Kaiken kallella kypärin...YLE:n pysyvät asiantuntijat Tolvanen, Ojanen ja Mäenpää suut mutrussa KKO:n tuoreen ratkaisun jälkeen1. Koko valtakuntaa on jo parisen vuotta kuohuttanut - tämän klisheen käyttäminen ei liene tässä yhteydessä liioiteltua - yksityistä parkkimaksua tai -sakkoa (virallisesti valvontamaksu) koskenut kiista. Olen kertonut asiasta monissa blogijutuissani. Yksityinen pysäköinninvalvonta onkin teema, josta olen kirjoittanut - joutunut kirjoittamaan - useimmat blogijuttuni.
2. Kiista huipentui eräänlaiseen kliimaksiinsa viime talvena, jolloin eduskunnan perustuslakivaliokunta otti lausunnossaan (PeVL 57/2010 vp) kantaa asiaan ja esitti yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneen hallituksen lakiesityksen (HE 223/2010 vp, ks. siitä blogia 228/11.3.2010) hylkäämistä. Näin myös tapahtui. Perustuslakivaliokunta katsoi, että lakiehdotuksen mukaisessa valvontamaksun määräämisessä oli kyse julkisen vallan käytöstä ja vieläpä merkittävästä sellaisesta. Katso blogia 393/19.2.2011.
3. Kyseessä näytti olevan arvovaltakiista korkeimman oikeuden ja perustuslakivaliokunnan välillä, näin ainakin väitettiin. Kun korkeimman oikeuden presidentti puolusti julkisuudessa korkeimman oikeuden omaksumaa kantaa, jotkut oikeusoppineet katsoivat hänen menneen "tonttinsa" ulkopuolelle. Jotkut kaikkein kiihkeimmät "asiantuntijat,"mm. eräs bloggaava emeritusprofessori, repivät pelihousunsa niin pahasti, että vaativat jopa KKO:n presidentin välitöntä eroamista virastaan. Katso blogi 404/4.3.2011.
4. Perustuslakivaliokunnan lausunnon innoittamana - ja eräiden yliaktiivisten oikeusoppineiden ja yllättäen myös erään YLE:n toimittajan kovasti raflaavien uutisjuttujen suorastaan yllyttämänä (ks. blogia 402/2.3.2011 "YLE kiihottaa ihmisiä laittomaan parkkimaksukapinaan") - vantaalaismies, joka oli korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä KKO 2010:23 velvoitettu suorittamaan valvontamaksu yksityiselle alueelle pysäköinnin johdosta, vaati maaliskuussa korkeimmalle oikeudelle tekemässään purkuhakemuksessaan mainitun KKO:n tuomion purkamista katsoen, että tuomio oli perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
5. Oma kantani asian johdosta ilmenee muun muassa blogistani 410/14.3.2011 "Sivuuttiko korkein oikeus perustuslain." Päädyin siihen, ettei perustuslain sivuuttamista tai rikkomista ollut tapahtunut. Ratkaisua KKO 2010:23 olen kommentoinut blogissa 230/16.3.2010 "ParkCom sai periä valvontamaksun."
6. Korkein oikeus on tänään antamallaan ennakkopäätöksellä hylännyt sanotun purkuhakemuksen (KKO 2011:43). Päätöksessä todetaan, että ratkaisu KKO 2010:23 ei ole perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
7. Korkeimman oikeuden tänään antamasta ratkaisusta on laadittu seuraavanlainen tiedote.
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä laadittu ratkaisuseloste kokonaisuudessaan löytyy täältä.
8. Päätös on hyvin perusteltu. Perustelujen kappaleessa 14 todetaan merkittävä asia, joka monilta on ilmeisesti jäänyt kokonaan huomaamatta. Valvontamaksussa on kyse yksityisoikeudellisesta velvoitteesta, joka voi syntyä itsenäisesti ja irrallaan TLL 28 §:n 3 momentista ja pysäköintivirhemaksun määräämisperusteista ja myös -menettelystä. Perustelujen kohdassa 15 kerrotaan, missä suhteessa hallituksen lakiehdotus, johon perustuslakivaliokunta otti kantaa, eroaa KKO:n ennakkopäätöksessä 2010:23 selostetusta tapauksesta.
9. Perustelukappaleessa 16 selostetaan ytimekkäästi, että, toisin kuin muutamat oikeusoppineet ja toimittajat ovat"hehkuttaneet", perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ottaa lausunnoillaan kantaa vain ja ainoastaan käsiteltävinä oleviin hallituksen lakiesitykseen, ei lainkaan tuomioistumissa käsiteltäviin tai käsiteltyihin yksittäisiin tapauksiin.
10. Päätöksen kappaleessa 17 selostetaan sitä, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa selostetut esimerkit, joissa on aiemmin katsottu olleen kyse julkisen vallan käytöstä, koskevat siinä määrin erityyppisiä tilanteita, ettei niistä voida saada tukea väitteelle, jonka mukaan myös yksityisen valvontamaksun määräämisessä olisi kyse sanotunlaisesta vallan käytöstä. Olen itse blogissani ihmetellyt perustuslakivaliokunnan kuulemien valtiosääntö- ja hallinto-oikeusjuristien kyseistä rinnastusta, koska sille ei näytä olevan olemassa järkeviä perusteita.
11. Tätähän minäkin olen yrittänyt blogissani tolkuttaa. Perustuslakivaliokunta on perustanut käsityksensä sille lausuntonsa antaneiden valtiosääntö- ja hallinto-oikeusjuristien näkemyksiin, joissa on minusta kummallisen yksioikoisesti ja vain ikään kuin "ilmasta tempaistu" kanta, jonka mukaan valvontamaksussa olisi kyse hallinnollisesta seuraamuksesta. Mitään reaalista perustetta sanotulle kannanotolle mainituissa asiantuntijoiden lausunnoissa, joissa kritisoidaan KKO:n ennakkopäätöstä KKO 2010:23, ei ole kuitenkaan esitetty. Hallituksen lakiesityksessä (HE223/2010 vp) ehdotetussa maksussa ja menettelyssä, jota siis perustuslakivaliokunnan lausunto yksistään koskee, on hallinnollisen seuraamuksen ja menettelyn piirteitä, mutta nykyisin valvontamaksun määräämistä ei ole laissa mitenkään säännelty, vaan kyse on puhtaasti yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuvasta maksusta.
12. Lopuksi korkein oikeus toteaa, että purkuhakemuksen hyväksyminen edellyttää, että purettavaksi vaadittavassa tuomio perustuu todella ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Lainvoiman saanutta tuomiota ei toki voida purkaa "noin vain" eli silloin, kun on kyse pelkästään tulkinnallisista seikoista ja käsityksistä. Se, että tuomion lopputuloksesta ja lain soveltamiskysymyksestä ollaan tuomion antamisen jälkeen eri mieltä, ei ole mikään peruste tuomion purkamiselle.
13. Kun valtakuntaan on nyt vihdoin saatu uusi hallitus, on lupa odottaa, että hallitus antaa jo tulevana syksynä uuden lakiesityksen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Siihen asti yksityinen pysäköinninvalvonta - josta edellä kappaleessa 4 tarkoitettu YLE:n toimittaja käyttää tänään edelleen härskisti täysin virheellistä ilmaisua "yksityinen parkkisakotus" - ja valvontamaksujen määrääminen jatkuu normaalisti, kuten tähänkin asti on tapahtunut.
14. Jo hallituksen lakiesitys 223/2010 vp oli minusta turhan monimutkainen, ja uuteen lakiesitykseen tultaneen sisällyttämään vielä sitäkin byrokraattisempia säännöksiä valvontamaksun määräämisestä. Miksi ihmeessä tästäkin eli yksinkertaisesta ja selvästä asiasta pitää tehdä niin kovin jäykkä, monimutkainen ja byrokraattinen? Tätä olen ihmetellyt.
15. Mutta ehkä tämänkin tulossa olevan "kimurantin" lain tarkoituksena on lähinnä vain tyydyttää paljon puhuttujen "johtavien valtiosääntöoppineiden" päähänsä saamia oikkuja siitä, mikä on tai minkä pitää olla julkista ja mikä ei saa missään tapauksessa olla yksityistä. Näin, vaikka jotkut mainituista oikeusoppineista eivät ole oman kertomansa mukaan itse ajaneet autoa koskaan "pätkääkään."
16. Onpa todella hyvä asia, ettei Suomessa ole eikä tule perustuslakituomioistuinta. Sinnehän tyrkyttäisivät jäseniksi itsensä juuri nämä meidän johtavat valtiosääntöoppineemme muutaman ex-oikeusministerin lisäksi.
37 kommenttia:
Ripeää reagointia!
Soisin, että yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädettäisiin laki. Tosin perustuslakivaliokunnan lausunto (57/2010) on kirjoitettu melko hankalalla tavalla: valiokunta lausui kantanaan, että laki tulisi säätää PeL 73:n mukaisessa järjestyksessä, mikä valiokunnan mukaan tulee kysymykseen "vain erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa ja pakottavista syistä", joita ei siis valiokunnan käsityksen mukaan ollut tuolloin käsillä.
Vaikka valiokunnan argumentaatio on heikkoa ja ohkaista, se on kuitenkin kirjoittanut, mitä on kirjoittanut. Epäilenkin siis, että arvovaltasyistä valiokunnan tulisi kantansa pyörtääkseen nyt keksiä, mitkä olisivat "pakottavia syitä". Sellaiseksi syyksi ei varmaan käy se, että valiokunta ampui edellisellä kerralla pallon reippaasti pöpelikköön.
No, minä ehdottaisin "pakottavaksi syyksi" epäselvää oikeustilaa ja tarvetta säätää lailla asiasta, joka kuitenkin - onneksi - KKO:n päätöksen myötä jatkuu entisellään. Tuohan olisi näppärä kompromissi, varsinkin, jos esitystä vielä kosmeettisista syistä muokattaisiin jollakin tavalla.
Onko blogistilla muuten tarjota valiokunnalle tietä nurkasta, johon se tuli itsensä lausunnollaan maalanneeksi?
Ainahan sitä voi yrittää perustella poliittista tarkoituksenmukaisuutta juridisin argumentein (kuten kirjoittaja), mutta siitä tosiasiasta ei päästä mihinkään, että lailla ratkaistaan, hyväksytäänkö yksityinen sakotus vai jätetäänkö se vain viranomaisten asiaksi ja tulkittavaksi! Mielestäni koko yksityinen parkkimaksuasia on jo sinänsä lähtenyt väärille raiteille, jos keskustellaan muodollisesta hiljaisesta sopimuksesta, jonka perusteella maksuvelvollisuus syntyy-höpö höpö!Parkkimaksu sellaisenaan ei ole mikään sopimus vaan väärin pysäköinnistä aiheutuva rangaistusluontoinen maksu-jolla ei yksityisten tulosta tekevien ja sillä elävien firmojen pidä päästää rahastamaan.Kait nyt jokainen tajuaa, ettei tuollainen kasoisrooli voi olla objektiivinen.Kerätään tulosta maksuilla ja arvoidaan maksatuskriteerit itse!
KKO:n päätöksestä lainattuna:
"8. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan Korkeimman oikeuden ratkaisuun 2010:23 viitaten, että erityislainsäädännön puuttuessa yksityistä pysäköinninvalvontaa on arvioitu yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden kannalta (HE 223/2010 vp s. 8). Hallituksen esityksen mukaan valvontamaksu ei olisi suoraan rinnastettavissa pysäköintivirhemaksuun tai muuhun julkisoikeudelliseen seuraamukseen. Valvontamaksua voidaan pitää sopimusrikkomukseen perustuvana yksityisoikeudellisena seuraamuksena, sopimussakkona. Valvontamaksu olisi siten yksityisoikeudellinen saatava (HE 223/2010 vp s. 14)."
Kyllä se sakko on. Sopimussakko. Täten YLE:nkin käyttämä yleiseen kielenkäyttöön tullut termi "yksityinen pysäköintisakko" on semanttisesti ihan käyttökelpoinen.
Toivon Virolaisen ottavan asiasta jo opikseen ja lopettavan väitteensä, ettei kyseessä olisi minkäänlainen sakko. - Se ei ole viranomaisen langettama, vaan yksityisoikeudellinen sakko, sopimussakko.
Päivettynyt
Päivettynyt anonyymi on näemmä ollut liikaa auringossa päivettymässä, kun ei ymmärrä, mikä ero on käsitteillä (yksityisoikeudellinen) "sopimussakko" ja "sakko" rangaistuksena.
Asserin kommentin johdosta voisi todeta, että hallitus antanee uuden esityksen, jossa on jollakin tavalla huomioitu, mitä perustuslakivaliokunta on edellyttänyt.
Tämä kyllä vie minusta asian nykyistä paljon monimutkaisempaan suuntaan, aiheuttaa kustannuksia ja johtaa tietenkin valvontamaksun korottamisiin.
Valiokunta päässee ulos "nurkastaan" kasvojaan menettämättä osin sitä kautta, että valiokunnan kokoonpano on muuttunut aika lailla siitä, mitä se oli lausuntoa annettaessa.
"15. ...Lakiehdotus poikkeaa kuitenkin ennakkoratkaisusta tavalla, joka on lisännyt valvontamaksujärjestelmään julkisen vallan käytölle ja hallinnollisille seuraamuksille ominaisia piirteitä. Muun muassa valvontamaksun määräämisperusteena olisi nimenomaisesti ollut tieliikennelain 28 §:n 3 momentin vastainen menettely."
Mitenkäs tätä sitten pitäisi tulkita? Mitä aidommin sakkofirma sopimussakottaa TLL mukaisesta pysäköintivirheestä, sitä enemmän on kyse PeVL lausunnon mukaisesta julkisesta tehtävästä. Jos taas sopimussakkoja määrätään jollain muulla perusteella, niin toiminta ei ole julkisen vallan käyttöä?
Vaikka lakiehdotus on lisännyt julkisen vallan käytölle ominaisia "piirteitä", ei valvontamaksu lakiehdotuksen mukaan ole hallinnollinen maksu tai seuraamus eikä yksityisessä parkkivalvonnassa ole - kuten jo lain nimestäkin ilmenee -kyse julkisen vallan käytöstä tai julkisesta tehtävästä.
Valvontamaksu ei ole sopimussakko, vaikka siinä on myös "sopimussakolle ominaisia piirteitä."
Kun TLL 28.3 § antaa kiinteistön omistajalle oikeuden määrätä yksityisen pysäköinnin ehdoista, luo mainittu lainkohta minusta samalla tarvittavan (ja myös riittävän) lainsäädännöllisen perustan valvontamaksun määräämiselle myös "tyypillisistä pysäköintivirheistä."
Valvontamaksun perustana ei kuitenkaan (välittömästi) ole TLL 28.3 §.ssä tarkoitettu pysäköintikiellon rikkominen, vaan yksityisoikeudellinen sopimus, jonka ehdot ilmenevät pysäköintipaikalle asetetuista taulusta.
Perustuslakivaliokunnan on blogistin mukaan nautittava korkeimman oikeuden luottamusta.
Kovasti ovat asiat päälaellaan. Kyllä kai demokratian mukaan asioiden tulisi olla päinvastoin, vaikka oikeuslaitoksen on oltava ainakin muodollisesti riippumaton, on umpisolmun avaaminen mahdollista vain KKO jäsenten vaihtamisella.
Jo pelkästään se, että yksinkertaisen asian perustelemiseen tarvitaan näin paljon perusteluita on merkki siitä, että KKO ei ymmärrä lakia vaan pyrkii taivuttamaan sitä omien poliittisten tarkoitusperiensä mukaan.
En ole missään yhteydessä sanonut, että "perustuslakivaliokunnan tulee nauttia korkeimman oikeuden luottamusta" tai jotain muuta vastaavaa.
Asia ei ole niin yksinkertainen kun blogisti esittää. Ei yksityinen firma tai ihminen voi pysäköintialuetta kaava-alueella perustaa omalla maalle noin vain laittamalla kylttiä katujen varsiin, että tästä maksatte, jos pysäköitte. Kadut on kyllä kuntien ja kaupunkien omaisuutta. Kerrostalotontille pysäköinti on tietysti luvatonta, mutta sitä varten on maanvuokralaki olemassa että vuokraat sen autonpaikan lyhyemmäksi tai pitemmäksi aikaa. Kyllä naapurustonkin pitää tietää ostaessaan kiinteistön, että vieressä sijaitsee yksityinen pysäköintipaikka jossa on mahdollisesti vaikka kuinka paljon liikennettä. Jos taloyhtiön kaavassa merkittyjä asukkaille/ osakkaille tarkoitettuja paikkoja vuokraavat pysäköintipaikoiksi se on tietysti mahdollista. Se taas että ihminen valtaa ilman lupaa toisen maa-alueen autolleen on tietysti omankädenoikeutta ja viranomaisen rankaisuvallan alainen teko.
Korkein oikeushan on perustelujensa kappaleessa 14 nimenomaan viitannut ja rinnastanut valvontamaksun "ajoneuvon pysäköintipaikan vuokraan"!
Yksityinen vastaa tietenkin asiallisesti yksityisten parkkihallien yms. paikkojen pysäköintimaksua. Ei voida vaatia, että jokaisen kerrostalon tai kauppaliikkeen parkkipaikka tulisi varustaa erityisillä porteilla, puomeilla ja maksuautomaateilla. Se olisi täysin kohtuuton vaatimus.
"Oikeusoppinut" Matti Tolvanen on syyttänyt korkeinta oikeutta poliitikan tekemisestä, kun se hylkäsi yksityistä parkkivalvontaa koskevan purkuhakemuksen.Tolvasta itseään kutsutaan juristipiireissä "lausuntoautomaatiksi, jolla on lausuttavaa joka lähtöön. Tolvanen ei kuitenkaan ilmeisesti itse huomaa, että hänen lausunnoillaan ei juuri ole kuin viihdearvo, jos sitäkään. Sitä osoittavat myös hänen kannattotonsa nyt blogissa käsiteltävässä ja korkeimman oikeuden ratkaisemassa asiassa.
joo Olli mäenpää häärää kaikkialla antamassa soft-law kommenttejaan. siis epämääräisiä ja pehmeitä lausumia. en tajua miksi tämä heppu on yksi valtakunnan hallinto-oikeuskurko. Mäenpään asema osoittaa tutkimuksen huonoa tasoa suomessa!
lukekaapa hänen kirjastaan miten hallinto-oikeuden päätöksey pitäisi perustella. todellista soft-komentaaria!
Asia joka tässä keskustelussa on unohtunut joksenkin kokonaan on se, että jos tämä yksityinen parkkivalvonta todellakin on niin hyvä business, miksi kunnat eivät kohenna sillä talouttaan pistämällä toimimattoman pysäköinninvalvonnan kuntoon?
Kunnantalot ovat täynnään joutilasta väkeä, kun kuntajakolain säännöksen takia kuntaliitosten jälkeen ei liikaa hallintoa voi karsia. Nämä toimistoon elätettävät olisi pantava tienaamaan rahaa työnantajalleen ja jakelemaan parkkisakkoja, niitä virallisia pysäköintivirhemaksuja.
Hallitusohjelma s. 26: Säädetään laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.
Yksityisen parkkimaksun osalta näen kaksi vakavaa ongelmaa; toinen on käytännöllinen ja toinen juridinen.
1. Juridinen ongelma.
Sopimus on yleensä järjestely siviilioikeudessa, jossa kahden tahdon yhtyminen( konsensus) muodostaa sopimuksen.
Mitenkähän on parkkimaksujen kanssa? Hyväksymällä nämä ( seinään kirjoitetut) ehdot sitoudut maksamaan parkkimaksun. Mitenkähän on konsensuksen kanssa sopimusoikeudellisesti? Tämän tyyppinen sopimus on tyypiltään jonkinlainen pakkosopimus.
Tämä ei kuulu siviilioikeuteen vaan on jotain muuta. On mielenkiintoista nähdä, mitä Directa Oy:n tiimoilta tapahtuu.
Siellä tunnutaan rakennettavan konsensusta epämääräisen puhelinmyyjän myyntipuheen
pohjalta.
2, Käytännön ongelma.
Kuka valvoo yksityisen parkkifirman työntekijöiden toimintaa ja varmistaa ettei synny tilanteita, mjoissa parkkimaksuja kirjoitetaan perusteettomasti.Poliisi ei ainakaan ole tähän valmis. Kyseessä lienee parkkifirman työtekijän syyllistyminen lievään petokseen. Poliisi ei näistä varmasti innnostu eikä käytännössä tule niitä tutkimaan.
Yksityinen pysäköinti tuntuu yhteiskunnallis-juridisena ongelmana rinnastua palpaatioon.
Häpeän elää maassa, jossa on tällainen oikeuslaitos.
Pääsisimme parempaan lopputulokseen jos ulkoistaisimme oikeudelliset palvelut esim. Valko-Venäjälle.
Kun kerran korkein oikeus on rinnastanut maksun pysäköintipaikan vuokraan niin kai vuokrasopimus silloin pitäisi tehdä kirjallisesti kuten maanvuokralaki muun maan vuokrassa vaatii lailliseen sopimukseen eikä minkään kylttisopimuksen muodossa.? Onhan tuo maanvuokralaki mahdollistava sen, että teet kirjallisen muun maan vuokrasopimuksen omalle autolle vaikka 10 vuodeksi nimenomaan kirjallisesti. Tässä kokonaan unohdetaan tämä maankäytöllinen näkökulma. Ei kai ole tarkoitus, että jokainen joka keksii pihaansa ja porraspieliään alkaa käyttämään yleisenä parkkialueena siihen voi ryhtyä. Eikös tämä nyt maankäyttö- ja rakennuslakiin vaatisi määräyksiä, että olisi naapuritkin kuultava jos jokainen kerrostalon omistaja siihen porraspieleen alkaa yksityistä parkkialuetta bisnesmielessä väsäämään pelkän kyltin maahan junttaamisella.
Jos ajaa autonsa pysäköintitaloon tai parkkihalliin, niin ei kai siinä mitään kirjallisen maanvuokrasopimuksen tekemistä vaadita!
Anonyymit, nämä tolvasten, mäenpäitten ja tuorien hengenheimolaiset, eivät näköjään ole kuulleetkaan puhuttavan reaalisopimuksista, joita kuitenkin jokapäiväinen elämä tuntee useita ja monenlaisia.
Matti Tolvanenhan "uumoili" viime maaliskuussa perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen, että KKO voisi purkaa oman aiemman tuomionsa jopa omasta aloitteestaan!
Edelleen Tolvanen uumoili, että jos maksuvelvolliseksi tuomittu vantaalaismies hakisi tuomion purkua, KKO:n tulisi purkaa tuomionsa.
Tolvasen nyt KKO:n hakijalle kielteisen purkupäätöksen jälkeen antama lausunto on ymmärrettävä tätä taustaa vasten.
Pariairokaksikko Tolvanen - Mölsä (YLE) on häärinyt pitkään yksityisten parkkifirmojen kimpussa, kuitenkin kehnolla menestyksellä.
Keskustelu vaikuttaa kulkeutuvan siihen samaan vääntöön yksityisen pysäköinninvalvontamaksun luonteesta ja sopimuksen synnystä, jota on käyty blogissa lukuisia kertoja saavuttamatta minkäänlaista yhteisymmärrystä.
Tämänpäiväisessä päätöksessä oli minusta kuitenkin erityisen mukavaa ja olennaista se, että käsitykseni vallan kolmijaon jotakuinkin järkevästä toteuttamisesta Suomessa vahvistui. Esimerkiksi Matti Tolvanen on ilmeisesti tosin asiasta täysin eri mieltä.
Ne, joiden mielestä KKO:n olisi pitänyt perua päätöksensä PeV:n kannan vuoksi, haluaisivat poliitikkojen muodostamasta perustuslakivaliokunnasta ilmeisesti jonkinlaisen supertuomioistuimen, joka voisi lausunnoissaan ja mietinnöissään julistaa minkä tahansa voimassaolevan oikeustilan perustuslain vastaiseksi. "Alempien" tuomioistuinten pitäisi sitten kiiruhtaa purkamaan ko. oikeustilaan perustuvat päätöksensä.
Tällä olisi mielestäni sekä oikeusvarmuuden että vallanjaon kannalta aika karmaisevia vaikutuksia.
Simo A. on oikeassa.
Nämä meidän valtiosääntöoikeusoppineemme ja teoreetikkomme esittävät toisinaan aivan vakavissaan, että perustuslakivaliokunnalla olisi Suomessa jonkinlainen perustuslakituomioistuimen asema.
Simo A. on vain osittain oikeassa.
Hänen kommenttinsa tausta-ajuksena on, että Perustuslakivaliokunnan ja korkeimman oikeuden näkökulmat olisivat keskenään ristiriidassa.
Näinhän ei ole, vaikka eri valtiosääntöoppineet ovat tällaista käsitystä yrittäneet luoda.
Niin, KKO tuomiossa 2010:23 ja PeV lausunnossaan käsittelivät asiaa hieman eri kanteilta. Näin siksi, että PeV antoi lausuntonsa HE:stä, jonka mukaan valvontajärjestelmään olisi ympätty julkisen vallan käytölle ja hallinnollisille seuraamuksille ominaisia piirteitä. Näitä "piirteitä" PeV ei pitänyt riittävinä.
Muuten kannattaa todeta, että todellista valtaa perustuslakivaliokunnan toiminnassa käyttävät pitkälti juuri lausunnonantajina toimivat valtiosääntöoppineet tms. asiantuntijajuristit, joiden lausuntojen mukaisesti PeV kannanottojaan sitten julkistaa.
Lukekaa hyvät ihmiset Lavapuron väitöskirja (Uusi perustuslakikontrolli). Keskeistä olisi nykyjärjestelmässä perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuinten aito dialogi, vuoropuhelu nykyisten omia linjoja kulkevien monologien sijaan. Ohi mainitun väitöksen: Perustuslakituomioistuin olisi oikeasti tarpeen. Nyt sitä virkaa hoitaa perustuslakivaliokunta (valiokuntaneuvos ja joukko ensimmäisen kauden ei-juristi-kansanedustajia), ja toisaalta ylin tuomioistuin ei suunnilleen ole kuullutkaan valtiosääntöoikeudellisista näkökulmista.
Kuten edellä totesin, tosiasiallisesti PeV tanssii lausunnoissaan kuulemiensa asiantuntijoiden pillin mukaan. Valiokunnan valiokuntaneuvoksilla sen sijaan on lähinnä vain sihteerin rooli.
Perustuslakituomioistuimen tarpeellisuudesta eli tarpeettomuudesta olen sanonut oman mielipiteeni blogissa: on onni, ettei meillä sitä ole eikä tule.
Se, mitä pitäisi tehdä, olisi antaa tuomioistuimille todellinen oikeus ja mahdollisuudet harjoittaa lainkäytössä lakien perustuslainmukaisuuden kontrollia eikä tyytyä yksinomaan nykyiseen poliittisen elimen eli PeV:n etukäteiskontrolliin.
Tämä edellyttäisi, että PL 106 §:stä, jossa puhutaan perustuslain etusijasta, poistettaisiin tuomioistuinten jälkikontrollia mitätöivä sana "ilmeisessä ristiriidassa."
Tämä olisi voitu toteuttaa äskettäisen perustuslain tarkistuksen yhteydessä, mutta eipä sitä loppujen haluttu tehdä. Valtiosääntöoppineetkaan eivät sanottua uudistusta todella halunneet, sillä se olisi kaventanut, niin pelättiin, PeV:n roolia ja asemaa.
Kun Hgin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen näyttää ihmettelee tänään YLE:n eli Mölsän haastattelussa sitä, kuinka vähälle KKO on (yleensä) jättänyt ratkaisuissaan Suomen perustuslain, niin kehottaisin arvon professoria tutustumaan KKO:n lukuisiin ratkaisuihin, joista ilmenee, miten KKO on soveltanut perustuslakia ja jo aiemmin voimassa ollutta hallitusmuotoa (HM) ratkaisuissaan.
Itse olen ollut KKO:n jäsenenä soveltamassa perustuslakia eli HM:a jo vuonna 1984 annetussa ratkaisussa KKO 1984 II 95. Tässä ratkaisuissa KKO poikkesi lain eli isyyslain 42 §:n 1 momentin kanneaikaa koskevasta selvästä sanamuodosta, koska perustuslaki eli tarkemmin sanottuna HM 5 §:n yhdenvertaisuusperiaate sitä KKO:n mielestä edellytti. Ts. isyyslaki oli po. osin ristiriidassa perustuslain mainitun säännöksen kanssa.
Muistan, miten tuota KKO:n ratkaisua kaikki silloin virassa olleet valtiosääntöoikeuden professorit, Antero Jyränki (Skdl) etunenässä, suorastaan kauhistelevat, koska tuolloin oli jotenkin pyhä asia, että tuomioistuin noudatti lakia eikä tutkinut, oliko laki ristiriidassa perustuslain kanssa.
HM:ssa ei ollut nyt perustuslain 106 §:ssä olevaa säännöstä perustuslain etusijasta eli siitä, millä edellytyksellä tavallinen laki voidaan jättää perustuslain etusijan vuoksi soveltamatta.
Tuolloin vuonna 1984 tuleva professori Ojanen taisi olla, ei nyt enää ihan polvihousuiässä, mutta lukiolaispoika vielä kuitenkin.
Ojasen väite, että KKO unohtaisi tai sivuuttaisi (yleensä) ratkaisuissaan perustuslain, ei pidä paikkaansa. Perustuslaki on tosiasiallisesti KKO:n lainkäytössä ja työkalupakissa yhtä painava työkalu kuin ihmisoikeussopimus tai EU-oikeuskin.
KKO 2011:43 oli muodollisesti oikein perustuessaan ns purkukynnykseen eli että aiempi ratkaisu ei perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.
Kun Suomessa perustuslakikontrolli kuitenkin - oikein tai väärin - kuuluu pääosin perustuslakivaltiokunnalle, KKO olisi voinut tulkita lakia perusoikeusmyönteisesti ja purkaa aikaisemman ratkaisunsa, koska sen yksityisoikeudelliseksi sopimuksi katsomaa menettelyä vastaava lakiehdotus, jossa oli nykytilaa paremmat suojakeinot, oli katsottu julkisen vallan käyttämiseksi.
Se, mihin keskustelussa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota, on juuri tuo: jos paremmilla suojakeinoillakaan tehtyä lakiehdotuksen mukaista menettelyä ei voitu hyväksyä, ei kai nykyistä villiä ja vapaata, ainoastaan kalliilla siviiliprosessilla suojattavaa menettelyä voida pitää hyväksyttävänä?
Asia ratkennee kun uusi hallitus tekee ohjelman mukaisen uuden lain, josta perustuslakivlt voinee katsoo, ettei se ole merkittävää julkisen vallan käytön siirtämistä.
Blogistin ajatuksesta, että
"se, mitä pitäisi tehdä, olisi antaa tuomioistuimille todellinen oikeus ja mahdollisuudet harjoittaa lainkäytössä lakien perustuslainmukaisuuden kontrollia eikä tyytyä yksinomaan nykyiseen poliittisen elimen eli PeV:n etukäteiskontrolliin." voi mukailla häntä itseään "on epäonni, ettei meillä sitä ole eikä tule.", koska politikot kokisivat sen tuomarivaltiona. Itse asiassa tuollainen kehitys voisi johtaa siihen, että oikeuslaitosta alettaisiin uudelleen vaaditia politisoitumaan nimityksissä, miltä on viime vuosikymmenet vältytty.
On toki lainsäätäjän päätettävissä, millaisen ja miten byrokraattisen valvontajärjestelmä sinänsä hyvin yksinkertaiselle yksityiselle pysäköinninvalvonnalle halutaan tulevaisuudessa luoda.
KKO ei ole eilen antamansa päätöksensä perusteluissa "hyväksynyt" PeV:n näkemyksiä, vaan päätöksen perusteluissa myönnetään vain se, että asia on tulkinnanvarainen.
Anonyymiltä näyttää jääneen huomaamatta, että PeV:lle kuulu ainoastaan lakien ns. etukäteiskontrolli, muttei suinkaan jälkikäteiskontrollia eli tuomioistuinten ratkaisujen perustuslaillisuuden valvontaa!
Ei, vaikka ns. valtiosääntöoppineet haluaisivat näköjään antaa PeV:lle myös tämän kontrollin.
Valtiosääntö- yms. oppinet puhuvat julkisen vallankäytön tai julkisten tehtävien privatisoinnista, mistä he KKO:ta moittivat; Tolvanen syyttää KO:ta suorastaan "politikoinnista.
Mutta eihän tästä tietenkään KKO:n ratkaisussa 2010:23 ole lainkaan kyse. Kysymys on vain siitä, että valvontamaksu perustuu yksityisoikeudelliseen sopimukseen ja sen nojalla tapahtuvaan saatavan perintään.
Mutta valtiosääntöjeppemme ilmeisesti haluaisivat rajoittaa ihmisten ja yritysten oikeutta yksityisoikeudellisten sopimusten tekemiseen.
Onnittelen Jyrki Virolaista tervejärkisyydestä. Tässä on ilmeisesti joku semanttinen ongelma kun valvontamaksu sekoitetaan sakkoon.
Yksityisalueen omistajalla on voitava olla oikeus määrätä omastaan. Selkeästi merkitylle alueelle pysäköinti on toisen oikeuden rikkomus, joka on niin vähäinen, että virkavallan kutsuminen paikalle olisi kansakunnan resurssien väärinkäyttöä.
Edellytyksenä valvontamaksun perimiselle on alueen riittävän selkeää merkintä sekä tieto maksusta joiden puuttuessa voi kiistää maksuvelvollisuutensa.
Olen samaa mieltä Virolaisen kanssa siitä että yksityinen pysäköinnin valvonta on tarpeellista ja asiasta on julkisuudessa tehty suurempi kuin se oikeasti on.
Asiassa onkin haistettavissa vahvaa tunnelatausta, kun omaa oikeutta väärään pysäköimiseen halutaan rajoittaa ja antaa yksityiselle firmalle oikeuden valvoa sitä. Itsepäiset suomalaiset kun eivät pidä käskyttämisestä.
Tärkeintä mielestäni on, en tiedä onko siihen puututtu lakiehdotuksessa, että yksityisten yritysten toimivaltaa rajataan selkeästi. Muistan lukeneeni joskus että yksityinen valvontafirma oli antanut poliisiaseman vierasparkkiin pysäköidylle poliisiautolle valvontamaksun( nimi asioihin kantaa ottamatta), mutta perunut sen kun asiasta oli huomautettu.
Olennaista on kuitenkin, että viranomaisajoneuvot pitäisi rajata selkeästi laissa valvontafirmojen toimivallan ulkopuolelle, ettei epäselviä tilanteita pääse syntymään ja tästäkin saada aikaan taas uusi riita oikeudessa. Tämä kun nimenomaan vie kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon, kun media tarttuu näihin erikoistapauksiin.
Blogisti taitaa vielä lomailla, kun Helsingin Sanomien eilinen pääkirjoitus ja tämän päivän yleisönosaston professori eivät ole kirvoittaneet kommentteja. Hyviä helteitä Lappiin!
Ilomantsi ei ole Lapissa! Katso blogin 452 kommenttia. Lehtiä en ole lukenut mutta KKO:n Koskelon eilisen tv-haastattelun näin. Asiaa tuntui puhuvan.
Kuulin nyt prof. Pekka Viljasen kirjoituksesta. Ihmettelen Viljasen kantaa, jonka mukaan tilanne olisi KKO:n laivoimaisesta tuomiosta huolimatta jotenkin "auki" tai epäselvä.
Kun juuri on todettu, että KKO:n tuomio ei ole perustuslan vastainen, ei voida tietenkään perustellusti väittää, että tilanne olisi "auki".
Ratkaisu KKO 2010:23 on siis tosiasiallisesti sitova ja sitä on noudatettava.
Prof. Viljanen päätti kirjoituksensa näin: "Purkuhakemuksen hylkääminen tälllä perusteella ei tarkoita sen vahvistamista, että purettavaksi haettu tuomio on ollut ehdottomasti oikea. On täysin mahdollista, että tuomioistuimet, jopa KKK itse, päätyvät uusissa vastaavanlaisissa tapauksissa päinvastaisiin ratkaisuihin kuin KKK vuonna 2010. Kysymys yksityisten pysälöintivalvontamaksujen laillisuudesta on siten edelleen vailla lopullista ratkaisua".
Viljanen yrittää vain "ymmärtää" noloon asemaan joutuneita kollegojaan.
On selvää, että mainittu kysymys on KKO:n po kahdella ennakkopäätöksellä käytännössä ratkaistu lopullisesti ja sitovasti.
Toinen asia on se, millaisen lain asiasta eduskunta tulee säätämään.
Voi olla, että perustuslakivaliokunnassa käsiteltävien kysymysten "peruskaurassa" näkyy asiantuntijajäsenien vaikutus vahvasti. Kuitenkin esimerkiksi Lex Nokian tapauksessa asiantuntijat jyrättiin aika selvin numeroin. Olisiko kuitenkin niin, että kun hallituspuolueita kiinnostaa tietty asia voimakkaasti, voidaan valtiosääntöasiantuntijoillekin antaa piut paut? Olen sellaistakin kuullut, että LVM:n virkamiehistössä on suorastaan kehuskeltu kyvyllä "ennustaa professoreita paremmin" valiokunnan kanta kyseiseen asiaan.
Lähetä kommentti