2. KRP oli maaliskuussa 2001 kuulustellut A:ta epäiltyä törkeästä kätkemisrikoksesta. Tämän jälkeen asiassa oli ollut niin sanotusti "hiljaista", kunnes A:lle oli syyskuussa 2005 poliisin toimesta ilmoitettu, ettei häntä enää epäilty asiassa rikoksesta. Myöhemmin A oli saanut tietää, ettei häntä ollut enää vuoden 2004 marras-joulukuun jälkeen pidetty rikoksesta epäillyn asemassa.
3. A nosti Suomen valtiota vastaan kanteen, jossa hän vaati valtion velvoittamista maksamaan hänelle Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artikloiden perusteella pitkittyneestä esitutkinnasta aiheutuneena aineettoman vahingon korvauksena 6 875 euroa korkoineen. A katsoi, että yli 4,5 vuotta jatkunut esitutkinta oli ollut kohtuuttoman pitkäkestoinen ja vastoin perustuslain 21 §:ssä jokaiselle turvattua oikeutta saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä, samoin vastoin EIS 6.1 artiklassa edellytettyä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusta. Valtio kiisti kanteen.
4. Käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät kanteen perusteilla, joita voidaan pitää hyvin niukkoina. Korkein oikeus myönsi A:lle valitusluvan. Vasta KKO:n tuomion perusteluissa asiaa on argumentoitu asianmukaisella tavalla.
5. KKO:n ratkaisuseloste löytyy tästä.
6. A oli nostanut kanteensa vuonna 2008, jolloin 1.1.2010 voimaan tulleesta laista oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (362/2009) eli ns. hyvityslaista ei ollut vielä mitään tietoa. Hyvityslaki ei sitä paitsi koske nyt esillä olevankaltaista tilannetta, eli lain mukaan ei ole mahdollista saada hyvitystä, jos esitutkinta viivästyy eikä syytettä lainkaan nosteta. Tätä on perusteltu hallituksen lakiesityksessä samoin kuin lakivaliokunnan mietinnössä lakonisesti vain sillä, että tällaiset tilanteet olisivat "verraten harvinaisia." Tämä peruste tuskin pitää paikkaansa, muta se on tempaistu lakiesityksessä esiin, kun on haluttu säästösyistä rajoittaa hyvityslain soveltamisalaa.
7. Korkeimman ratkaisun perustelujen keskeinen sanoma sisältyy kappaleisiin 8-15, joissa on käsitelty kattavasti vahingonkorvausoikeuden perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa. Siihen minulla ei ole lisättävää. Tapauksessa on kyse on ihmis- ja perusoikeusoikeudellisen laintulkintametodin mukaisesta vahingonkorvausnormien ja hyvityslain normien analogisesta soveltamisesta kysymyksessä olevaan tilanteeseen, jonka varalta laissa ei ole annettu nimenomaisia säännöksiä.
8. Korkein oikeus on pohtinut myös esitutkinnan keston kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta perustelujen kappaleissa 17- 25 perusteellisesti ja, mikä tärkeintä, pro et contra -metodin edellyttämällä tavalla.
9. Korkeimman oikeuden enemmistön punninnan johtopäätös on sitä vastoin minusta yllättävä, sillä enemmistö (4-1) on A:n oikeutta korvaukseen puoltavia ja sitä vastaan puhuvia seikkoja punnittuaan päätynyt siihen, että vaikka esitutkinta oli ollut kestoltaan pitkä, kestoa ei kuitenkaan voitu pitää kohtuuttomana. Tätä on perusteltu kyseisen tutkinnan laadulla ja laajuudella ja sillä, että oikeusapupyynnöt toiseen maahan olivat pitkittäneet tutkintaa syystä, joka on ollut suomalaisten viranomaisten "suoranaisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella." Peruste, jonka mukaan esitutkintavaiheen pitkittyminen aiheuttaa lähtökohtaisesti vähemmän haittaa kuin varsinaisen oikeudenkäynnin pitkittyminen, on jo sellaisenaan minusta aika kyseenalainen.
10. Vähemmistön jäänyt oikeusneuvos on mielestäni perustellusti päätynyt siihen, että korvausta puoltavat seikat painavat punninnassa enemmän, minusta jopa selvästi enemmän. Oikeusapupyynnön tekeminen Saksaan oli vienyt aikaa lähes 3,5 vuotta, mutta tämä oli johtunut osin siitä, että suomalaiset viranomaiset olivat kiirehtineet asiaa Saksaan vain yhden ainoan kerran, jolloin pyynnön tekemisestä oli kulunut jo lähes 2,5 vuotta. Myös se, että A:lle oli ilmoitettu epäillyn aseman päättymisestä vasta 10 kuukauden kukuttua siitä, kun sanottu ratkaisu olisi tosiasiallisesti jo tehty, osoittaa selvää välinpitämättömyyttä esitutkinnan joutuisuudesta ja A:n hankalan aseman huomioon ottamisesta.
11. Tutkittavan asian laajuus ja laatu ei yksistään voi olla sellainen seikka, joka painaisi punninnassa ratkaisevan paljon. Vertailun vuoksi todettakoon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan oikeudenkäynnin kohtuuttoman pitkää kestoa ei voida puolustella pelkästään käsiteltävän laajuudella tai vaikeudella taikka tuomioistuimen jutturuuhkilla. Tämä kanta olisi syytä omaksua myös arvioitaessa esitutkinnan kestoa kohtuullisuutta.
12. Yleisesti ottaen korkein oikeus on puntaroinut ja argumentoinut asiaa perusteluissaan varsin mallikkaasti puolesta ja vastaan -näkökohtia esittäen. Samaa ei valitettavasti voida sanoa käräjä- tai hovioikeuden tuomin perusteluista. Kun on joutunut parinkymmen vuoden aikana lähes työkseen lukemaan KKO:n ennakkopäätöksissä selostettuja ja muitakin käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomioita, niin voin sanoa, että sanottu havainto alempien oikeuksien ratkaisujen laadusta on hyvin yleinen.
13. Vaikuttaa siltä, että vaikka meillä on kolmiportainen tuomioistuinorganisaatio, niin ainoastaan ylimmän oikeusasteen ratkaisussa kyetään tai edes halutaan argumentoida oikeudellisissa ja laintulkintaa koskevissa kysymyksissä riittävän seikkaperäisesti ja analyyttisesti. Alempien tuomioistuinten perustelutapa on oikeuskysymysten osalta yleensä hyvin niukkaa ja jo lain soveltamista tai tulkintaa koskevassa kysymyksenasettelussa ilmenee usein puutteita ja epätarkkuutta.; jos nyt ylipäätään kysymyksenasettelua välitetään kirjoittaa perusteluissa edes näkyviin.
14. Mistä tämä johtuu? Mitä niissä oikeudenkäynneissä oikein tapahtuu ja "tehdään", kun ratkaisujen perustelut sattuvat varsin usein olemaan niukat ja ikään kuin vain hieman "sinne päin"? Jos kerran asiaa puidaan ja käsitellään oikeudenkäynnissä pitkään ja hartaasti, niin luulisi, että tämä antaisi tuomareille hyvän pohjan laatia tuomiolle seikkaperäiset ja selkeät perustelut. Näyttökysymyksiä tuomioissa osataan perustella jo aika hyvin, mutta samaa ei todellakaan voida sanoa oikeuskysymysten perusteluista. Perusteluissa ei esimerkiksi vaivauduta ottamaan kantaa tai vedota saatavilla oleviin oikeuslähteisiin, kuten lain esitöihin, oikeuskäytäntöön taikka perus- tai ihmisoikeuksiin; oikeuskirjallisuudesta näkyy perusteluissa joskus joitakin viittauksia. Argumentointi on hataraa eikä pro et contra -perusteluista ole usein mitään merkkiä.
16 kommenttia:
Nyt tulee vahvaa offtopikkia (mahtaneeko blogisti julkaista, mutta tulee kuitenkin).
Kun palstalla oikeudenkäytön maailmassa liikutaan, niin olisiko hyvä jossakin muodossa käsitellä myös todistelukysymyksiä.
Kun vanhan liiton ihmisenä seuraa vaikkapa dopingoikeudenkäyntiä, niin ihmettelemistä riittää. Todistajat tulevat paikalle jos ei ole tähdellisempää tekemistä. Todistajankuulustelu hoidetaan puhelinsoitolla ties minne, ehkäpä kesäiselle terassille kaljatuopin ääreen.
Ja mikäli tämän päivän uutisia on uskominen, valan merkitystä ei ymmärretä ollenkaan.
Villiltä näyttää meno katsomosta. Ennen vanhaan oikeutta pakoileva todistaja vietti oikeudenkäyntiä edeltävän yönsä pahnoilla. Nyt synty se vaikutelma, että vaikkapa ryyppyputki on laillinen peruste olla saapumatta oikeuteen.
Voi kuulostaa vanhakantaiselta, ja sitä tämä kai onkin.
Esitutkinnan kestoa arvioitaessa kukaan ei ole ymmärtänyt kiinnittää huomiota siihen miten poliisi resurssoi monimutkaisen talousrikosepäilyn esitutkinnan. Tutkinnan alkuvaiheessa tutkinnanjohtaja voi saada käyttöönsä jopa useampia tutkijoita, mutta alkuvaiheen jälkeen tai viimeistään puolivälissä tutkijat viedään muille jutuille ja tutkinnanjohtaja jää yksin yhden tai maksimissaan kahden tutkijan kanssa. Tämä on asia, joka syö ja rassaa tutkinnajohtajia. Näin kun nimenomaan ei saisi tapahtua ja varsinkaan jutuissa, joissa on jo käytetty henkilöön käyviä pakkokeinoja ja turvaamistoimia. Eräs syy käynnistää uusia esitutkintoja ja siirtää tutkijoita pois vanhoilta jutuilta ennen kuin ovat lähelläkään valmistumista, on siinä että saadaan oikeanlaisia tilastoja ja voidaan täyttää poliisihallituksen tulostavoitteita kuten esimerkiksi rikoshyödyn eurotavoitteiden osalta. Huomiota voisi jatkossa kiinnittää tutkintaryhmien riittävään oikeanlaiseen kokoonpanoon, jonka tutkintatyö ei ala venymään sen takia, että tutkijoita ei olekaan enää jäljellä kuin 1-2 ...
Toki kommenteissa voidaan käsitellä myös muita kuin nimenomaan blogijutussa mainittuja ajankohtaisia aiheita!
Minun on tehnyt itsekin mieli puuttua tuohon dopingprosessiin vähän samoista syistä kuin anonyymikin teki. Kaikkiin ajankohtaisiin asioihin ei ehdi kuitenkaan millään puuttua.
Dopingjutussa olisi kyllä kaivattu jämäkämpää prosessinjohtoa tuomioistuimelta ja oikeuden puheenjohtajalta. Nyt on saanut vaikutelman, että oikeus hyväksyy miltei kaikki "karpaasien" oikut, mitä vain näiden päähän vain sattuu kulloinkin pälkähtämänkin. Oikeus ja syyttäjä saavat kuulla karpaasien outoja vaatimuksia, heittoja ja jopa naljailuja.
Minua ihmetytti myös se tapa, jolla esim. Harri Kirvesniemi - lehtitietojen mukaan - itse suorastaan päätti, mitä hän aikoo kertoa todistaja oikeudessa ja mitä ei! Kirvesniemi totesi jotenkin niin, että "tämä kysymys on nyt sellainen, että se ei liity asiaan, joten tähän hän ei vastaa eikä hänen tarvitse vastata." Ja siihen tuo asia sitten jäi.
Lain mukaan kuitenkin oikeudella on päätösvalta sen suhteen, mihin kysymyksiin todistajan pitää vastata. Todistaja voi toki esittämällään perusteella pyytää, ettei hänen tarvitse vastata tiettyyn kysymykseen sellaisen perusteen takia, joka lain mukaan muodostaa oikeuden olla vastaamatta. Todistaja ei voi kuitenkaan karpaasi Kirvesniemen tavoin suorastaan "sanella" oikeudelle, mitä häneltä ei voida kysyä ja mihin hänen ei tarvitse vastata.
Hämmästyttävää oli myös se "pehmeys", jolla käräjäoikeus ja syyttäjä suostuivat siihen, että yleisön piti Mika Myllylän vaatimuksesta poistua istuntosalista ennen kuin Mika suostui todistamaan! Minusta Myllylällä ei ollut lakiin perustuvaa syytä sanotulle vaatimukselleen.
Oikeus, jota syyttäjä tuntuu joka käänteessä kovasti myötäilevän, vain nöyrästi pyöritteli, että eihän tämä nyt taida aivan lain kirjaimen mukaan mennä, mutta menköön nyt kuitenkin "lain hengen" mukaisena.
Ei, kyllä lain henki on se, että todistajaa tulee kuulla nimenomaan julkisessa oikeudenkäynnissä eli yleisön ollessa saapuvilla, ellei ole olemassa nimenomaan laissa mainittua syytä, jonka vuoksi todistaja saa antaa kertomuksensa yleisön läsnä olematta.
Myllylän tapauksessa ihmetystä herätti erityisesti se, että Myllä ei ollut edes saapuvilla käräjäoikeuden istunnossa, vaan jossakin muualla ollutta Myllylää kuultiin todistajana videon välityksellä. Silti "mestarilla" oli otsaa vaatia istuntosalin tyhjentämistä yleisön ja lehdistön edustajista, mihin vaatimukseen oikeus vielä kiltisti suostui.
Toinen karpaasi eli Jari isometsä puolestaan heittäytyi oikeudessa suorastaan nenäkkääksi syyttäjää kohtaan. Kyseessä on minusta menettely, josta käräjäoikeus olisi voinut aivan hyvin mätkäistä karpaasille sakkoa oikeuden halventamisesta.
Suomessa on yllensäkin menty oikeuden istunnoissa liian lepsuun käsittelytapaan. Oikeutta halventaviin käytöstapoihin ei tunnu olevan minkäänlaista halua puuttua. Pitäisi muistaa, että järjestyksenpito kuuluu tuomarin prosessinjohtovaltaan.
Toki oikeuteen saapuvia ja siellä kenties ainoan kerran elämässään esiintyä ihmisiä ei pidä ruveta pikkuasioista simputtamaan, mutta kyllä istunnossa tulee toisaalta pitää yllä "kuria ja järjestystä."
Tuota Myllylän todistamista voisi lähestyä laillisen esteen kautta, niin siihen ei jää mitään ihmeellistä jäljelle. Blogisti taitaa vanhana kolmiloikkaajana olla vain yrmeä hiihtokuninkaita kohtaan.
En ihmetellyt Myllylän videokuulemista, vaan sitä tapaa, jolla hän vaati käräjäsalin tyhjentämistä ja asetti sen suorastaan ehdoksi sille, että hän ylipäätään kertoo mitään. Eniten kummastelin sitä auliutta, jolla oikeus suostui ex-karpaasin vaatimukseen.
Muuten, kolmiloikka ei ollut ainoa laji, jossa poikien sarjassa aikoinani kisailin.
Anonyymin viimeinen loikka tuntui jotenkin pettävän.
Ei ole yllätys, että heti alkoi jeesustelu potilastietojen paljastamisella. Olisiko sekin potilastiedon vuotamista, jos lääkäri kertoisi hakeneensa viinaputelin alaikäiselle Alkosta
Valvira muistanee lääkäri Koposta jonkinlaisella varoituksella. Itse olisin kunniamerkin kannalla! Ensimmäinen henkilö, joka uskalsi todeta, että oikeudessa pelleily riittää!
Mielestäni puheenjohtaja osoitti hyvää tilannetajua, kun poikkeuksellisesti suostui Myllylän pyyntöön.
Lehtitietojen mukaan Myllylän vierellä oli lääkäri, joka olisi voinut saman tien ilmoittaa - ja myöhemmin kirjoittaa latinaksi virallisen paperin - että todistaja on siinä kunnossa, ettei voi todistaa, koska ei jonkun henkisen tms. tilan takia siihen pysty median läsnäollessa. Siihen tuomioistuimella ei olisi ollut mitään vastaansanomista.
Käytönnössähän Myllylän todistajankertomus oli julkinen, kuten olemme nauhoituksesta kuulleet. Ketään ei haitaa, että se kuultiin vähän myöhemmin.
Jos todistaja olisi lääkärin mukaan todella "siinä kunnossa", ettei hän voi todistaa, niin silloin hän ei kaiketi olisi voinut todistaa edes videon välityksellä olipa sali tyhjä tai ei.
Minua ei toki haitannut se, että Myllylää kuultiin videon välityksellä. Kiinnitin huomiota vain siihen siihen tapaan, jolla todistajan toimesta tuotiin esiin ehdoton vaatimus salin tyhjentämisestä lehdistön edustajista.
Aika outoa, että entinen huippu-urheilija väittää kärsivänsä noin pahasta mediafobiasta.
Syytettyjen puolustus tullee loppulausunnoissaan ottamaan kantaa siihen, mikä merkitys "jonkun henkisen tms. tilan" johdosta M:n kertomukselle on sen luotettavuutta arvioitaessa annettava.
Farssia oikeussalissa lehtitietojen mukaan:
- Koen että jo todistajaksi pyytämisessä on selkeästi populistista toimintaa. Syyttäjä tarjoaa ilmaisia lounaita lehdistölle, Isometsä sanoo oikeudessa.
Syyttäjä Mikko Jaatinen suhtautuu Isometsän letkautukseen tyynesti.
- Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Juttu etenee normaalisti eteenpäin, Jaatinen kommentoi.
Oikeuden puheenjohtaja nyökkäilee taustalla tyynesti hymyillen.
Ennakkopäätökseen liittyvän tapauksen ratkaisun pro et contra asioiden puntarointi jää ihmetyttämään: Enemmistö on selvästi ollut sitä mieltä että moitittavuuden määrä suhteessa aiheutettuun haittaan on ollut liian pieni korvausten määrittämiseksi (lienee rivien välistä luettavissa kappaleista 22 ja 25). Enemmistön menettelytapa lienee EIT-käytännön mukainen, sillä EIT usein tarkastelee aiheutetun ihmisoikeusloukkauksen (aihettoman viivytyksen aiheuttaminen) ja siitä saataviin hyötyjen (implisiittisesti oletetun resurssien suuntamisen muihin juttuihin) tasapainon löytymistä. Kuitenkin, koska tuomiossa ei syvemmin käsitelty haitan määrän suhdetta moitittavuuteen, jää tämänkin hankalahkon puntaroinnin painotukset piiloon tuomion lukijoilta. Tässä tapauksessa tämä tieto lienee ollut ratkaiseva, sillä samoin kuin blogisti ja vähmmistöön jäänyt tuomari olen tuomion luettuani sitä mieltä että ennemmistön johtopäätös ei ole johdonmukainen. Näin olle tuomiosta puuttunee jokin oleellinen seikka (esim yllä ehdottamani) jonka vuoksi lopputulos poikkeaa siitä mitä on pidettävä johdonmukaisena.
Yhdyn täysin kommenttiketjun aloittaneen anonyymin ihmetykseen dopigoikeudenkäynnistä. Tai oikeastaanhan se ei ole mikään dopingoikeudenkäynti, vaan jutussa lienee kysymys siinä, puhuttiinko oikeudessa aikanaan totta STT:n kunnianloukkausjutussa.
Vaikutelma on tosiaan se, että nämä urheilijat, valmentajat ja urheilujohtajat kuvittelevat käräjäoikeuden sijasta olevansa lehdistötilaisuudessa. He eivät lainkaan ymmärrä kertovansa asioista valan nojalla, vaan selittelevät, etteivät tiedä koko asiasta mitään.
He tuntuvet kuvittelevan myös, että tahtipuikkoa heiluttelevat he itse, eikä suinkaan oikeuden puheenjohtaja.
Todistajina kuultujen kertomukset esitutkinnassa ovat lehtitietojen perusteella olleet täysin toista, kuin käräjäsalissa nyt on puhuttu.
Jos näin tosiaankin on, tähän pitäisi ankaralla kädellä puuttua, ennenkuin kansalaisten keskuuteen leviää se käsitys, ettei ole niinkään väliä, mitä todistajanvalan vannomisen jälkeen todistajan asemassa oleva henkilö istuntosalissa suustaan laskee.
Kysymys on vakavasta asiasta. Todistajan totuusvelvollisuus ja sen noudattaminen on koko oikeudenkäyntijärjestelmän perusta.
Tosin ei ole mitenkään uutta, että jopa syyttäjälaitos suhtautuu välinpitämättömästi siihen, puhuuko ihminen oikeudessa todistajanvalan vannottuaan totta.
Eräässä tapauksessa todistaja valan nojalla kertoi perättömän tiedon mm. koulutuksestaan ja antoi myös muita valheellisia tai vähintäinkin harhaanjohtavia tietoja mm. yritystoiminnastaan ym. seikoista. Tämän hän avoimesti myönsi esitutkinnassa.
Poliisi tutki asiaa vuosikausia ja puhelintiedusteluihin asian viipymisestä vastasi kysymyksellä: eikö tämän jutun voisi vetää pois?
Vuosien jälkeen asia eteni syyttäjälle, mutta tämä ei nähnyt tapauksessa mitään rikollista, vaan teki syyttämättäjättämispäätöksen. Rikosta ei asiassa myöskään nähnyt valtakunnansyyttäjän toimisto, vaikka epäilty oli esitutkinnassa myöntänyt antaneensa väärän tiedon ja vaikka oikeuskirjallisuuden mukaan kyseessä oli suorastaan oppikirjatapaus.
Valheellisen seikan lisääminen sinänsä totuudenmukaiseen kertomukseen kun ainakin Lappi-Seppälän ym. kirjan Rikosoikeus mukaan riittää täyttämään rikoksen tunnusmerkistön.
Vai olenkohan ymmärtänyt tämäkin asian jotenkin aivan väärin.
Juuri kuten edellinen anonyymi kirjoittaa. Käräjillä saavat valehdella muutkin kuin vastaajat ilman rangaistusuhkaa. Syyttäjät eivät siihen puutu. Tuomaritkin vain istuvat Sakari Laukkasen väitöskirjassa kuvaamin tavoin jonain perhanan shakkituomareina.
Syyttäjien syyte perustuu usein olettamuksille, joiden hyödyntäminen ei ole kaukana bluffista. Miten siinä sitten terävänä puutut valehtelevaan todistajaan varsinkin, jos hänen kertomuksensa tukee syytettäsi.
Ei jumalauta! Luin lehdestä, että Räsänen oli vaatinut että häntä kuullaan jonkinlaisen sermin takaa niin, että yleisö ei näe häntä. Ja tähänkin oli suostuttu! Samoin oikeuden palvelijat olivat saatelleet hänet takakautta oikeuspaikalle niin, että yleisö ei pääse häntä näkemään.
Kuka laitta stopin tälle hullutukselle? Kuka on Helsingin käräjäoikeuden päällikkötuomari? Salliiko hän tosiaan, että hänen oikeustalostaan tehdään sirkusteltta! Salmisaaren käräjäsirkus!
Ei jumalauta! Luin lehdestä, että Isometsä oli vaatinut, että häntä kuullaan jonkinlaisen sermin takaa niin, että käräjäyleisö ei näe häntä. Ja tähänkin oli suostuttu!
Oikeudenpalvelijat olivat lisäksi ohjailleet hänet takakautta käräjäpaikalle niin, että rahvas ei päässyt näkemään. Miksi?
Kuka laittaa stopin tälle hullutukselle? Salliiko Helsingin käräjäoikeuden päällikkötuomari, että hänen oikeustalostaan tehdään sirkusareena? Salmisaaren käräjäsirkus!
Kohta joku karpaaseista vaatii, että oikeuden naispuheenjohtaja tulee hänen mukaansa sermin taakse ja pitelee häntä...kädestä...kun niin pirusti pelotta! Mökkiterveisin, sauna lämpiää ja....terniä on lasissa....
Lähetä kommentti