hyvin mahdollista, mutta mikä merkitys tällä voisi h:n toimimisvelvollisuutta ja syytettä ajatellen olla? Tätä hovioikeus ei ole vaivautunut selostamaan. Minusta sanottu vaihtoehto ei ainakaan mitenkään poista tai lievennä H:n vastuuta asiassa. Minusta H teki puhuttelussa taktisen virheen, sillä hänen olisi pitänyt ottaa huomioon, että juuri poliisin puhuttelu voi olla se tekijä, joka saa potentiaalisen koulusurmaajan toimimaan välittömästi.

34. Kun H mainitsi haastattelussa antavansa Saarelle varoituksen, Saari ymmärsi, että poliisi tulisi seuraamaan hänen toimiaan jatkossa. Hänen oli siis iskettävä ja toteuttava suunnittelemansa koulusurma mahdollisimman nopeasti. Poliisin olisi tullut estää suunnitelmien toteutuminen, suunnitelmien, joista oli selviä merkkejä muun muassa internetissä, ei antaa Saarelle varoitusta ja suorastaan tilaisuutta ja vapaita käsiä suunnitelmansa toteuttamiseen.

35. Toisin kuin hovioikeus, pidän ilmeisenä ja selvitettynä, että syytetyn komisarion on tiedossaan olevan internet-aineiston ja muiden konkreettisten seikkojen samoin kuin Jokelan koulusurmasta saatujen kokemusten perustella täytynyt ottaa vakavasti huomioon ja mieltää ja että hän on myös todellisuudessa mieltänyt, että Saaren suunnitelmissa oli koulusurman tai muun vakavan väkivaltarikoksen tekeminen. Todistusaineisto osoittaa, että komisariolla oli ollut perusteltua aihetta epäillä Saaren myös toteuttavan sanotun aikeensa, ellei asetta otettaisi välittömästi poliisin haltuun.

36. Kylmähermoinen komisario päätti kuitenkin ottaa riskin, jonka seuraukset tiedämme. Mitkä mahtoivat olla ne motiivit, jotka saivat komisarion esittämään coolia ja ottamaan riskin? Onhan aseen väliaikainen ottaminen poliisin haltuun vain turvaamistoimenpide, jonka merkitys on luvanhaltijalle aika vähäinen, sillä se ei välttämättä johda aseluvan peruuttamiseen. Miksi ase siis piti varta vasten jättää Saaren haltuun, vaikka todisteet ja Jokelan tapauksen valossa myös ennusmerkit aseen ilmeisestä ja tuhoisasta väärinkäytöstä olivat niin todennäköiset?

37. Yksi selitys saattaa olla siinä, että komisario oli ainoastaan 1,5 kuukautta aikaisemmin itse myöntänyt Saarelle aseen hankkimisluvan. Hän saattoi kenties ajatella, että hänen arvostelukykyään lupaviranomaisena voisiin alkaa epäillä, jos ase jouduttaisiin näin pian ottamaan poliisin haltuun. Toisena motiivina saattoi olla jonkinlainen reviiriajattelu. Komisario päätti kenties näyttää alaisilleen poliisiasemansa poliiseille samoin kuin naapurikylän poliisipäällikölle, jonka hänen "omat miehensä" olivat hälyttäneet apuun, että pysytäänpä ruorus eikä lähretä turhan takia hyppimähän toistensa reviireille.

38. Oli miten oli, niin yksi asia on varma: Hovioikeuden perustelut ei ainakaan minua vakuuta. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan paljon erilaisista perustelumetodeista ja perusteluille asetettavista laatuvaatimuksista. Perusteluissa voidaan painottaa eri asioita ja näkökohtia, mutta yksi vaatimus perusteluille on syytä aina asettaa: perustelujen tulee olla rehelliset ja tasapuoliset.

(VI osa ensi viikolla)